Vauvakuumeilijoiden puolella tästä aiheesta on noussut välillä jopa todella kiivaskin keskustelu. Mietin että voihan sitä kysyä täälläkin, saas nähdä herättääkö yhtä paljon keskustelua kuin siellä :)!
Elikkäs, olisi kiva kuulla minkä ikäisiä olette miehenne kanssa, kuinka kauan olette yhdessä olleet ja kuinka kauan asuneet yhdessä. Niin ja oletteko avioliitossa vai avoliitossa ja miksi juuri niin?
Elikkäs, olisi kiva kuulla minkä ikäisiä olette miehenne kanssa, kuinka kauan olette yhdessä olleet ja kuinka kauan asuneet yhdessä. Niin ja oletteko avioliitossa vai avoliitossa ja miksi juuri niin?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Olemme olleet yhdessä 1v 2kk.
Yhdessä olemme asuneet 6kk.
Olemme avoliitossa, ei kihloissa.
Ja siksi näin, koska en näe järkeä siinä, että kiireellä pitää sännätä naimisiin kun vauva on tulossa.
Mukavaa odotusta :)
Meillä molemmat on 27 vuotiaita ja olemme yhtä köyttä vetäneet kolme vuotta. Yhdessä on asuttu kaksi vuotta. Avoliitossa olemme, kun suunniteltiin häitä tulevalle kesälle, niin vauva ilmoitti tulevansa alkukesästä. Pitkään yritettiin ja kun ei kuulunut käytiin sitten suunnittelemaan elämää eteenpäin ja johan sitten tärppäsi..
minä 25v mies 23v
yhdessä oltu syksystä-95
kihloihin joulukuussa-99
muutettiin yhteen toukokuussa-00
eka lapsi syyskuussa-00
toinen lapsi kesäkuussa-03
naimisiin helmikuussa-05
kolmas lapsi syntyisi lokakuussa-05
tiukkaa tietoa :)
naimisiin mentiin "ku vaan tuntui nyt siltä"
Minä olen 28v ja mieheni 27v (meillä on puolisen vuotta ikäeroa). Yhdessä olemme olleet melkein 8 vuotta ja asuttu yhdessä noin 6 vuotta. Tuossa yhdessä asumisesta ei ole mitään tarkkaa aloituspäivää koska opiskelimme eri paikkakunnilla. Kesät asuimme aina yhdessä kun työt olivat miehen opiskelupaikkakunnalla... Naimisissa olemme olleet pian 3 vuotta.
Minun mielestä tämä suhteen "vakavoitumisjärkestys" menee niin että ensin seurustelun jälkeen muutetaan yhteen. Sitten kun opiskelut on suoritettu ja on varaa maksaa omat häät niin mennään naimisiin ja vasta sitten aletaan suunnittelemaan lasten tuloa. En nyt tarkoita tällä että näin on pakko mennä mutta toi nyt tuntui sopivan meille parhaiten. Muutenkin sai viettää nuoruutta tarpeeksi ennen lapsia.
Mutta juuri tuo lapset ja avioliitto juttu on aiheuttanut jonkin verran kummastusta aiemminkin. Toisten mielestä avioliitto on vakavempi asia kuin lasten hankkiminen.
Silloin kun olin menossa naimisiin juttelin yhden työkaverin kanssa avioliitosta ja lapsista. Hänellä oli pari lasta (vanhin jo 10 v) mutta ei ollut naimisissa. Hän kyseli miten minä olin niin varma avioliitosta kun hän ei ainakaan vielä noiden runsaan kymmenen vuoden aikana saanut varmuutta. Minun mielestäni lasten tuominen tähän maailmaan on aina suurempi juttu kuin joku avioliitto. Jos suhde menee karille niin kaikkein hankalin se on lasten kannalta, ei niinkään avioliiton. Jos siis on suhteestaan niin varma että voi hankkia lapsia, niin pitäisi olla myös niin varma että voi mennä naimisiinkin. Nyt tietysti tästä pitää sulkea pois yllätyksenä tulleet raskaudet. Tämähän ei päde niihin. Samoin jos on tarkoitus mennä naimisiin, mutta ei vielä ole esim. varaa siihen niin sekin on ok. Mutta se että suunnitellaan hankkivansa lapsia, mutta naimisiin ei todellakaan mennä sitoutumispelon vuoksi niin sitä en valitettavasti ymmärrä, jollei kyseessä ole joku boikotti avioliittoinstituutiota vastaan.
