Lääkityksen lopetus kun masennus vielä päällä

Anonyymi

Onko täällä ketään, joka olisi lopettanut masennuslääkkeet masennuksen vielä ollessa päällä ja miten selvisit masennusoireista? Tarvitsiko lääkitystä aloittaa uudestaan? Millä keinoin helpotit oloasi oireiden suhteen?

Olen sairastanut masennusta jo useamman vuoden, ensin vaikeana ja nyt keskivaikeana. Lopetin lääkityksen noin kuukausi sitten, kun sain uudesta lääkkeestä niin pahat haittavaikutukset, että en halua enää ottaa lääkkeitä. Haittavaikutukset aiheuttivat terveysongelmia jotka jatkuvat edelleen ja joiden takia aloin saamaan ahdistuskohtauksia päivittäin. Olo oli ihan ok lääkkeiden lopetuksen jälkeen siihen saakka, kunnes ahdistus alkoi. Nyt olen miettinyt olon ollessa huono aloittavani lääkityksen uudestaan, mutta toisaalta en enää sitä haluaisi tehdä, koska olisin sitten taas koukussa uudestaan ja mahdollisesti saisin kroppani entistä pahemmin "rikki", kun haittavaikutukset voivat alkaa uudestaan.

Eli onko mahdollista selvitä masennuksesta ilman lääkitystä?

36 kommenttia

Vastaukset

  • Lääkärit eivät ehkä kertoneet tätä sinulle, mutta lukuisien meta-analyysien mukaan masennuslääkkeiden teho on erittäin heikko lyhyellä aikavälillä, lääkeyhtiöiden rahoittamissa tutkimuksisssa, joista tosin suuri osa jätetään julkaisematta. Pitkällä aikavälillä niitä ei ole juurikaan edes tutkittu. Eivät taineet lääkärit kertoa sitäkään?

    Jos olisit sairastanut erittäin vaikean masennuksen 1900-luvun alussa tai puolivälissä, ennusteesi olisi ollut hyvä. Esimerkiksi Jonathan Cole Yhdysvaltojen kansallisesta mielenterveysinstituutista (NIHM) kuvasi masennusta vuonna 1964 seuraavasti:

    " Masennuksella on paras ennuste ilman hoitoa ja hoidon kanssa on kaikista psykiatrisista häiriöistä. Suurin osa masennuksista paranee itsestään."

    Dean Schyler NIMHI:stä taas kirjoitti vuonna 1974: " Suurin osa depressiotapauksista paranee spontaanisti itsekseen ilman mitään erityistä interventiota."

    Ja he puhuivat vaikeasta kliinisestä depressiosta, jotka edustavat vain pientä osaa nykyisistä masennuspotilaista.

    Kraepelin vuonna 1921 tekemän tutkimuksen mukaan erittäin vaikeasta depressiosta kärsivien potilaiden pitkäaikainen ennuste oli varsin hyvä: vain 13 %:lla potilaista masennus uusiutui heidän koko elämänsä aikana..

    Vuonna 1999 julkaistussa psykiatrian oppikirjassa taas sanottiin, että "Vain 15 % masennuspotilaista selviää yhdellä masennusepisodilla. 85 %:lla taas uusien masennusjaksojen johdosta remissio tulee entistä epätodennäköisemmäksi ja epätäydellisemmäksi ja masennus uusiutuu herkemmin".

    Jos masennuslääkitys olisi parantanut masennuksen ennustetta, ero 1900-luvun alkupuolen ja 1900-luvun loppupuolen näkemyksissä masennuksen ennusteessa ei olisi näin jyrkkä. Masennuksesta on tullut paitsi lievempää ja täten yleisempää, myös huomattavan paljon kroonisempaa, mikä on paradoksaalista ja vahvasti ristiriidassa potilaille syötetyn lääkemyönteisen näkemyksen kanssa. Tämä ei ole yllättävää, koska jos koko tutkimus on suurelta osin lääkeyhtiöiden rahoituksen varassa ja lääkärit niin aivopestyjä, etteivät he ymmärrä kyseenalaistaa tällaista rahoituksen rakennetta, niin tutkimusnäyttöön ei todellakaan kannata sinisilmäisesti luottaa.

  • Alkuperäiselle. Kuinka on mahdollista että syöt lääkettä masennukseen ja se vain pahenee??? Ensin vaikea ja sitten keskivaikea. Jos vielä jatkat syömistä seuraava diagnoosisi on psykoottinen masennus. Eihän tässä ole mitään järkeä.

    Lääkkeen lopettamisen jälkeen kärsit vieroitusoireista et siitä että masennus olisi tullut takaisin.

    • Keskivaikea masennus on kyllä lievempi kuin vaikea, eli parannusta on tapahtunut.

  • https://www.youtube.com/watch?v=sd0IW_MqJvA

    26.05.2014 YLE TV1 kanavalla esitetty "Masentavat Lääkkeet" MOT dokumentti käsitteli masennuslääkkeiden suosiota. Masennuslääkkeitä kun syödään yhä suurempia annoksia ja entistä kauemmin.

    Ohjelmassa esiintynyt psykologi ja Mehiläisen kuntoutusjohtaja Aku Kopakkala irtisanottiin työpaikastaan vain viikko "Masentavat Lääkkeet" ohjelman jälkeen. Työnantajansa Mehiläinen oli saanut vain yhden puhelinsoiton lääketehtailta ja se riitti irtisanomiseen.

    https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/26/masentavat-laakkeet-kasikirjoitus

  • https://madinfinland.org/diagnostiikka_relativismi/

    Psykiatriassa oireet on johdettu ihmisten elämässä tapahtuviksi havaituista inhimillisistä asioista ja niiden määrittäminen sairauden oireiksi edellyttää kulttuurisidonnaisen teorian laskemista havaintojen päälle. Esimerkiksi monessa Afrikan maassa ei ole teoretisoitu ollenkaan sellaista käsitettä kuin masennus, joka on meillä Suomessakin varsinainen kansantauti ja tietoisen itsetarkkailun kohde.

