Kun katselee esim A-junnujen tuloksia 8-10 vuoden takaa, niin huomaa suurimman puutteen Suomen kilpajudossa. Ketään niistä nimistä ei enää näy missään. Urheilijoina he olisivat nyt /-30vee parhaimmillaan ja tulosta voisi odottaa, mutta mitä oikein tapahtuu?
Suomessa käytännössä kaikki ikäluokkiensa huipuista lopettavat judon 22-25 vuotiaina. Yleensäkin jo 25-vuotias kisajudoka on harvinaisuus, mikä on todella huolestuttavaa. Tätä tulisi mielestäni tutkia judoliiton toimesta hyvin tarkasti. Ei mutua, ei arvuuttelua. Vaan hyvin tehty tutkimus jonka kautta pyritään selvittämään ne syyt mistä lopettaminen johtuu.
Sitten nämä ongelmat pitää pyrkiä ratkaisemaan.
Muuten kaikki seuroissa tehty hyvä työ kilpailijoiden etteen valuu hukkaan muutamaa vuotta ennen kuin menestystä olisi realistista alkaa odottamaan.
Liiton strategia eivät merkitse mitään ja mikä pahinta myös judo alkaa taantumaan, kun näistä hukatuista ikäpolvista ei kasva koskaan kovia, osaavia ja viisaita senseitä saleille. Saleja pyörittävät aikuisina aloittaneet ja ilman kilpauraa harrastaneet senseit, jos edes he.
Suomessa käytännössä kaikki ikäluokkiensa huipuista lopettavat judon 22-25 vuotiaina. Yleensäkin jo 25-vuotias kisajudoka on harvinaisuus, mikä on todella huolestuttavaa. Tätä tulisi mielestäni tutkia judoliiton toimesta hyvin tarkasti. Ei mutua, ei arvuuttelua. Vaan hyvin tehty tutkimus jonka kautta pyritään selvittämään ne syyt mistä lopettaminen johtuu.
Sitten nämä ongelmat pitää pyrkiä ratkaisemaan.
Muuten kaikki seuroissa tehty hyvä työ kilpailijoiden etteen valuu hukkaan muutamaa vuotta ennen kuin menestystä olisi realistista alkaa odottamaan.
Liiton strategia eivät merkitse mitään ja mikä pahinta myös judo alkaa taantumaan, kun näistä hukatuista ikäpolvista ei kasva koskaan kovia, osaavia ja viisaita senseitä saleille. Saleja pyörittävät aikuisina aloittaneet ja ilman kilpauraa harrastaneet senseit, jos edes he.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Liittoa ei kiinosta kuin oma hyväveli touhu ja hallitus paikat, mietitään nyt esim lipponen 20 vuotta , ei mitään saanut aikaan. Pyykönen esittää mukavaa muijaa mut takana käärme, ajanut vahvasti nää uudistukset läpi pelkkiä naisia ja tankki ja sala joillekin voisi ostaa hameen.koko touhu suurta kusetusta missään vaiheessa ei urheilijat keskiössä. paitsi Emilija ja Katri kun ovat hallituksen lempi lapsia.
Puolueeton+selvitys+asiasta.+Esim+joku+opiskelija+voisi+tehdä.+Haastattelisi+vaikka+A-junnujen+Suomenmestarit+2006-2010.+Kyselisi+että+miten+judoura+sitten+lopulta+kehittyi+ja+mitä+syitä+oli+lopettamiseen+ja+onko+enää+judossa+mitenkään+mukana.
1970 luvulla lahjakkaimat juniorit ottelivat miestenkin sm-kisoissa ja ottivat hyviä matseja ja mitalejakin.
70-luvulla pyöri joukkue-sm sarja ja otteluja tuli paljon joka viikko sm-sarjaa ja nuoret kehittyivät kun aikamiesten kanssa otettiin ja kovaa.
Suomen judon taso oli silloin kovempi kuin nykyään ja ja nimenomaan vahva perustekniikka ja paljon otteluita.
Mikäli voitasiin siirtää nykyaikaan sen päivän judon huiput, korpiolat, kivinen akrenius, vesterinen ym muutama kova nuorten sarjasta niin eivät tämän päivän suomen huiput pärjäisi heille.