No tästä tuli tämmöinen paasaus, mutta en kirjoittanut tätä tänne loukatakseni ketään. Itse olen vaan saanut olla niin onnellisessa asemassa että löysin elämäni miehen parikymppisenä ja elämämme on saanut rullata omaa vauhtia eteenpäin ilman että biologiset kellot ovat alkaneet soimaan ennen kuin suhde on ollut valmis vastaanottamaan lapsia...
Moi vaan! Mitä sinulle Marie85 kuuluu? Meillä parin viikon päästä eka neuvola..Kyllä jänskättää..
Mutta noihin kysymyksiin vastaan:
Eli siis mieheni kanssa ollaan seurusteltu kohta 4vuotta. Virallisesti muutettiin yhteen kohta 1,5v sitten, sitä ennen kyllä tuli majailtua milloin kummankin luona.. Naimisissa emme vielä ole. Saa nähdä milloin sen aika sitten tulee (jos on tullakseen), mutta jos kaikki nyt menee hyvin niin esikoinen pörrää täällä Lokakuussa. Ja ikää 23, mies reilun vuoden vanhempi. Eli näin meillä.
En tosiaankaan ymmärrä, kun jotkut puhuu täällä järjestyksestä, kuinka asiat pitäisi tehdä. Omalla kohdallani voi olla hyvinkin niin, etten koskaan avioidu. En näe sitä mahdottomana ainakaan nyt, kun meillä on hyvä näin.
Oikein hyvät voinnit sinulle ja muillekin! =¤)
Heippa sininen :)! Kiva kuulla sinustakin...olen yritellyt aina välillä kurkkia josko sinua jossain näkyisi mutta on tullut viime aikoina oltua täällä vähemmän niin ei ole silmiin sattunut pistämään:)! Mitenkäs on alkuraskaus sujunut? Jo todellakin, muistan miten minuakin jännitti ihan mahottomasti ensimmäinen neuvola...mutta varmasti se hyvin menee, eikä siellä oikeastaan ainakaan kun minä kävin nii paljoa mitään tehty. Paljon kaavakkeita täyteltiin, mittailtiin mitat ja kaikenlaisia arvoja, sain äippäkortin ja keskusteltiin paljon muustakin lapsen saantiin liittyvästä ja odotuksesta. Niin ja tietenkin kuunneltiin vauvan sydänäänet, se oli kyllä kohokohta :)! Olin viikolla 10 kun ensimmäinen neuvola-aika oli ja hyvin kuului jo silloin :)! Kaikilla ei vielä siinä vaiheessa kuunnella koska ei ole varmaa kuuluuko ne vielä mutta myöhemmin sitten varmasti kuunnellaan seuraavissa neuvoloissa :)!
Minulle kuuluu ihan kivaa...rv 16 1 menossa, vähän tässä säikäytti jokin aikaa sitten kun masu alkoi hieman kipuamaan ja vertakin tuli. Lääkärissä ja ultrassa onneksi sitten sai varmuuden että kaikki on kunnossa...siellä se meän pikkunen oli masussa. Ensimmäistä kertaa näin ultrassa ja olihan se upeaa...aika rauhallinen oli eikä paljoa liikuskellut mutta sydän löi ja kaikki oli hyvin :)! Verentuloa ei lääkäri osannut oikeastaan selittää...jostakin tietämättömästä syystä sitä vain tuli mutta tärkeintä on että kaikki on kunnossa :)! Rauhallisesti nyt tässä eteenpäin...jos uusia vuotoja ei tule niin huoleti voin sitten jatkaa tavallista elämää, eli pääsen takaisin rakkaan harrastuksen eli tanssin pariin :)! Mutta nyt kuitenkin huilaillaan...vauva on tärkein kaikista :)!