    Kaikissa kulttuureissa meidän käsitystämme masennus-nimisen sairauden olemassaolosta ei ymmärrettäisi ollenkaan.3 Tutkimuksessa, jossa selvitettiin käsityksiä surullisuuteen ja sosiaaliseen vetäytymiseen liittyviä tiloja afrikkalaisissa kulttuureissa, vastaajat uskoivat kaikissa tilanteissa, että kyse ei ole sairauksista, vaan olosuhteiden aiheuttamista tiloista. Tämän vuoksi terveydenhuollon avun ei katsottu olevan tehokasta ja vastaajat uskoivat tarvittavien toimenpiteiden olevan sosiaalisia. Ihmiset olivat sitä mieltä, että tehokkaat toimenpiteet koostuvat neuvoista, lohdutuksesta, käytännön tuesta ja sosiaalisen eristämisen voittamisesta. Ihmiset uskoivat myös, että tilanteen käsittelyn tulisi olla täysin psykososiaalista ja pyrkimyksenä tulisi olla taloudellisen tilanteen parantaminen, sosiaalisen avun lisääminen sekä eristäytymisen ja yksinäisyyden ehkäiseminen. Meillä Suomessa masennuksen Käypä hoito -suositus taas näkee masennuksen olevan ”keskeinen kansanterveydellinen ongelma”, johon apuna tarjotaan ensisijaisesti lääkkeitä ja yksilöterapiaa.4 Vaikuttaa siis siltä, että masennus on länsimaissa sosiaalisesti konstruoitu käsitys surullisuudesta, jossa normaali ihmisyys on muuttunut yksilön sairaudeksi.

    Oireen kulttuurisen kehityksen suhteen voidaan tarkastella masennuksen kriteerien kehitystä. Vuonna 1980 julkaistu ensimmäinen “tieteellinen” psykiatrinen tautiluokitus, DSM-III, määritteli, että masennusdiagnoosi vaatii vuoden alakuloisuutta, vuonna 1994 julkaistu DSM-IV kahden kuukauden kuukauden ja vuonna 2013 julkaistu DSM-V kahden viikon alakuloisuutta.5 On siis täysin sopimuksen varaista, milloin normaali ihmisyyteen kuuluva reaktio muuttuu psykiatriassa sairauden oireeksi.

    • Tuollaista paskaa kirjoittelee sellaiset, jotka eivät ole ollut kosketuksissa ahdistuksen ja masennuksesta johtuvasta tuskaisuudesta, joka pitkittiyessä johtaa itsemurhaan. Itse olen joutunut syömään lääkkeitä, jotta voin suoriutua norm elämästä. Sairastuin ilman mitään lääkkeitä masennukseen ja olin itsemurhan partaalla ja menettämässä otteen elämästä. Lääkkeet kohotti mielialani parempaan. . yli 10v olen syönyt ja muutaman kerran kokeilut lopettaa lääkityksen ja oireet ovat palaneet. Otatko sinä vastuun minusta ja muista masennussairaista, jos jättää lääkkeet ja uskoo masennuksen olevan norm. eikä hoitoa tarvi? Masennuksen tuska on sellainen olotila, ettei sitä kukaan jaksa pitkään. Kiitos lääkkeistä, että elämä on ok ja olen työkykyinen.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Tuollaista paskaa kirjoittelee sellaiset, jotka eivät ole ollut kosketuksissa ahdistuksen ja masennuksesta johtuvasta tuskaisuudesta, joka pitkittiyessä johtaa itsemurhaan. Itse olen joutunut syömään lääkkeitä, jotta voin suoriutua norm elämästä. Sairastuin ilman mitään lääkkeitä masennukseen ja olin itsemurhan partaalla ja menettämässä otteen elämästä. Lääkkeet kohotti mielialani parempaan. . yli 10v olen syönyt ja muutaman kerran kokeilut lopettaa lääkityksen ja oireet ovat palaneet. Otatko sinä vastuun minusta ja muista masennussairaista, jos jättää lääkkeet ja uskoo masennuksen olevan norm. eikä hoitoa tarvi? Masennuksen tuska on sellainen olotila, ettei sitä kukaan jaksa pitkään. Kiitos lääkkeistä, että elämä on ok ja olen työkykyinen.

      Mistä tiedät mitä olen kokenut ,luuletko olevasi ainoa joka on kokenut kärsimystä.Kaikki etsivät apua ongelmiinsa samat asiat eivät toimi kaikille jokainen joutuu löytämään oman tiensä.Monilla lääkitys on pahentanut asiaa jotkut ovat jopa tappaneet itsensä.Masennus ei ole lääketieteellisesti katsottuna sairaus se että se aiheuttaa kärsimystä tai jopa kuolemia ei tee siitä sairautta.Lääkkeet toimivat päihteiden tavoin joillain ne auttavat jotkut saavat vakavia haittoja.Uskon että jokaisen tulisi tutkia vaihtoehtoja sekä punnita haittoja ja hyötyjä ja tehdä omat päätöksensä sillä jokainen joutuu itse kärsimään päätöstensä seuraukset.Oletko sitä mieltä että kaikkien pitää syödä lääkkeitä koska sinä olet niistä hyötynyt ja vaihtoehdoista ei saa keskustella.

    • Toivon mukaan sairastuisit masennukseen tietäisit tällöin mistä kysymys. Masennus ei ole alakuloisuutta ja tilapäistä ahdistusta jota terveet ihmiset kokevat sillon tällöin, sellainen kuuluu elämään. Masennus on toisenlainen tila siihen vajotaan ja se on "tuskantilaa" joka jää olemaan, eikä sellaisesta päästä ylös omin avuin. Siihen on onneksi olemassa hoitoja, jolla sairautta voidaan lievittää ja auttaa. En ymmärrä miksi pahanilkiset ihmiset täällä netissä vähättelee toisten sairauksia?

