Kaverille kävi sellanen tilanne, että pari vuotta on seurustellut ja jo pitkään on suunnitellut erilleen lähtöä tyttöystävästä, ei vaan saanut aikaiseksi. Joku viikko sitten tapasi naisen, johon ihastui ja alkoi suunnitella eroa jo käytännössä, vaikkei mitään puheluita kummempaa tuon naisen kanssa ollutkaan.
Sitten siihen ongelmaan: tämä tyttöystävä on nyt raskaana. Mies on tullut kuitenkin jo siihen päätökseen ettei tyttöystävän kanssa halua elämäänsä viettää, riippumatta siitä tuleeko sen toisen naisen kanssa suhdetta tai ei, ja suunnittelee että pysyttelee maisemissa raskausajan ja sen jälkeen kunnes lapsi on tarpeeksi iso.
Minusta tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta kertoa jo nyt tyttöystävälle asiasta, onhan kyseessä kuitenkin hänenkin elämänsä ja varmaan olisi parempi tehdä tietoisesti päätökset sen suhteen.
Kaveri on aika rikki ja sekaisin nyt ja vaikea on neuvoa kun ei kokemusta vastaavasta. Ajattelin kysyä naisnäkökulmaa: mitä miehen pitäisi tehdä, kertoa tyttöystävälle ettei aio tämän kanssa elää kuin pakollisen ajan, kannattaako kertoa toiseen naiseen ihastumisesta vai loukkaako se vielä enemmän?
Sitten siihen ongelmaan: tämä tyttöystävä on nyt raskaana. Mies on tullut kuitenkin jo siihen päätökseen ettei tyttöystävän kanssa halua elämäänsä viettää, riippumatta siitä tuleeko sen toisen naisen kanssa suhdetta tai ei, ja suunnittelee että pysyttelee maisemissa raskausajan ja sen jälkeen kunnes lapsi on tarpeeksi iso.
Minusta tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta kertoa jo nyt tyttöystävälle asiasta, onhan kyseessä kuitenkin hänenkin elämänsä ja varmaan olisi parempi tehdä tietoisesti päätökset sen suhteen.
Kaveri on aika rikki ja sekaisin nyt ja vaikea on neuvoa kun ei kokemusta vastaavasta. Ajattelin kysyä naisnäkökulmaa: mitä miehen pitäisi tehdä, kertoa tyttöystävälle ettei aio tämän kanssa elää kuin pakollisen ajan, kannattaako kertoa toiseen naiseen ihastumisesta vai loukkaako se vielä enemmän?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Riippuu osittain siitä, että miten pitkällä raskaus on ja mitä mieltä nainen on teidän suhteenne sujumisesta ja tulevasta lapsesta? Eli jos raskaus on alussa niin nainen voi jopa olla kiitollinen, että kertoo asiasta ja antaa valinnan vapauden. Miten pitkällä raskaus on?
Olennaista on kuinka kauan raskaus on kestänyt ja mitä mieltä nainen on lapsen saannista ja suhteestanne? Onko hän ollut tyytyväinen suhteeseeenne? Hän voi olla kiitollinen jopa jälkeenpäin jos kerrot.
Vasta oli tullut positiivinen tulos testistä.
Pulmallinen tilanne, kieltämättä.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että rehellisyys maan perii tässä asiassa. Kaverisi ei kuitenkaan tämän naisen kanssa aio elää - se lie selvä. Joten parasta on kertoa se heti. Kannattaa tehdä selväksi, että lapsestaan vastuun kantaa joka tapauksessa, mutta että tunteet naista kohtaan ovat hiipuneet. Vaikeaahan tuo on, mutta noin minä toivoisin itselleni tehtävä. Pystyisi sitten keskittymään kahdenkeskiseen arkeen raskauden ja lapsen kanssa, eikä tarvitsisi miestä murehtia. Varmasti hän jotain aavistaa, kyllä sen huomaa, jos kumppani ei enää rakasta kuten ennen. En tiedä, pitäisikö uudesta ihastuksesta kertoa.