Eli tällaista minulle...kirjottelehan ja kerro sinäkin kuulumisia tarkemmin :)
Molemmat ollaan yli 35v, ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta, asuttu yhdessä kahdeksan vuotta suunnilleen ja naimisissa on oltu 3,5 vuotta. Mentiin naimisiin, kun tuntui siltä.
Eli, tässä minun vastauksiani :
Minä olen 29v ja mieheni 30v.
Olemme olleet yhdessä 11 vuotta ja olemme näistä yhteisistä vuosista asuneet yhdessä 9 vuotta.
Meillä on kaksi lasta ja kolmas on tuloillaan :)
Tämä naimisiinmeno on todellakin puhuttanut jo pidempään ja se herättää monenlaisia mielipiteitä. Minä itse ja mieheni emme ole kihloissa emmekä aio siis koskaan naimisiin mennä. Meidän suhteemme on juuri hyvä näin ja meille riittää se että tiedämme toistemme ikuisen rakkauden. Ei meidän tarvitse todistella rakkauttamme muille, miksi pitäisi. Tiedämme olevamme yhdessä koko loppuelämän...niin paljon ollaan koettu yhdessä, niin hyvää kuin myös pahaakin ja kaikesta on selvitty. Eipä se avioliitto enään milläänlailla meidän suhdettamme muuttaisi. Monet varmasti nyt kysyvät että jos tietää olevansa yhdessä ikuisesti niin miksei mennä naimisiin...jos tietää suhteensa olevan vakaalla pohjalla niin miksei mennä naimisiin? Kun se naimisiinmeno kun ei sitä suhdetta milläänlailla muuta. No sepä se, vastaus on juuri se kun se ei muuta suhdetta muuten kuin laillisesti...miksi pitäisi mennä naimisiin? Yhtä hyvin voisi kysyä...ja me emme tarvitse sitä paperilappusta todisteeksi rakkaudestamme. Kyllä se lähtee molempien sisästä se rakkaus ja siihen muuta tarvita.
Meille avioliitto ei edusta ikuista rakkautta, turvallisuutta, pysyvyyttä ja lujuutta. Ne täytyvät lähteä parista itsestään ei siitä avioliitosta. Naimisiinmeno on ajan myötä muutenkin menettänyt merkitystään...sen ei käy kiistäminen. Naimisiin mennään liian heppoisin perusteluin ja eroaminen on ihan yhtä helppoa kuin avoliitossa...ei välttämättä laillisesti mutta muuten kyllä. Näin minä ainakin näen asian
Emme ole siis uskonnollisia ihmisia, emme usko Jumalaan emmekä kuulu kirkkoon joten meille se avioliiton uskonnollinen puoli on ihan sama. Me emme tarvitse Jumalan siunausta suhteellemme...emme usko siihen.
No joo, en minä kuitenkaan ihmettele että jotkut menevät naimisiin...se sopii juuri heille. Meille se ei sovi ja olemme onnellisia juuri näin :)
>>>
No sepä se, vastaus on juuri se kun se ei muuta suhdetta muuten kuin laillisesti...miksi pitäisi mennä naimisiin? Yhtä hyvin voisi kysyä...ja me emme tarvitse sitä paperilappusta todisteeksi rakkaudestamme. Kyllä se lähtee molempien sisästä se rakkaus ja siihen muuta tarvita.
>>>
Hämmästelen joidenkin pariskuntien, jopa perheellisten (!), asennetta tätä avioliittoinstituutiota kohtaan.