    • Anonyymi kirjoitti:

      Toivon mukaan sairastuisit masennukseen tietäisit tällöin mistä kysymys. Masennus ei ole alakuloisuutta ja tilapäistä ahdistusta jota terveet ihmiset kokevat sillon tällöin, sellainen kuuluu elämään. Masennus on toisenlainen tila siihen vajotaan ja se on "tuskantilaa" joka jää olemaan, eikä sellaisesta päästä ylös omin avuin. Siihen on onneksi olemassa hoitoja, jolla sairautta voidaan lievittää ja auttaa. En ymmärrä miksi pahanilkiset ihmiset täällä netissä vähättelee toisten sairauksia?

      (Olen uusi kommentoija tässä ketjussa.)

      Sellaista sairautta kuin masennus ei ole tieteellisesti katsoen olemassa, kuten joku muukin tuossa ylempänä osasi jo huomauttaa. Tämä ei ole mielipideasia. Tarkoituksena ei varmastikaan ole vähätellä kenenkään kärsimystä vaan todeta ja tunnustaa tosiasiat. Ihmiskärsimys ei ole sairaus. Kärsimyksellä ei ole tekemistä sairausmääritelmän kanssa. Toivoa kenenkään sairastuvan johonkin on aika rumasti sanottu.

    • Anonyymi kirjoitti:

      (Olen uusi kommentoija tässä ketjussa.)

      Sellaista sairautta kuin masennus ei ole tieteellisesti katsoen olemassa, kuten joku muukin tuossa ylempänä osasi jo huomauttaa. Tämä ei ole mielipideasia. Tarkoituksena ei varmastikaan ole vähätellä kenenkään kärsimystä vaan todeta ja tunnustaa tosiasiat. Ihmiskärsimys ei ole sairaus. Kärsimyksellä ei ole tekemistä sairausmääritelmän kanssa. Toivoa kenenkään sairastuvan johonkin on aika rumasti sanottu.

      Jos kerran masennus ei ole mielestäsi sairaus, eihän sen toivottaminen jollekkin pitäisi olla sinulle ongelma?

      Totuus: Masennus on sairaus. Piste!

      Olen todellakin sitä mieltä, toisten sairauksien vähättely on ilkeää. Surullista masentuneita kohtaan, että foorumilla sallitaan kiusaamista ja väärää tietoa sairauksista. Olette säälittäviä.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Jos kerran masennus ei ole mielestäsi sairaus, eihän sen toivottaminen jollekkin pitäisi olla sinulle ongelma?

      Totuus: Masennus on sairaus. Piste!

      Olen todellakin sitä mieltä, toisten sairauksien vähättely on ilkeää. Surullista masentuneita kohtaan, että foorumilla sallitaan kiusaamista ja väärää tietoa sairauksista. Olette säälittäviä.

      (Olen sama kommentoija tässä ketjussa.)

      No tuon asenteesi perusteella sinusta tulisi hyvä psykiatri.

    • Anonyymi kirjoitti:

      (Olen sama kommentoija tässä ketjussa.)

      No tuon asenteesi perusteella sinusta tulisi hyvä psykiatri.

      Aloitetaan Freud nimestä . Kun edes psykiatri ei välttämättä ole muu kuin illegaali tai muu väärällä nimellä esiintyvä kokaiinin käyttäjä kuten Freud oli juutalainen arabi nimeltä Shlomo . Niin miten nämä voi ottaa tosissaan ? Tai huumeista kiinni jäänyt lääkäri tai itsemurhan tehnyt . Vanhassa Raamatussa on kirja nimeltä Job. Siinä Job vetää roolin jolta viedään kaikki. Menee perhe ystävät omaisuus. Se on esimerkki Jeesuksesta. Siinä idea on se että täällä maan päällä synnin tähden ihmiset joutuu ryöstetyksi. Jotkut ei osaa puolustautua yhtään koska ovat jo lapsesta tottuneet olemaan ryöstelyn raiskausten kohteena. Näin Jeesus ristillä näyttää meille miten täällä kohdellaan toisia. Katsokaa ristille. Siinä näette millaisia tekoja me teemme. Job ja Jumala juttelee keskenään myös paholainen on siinä mukana sillä se on täällä. Taivaassa sitä ei tavata. Jeesus ajoi pahoja henkiä pois juutalaisista kuten magdalan Mariasta. Se on Egyptin manalaa juutalaiset tuli Egyptistä osa jäi sinne osa meni takaisin kun rakensivat kultaisia patsaita itselleen jumaliksi. Faaraon hovissa on narrit ja pellet. Faaraolla oli lääkäreitä jo silloin. Noitia joka lähtöön silmänkääntäjää ! Näin on nykyäänkin.Rahan ah eus aiheuttaa paljon pahaa jopa murhia.Varastelu. Juudas juutalainen varasteli ja myi Jeesuksen rahasta ristiin naulittavaksi. Näin näemme itsemme jälleen totuuden valossa joka loistaa ristiltä armoa. Synnitön syntisten edestä.Armosta anteeksi. Kun Jeesus nousi kuolleista saatanan hymy hyytyi. Voittaja oli tullut.Syntisten ystävä.Ristillä on voittoisa olla synteineen.Siinä ne on.Omat ja toisten synnit.Kuolema voitettu velka maksettu.Evankeliumi on iloon saattamista,syntisellä on toivo. ( Monet lääkkeet ovat huumeita ja jo alusta sivuoireita kuten pistelyä iholla myös vaihdevuodet aiheuttaa hikikohtauksia sekä huonossa kunnossa olevat hampaiden juuret ja ikenet).Se että miettii asioita ei ole sairaus ,se on luonnollista etsintää.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Toivon mukaan sairastuisit masennukseen tietäisit tällöin mistä kysymys. Masennus ei ole alakuloisuutta ja tilapäistä ahdistusta jota terveet ihmiset kokevat sillon tällöin, sellainen kuuluu elämään. Masennus on toisenlainen tila siihen vajotaan ja se on "tuskantilaa" joka jää olemaan, eikä sellaisesta päästä ylös omin avuin. Siihen on onneksi olemassa hoitoja, jolla sairautta voidaan lievittää ja auttaa. En ymmärrä miksi pahanilkiset ihmiset täällä netissä vähättelee toisten sairauksia?

