Kuinka paljon Jumala voikaan kiusata väsynyttä matkaajaa?
Olen vuosia kärsinyt vakavasta masennuksesta johon en ole haluistani huolimatta saanut koskaan apua. Kanssaystäviä olen joutunut tämän vuoksi rasittaa omilla psalmeillaan. Tiedän, etteivät he sitä jaksa. Tieni on kuitenkin ollut sangen raskas kulkea.
Nyt olenkin sitten alkanut saamaan osakseen veljeni avautumisia. Ne ovat varmasti paljon pahempia, kuin minun avautumiseni. Hän kiroaa koko Jumalan valtakunnan alimpaan suohon ja syyttelee meitä kaikkia sisaruksia häneen kohdistuvasta silmittömästä vihasta. Tätä valitussaarnaa olen saanut kuunnella viime aikoina ihan riittämiin. Minun jo valmiiksi vähissä olleet voimat alkavat käydä nyt vähiin.
Pelottaa myös muiden sisarusten, lähipiirin ja serkkujenkin puolesta, kuinka ne jaksavat. Viime aikoina muutenkin on ollut todella vaikeaa siionissammekin. Talkoihin ei tahdota saada porukkaa ja tämä näkyy yleisenä väsymyksenä ja turhana riitelynä.
Olen rukoillut Jumalan lasten välille yhtenäisen rakkauden vahvistumista ja pyrkinyt omaltakin osalta vaikuttamaan siihen. Kuitenkin saan vain syytöksiä niiltä, jotka ovat katkeroituneita. He itse sanovat, etteivät ole katkeria, mutta käytös kyllä osoittaa hyvin vahvasti sitä.
Haluaisin olla uskomassa ja haluaisin myös itseni kuntoon, mutta tulevaisuus juuri nyt tuntuu erittäin pelottavalta. En pääse terapiaan, eikä terveydenhuollossa osata ottaa edes uskonnollista puolta huomioon oikealla tavalla. Olen hukassa itseni kanssa. Välejä seurakuntaan ja sisaruksiinikaan en halua katkaista, koska silloin joutuisin täysin tyhjän päälle.
Jos taas en tee yhtään mitään, vaan annan asioiden vain tapahtua ympärilläni, minun uskoni voi kuolla ja vaarana on se, että itsekin katkeroidun.
Olen vuosia kärsinyt vakavasta masennuksesta johon en ole haluistani huolimatta saanut koskaan apua. Kanssaystäviä olen joutunut tämän vuoksi rasittaa omilla psalmeillaan. Tiedän, etteivät he sitä jaksa. Tieni on kuitenkin ollut sangen raskas kulkea.
Nyt olenkin sitten alkanut saamaan osakseen veljeni avautumisia. Ne ovat varmasti paljon pahempia, kuin minun avautumiseni. Hän kiroaa koko Jumalan valtakunnan alimpaan suohon ja syyttelee meitä kaikkia sisaruksia häneen kohdistuvasta silmittömästä vihasta. Tätä valitussaarnaa olen saanut kuunnella viime aikoina ihan riittämiin. Minun jo valmiiksi vähissä olleet voimat alkavat käydä nyt vähiin.
Pelottaa myös muiden sisarusten, lähipiirin ja serkkujenkin puolesta, kuinka ne jaksavat. Viime aikoina muutenkin on ollut todella vaikeaa siionissammekin. Talkoihin ei tahdota saada porukkaa ja tämä näkyy yleisenä väsymyksenä ja turhana riitelynä.
Olen rukoillut Jumalan lasten välille yhtenäisen rakkauden vahvistumista ja pyrkinyt omaltakin osalta vaikuttamaan siihen. Kuitenkin saan vain syytöksiä niiltä, jotka ovat katkeroituneita. He itse sanovat, etteivät ole katkeria, mutta käytös kyllä osoittaa hyvin vahvasti sitä.
Haluaisin olla uskomassa ja haluaisin myös itseni kuntoon, mutta tulevaisuus juuri nyt tuntuu erittäin pelottavalta. En pääse terapiaan, eikä terveydenhuollossa osata ottaa edes uskonnollista puolta huomioon oikealla tavalla. Olen hukassa itseni kanssa. Välejä seurakuntaan ja sisaruksiinikaan en halua katkaista, koska silloin joutuisin täysin tyhjän päälle.
Jos taas en tee yhtään mitään, vaan annan asioiden vain tapahtua ympärilläni, minun uskoni voi kuolla ja vaarana on se, että itsekin katkeroidun.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minun vähissä olevat voimani siis uhkaavat loppua kokonaan..... Ne ovat olleet jo vuosien ajan vähissä. Jossain se rajakin menee.....
Elämme jotenkin vaikeaa aikaa. Tuntuu, että ahdistus ja väsymys on yhä yleisempää. Voiko muuttunut maailma sitä aiheuttaa?
Viekö sosiaalinen media liikaa ihmisten aikaa, kun talkoisiinkaan ei jakseta entiseen tapaan mennä?
Kylien keskustat perjantaisinkin ovat täysin autioituneita joka johtunee ihan samasta ilmiöstä.