Onhan siinä kyse paljon paljon muustakin kuin siitä, että muut tietävät, että nyt ollaan virallisesti yhdessä jne. Entä, jos kumppani kuolee lasten vielä ollessa pieniä? En tarkalleen ole perillä näistä kaikista lakisysteemeistä, mutta leskeneläke on ainakin olemassa. Niin, siis taloudelliselta kannalta ajatellen itse ainakin joskus perheellisenä katson parhaimmaksi mennä naimisiin. Se on sitten sillä selvä ja tip top, kaikilla turvallinen olo!
Juu ja sitten on vielä se perintövero hommeli. Kun ei ole naimisissa niin perintövero on aivan järkyttävän suuri. Toisaalta kun on lapsia eikä ole naimisissa niin perintö menee suoraan lapsille eikä siis suurempaa perintöveroa joudu maksamaan. Jos taas on tehnyt testamentin niin sehän ainakin osalta muuttaa tuota systeemiä. Turvallisempi olo siis tosiaan tulee kun on naimisissa.
Silloin kun me menimme mieheni kanssa naimisiin se oli looginen seuraava askel. Suhdettamme se ei ole muuttanut laisinkaan. Haluttiin vaan virallistaa asia ja pitää pippalot lähipiirille. Ja nyt lasten kannalta ajateltuna meillä tulee olemaan kaikilla sama sukunimi joka helpottaa asioita. Nykyään tuokin on hieman muuttunut kun naimisiin mennessäkin voi pitää vanhan nimensä, mutta kyllä se mun mielestä on mukavaa ettei postilaatikossa tarvitse hirveän monta nimeä listata...
katso ylempää vastauksia kysymyksiin kirjoitus...
meissä jotain samaa...menimme tosiaan nyt helmikuussa naimisiin. olisimme voineet elää loppu elämän "vain kimpassa" mut sit erään tapaturman jälkeen huomasimme miten turvatonta on olla vain kimpas lasten kans. naimisissa olo tuo tiettyjä etuuksia ja helpottaa laki kiemuroita jos toiselle jotain tapahtuisi(kuolema). me menimme naimisiin niin käytännöllisistä syistä(toisaalta ei vastustettukaan aviota).
sukunimet ei muuten muuttunut :) postilaatikossa vielä kaksi nimeä...
mikään ei ole muuttunut nyt se vain on "virallista".
Vaikka ei ole naimisissa mutta on yhteinen lapsi, niin eloonjäänyt maksaa veroa 1. veroluokan mukaan (kuten aviopuoliso). Mutta toki avioliitolle on parempiakin syitä :)
Mies 19 vuotias ja itse 25 vuotias. Ollaan virallisesti oltu yhdessä heinäkuusta lähtien mutta tunnettu ollaan noin 2 vuotta jo. Yhdessä asuttu noin 4-5 kuukautta. Avoliitossa olemme.
lapsia tai tulossa?=)
Eli tässä ollaan rv 32 4 menossa :) En vaan hoksannut laittaa edelliseen viestiin.
