Tilannetta, mieti nyt hetki omaa elämääsi. Oletko muuten tyytyväinen elämääsi, paitsi että olet yksinäinen? Jos olet, niin kaikkihan on hyvin. Tämä yhteiskunta ja sen odotukset, mainonta, elokuvat ja musiikki. Ne sinut saavat ajattelemaan, että sinussa on jotain vikaa, kun olet yksin. Ei ole. Olet yksin muista syistä, eikä yksinäisyys ole välttämättä mikään huono juttu. Olen ollut yksin jo lapsesta lähtien. En usko, että löydän koskaan sopivaa elämänkumppania itselleni. Etsinyt olen, mutta ihan turhaan. Tiesin jo alitajuisesti 15-vuotiaana, että yksin minä tulen olemaan. Onhan minulla ollut suhteita, mutta aina ne ovat loppuneet. En sovi kenenkään kanssa elämään, olen liian erilainen. Ollaan sitten yksin. Ei tämä niin vaikeaa ole. Toinen ja parempi elämä koittaa kuoleman jälkeen, toivottavasti silloin saa vastauksen, miksi tämä elämä oli niin yksinäinen?
Itsensä vertaaminen muihin vain pahentaa
Anonyymi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei yhteiskunta määritä kuinka yksinäinen tai sosiaalinen ihmisen pitää olla. Jokainen saa elellä tai olla elämättä niinkuin haluaa. Yksinäisyys alkaa kuitenkin tuntumaan pitkään jatkuessaan ja ihminen alkaa oirehtimaan. Perhe yksikkönä on toki tärkeä pilari ja sille perustuu monen elämän merkitys jne. Itsekin tiesin jo nuorena että yksin voidaan jäädä ja niinhän siinä tavallaan kävi. Mutta se on myös kohtalosta kiinni. Jonkun kohtalon on aina maailmassa olla yksin. Kuoleman jälkeinen elämä on kaunis ajatus, mutta tuntuu et se on tosiaan vain ajatus. Saati sitten että sieltä tulisi jotakin selityksiä oikeastaan mihinkään. Mielestäni jokaisen on pyrittävä parhaimpaansa kaikin puolin ja lopputulos on sitten se minkä kohtalo soi.
En vertaa itseäni muihin, mutta tuntuu pahalta kun kaverit kertovat missä ja mitä ja keiden kanssa ovat viettäneet viikonlopun.
Minä vaan kotona, ei yksin viitsi lähteä linja-autolla mihinkään tapahtumiin, kun en omista edes autoa ajokortista puhumattakaan.
Autoilu jo avartaisi elämää, mutta olen liian köyhä siihen ja vanhakin.
Autoilu kyllä avartaa mukavasti. Uusia maisemia ja ihmisiä. Jos säästäisit johonkin vanhaan autoon?
Kun ei ole ajokorttiakaan, sekin maksaa ja ikääkin jo yli 50, se juna meni jo ohi.
En vertaa itseäni muihin ja itseasiassa en koe itseäni yhtään yksinäiseksi, olen erittäin tyytyväinen elämääni, pidän omasta ajasta ja tilasta
Toki välillä näen ihmisiä, mutta nekin mielellään omien ”ehtojen” mukaan, kieltäydyn kohteliaasti, jos joku meno tulisi itselle liian nopeasti tai en muuten vaan halua tai tahdo juuri sillä hetkellä olla sosiaalinen
Ja mulla on kyllä niin ystäviä, kuin lapsetkin ja muita läheisiä, kaikki heistä tuntee ja tietää tapani