Itse treenasin 6 harjoitusta vikossa judoa ja juoksu ja voimapuoli päälle ja silti lensin vastaheittoon sm-kisoissa näille huipuille, olivat niin järkyttävän hyviä ja teräksenkovia judokoita
Olin 60-luvun lopulla enemmänkin järjestötöissä helsinkiläisseurassa ja muistan erään alasarjan suomen mestarin, joka treenasi kolmisen kertaa viikossa judoa. Kaveri oli kova polttamaan tupakkaa ja kaljoittelemaan ja oli silti paras sarjassaan - joten se 70-luvun judosta ja sen tasosta!
Huippulahjakkuudet ovat asia erikseen, heitä on lajissa kuin lajissa ja tarpeeksi lahjakas kaveri pääsee kolmella treenikerralla/viikko vaikka suomen mestariksi kun toinen taas 7 kertaa viikko treenaa ja ei pääse ikinä.
Pitää olla myös sisäinen kamppailija ja sitä ei löydy kaikista koskaan, olen samaa mieltäettä 70 luvun judo suomessa oli kovempaa ja taitavampaa kuin nykyinen, kait silloin oli myös huippuyksilöitä enemmän lajissa.
Unohda jo ne vanhat mestarit, taso oli silloin harrastelijamainen kaikkialla eikä vain Suomessa. Nykyjudo on tasoltaan paljon kovempaa.
Sen sijaan alkuperäinen kysymys on hyvä.
Jossain väitettiin, että kamppailu-urheilijan kisaura on noin 10 vuotta. Suomessa se alkaa ja loppuu liian varhain: matsataan hurjana jo pikkutenavana kun pitäisi luoda taitoa ja fyysistä pohjaa, ollaan kehäraakkeja ja kaiken nähneitä jo parikymppisenä. Monipuolisuuttta ei ole ja pohjat on huonot kun on vain hakattu yhtä tokuiwazaa juniorikisojen mitalijahdissa.
Suurin syy lopettamiseen on varmasti se kun kaksikymppisenä nähdään taso ulkomailla kun ensimmäistä kertaa aikuisten kisoihin osallistutaan taso on niin kaukana että menee usko tekemiseen. Sen takia pitäisi jo suht aikaisessa vaiheessa olla tappelemassa Euroopan cuppien mitaleista ja sijoituksista, johon pääsemiseen vaaditaan jo useamman vuoden laadukas harjoittelu kotisalilla jos sitä ei ole niin tavoitteet pitäisi sitten asentaa paljon alemmas. Tuskin ketään 25 vuotiasta joka nuorena on tavoitteelisesti harjoitellut haluaa alkaa Sm mitalien takia paljoa panostaa..
Ihmiset kehittyvät eri tavalla ja sanoisin että esim suomalaiset b-junnut ovat usein vielä eteläisiä naapureitaan jäljessä murrosiän myöhäisyyden vuoksi.
Sanoisin että suomalaisella urheilijalla on se kuntohuippu siinä 30 ikävuoden tienoilla. Hyvin harvoin ollaan fysiikassa kansainvälisellä tasolla jo 21-23 vuotiaina. Väittäisin että judokan huippu on 27-32 vuosien välissä. Hyvin usein suomalainen kilpajudoka on jo lopettanut silloin. Minusta tämä on iso ongelma. Erot Euroopan huipulla ovat pieniä ja muutama vuosi lisää laadukasta harjoittelua ja kokemusta voi nostaa sijoituksia huomattavasti.
Mitä tulee noihin 70-luvun horinoihin, niin joka ukko vedettäisiin katolleen sm-kisojen ekalla kiekalla ja se on fakta.
Nykyään jo akatemioissa treenaavat junnut treenaavat 8-10 lajitreeniä viikkoon ilman mitään leirejäkään. Leiriviikoilla tulee jo helposti 12-13 judoa. Millään 3-6 treeniä viikossa harrastelulla ei pärjää kuin ehkä naisten/tyttöjen tietyissä sarjoissa.
Pitäisi jaksaa uskoa että A-junnujen jälkeen menee 3-4 vuotta ennen kuin aletaan voittamaan oikeasti matseja miehissä. Nöyrää työtä muutama vuosi. Voi olla ihan vapauttavaakin jos valmennusjohto sanoo että mitään menestyspaineita ei nyt pariin vuoteen ole. Puhdasta pohjakuntoa, voimaa, nopeutta, tekniikkaa muutama vuosi.