Me oltu naimisissa 2.v ja sitä ennen yhdessä 5.v. Kesäkuun 15. on la pienokaisella. Meistä tuntui luonnolliselta mennä naimisiin ennen perheen perustamista. Jokaisella tietysti omat mielipiteet ja tuntemukset. Ja onhan se mukava kun ollaan "virallisesti" perhe. Ja sama sukunimi kaikilla ja isyystestiä ei tarvitse tehdä! Jokaisella siis omat mielipiteet, mutta meistä tämä tuntuu luonnollisimmalta ja normaalilta tavalta.=)
ite oon 23 ja mies 22, yhdessä ollaan oltu nyt vuosi ,neljä kk:tta ja kaks päivää, epävirallisesti ollaan asuttu yhessä ekasta seurustelu päivästä asti ja virallinen yhteen muutto tapahtu ku oltiin oltu vähän alle kaks kk:tta yhessä, naimisiin mentiin 4.1.2005 ja vauvan la on 3.4.2005
Nopeaa toimintaa teillä, noh...kukin tyylillään :)! Toivon kaikkea hyvää teille :)
Elikkäs meidän yhdessä olo on aiheuttanut joka puolella paljon keskustelua :)
Minä 36v (4lasta) Mieheni 26v (ei lapsia yhteinen tulossa). Ollaan seurusteltu nyt 7kk, ja vaavi syntyy 4kk kuluttua :)
Ei virallisesti asuta yhdessä eikä muutetakkaan vielä muutamaan vuoteen :)
Ei siis olla virallisesti avossa eikä aviossa kummassakin toivottavasti kyllä joskus :)
Tilanne vaan on tällä hetkellä semmonen ettei taloudelliseti ole mahdollista muuttaa yhteen ja asia on ratkaistu näin, rakastan miestäni (kai näin voi sanoa?)Suunnattoman paljon ja uskon tulevaisuuteemme vaikkakin järjestelyt on tälläteet :)
Ihmettelempä vaan mix niitä mukuloita piti ruveta väsään jos ei kerran edes yhdessä pysty asuun?
Outoa outoa
Yhdessä olemme olleet reilut 4 v ja siitä ajasta yhdessä asuneet n. 3,5 v. Naimisissa olemme olleet elokuusta -04 ja haikara vierailee 08/05. Naimisiin menimme sen vuoksi, että meistä on mukavampaa, kun koko perheellä on sama nimi. Eipä tartte aina selitellä... :) Naimisiin meno on myös jotenkin "lopullista" (vaikkei tänä päivänä taidakaan olla...), tuli tuntu, että tässä ollaan loppuelämä yhdessä.
Minä 22, avomies 23 ja masu-asukin la 7.7.
Ollaan seurusteltu viitisen vuotta, yhdessä ollaan asuttu kolmisen vuotta ja kihloissa noin kolme ja puol vuotta.. Naimisiin mennään sitten kun siltä tuntuu, kihlat riittää meille ainakin toistaiseksi..
Minä just 24v ja mies kohta 26v.
Yhdessä oltu kohta kaksi vuotta (tunnettu toisemme kylläkin jo ala-asteelta) ja naimisissa viime syksystä. Vihille mentiin maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa, ei juhlia..
Maistraatti siksi, kun kumpikaan ei kuulu kirkkoon.
Nyt esikoista odotellaan syntyväksi lääkärin mukaan "milloin vaan"--> la 22.3. :)
Ai juu, piti perustellakin... ;D
Siksi mentiin naimisiin, kun rakastamme toisiamme ja uskomme yhteiseen elämään.
Olemme tunteneet tosiaan lapsesta ja tunnemme toisemme tosiaan "paremmmin kuin hyvin"! ;) (Tietystikään koskaan ei täysin voi ketään toista ihmistä tuntea..)
Molemminpuoleinen luottamus on valtavaa, ja se on mielestämme hyvin tärkeää.
Meillä on nyt sama sukunimi ja asia "virallinen".
Vaavia on yritetty jo pitkään, eli pienokaisemme on meille todella toivottu.
Meillä siis näin ja OLEMME ONNELLISIA! =)
Me molemmat täytetään tänä vuonna 21.vuotta, minä oon 5kk vanhempi =). Yhessä ollaan oltu reilu neljä vuotta ja yhessä on asuttu pari ja puoli vuotta. Ei kihloissa olla eikä naimisiin olla menty. Kyllä kai tässä vielä hyvin ehtii sitten joskus papin eteen astella, ei haluta kihloihinkaan mennä lapsen takia, vaan mennään sitten kun siltä tuntuu =)! Laskettuaika olis 18.4, eli pikkusen alkaa jo jännittämään =)!
Heips!