Itselläni on vastaava kokemus. Tiesin jo raskauden aikana, etten miehen kanssa elämääni elä. Olin suunnitellut eroa jo ennen raskautta (vahinkolaukaus). Ajattelin aivan samoin, ollaan yhdessä niin pitkään, että lapsi on isompi. Erittäin nuijaa. Milloin lapsi sitten on sopivan ikäinen vanhempien erolle?
Näin jälkikäteen ajateltuna raskaus ja vauva aikani olisi ollut HYVIn paljon tasapainoisempaa ja onnellisempaa jos olisin laittanut miehen mäkeen jo hyvissä ajoin. Ei olisi tarvinnut jännittää, että onko selvinpäin tai edes paikalla kun synnytys käynnistyy. Meinasi jopa varpajaisissa kännipäissään hukkua. Olis siinä ollu lapselle kertomista.
Nyt yksin on helpompaa, ei tarvitse elättää aikuista miestä, eikä ottaa pahaa mieltä epäonnistuneesta parisuhteesta. On vain yksi aikuinen johon luottaa, mutta ainakin itseeni voin luottaa, olen paikalla silloin kun lupaan :)
Tuskin tapauksen mies enää rakastaa naistaan tai jaksaa olla tälle tukena raskaus ja synnytys aikana kun ajatukset jo kerta ovat muualla. Tarpeetonta kertoa ihastuksesta. Mitä nainen sillä tiedolla tekee, pahottaa vain mielensä. Päin vastoin äkkiä ero, ehtivät setviä tunteensa ja asiansa ajoissa ennen lapsen syntymää. Jos taas raskaus on jo loppusuoralla ja valmennukset käyty, sitten on parempi, että on mukana ja tsemppaa kaikkensa OMAN LAPSENSA hyvinvoinnin vuoksi panostaen naiseensa.
Asia erikseen onkin sitten moraalinen puoli. Miksi ei ottanut eroa jo ennen raskautta. Tsemppiä. Eritoten odottavalle äidille. Ja jos sinussa Teemu38 on aikuista miestä tarpeeksi, ole ystävä myös tälle kaverisi naiselle. Naiselle raskaus on aina rankka kokemus niin fyysisesti kuin henkisesti, silloin ei koskaan ole yhtään ystävää liikaa!
Neuvoisin kertomaan nyt heti tyttöystävälle,uudesta ihastuksesta en kuitenkaan kertoisi,vaikeaa tulee raskaana olevalle muutenkin kestää uutinen,omasta kokemuksesta tiedän.Toivottavasti tyttöystävällä on tukijoukkoja tarpeeksi ympärillään,sillä niitä tullaan tarvitsemaan!
Tiesin, että miesystäväni, silloin 25 v. ei halunnut lapsia. Kun kauhukseni huomasin olevani raskaana kysyin häneltä, lähdenkö vai jäänkö koska minä olin päättänyt pitää lapsen.
Hän ei vastannut mitään ja minä jäin. On helppoa olla jälkiviisas, minun olisi pitänyt lähteä, eikä jäädä suhteeseen miehen kanssa, joka ei pysty sanomaan mielipidettään näin tärkeässä asiassa kun sitä kasvokkainen tosipaikassa kysytään. Ehkä hän luuli olevansa kunnon mies, joka vastaa teoistaan.... heeeeeh.
Meiltä molemmilta meni vuosia hukkaan siksi, että hän ei todellakaan halunnut lapsia.
Neuvoisin ystävääsi kertomaan raskaana olevalle "entiselle" naisystävälle, että hän ei jää suhteeseen, mutta olisi ehkä halukas olemaan isä lapselle, eri osoitteesta. Mietin vaihtoehtoa, koska kaverisi alkaa olla jo ikämies isäksi.(??????)Jos on kanssasi samaa ikäluokkaa. Jos vahinko onkin ainutlaatuinen tilaisuus "päästä" isäksi ;D
Ei saisi yleistää, mutta kaverisi on tyypillinen suomalainen mies, joka vaihtaa osoitettaan samalla kuin naisystäväänsäkin. Mies, josta ei ole yksin asujaksi. Luulenpa, että kaverisi jää raskaana olevan naisystävänsä luokse jos tämä toinen nainen ei ota tuulta purjeisiin, sellaisia ne miehet ovat ja muutaman vuoden päästä erotaan riidoissa ja tapellaan joka lantista.
