Olen 27 vuotias nainen, ja olen koko nuoruuteni koittanut uskotella, että on normaalia ryypätä viikonloppuisin, ja ehkä vähän siinä välissäkin. Nyt alkaa seinä tulla vastaan, kun ihmissuhteet ja työt alkaa kärsiä juomisen takia. Loukkaan myös useasti itseni humalassa. Saatan juoda illassa hyvin 12 tlk mietoja, jos juon vahvempia niin menetän täysin kontrollin ja teen asioita joita kadun. Olen ollut jopa väkivaltainen, mutta en osaa katua sitä mitä en muista. Menen toisinaan töihin krapulassa (tai edellisillan höyryissä) ja mietin jo siellä olutta mikä odottaa kaapissa. Vaihtelen kaljakauppaa aina, koska en halua kenenkään tietävän kuinka paljon juon. Pahinta tässä on, että nykyään tissuttelen yksin, kun muilla on jo oma elämä ja perhe. En tiedä miten tämän kierteen saisi enää katkaistua. Toisaalta haluaisin jotain parempaa, toisaalta rakastan juomista.
Alkoholismi
Anonyymi
3104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi. Olet ottanut jo suurimman askeleen, haet apua. Se on hienoa. Ensin kannustaisin sinua menemään lääkärille jolta saat todennäköisesti antabusta. Myös tavallisselle terapeutille juttelu auttaa. Jos saat alkoholista aina hyvää oloa turrutat sillä pahaa oloa. Juttelu terapeutille autaa purkamaan pahaa oloa milloin et enää yritä turruttaa sitä alkoholilla. Paha olo saattaa tulla pelosta omaa alkoholinkäyttöä kohtaan. Se saattaa olla jotakin muutakin mikä sinua painaa. Mutta jos tunnet elämäsi muuten hyväksi paha olo tulee tuosta äsken mainitsemastani. Se on kierre mikä jatkuu ja kasvaa. Hommaa itsellesi myös muuta tekemistä. Mitä vaan mikä sinua kiinnostaa ettei aikaa jää tissuttelemiselle. Vaikka tuntisit kuinka rakastavasi juomista rakastat enemmän sitä kun pääset siitä eroon ja saat muuta tekemistä ja sisältöä elämään vaikka se ei aluksi tunnu siltä. Toivottavasti näillä ohjeilla pääsisit eteenpäin ettei tilanne kärjisty:) ja uskalla hakea apua! Itsellä oli sama tilanne joskus onneksi ei päässyt kärjistymään kovinkaan pahaksi. Kynnys avun hakemiseen on kova mutta sen jälkeen kaikki on parempaan päin :)
Vertaisryhmät AA tai A-kilta. Muiden samassa tilanteessa olevien kokemusten kuuleminen voi auttaa enemmän kuin ammattilaisten saarnaaminen.
Olet ristiriitatilanteessa, ahtaassa raossa, kun toisaalta koet juomisen elämääsi haittaavaksi tekijäksi ja toisaalta rakastat sitä. Monet, kuten minä, luopuvat juomisesta kun siinä ei ole enää mitään hyvää.
Luopumismotivaation kasvattaminen, ulkoinen apu, vertaistuki, lienevät tehokas tapa edetä luopumistiellä, kuten veljet/sisaret edellä ovat suositelleet. Alan kirjallisuuden tutkiminen antaa selkänojaa pyrkimykselle; minua auttoi huomattavasti Raimo O. Kojon teos "Eroon viinasta". Se on selkeälukuinen, kansantajuinen, kokeneen miehen kirjoittama tiekartta. Painos on loppunut, mutta kirjastosta ja divarista saa.
Ostopaikkojen vaihteleminen muuten on sangen yleistä alan ihmisten toimintaa, mutta sillä pettää lähinnä vain itseään. Alkoholisti ei yleensä ole ollenkaan niin piilossa kuin itse luulee.
Toivotan onnea pyrkimyksellesi! Sen päämäärän eteen kannattaa tehdä työtä!