Olen 24 ja mieheni 25. Seurusteltu ollaan 6 vuotta, josta naimisissa 3,5 vuotta. Yhteen muutimme vasta papin aamenen jälkeen. Olemme uskossa ja meille avioliitto merkkaa paljon! Meillä ei avoliitto ollut koskaan edes harkinnassa. Rakkaudesta naimisiin menimme ja rakkaus on vaan kasvanut vuosien myötä! Haluamme elää Raamatun ohjeiden mukaan, koska tiedämme että se on meille parasta. Esikoista odottelemme... Taivaan Isän suurta lahjaa koko tämä meidän elämä, kiitollisia ollaan!
Minä olen 27 ja mieheni 32 (kumpikin täyttää vielä tänä vuonna vuosia)
Yhdessä olemme olleet pian 4 vuotta
Saman katon alla asuttu 3 vuotta ja
naimisissa ollaan oltu 7kk.
Perustella en naimisiin menoa oikein osaa... Se vain yksin kertaisesti tuntui hyvälle ratkaisulle.
Niin ja esikoista tässä odotellaan syntyväksi muutaman kuukauden päästä!=0)
Mä olen 19 ja mieheni 22. Ollaan oltu yhdessä reilu vuosi ja asuttu yhdessä noin vuosi. Ollaan naimisissa :)
Olen 27v ja mies 30v, yhdessä ollaan oltu kohta 10 vuotta, yhdessä asuttu kohta 9 vuotta ja naimisissa 2 vuotta. Esikoinen on 1,5 vuotta ja toinen on tulossa.
- Me ollaan 30 ja 29v
- Yhdessä ollaan oltu 2,5v ja koko aika siitä asuttu yhdessä
- elellään onnellisena avoliitossa ja mennään naimisiin kun "ehditään", ei ole kiire (vaikka muuten aika vauhdilla ollaankin edetty)
Rakkaus ja raskaus, ihanaa :)
Molemmat 22v. vauvan syntyessä 23v.
Esikoinen tulossa rv 11 2
Yhdessä oltu lähemmäs 5 vuotta ja siitä 4v asuttu yhdessä.
Ristiäisten yhteydessä ollaan ajateltu vihillä käydä ja se tuntuu hyvältä ajankohdalta.
Minä 22v. ja mies 30v. Kimpassa ollaan oltu 3,5 vuotta. Yhdessä ollaan asuttu 3 vuotta ja olemme avioliitossa yhteisestä päätöksestä. :o)
...toista vuotta nyt. Yhteiseloa takana 10 vuotta. Itse 28 v. Mies 36 v. ensimmäistä lasta odotellaan.
Elettiin pitkään (8 vuotta) avoliitossa ja naimisiin meno tuntui vain oikealta ratkaisulta. Ei sen syvällisempiä syitä. Oltiin koettu jo paljon yhdessä ja varmoja siitä, että yhdessä haluamme myös jatkaa.Kihloissakin olemme olleet jo 5 vuotta.
Olemme 21 ja 24 vuotias pariskunta.
Yhdessä olemme oleet nyt puolitoista vuotta ja viime syksystä asti asuttu yhdessä.
Kihloihin menimme tammikuun lopulla.
Emme näe lapsen syntymän edellyttävän naimisiinmenoa, mutta joka tapauksessa hääpäivä on päätetty -06 elokuulle.
ollaan oltu yhdessä heinäkuusta 2003, asuttu melkeen heti saman katon alla. Yhteiseen "viralliseen" talouteen muutettiin 9/2003. Toukokuussa 2004 muutettiin taas (mieheni omakotitaloon) ja elokuussa 2004 mentiin naimisiin. Nyt sitte odotellaan, laskettuaika on 7.4 (nyt 35 6)
Kaikki tekee ratkaisunsa niin kuin parhaalta tuntuu, ei ole oikeaa aikamääritelmää suhteille ja etenemiselle!
niin ja joo. Täytän toukokuussa 25 ja mieheni elokuussa 34.