Jos akatemiassa olevat harjoittelee lajia 8 kertaakin viikossa. Niin kyllä sillä määrällä pitäisi kehitys olla hyvää. Riippuen kuitenkin kuinka harjoitellaan koska määrä ei kerro vielä yhtään mitään. Oma veikkaukseni on että laji harjoituksia järjestetään tuo 8 kertaa jossa urheilijat käy 1-6 kertaan viikossa ja se ei riitä.
Lajia 5x , fysiikkaa 5x viikossa. Siinä yksinkertainen viikko-ohjelma. Tuosta lisääminen järkevästi ja pysyvästi menee aika vaikeaksi.
Saaren Jaska itsekin timantinkova olympiajudoka mainitsi että Simo Akrenius ja Kivisen Jokke olivat aikaansa edellä paljon ja vetävät vertoja nykypäivän judokoille.
Harmi että Simo lopetti liian varhain, olisi parhaat judovuodet ollut vielä edessä ja mahdollinen olympiamitali.
Näitä kavereita ja muutamaa muuta huippu tarjoaisivat varmasti tasapäisen vastuksen nykyhuipuille, Simohan treenasi ammattimaisesti ja vietti pitkiä aikoja japanissa ja voitti mm kanadan avoimet joka oli siihen aikaan iso kansaivälinen judokilpailu.
Toivottavasti saataisiin oikeita huippulahjakkuuksia lajiin ja jaksaisivat myös treenata niin suomenkin judo nousisi.
Aika kaukana ollaan vieläkin treenimääristä. Esim. Japanissa harjoitellaan aamu 2h (mattorandori) ja ilta 3h (randoria tästä 2h 45min) treenejä ihan normikaudella ja niitä on vähintään joka päivä. Näihin lisätään myös fysiikkatreenit ja tekniikkatreenit esim. keskellä päivää. Eli voi laskea siitä kuinka paljon tuosta tulee yhteensä määrällisesti ja tunnillisesti. Jokainen randori ei tarvitse olla päätäpatteriin vaan kysymys on toistojen määrästä, laadusta ja rutiinista jolla myös kehittyy sekä uskallusta harjoitella uusia tekniikoita pelkäämättä että lentelee.
Kyllä siinä keskeinen tekijä on myös raha.Kenellä on varaa laittaa viisitoista tuhatta vuodessa maailmalla kiertämiseen , jos ei ole tuloja mistään.Laitatte sen niin sanotun urheilijapolun kuntoon ,mikä se teidän slougan on. Se tarkoittaa urheilijan elämistä ja matkoja maailmalle.Miksi joku laittaisi rahaa sata tuhatta kiinni sellaiseen ,josta kunnian on ottamassa liitto ,joka ei asiassa tee mitään?
Tykkään matkustaa ulkomaille ja judoliiton pitää maksaa ne retket.
Hahhahasa
Ulkomaille, ulkomaille.....
Rahaa mulle, rahaa mulle
Minä minä minä
Siinä resepti...
Tuo viimeinen on oikea vastaus. Suomessa judo ei elätä, pitää saada jostain raha elämiseen. Ainoa mahdollisuus on opiskelu ja työ. Siihen kun löydään perhe lisäksi niin mikä jää, judo. Täysin ymmärrettävää. Kun judoura on ohi niin mitä jää käteen? Muutama mitali ja hyvät muistot.
Oli outoa jos kahdenkympin korvilla valtaosa ei lopeta kilpa-judoa. Judolla ei vaan voi suomessa tienata ja jotain on kiva syödäkkin. Ongelmana on se että ihmiset kasavaa aikuisiksi ja ymmärtää oman etunsa.
Suomessa urheilijat eivät ole valtiolla töissä ja harvalla lajilla on sellaista kansansuosiota, että sponsorituloilla olisi mitään merkitystä
Montako A-junnua oli EV-leirillä?
Tuossa U21-junnuvaiheessa tulee eteen elämän isot valinnat, kun akatemian ja urheilukoulun tarjoama "väylä" loppuu. Pitäisi joko opiskella ammatti ja/tai tehdä töitä, ja samalla treenata ammattimaisesti. Ellei vanhemmat tai jossain tapauksissa seura pysty maksamaan elämistä, niin kyllähän tuo on todella vaikea yhtälö, ja vaikka vanhemmat maksaisikin, niin esim. yliopisto-opiskelun ja ammattimaisen treenaamisen yhdistäminen vaatii urheilijalta ja taustavoimilta paljon koordinointia. Lisäksi aika monella tulee tuossa "U21-->miehet" siirtymässä valitettavan paljon kolhuja ja loukkaantumisia, mitkä myös pistävät miettimään, että kuinka paljon judoon kannattaa satsata, kun koko ura voi loppua hetkessä riittävän isoon kolhuun.