      Yksi lääke masikseen on tunnustaa Jeesukselle syntinsä . Se nimittäin helpottaa suuresti sielun taakkaa. Saattaa olla että on esimerkiksi tullut tehtyä murha tai sattunut varastamaan jotain vähän suurempaa tai väärennettyä toisen papereita tai nimiä tai todistuksia tai passeja ....Golgatan risti on siihen oikea paikka . On melkoisen suuri helpotus päästä syntitaakastaan eroon jopa lopettaa se. Erittäin vapauttavaa on tunnustaa tekonsa ihan sielun rauhan takia . Myös varastettua kannattaa palautella ja pyytää anteeksi . Voi maksulla velkojaan ihan vaikka pienen summan kk niin sekin kevenee. TV stereoita varasteleva on paljon myös takkeja astioita mopoja autoja jne. Siitä se oli kevenee kun niitä selvittää .

  • Se että jokin on normaali elämään kuuluva asia ei ei ole yhtä kuin vähättely kuolema on normaali asia mutta harva suhtautuu siihen kevyesti.

  • Masennukseen lääkkeet määränneen lääkärin täytyisi kyllä seurata potilaan tilaa ja kertoa havaitsemistaan lääkehaitoista potilaalle, sekä ilmoittaa sairauden oireita ylläpitävistä lääkehaitoista Fimeaan. Lääkkeet määränneet lääkärin täytyy myös auttaa potilasta tarvittavalla ja oikealla tavalla lääkityksen purun yhteydessä ilmenneiden vieroistusoireiden selättämisessä.

    Duodecimin terveyskirjastosta löytyy ahdistuksen omahoitoon vinkkejä, ovat hyödyksi vieroitusoireahdistuksen hyökätessä päälle, Kannattaa harkita myös hakeutumista vertaistuen piiriin. Masennuslääkityksen haitoista kärsivälle vieroitusoirekärsimyksetkin ovat jotain sellaista, mitä ei oikein kukaan muu voi ymmärtää kuin ajantasaista tietoa hallitseva terveydenhuollon ammattihenkilö, ja samassa tilanteessa olevat.

    Tsemppiä. Voimia. Sinä selviät kyllä!

    - nimimerkki 'voitin, selvisin'

  • ssri-myrkytr voi koska tahansa heittää vittuun ja siirtyä toimiviin luontaistuotteisiin, esim. tämän kirjoiotuksen mukaan;
    http://www.tritolonen.fi/artikkelit/185-masennus-depressio

    Lisäksi seuraavat luontaistuotteet ovat turvallisia ja toimivia ns. masennukseen;
    - teaniini
    - tryptofaani
    - avena sativa
    - mäkikusma

    ja monet muut. kirjoita googlessa; masennus luontaistuotteet niin saat kasan tuotteita... ja kaikki toimivat paremmin ja turvallisemmin kuin ssri-myrkyt.

    • Tuo luontaistuotetuputus on yhtä vastenmielistä kuin psykiatristen huumeidenkin tuputtaminen. Molemmat pohjaavat vielä kaiken lisäksi samalle valheelle, että ongelma olisi kehossa vaikka todellisuudessa ongelmat ovat elämässä. Avioliittokriisiä, yksinäisyyttä, elämän suunnattomuutta, läheisen kuolemaa ja niin edelleen ei ratkaista porkkanaa tai mäkikuismaa popsimalla.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Tuo luontaistuotetuputus on yhtä vastenmielistä kuin psykiatristen huumeidenkin tuputtaminen. Molemmat pohjaavat vielä kaiken lisäksi samalle valheelle, että ongelma olisi kehossa vaikka todellisuudessa ongelmat ovat elämässä. Avioliittokriisiä, yksinäisyyttä, elämän suunnattomuutta, läheisen kuolemaa ja niin edelleen ei ratkaista porkkanaa tai mäkikuismaa popsimalla.

      Eikä tunneälyillä . Synnin seuraukset on meille yhteisiä siksi pitää tukea toisia. Kenenkään ei tarvi kokea olevansa huonompi kuin muut sillä kaikki on yhtä huonoja. Ei ole ketään joka ei olisi syntejä tehnyt eikä huijannut. Me kaikki kärsimme joko synnin tekijän huonoa omaatuntoa ahdistusta tai synnin kohteena olemisen masennusta alaspainettuna ryöstettynä olemisen kohteena. Aina kun joku ryöstää raiskaa lyö huijaa pettää varastaa on kohteena olevan selvittävä tilanteesta tavalla tai toisella. Ammatti auttajat on vain rahan takia asialla joten lääketeollisuuden rahastuksen kohde on jälleen hyväksikäytettävänä. Tämä maailma on syntiinlangenneessa tilassa. Houkutuksia riittää ja houkuttelijoita. Pitää joko päättää pärjätä tai antaa periksi. Jos uskoo Jeesukseen on kastettu voi luottaa molemmissa tapauksissa päätyvänsä samaan lopputulokseen ,pelastukseen. Kuten Jeesus sanoi viimeiset tulevat ensimmäisiksi.

  • https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/miten-masennuksesta-leivottiin-kaikkien-aikojen-bisnes

    Tarina on kaikille tuttu: masennus johtuu kemiallisesta epätasapainosta aivoissa. Mielialalääkkeet auttavat, koska ne korjaavat tasapainon aivokemiassa. Viesti, jota amerikkalaisessa mediassa alettiin 1980-luvun alussa rummuttaa, oli suoraviivainen. Suomeen tarina saapui kymmenen vuotta myöhemmin. Mielenkiintoista on, että tieteellisessä kirjallisuudessa tarinalle ei koskaan ollut hyviä perusteita. Tarinan taustalla olivat suuret intressit, eikä ainoastaan lääketeollisuudella, sanovat professori Lisa Cosgrove ja tietokirjailija Robert Whitaker.