Kertominen ei varmasti hauskaa ole, mutta mitä aiemmin sen tekee, sen helpompaa.
Ahaa raskaus on vasta ALUSSA: siksi minusta ehdottomasti kuuluu kertoa naiselle asiasta, ei kuitenkaan toisesta naisesta. Niin naiselle tulee tunne, että hän VALITSEE haluaako miehen kanssa tämän lapsen vai ei. Muuten hän ehkä tuntee itsensä huijatuksi jos mies kertoo myöhemmin ajatuksistaan. Olisi myös väärin lasta kohtaan antaa naisen synnyttää hänet tälläisen suhteen raunioille. Lapselle on kuitenkin tärkeää tuntea, että hän on haluttu ja tärkeä. Onko ystäväsi aivan varma tai lapsen tuleva äiti siitä, että kannattaa synnyttää lapsi rakkaudettomaan ex-suhteeseen? Onko nainen riemuissaan raskaudestaan? Ehkä hän kuvittelee jopa hankkivansa lapsen osittain koska mies niin haluaa joten kertominen voi avata naisen silmät!
Kerro myös toisesta naisesta. Joillakin naisilla on taipumuksia kuvitella, että "kyllä se mies palaa suhteeseen kunhan söpö lapsi syntyy ja kaikki muuttuu", ja synnyttää lapsi siinö toivossa, ettei koskaan jääkkään yksinhuoltajaksi, vaan saa koko "potin". Kerro kaikki, jos se palauttaisi ex-tyttöystavän maan pinnalle, ilman haihatteluja yhteisestä perhe-elämästä. Jos et itse lasta halua, kerro myös se raskaana olevalle. Kun sille asialle on vielä mahdollista tehdä jotain.
Pitää ihan ehdottomasti kertoa tälle naiselle!! Minulla on oma kokemus. Tulin vahingossa raskaaksi ja poikaystävän kanssa mietittiin mitä tehdä asialle. Itse olisin voinut harkita vauvan pitämistä, jos poikaystäväni olisi ollut valmis yrittämään perhe-elämää. Hän kuitenkin oli rehellinen ja kieltäytyi. Teimme siis yhteistuumin abortin, koska en tietenkään edes harkinnut yksinhuoltajaksi ryhtymistä. Myöhemmin muutimme yhteen asumaan, asumme edelleen yhdessä. Meillä on hyvä suhde, voimme puhua kaikesta ja tiedämme molemmat, että kumpikaan ei pakota toista mihinkään. Olemme myös tehneet yhteisen päätöksen, että emme koskaan halua lapsia.
Kukaan ei ole kykenevä arvioimaan toisen elämää ja tilannetta niin pitkälle, että voisi antaa kehotuksen tai kiellon. Ei raskaus ole syy jatkaa liittoa, joka on jo loppu. Toisaalta, jos suhde on loppu, olisi pitänyt varmankin pitää huolta siitä, ettei tällaista ei-toivottua raskautta tule.
Mielipiteeni on, että naiselle tulisi kertoa. Olisi pitänyt/ pitäisi kertoa jo siinä vaiheessa, jolloin abortti on mahdollinen. Ei nainen välttämättä halua tehdä lasta yksin.
Kerro ihan KAIKKI avoimesti tyttöystävällesi. ja jos raskaus on alussa, hän voi päättää, haluaako ylipäätään tehdä lastaan yksin. Hänellä on ainakin vaihtoehto yksinhuoltajuudelle. Sinä et tainnut olla lapsen hankinnan kannalla? Tuntuu siltä, että tyttöystäväsi on päättänyt asian ihan omine lupineen?
Todellista raukkamaista käytöstä on se, ettei kerro tunteistaan ja jää säälistä raskaana olevan luokse niin kauan kuin lapsi on tarpeeksi iso. Elämä eletään vain kerran. Ei sitä kannata pilata mihinkään odotteluihin.