Mutta ketjun aloittaja nosti tärkeän asian esiin, ja varmaan liitonkin kannattaisi miettiä jotain ratkaisuja tähän uravaiheeseen, elleivät ole jo miettineet? Nyt kun aikuisilla ei käytännössä 2-maajoukkuetta ole, vaan kaikki paukut on olympiaryhmässä, niin tällaista "kypsymisvaihetta" on vaikea järjestää. OK taas vaatii olympiakarsintaturnausten kiertämistä, ja ne ovatkin taas askeleen (tai pari) liian kovat kisat juuri miesten sarjaan siirtyneille suomalaisille. Tuohonkin kierteeseen on useampi lahjakas junnu sitten väsynyt ja lopettanut.
Olisi mielenkiintoista verrata Suomen "urapolkua", lopettamisprosentteja ja rahoitusta esim. Ruotsin, Viron, Tsekin, Kroatian ja muiden vastaavien pienten maiden lukuihin.
Me emme tee yhtään mitään vertailulla Japaniin, Ranskaan, Saksaan tai Venäjään mutta voisimme oppia paljonkin omasta viiteryhmästämme.
Yksi opinnäytetyö, se on halpaa mutta voisi kertoa paljon.
Miten saataisiin ammattijudokoita?
Se kai se oikea kysymys olisi. Käytännössä myös yhdistys voi palkata työllistämistuella työntekijän eli pienellä tuella iso seura voisi palkata itselleen ammattijudokan töihin. Käytännössä se menee muistaakseni niin että puolet palkasta tulee työkkäristä ja puolet seuralta. Liitto voisi tämän selvittää ja tehdä ohjeistuksen seuroille. Esim jos seura saisi pari firmaa, yksityishenkilöä yms sponsoria osallistumaan satasella tai parilla kuussa, niin homma voisi onnistua.
Ammattijudoka voisi olla kilpailija, joka vetäisi vaikka päivällä kouluissa iltapäiväkerhoissa judoa ja ennen omia treenejä junnujen peruskurssin. Aamut ja illat olisivat omille treeneille. Tai sitten entinen kilpailija, joka opettaa judoa ja kehittää seuraa edelleen.
Siinä olisi juuri pieni vertailu tarpeen: kuinka homma on saatu toimimaan näissä muissa pienissä maissa. Eivät ole meitä isompia mutta saavat aikaan menestystä. Kuinka?
Kyllä. Tarvitaan selkeä, tutkittuun tietoon perustuva suunnitelma. Kai sellainen on ehkä olemassakin?
Mutta tuo judokan urapolku voisi olla esim akatemia-urheilukoulu-amk/yo/opiskelu-ammattijudoka seurassa.
Esim tuo urheilukoulun jälkeinen korkeakoulutus voisi olla vaikka liikuntatieteellisessä tai kaupallisella puolella amkissa. Molemmista olisi hyötyä seuran pyörittämisessä. Lisäksi jos homma ei toimisikaan, niin olisi mahdollista siirtyä oikeisiin töihin.
Liiton pitäisi selvittää millaisella budjetilla voisi palkata seuraan vetäjän. Millaisia tukia voisi saada yhteiskunnalta? Kannattaisiko seuran esimerkiksi alkaa perimään kuukausimaksua harrastajiltaan? Työsopimus? Kannattaisiko ttyösopimus tehdä liiton kanssa vai seuran kautta suoraan?
Jos ammattijudoka vetäisi esimerkiksi kouluissa iltapäiväkerhossa judoa, järjestäisi kisoja ja leirejä, sekä varsinkin pari ylimääräistä peruskurssia, niin niistä kertyvillä tuloilla voi hyvinkin olla mahdollista saada kohtuullinen palkka kokoon. Tietenkin silloinkin pitäisi yhteiskunnalta saada työllistämiseen tukea, seuran ehkä korottaa vähän jäsenmaksua jne.
ja kun hän on kisa/leiri/treenimatkoilla eli ulkomailla vähintään 200 vrk/vuosi menestyäkseen, niin kuka hoitaa ne työt.....