    Masennuksen serotoniiniteoria

    Käsitys, jonka mukaan monet mielenterveyden häiriöt saattaisivat johtua aivojen kemiallisesta epätasapainosta, palautuu 1950-luvulle. Ajatus mielenterveysongelmista aivotoiminnan häiriöinä on paljon vanhempi, mutta siitä kiinnostuttiin uudella tavalla 1950-luvulla, kun sekä ensimmäinen antipsykoottinen lääke, klooripromatsiini, että ensimmäiset mielialalääkkeet kehitettiin.

    Klooripromatsiinin kohdalla havaittiin, että se esti dopamiini-nimistä välittäjäainetta tarttumasta tiettyihin dopamiinireseptoreihin aivojen hermosolujen synapseissa. Tästä heräsi, melko loogisesti, ajatus jonka mukaan skitsofrenian oireet voisivat johtua liiallisesta dopamiiniaktiivisuudesta aivoissa. Tämän jälkeen tutkijoiden oli luontevaa kysyä, voisiko samanlainen mekanismi päteä myös joidenkin mielialalääkkeiden kohdalla. Ne estivät serotoniinia poistumasta normaalisti hermosolujen synapsiväleistä, minkä arveltiin lisäävän serotoniinin määrää aivoissa. Jos serotoniinin lisääntyminen aivoissa lievitti masennusta, ehkä masennus siis johtui serotoniinin vajeesta aivoissa?

    Onko kemiallisen epätasapainon teoria totta?

    Näiden ammattikuntaintressien ja median otsikoiden taakse hautautui kuitenkin laajempi kysymys: oliko kemiallisen epätasapainon teoria totta? Löytyikö sen tueksi kovaa tieteellistä näyttöä? Kysymystä oli selvitetty laboratorioissa Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa jo 1960-luvulta lähtien, ja sieltä käsin tilanne näytti kovin toisenlaiselta kuin median otsikoissa.

    Serotoniinin määrää aivoissa ei ole mahdollista mitata suoraan. Siksi ensimmäiset kokeet serotoniinivajeteorian testaamiseksi tehtiin epäsuorasti serotoniinin aineenvaihduntatuotteilla. Serotoniini hajoaa molekyyliksi nimeltä 5-HIAA, jota voidaan mitata selkäydinnesteestä. Ajatuksena oli, että jos masennuspotilailla on serotoniinivaje aivoissaan, heillä pitäisi olla vastaavasti myös vähemmän 5-HIAA:ta selkäydinnesteessään. Tätä mahdollisuutta tutkittiin useissa kokeissa 1960-luvun lopusta alkaen eri yliopistoissa, mutta eroja masennuspotilaiden ja terveiden verrokkien välillä ei löydetty.

    Tutkijoilla oli kuitenkin toinenkin keino testata teoriaa: vaikka serotoniinin tasoja ei ole mahdollista mitata ihmisiltä, niiden tasoon voidaan vaikuttaa kokeellisesti. Serotoniinitasojen romahduttaminen terveiltä koehenkilöiltä ei kuitenkaan vaikuttanut halutulla tavalla heidän mielialaansa, mikä sopi huonosti teoriaan serotoniinitasoista masennuksen syynä.

    1980-luvulla tutkijat keksivät kolmannen keinon testata masennuksen ja serotoniinivajeen mahdollista yhteyttä. Se perustui havaintoon, jonka mukaan 5-HIAA -tasot ihmisten välillä noudattivat normaalijakaumaa: joillakuilla 5-HIAA:ta oli selkäydinnesteessään vähän, toisilla paljon ja useimmilla jotakin siltä väliltä. Kenties olikin siis niin, että jos ihminen oli masentunut, ja hänen 5-HIAA-tasonsa olivat tämän lisäksi jakauman matalassa ääripäässä, juuri tämä henkilö saattaisi kuulua alajoukkoon, joka reagoisi erityisen hyvin mielialalääkkeisiin? Kun teoriaa testattiin kokeellisesti, sekään ei tuottanut toivottuja tuloksia. Sillä, miten eri ihmiset reagoivat mielialalääkkeisiin, ei ollut yhteyttä siihen, olivatko heidän 5-HIAA-tasonsa matalat vai korkeat.

    Kun fluoksetiini tuli markkinoille – Yhdysvalloissa kauppanimellä Prozac – se tarjosi tutkijoille vielä uuden mahdollisuuden testata serotoniinivajeteoriaa uudella lääkkeellä. Kokeita tehtiin, paljon, mutta mikään niistä ei tarjonnut vakuuttavaa näyttöä serotoniinivajeteorian puolesta. Vuonna 1999, yli 30 vuoden uutteran yrityksen jälkeen, APA:n omassa psykiatrian oppikirjassa todettiin, että monoamiiniteorialle serotoniinivajeen ja masennuksen yhteydestä ei ole löydetty tieteellistä vahvistusta. 2000-luvulle tultaessa yhä useammat tutkijat totesivat myös julkisuudessa, että tarina, jonka suuri yleisö oli kuullut jo monen vuosikymmenen ajan, ei pitänyt tieteellisesti paikkaansa. Usein kuultu johtopäätös olikin, että lääkkeen vaikutusmekanismi ei välttämättä kerro mitään sairauden alkusyystä.

  • https://madinfinland.org/rakenteellinen_korruptio/

    Uuden tautiluokituksen myötä lääketeollisuus kiinnostui psykiatriasta aivan uudella tavalla ja APA otti uusista yhteistyömahdollisuuksista kaiken irti. Tieteelliset symposiumit alettiin järjestää yhteistyössä lääketeollisuuden kanssa, ja samalla psykiatrian vaikutusvalta alkoi laajentua lääketeollisuuden kanssa kehitettyjen ”masennustietoisuuskampanjoiden” avulla. Ennen ymmärrettävänä reaktiona elämään pidetty surullisuus muuttui vuonna 1987 alkaneen SSRI-lääkkeiden aikakauden myötä alitunnistetuksi ja alihoidetuksi sairaudeksi, joka johtui ”kemiallisesta epätasapainosta” etenkin serotoniinin suhteen. Teoria oli täysin tuulesta temmattu, mikä myönnettiinkin julkisesti vuonna 2010. Tässä välissä johtavat psykiatrit kuitenkin markkinoivat lääketeollisuuden sponsoroimina masennuksen kansantaudiksi väittäen, että SSRI-lääkkeet ovat kemiallisen epätasapainon korjaavia täsmälääkkeitä masennukseen. Masennus oli siis muuttunut ymmärrettävästä reaktiosta aivosairaudeksi ja samalla masennusdiagnoosin saaneiden määrä alkoi kasvaa hurjaa vauhtia.

