Vaimollani todettiin syöpä puoli vuotta sitten. Itse olen hyvässä fyysisessä kunnossa ja harrastan aktiivisesti liikuntaa. Olemme yli 50 vuotiaita. Vaimoni haluaa, ettei meillä käy ketään vieraita, koska haluaa varjella terveyttään mahdollisilta tartunnoilta. Eikä hänen sairaudestaan saa kertoa kenellekään. Hän pitää yhteyttä muutamaan luotettuun puhelimitse. Itseäni alkaa ahdistaa, koska tilanne alkaa jo rajoittaa omaa yhteyden pitoani eläkkeelle jääämiseni jälkeen jo muutenkin näivettyneeiseen kaveripiiriin.
Lähimmäisen syöpä
Anonyymi
5323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos sun vaimo saa hoitoja, hänen pitääkin välttää saamasta erilaisia nuhia ja flunssia.
Syövästä ei aina huvita kertoa kaikille.
Ei kai niiden vieraiden ole pakko tulla teille? Mene itse käymään kylässä kavereiden ja tuttujen luona.
Eli asiassa on kaksi puolta. Infektioiden torjunta ja salailu. Ensimmäinen ymmärrettävää, jälkimmäinen kuluttavaa. Ymmärrän kyllä, ettei kaikesta halua kertoa. En itsekään ole kertonut sukulaisille psyykkisistä ongelmistani ja niillä hankitusta eläkkeestä. Teillä on kuitenkin kyse perheestä. Eli myös sinun jaksamisesta. Nuppi pimenee helposti, ihminen tarvitsee muutakin elämää ympärilleen kuin valitusta ja sairaskertomuksia. Ette elä tyhjiössä, varmaankin käytte kaupassa tai ainakin sairaalassa. Se vasta. Tautinen paikka onkin. Eli eiköhän sinun ole ihan oikeutettua tavata ystäviäsi. Koeta saada jostain keskusteluapua. Vaikka mielenterveystoimistosta (onkohan niitä vielä) tai kirkon diakoniatyöntekijältä. Ei ole järkevää, että sinäkin uuvut ja sairastut. Tarvitset elämää ja ihmissuhteita. Hauskuuttakin. Ehkä vaimosi kadehtii mahdolisuutta, että voisit iloita hänen sairaudestaan huolimatta. Mikään sairaus ei oikeuta rajattomaan vallankäyttöön. Sinulla on oikeus voida hyvin.
Siinäpä sitä olikin ohjeita sairaan kumppanille.
16.41
Päivittäinen elämä. Syöpä vaimoni käy kolmesti viikossa paikallisen eläkekerhon riennoissa. Mammajumppa, kutomiskerho ja viikkokokoukset.
Hän temee myös ko. klubin kanssa päivän mittaisia ryhmämatkoja. Teatteria, konsertteja, luostarijne.
Minulla on omat harrastukseni.
Olemme matkoilla vaimon labrojen, tarkastusten ja lääkityksen säätöjen puitteissa vuosittain yhteen laskettuna noin 3 - 4kk.
Tulimme Espanjasta pari viikkoa sitten ja varasimme ensi jouluksi jouluviikon Roomaan mutta viime aikojen muutosten vuoksi siirsin varausmaksun ajankohtaa. Jatko selviää ensi viikolla. Tai sitten ei.
Varsinaista parannuskeinoa kyseiseen syöpätyyppiin ei ole. Kyse on vain oireiden hallinnasta. Kapselimuotoisten sytostaattien määrä on näinä vuosina lisätty yli 10 kertaiseksi.
Vaimoni oli 52v kun hänellä todettiin parantamaton verisyöpä.
Olihan se isku mutta emme nähneet mitään syytä salailuun. Päin vastoin. Sopivissa tilanteissa kerroimme asian avoimesti koska se oli syy muuttuneeseen toimintaamme ja elämiseen.
Avoimuus myös jotenkin helpotti oloa.
Ensimmäinen vuosi oli vaikea joka suhteessa.
Sytostaattihoidoilla oli ennakoidut oheisvaikutukset.
Sitten pääsimme kotipiikitykseen.
Minä lopetin töissä käymisen samoihin aikoihin.
Matkoja varten valmistin piikeille kylmäkuljetuslaatikon uretaanista. Pohjalle pakasteesta kymäkalle. Laivassa ja hotskussa sai ko. lootan aina kylmäsäilytykseen. Piikki oli otettava huoneen lämpöön puoli tuntia ennen pistämistä.
Onneksemme vaimoni olo koheni oleellisesti ja olemme viettäneet nämä kurjuusvuoden jälkeiset 17 vuotta normaalia elämää. Tietenkin labrakokeet ja lääkityksen säätö kuukausittain.
Ainakin meillä avoimuus on auttanut. Ympäristö ymmärtää ja jo se helpottaa omaakin oloa.