Varmasti tämmöisessä tilanteessa ei voi olla millään palkkalistoilla. Toivottavasti onnistuu opiskelijalta. Eikös opiskeluita yliopistossa voi venyttää edelleen esim kahdeksaan vuoteen? Siinä oltaisiin kuitenkin 27-28 vuotiaita kun tulisi passitus ulos akateemisesta.
Jos esim 100 leiripäivää voisi ohjelmoida vuoteen, niin se voisi ehkä onnistuakin. Kisat ja leirit nyt pääsääntöisesti ovat kuitenkin viikonloppuna.
Mutta tällainen ammattijudokan ura voisi odottaa myös tätä kansainvälistä judokaa sitten kun kovin kilpaura on takana.
laittamalla rahaa. VIrossa judo-valmentajat saavat rahaa valtiolta. Ruotsissahan tehtiin ratkaisu tuen kohdistamisesta yhdelle ikäryhmälle ja sillä saatiin menestystä. Taitaa Ruotsissa toi urheilija-apuraha olla helpompi saada ja vähän isompi.
Eli helppoa: Jostain pitää tulla rahaa. Ja koska Judolla ei suomessa ole katsojia niin se on julkinen sektori. En nyt ihan usko että tilanne nykyisestä muuttuisi. Vain judoka jolla on varakkaat taustajoukot voi panostaa judoon suomessa
Työllistämistuella voi työllistää 6kk ajaksi työttömän joka täyttää kriteerit. Ei siitä kenellekkään leipä puuta saa. Ja harvalla seuralla on sellaista toiminna volyymia että saisi puolipäiväisenkään maksettua. Kulut/duunari on suomessa minimissään 4000€/kk. Siihen kun lasket sen normikokoisella seuralle 100 ihmistä tulee 40€/kk/nuppi siitä että on yksityöntekijä. ja palkkatuella se vois on 20€. Tämä siis seuran muiden kulujen päälle. Jos jäsenistö on valmistuollaiseen panostukseen niin mikäs siinä.
Eli ihan mahdollista se olisi. Ei mitenkään helppoa mutta mahdollista kuitenkin. Jos esimerkiksi alueen kolme seuraa palkkaisi yhdessä yhden ammattivalmentajan eri osuuksilla. Esim yksi maksaisi 25e per jäsen ja kaksi muuta 5e per jäsen. Valmentaja vetäisi sitten viikossa yhdet treenit näissä alueen muissa seuroissa.
Sinänsä judossakin kannattaisi miettiä kk maksuun siirtymistä. Esim itselleni ei olisi mikään ongelma maksaa vaikka 50e/kk judosta. Saman verran maksan kuntosalistakin.
Tampereella bjj maksaa sen 40-45euroa/kk.
Saksalaisessa urheilusysteemissä moni urheilija on valtiolla töissä. Esimerkiksi keihäsmies Seifert valmistui viime lokakuussa viisi vuotta kestäneestä oliisikoulusta.
Konstaapeli on töissä vuonna 2019 kuukauden, 11 kuukautta hän voi keskittyä keihäänheittoon. Palkka juoksee koko vuoden. Ei huono.
Vasemmistohallitus tuli mutta tuskin saadaan kuitenkaan DDR:n urheilujärjestelmää. Kannattaisiko aloittaa urheilemisen rajoitusten purkamisesta ja vapaaehtoisesta yhteistyöstä?
Ratkaisuja on ehdotettu jo vuosia sitten mutta eivät kelpaa, koska eivät pönkitä lajieliitin valtaa. Kannattaa silti lukea:
http://www.hansoku.fi/2017/04/hansokun-resepti.html?m=1
http://www.hansoku.fi/2017/01/hansokun-ranking-systeemi-ehdotus.html?m=1
Lähes kaikki Suomen yksilöurheilun huiput tekee töitä tai opiskelee urheilun ohessa.
Tuloksia on tullut, mutta on vaatinut paljon yksilöltä ja lähipiiriltä.
Vain harvat pystyvät siihen.
He eivät marise täällä vaan toimivat!!!
Suomi u18 em 5. 2014, em 1. 2015, em 2. 2016, eyof 3. 2015, mm 2. 2015, em 3. 2018... Siinä kadettien mitaleja. Lisäksi ainakin emilian em 3 u21. Mitaleja tullut enemmän kuin virolla, ruotsilla ja monella muulla, ei huono nuorissa.