  • https://madinfinland.org/pro-gradu-masennuslaakkeet-ja-kritiikki-suomen-laakarilehdessa-2008-2014-eve-rasku/

    Eve Rasku Tampereen yliopiston historian laitokselta on tehnyt kiinnostavan pro gradu -tutkielman Suomen lääkärilehdessä kirjoitetuista masennuslääkeartikkeleista.

    Erityisen mielenkiintoista on, että tutkielman perusteella lääkäreiden omiin mielenterveysongelmiin tunnutaan suhtautuvan kovin eri tavalla kuin muiden potilaiden ongelmiin.

    Lääkäreiden kohdalla keskusteluapu tuotiin esille pääasiallisena hoitokeinona 15 artikkelissa kun taas masennuslääkitys mainittiin vain kolmessa artikkelissa. Masennuslääkitys tuotiin esille kerran neutraalilla tavalla, kerran kokeiltuna mutta toimimattomana hoitokeinona ja kerran hoitokeinona johon liittyy stigma. Lääkehoidon vähäinen esiintyminen kirjoituksissa kytkeytynee yhteen taipumuksella selittää lääkäreiden masennuksen syitä psykososiaalisin perustein. Työn kuormittavuus esitettiin oireilun syyksi 11 artikkelissa ja traumatausta sekä temperamentti esitettiin selittävänä tekijänä seitsemässä artikkelissa.

    ***

    Lääkäreiden omaa mielenterveyttä käsittelevä osio oli aineistossa ainut, joka ei noudattanut depression Käypä hoito -suositusta, jossa masennuslääkkeet ovat ensisijainen vaihtoehto. Suhtautuminen lääkäreiden mielenterveyteen oli ihmisläheisempää ja vähemmän diagnoosi- ja oirekeskeistä kuin muiden ryhmien kohdalla niin hoidon kuin masennuksen selittämisen suhteen. Samoin hoidossa korostettiin sellaisia tukitoimia, joita muut potilasryhmät harvoin saavat kuten konkreettinen apu psykoterapeutin löytämisessä. Tätä selittänee osaltaan se, että Suomen Lääkärilehti on juuri lääkäreiden ammattilehti, ja siten se jo lähtökohtaisesti käsittelee lukijakuntaansa eri lailla kuin muita ihmisryhmiä myös silloin kun lääkärit on asetettu potilaan rooliin. Toisaalta tämä suhtautuminen on ansiokasta, sillä lääkäreiden mielenterveys on arvokas samalla tavalla kuin muidenkin potilaiden. Kuitenkin olisi toivottavaa, että samat tukitoimet ja asenteet pyrittäisiin ulottamaan myös muihin potilasryhmiin.

  • "Masennus ei ole alakuloisuutta ja tilapäistä ahdistusta jota terveet ihmiset kokevat sillon tällöin, sellainen kuuluu elämään. Masennus on toisenlainen tila siihen vajotaan ja se on "tuskantilaa" joka jää olemaan, eikä sellaisesta päästä ylös omin avuin."

    Olen uusi kommentoija ketjussa. Olen kokenut vuosia helvetillistä masennusta ja ahdistusta. Selvisin siitä vähitellen kun hakeuduin terapiaan. Ensin löytyi riittämätön ja osittain haitallinenkin keskusteluapu mielenterveystoimistosta, sen avulla kuitenkin jaksoin hakea tiiviimpää terapiaa kuntoutuksena. Terapian aikana menin töihin ensin osa-aikaiseksi paikkaan jossa sain uusia ystäivä. Pikkuhiljaa tilanne on muuttunut.

    Kun olen kuullut toisten kokemuksia olen iloinen etten koskaan ottanut lääkkeitä. Niitä tarjottiin kyllä mutta onneksi aika oli silloin vielä sellainen ettei lääkkeet olleet ensisijainen hoitokeino.

    Masennukseni johtui siitä että elämäni oli ollut helvettiä lapsuudessani pitkään. Kuka tahansa joka kuulisi mitä minulle tapahtui perheessä ymmärtäisi miksi. Tuntuu oudolta ajatus että jollekin tarjotaan siinä tilanteessa lääkkeitä, varsinkin jos ne ovat ainoa tai pääasiallinen hoito. On ihan selvää, että jotkut vahvat aivokemiaa muuttavat ssri-lääkkeet olisivat olleet haitaksi. Minulle ei ollut muuta tietä kuin koettaa elää ihmisenä. Selviytyä niillä keinoilla millä ihmiset selviytyvät, eli toisten ihmisten avulla. Sen avun hankkiminen voi nyky.yhteiskunnassa olla joskus todella vaikeaa.

    Masennus ei ole sairaus, vaan elämä on totta.

    • Samoin kuin diabetes ei ole sairaus, vaan elämä on totta, niinkö? Tuollaista paskaa täällä tarjotan avuksi sairaille.

      Mielen sairaudet (mielisairaudet) ovat täyttä totta ja niinkuin kaikkiin sairauksiin löytyy fyysinen tai kemiallinen häiriö. Uskon lääketieteeseen, en paskanjauhaajiin.

      Lekuri

    • Anonyymi kirjoitti:

      Samoin kuin diabetes ei ole sairaus, vaan elämä on totta, niinkö? Tuollaista paskaa täällä tarjotan avuksi sairaille.

      Mielen sairaudet (mielisairaudet) ovat täyttä totta ja niinkuin kaikkiin sairauksiin löytyy fyysinen tai kemiallinen häiriö. Uskon lääketieteeseen, en paskanjauhaajiin.

      Lekuri

      Suomessa on uskonvapaus saat uskoa mitä haluat saat esimerkiksi uskoa olevasi lääkäri.Tiede perustuu todisteisiin ei uskoon.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Samoin kuin diabetes ei ole sairaus, vaan elämä on totta, niinkö? Tuollaista paskaa täällä tarjotan avuksi sairaille.

      Mielen sairaudet (mielisairaudet) ovat täyttä totta ja niinkuin kaikkiin sairauksiin löytyy fyysinen tai kemiallinen häiriö. Uskon lääketieteeseen, en paskanjauhaajiin.

      Lekuri

      Otetaan mukaan aivovamman väkivallasta,kaatumiset,tulehdusta ufot,bakteerit,trooppiset loiset ja henkinen väkivalta. Hapen puute ravinnon puute ja liikunnan puute. Vitamiinien puute. Sekin aiheuttaa hulluutta kun joutuu jatkuvien pahojen puheiden kohteeksi. Tai ilkeyden. Joitakin ihmisiä on syytetty väärin perustein tai vallan syyttöminä, täällä on taakkoja joiden alle ihminen voi joutua jo lapsena; väärät syytökset.Se on kuule sinun vikasi että meillä muilla menee huonosti eikö vain?Jos sinua ei olisi kaikki olisi hienosti! Lapsia pidetään ilman ruokaa jos niistä ei tykätä. Kuka tahansa poksahtaa moisesta joku päivä.Täällä tapahtuu että istut kahvilassa syömässä niin joku slaavia puhuva käy syömään sun lautaselta julkisesti tai arabiaa puhuva raiskaa jonkun.Tai joku varastaa sulta pankkikortin lisäksi sun takin. Tai törkkii sinuun huumepiikkiä että sekoat etkä tiedä miksi. Lähiöissä tapahtuu globaalisti.Tiedetään muu uskoisen pitäneen naisia vankinaan eivät pääse töihin ovat täysin ryöstetyt vaatteet viety stereot varastettu. Miten luulet että joko auttaja auttaa kun se auttajakin voi olla tullut ryöstetyksi. Tai elää unelmissa. Siinä lyödään ihmisiin lisää huumeita ja kirjoitetaan monia lisä loukkauksia. Juoppokin on ihminen ja demoneissa elävät ihmiset joita ei ole kastettu näitä tulee Arabiasta. Jeesus on ainoa lääke henkivaltoihin ja selviytymiseen.Se on niin että kovikset päätyy lopulta sinne väärälle puolelle eli haadekseen faaraon manalaan eikä nämä NS.heikot uhrit tai väsyneet.

    • Itseasiassa masennus ei johdu mitenkään sähköstä eikä aivoista . Masennus on hengellinen sydämen asia . Sieluni murehtii minussa sanoi jo kuningas David kun oli tehnyt syntiä ja sehän varasti toisen miehen vaimon ja tapatti sen laittamalla etulinjaan ja otti silti monia muita vaimoja että ahneus himojen orjuus siinä kävi vähän murheeksi .

    • Anonyymi kirjoitti:

      Suomessa on uskonvapaus saat uskoa mitä haluat saat esimerkiksi uskoa olevasi lääkäri.Tiede perustuu todisteisiin ei uskoon.

      Sielu tosiaan murehtii . Sielu on sydämessä hengellinen ihminen. Esimerkiksi monia murehduttaa kun joku on tehnyt jotain hirveän pahaa toisille joskus hyväksikäytöstä tulee shokkitila. Jähmettyy pystyyn. Mitä ruumiin toimintoihin tulee ihan pieni murtuma voi estää selkäydin nesteen toimintaa voi luu painaa tai estää verenkiertoa. Toisaalta saattaa ihan huonoa oloa vaikuttaa huono ruoka tai juomavesi tai liika kofeiini ,tulehdukset. Ottakaa peili käteen ja taskulamppu . Montako tulehtunut tai ientä näkyy tai lakritsahampaita joista pitää vaihtaa paikat. Itsestä huolehtiminen on tervettä .

    • Anonyymi 15.6.2019 12:11, hei! Sinun puheenvuorosi on todella hyvä, minun on helppo yhtyä siihen! Kun jotain on joskus tärkeinä vuosina tapahtunut tai jostakin on ollut pitkään puute, tekee se koko persoonaan häiriön, minkä kanssa on monimutkaista ja raskasta elää. Ihminen oirehtii eri tavoin. Tärkeintä on päästä puheen ja uudelleen tuntemisen eli kohtaamisen kautta ja kanssa käsittelemään noita vaiheita. Auttaa paljon itsetuntemuksessa ja itseymmärryksessä sekä voi puhdistaa, minkä avulla taas voi paremmin järkätä elämäänsa parhaaksi mahdolliseksi. Oirehdinta voi toki olla monin tavoin myös lääketieteen keinoin lievitettävissä, mutta juurisyyt ovat muualla.
      Näiden kahden välillä on tämä elämä taiteiltava, vaikeiden kokemusten ja puutteiden sekä oireiden. Joistakin lääkityksista toki voi olla apua. Kaikki masennukset ja ahdistukset eivät kai ole tällä tavoin syntyneet, mutta minulla on. Auttaa kun sen tietää ja sitä ymmärtää, ja sitten elää niillä leivisköillä mitä on annettu. Kyllä, lääketieteen kautta voi yrittää elämää helpottaa. Mutta kyllä muu tuki ja rohkaisu ovat oleelliset. Nimin. Jaksellaan siis.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Samoin kuin diabetes ei ole sairaus, vaan elämä on totta, niinkö? Tuollaista paskaa täällä tarjotan avuksi sairaille.

      Mielen sairaudet (mielisairaudet) ovat täyttä totta ja niinkuin kaikkiin sairauksiin löytyy fyysinen tai kemiallinen häiriö. Uskon lääketieteeseen, en paskanjauhaajiin.

      Lekuri

      Diabetes on sairaus, koska se taustalla on fysiologinen ja tai kemiallinen poikkeavuus kehon normaalista toiminnasta. Surullisuus, tai masentuneisuus, ihan niin kuin iloisuus, tai onnellisuus, eivät ole sairauksia, koska niiden taustalla ei ole fysiologista tai kemiallista poikkeavuutta kehon normaalista toiminnasta.

      Ihmiset sekoittavat usein sairauksiksi sellaisen, josta on näyttöä, että jotain tapahtuu kehossa, mutta eihän sairauksia niin määritetä. Muutoin koko ihmisyys olisi sairaus. Avainasia ymmärtää on poikkeavuus normaalitoiminnasta.

      Lisäksi teet klassikkovirheen, jossa mieli käsitellään kuin se olisi kehon osa. Mieli, sielu ja henki ovat ihmisen keksimiä abstrakteja käsitteitä, joilla jotkut ihmiset tykkäävät kuvata milloin mitäkin. Tieteellisesti mieltä, sielua tai henkeä ei ole olemassa. Tästä seuraa triviaalisti, että mielisairaus ei ole sairaus vaan kielikuva. Samalla tavalla kuin merikissa ei ole kissa, mielisairaus ei ole sairaus. Myös aivot ja mieli sotketaan useasti. Mielisairaus on eri asia kuin aivosairaus! Esimerkki mielisairaudesta on orjan pakoonpyrkiminen ("drapetomania"), kun taas esimerkki aivosairaudesta on vaikkapa Alzheimerin tauti.

  • Ja huvittavaa tuo että lääkärit itse hakeutuvat mieluummin terapiaan, mutta potilailleen antavat masennuslääkkeitä! Ovatkohan lääkärit jotenkin hienompia ihmisiä kuin muut siinä että he tarvitsevat vaikeuksiinsa inhimillistä ja ymmärtävää apua, mutta potilailla vaan päässä viiraa kun ovat masentuneita.

    • Ei se terapia ole mitään ylen hienoa, vaan itsetuntemuksen opettelua toisen ihmisen opastuksella. Silti voi olla tarvetta lääkkeiden käyttämiseen eikä niistä suin päin pidä luopuakaan. Mitä ajattelet lääkärin jaksamisesta, onko hän mielestäsi yli-ihminen johon mikään musta murhe ei pure? Toisten ihmisten tuskan käsittely ei ahdista? Vai sekoitatko lääkärin kohdalla terapian ja työnohjauksen? Kuka tahansa voi hakeutua terapiaan, jos kukkaro sallii, mutta hyvää arjen terapiaa on ihmissuhteet, välitetyksi tuleminen, että itse välittää toisista. Tätä aikaa leimaa valtava ihmisen nälkä. Itse olen saanut paljon oivallusta vähän vanhemmasta kirjallisuudesta kuin tämän ajan murhadekkarit, sekä vanhoista sananlaskuista ja tarinoista joihin on piilotettu opetus. Ihmisen, itsensä ymmärtäminen ja kehittäminen vahvistaa. Ei tarvitse olla täydellinen. Kateus muita kohtaan on pahaksi itselle, jos se ei luo mielen nostetta, että tuohon päämäärään itsekin pyrin.

    • Umpisokeitahan ne "oppaat" ovat. Varmaan hyvä jos käyvät terapiassa itse. Toisaalta onko siitä apua, vai luoko se ongelmia? Paha sanoa... Kokemuksesta puhun - tai siis vaikenen, melkein.

      Kateus ei kyllä vaivaa. Suunnaton onnettomuus ja sääli ennemmin...

  • Kun elämä rakensi minulle ansan
    minä pelästyin ja pakenin.
    Muutuin pieneksi ja hauraaksi
    ja näin vain siihen onkaloon
    joka kasvoi ja vei tilan minussa.
    Värit katosivat.
    Väsymys solmi minut mytyksi
    joka nukkui ja nukkui.
    Äänet katosivat
    hiljaisuus kumisi
    kelluin tyhjässä.
    Käteni katosivat.
    Sitten joku talutti minua
    sain pitää silmäni kiinni
    kunnes heräsin vähän
    ja näin ohutta valoa.
    Sitä kohti kuin sokea
    kuljin, kuljen yhä.
    Matka ei ole ohi
    mutta sille on suunta.
    Hidas, häilyvä.

    • Kiitos, oli kaunis runo!

      Psykiatria hämärtää ja etäännyttää tarkastelemiensa ilmiöiden kokonaisuuden. Etäännyttävä, muka-objektiivinen kliininen kieli, jonka piilotehtävä yhteiskunnassa on helpottaa kivuliaiden tunnekokemusten muille tuottamaa ahdistuneisuutta. Kokijaa itseään ei kuitenkaan helpota se että hänen tunteitaan ja ajatuksiaan tarkastellaan kauempaa ja kylmästi, ja että niille annetaan mitätöivät tai stigmatisoivat lääketieteelliset nimet.

      Tarvitaan lisää runoja.

  • En jaksa lukea ketjua, mutta olennaista on, että lopetatte ne lääkkeet hallitusti eli mieluiten lääkärin kanssa. Ettekä ala itse säätää jotain älytöntä. Siitä tulevat yleensä kaikki pahimmat ongelmat näissä asioissa. Muuten on ihan mahdollista käyttää tai olla käyttämättä lääkkeitä, tilanteiden mukaan.

    Itselleni masennuslääkkeet eivät koskaan ole olleet mikään ongelma - joskaan niistä ei paljon apuakaan ole ollut. Mutta se ongelmattomuus perustuu ennen muuta siihen, että olen kuitenkin ottanut tai ollut ottamatta niitä (aikoinaan) aina ohjeiden ja suunnitelmien mukaan.

    On kai yli kymmenen vuotta siitä kun viimeksi käytin. Olen edelleen keskivaikeasti masentunut.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.