Vanhat hyvät ajat ilman nettiä ja somea voisi olla hyvästä, mutta entiseen ei voi enää palata. Ajan iltaa kohti edetään.
missäs se raamattu puhuukaan niistä talkoista kun en ole löytänyt?
Jt rakas matkaystävä.
En tiedä tuskaasi enkä väsymystäsi, mutta sen voin sanoa, samaa tietä taaplataan vaikka eri tuskien ja väsymysten kanssa.
Ei ole oma osani ollut koskaan helppo, mutta uskoa olen aina halunnut. Välillä vaikeaa ja välillä helppoa.
Minun tärkein jaksamiseni edellytys on ollut se, että keskityn välillä vain omiin murheisiin, en muiden. Läheistä voi tukea, mutta murheiden kuuntelun voi jättää muille.
Meillä ei ole taitoa välttämättä kuunnella ja auttaa toisiamme murheissa, sillon sen tehtävän voi muille jättää.
Jokaisella on omat tuskansa ja toisen murheita murehtimalla ei omat voimat ainakaan kasva. Ehkä sinullekkin olisi tarpeen sanoa veljellesi, että hommaisi ulkopuolista apua ja purkaisi tuskiaan muualle. Jätetään jäljelle rakastaminen ja välittäminen. Katkeruus ei auta mitään ja tuhoaa vain. Ainoastaan olen itse selvinnyt elämästä antamalla anteeksi ja hyväksymällä oman elämäni. Rakkaus on suurin, se armahtaa ja antaa anteeksi, se kantaa eniten.
Tämä aika on vaikea ja vaikeammaksi muuttuu. Siksi pitää muistaa, että kukaan ei voi uskoa toisen puolesta, vain omasta puolesta. Siksi on tärkeää keskittyä eniten itseensä ja olla armollinen itselleen. Älä väsytä ja uuvuta itseäsi pakotteiden alle vaan tee se vain, minkä jaksat. Sinun varassa ei pyöri rauhanyhdistys ja sen pystyssä pysyminen ei ole sinun harteilla. Jos et jaksa olla mukana toiminnassa oman mielenterveytesi takia niin sitten et ole. Sinulla on lupa huolehtia omasta uskosta ja jaksamisesta. Älä keskity siellä oleviin riitoihin ja väsymyksiin, älä kanna niitä murheita. Taivaanisä on luvannut nekin murheet huolehtia ja ne hoitaa. Me kaikki saadaan rukoilla, että omat rauhanyhdistyksemme pysyisi armossa ja rakkaudessa sekä selviytyisi näissä vaikeissa ajoissa.
Älä katkeroidu, muista että usko ei ole tekemistä vaan armosta uskomista.
Vaikka et jaksaisi minnekkään mennä ja mitään tehdä, niin aina voi seuroja netistä kuunnella ja ajatella, että elän päivän kerrallaan niillä voimilla mitä tänään on.
Kun haluat uskoa vaikka aina ei hyvältä tuntuisi, niin se on tärkein. Usko ei ole aina tuntemista vaan välillä pelkkää uskomista.
Sinä jaksat, minä välitän sinusta ja siksi haluan täältä lähettää sinulle paljon voimia ja jaksamista uskon tiellä ja elämässä <3
Jr :)
Jt.
Kiitoksia hyvästä vastauksesta.
Päätin, että otan jollain tapaa nyt etäisyyttä veljeeni. Viime yönä tosin näin painajaista, että hän oli alkanut pommittaa minua ikävillä viesteillä läpi yön. Vielä herätessäni luulin, että ne viestit ovat oikeasti kännykässäni odottamassa lukemista. Sunnuntaina kieltäydyin yhdestä mulle ehdotetusta työvuorosta. Sanoin, että on ollut kiireistä viime aikoina, mutta tulen tekemään työvuoroja, kunhan tilanne helpottuu. Sen enempää en tilannettani avannut.
Tänään sain käydä taas hoitamassa omaa tilannettani ammattiauttajan luona. Toivon, että vihdoin alkais omassakin elämässäs menemään paremmin. Ainakin vähän tuli enemmän valoa tunnelin päähän. Ehkä täältä vielä noustaan. Siihen asti pidän etäisyyttä kaikkiin hankalampiin asioihin.
Olet saanut yllä kaksikin todella hyvää kommenttia ja neuvoja, itse voin yhtyä niihin täydestä sydämestäni.
Et ole yksin kipuilujesi kanssa, vaikka siltä tuntuisi. Osa kertomistasi asioista on myös minulle tuttuja ja sain lohdutusta vastauksista. Itse koen lohduttavana myös sen, että aina voi rukoilla. Vaikka rukoukseen ei tuntuisi tulevan vastaustakaan, niin luotan, että se taivaassa kuullaan ja kaikella on aikansa. Jumalan aika ei ole meidän aikamme.
Älä jätä uskoa, heikkokin usko vie perille! Voimia sinulle!
Täytyy muistaa ottaa tavaksi tuo rukoilu. Viime aikoina rukoilu on jäänyt kieltämättä aika vähiin, kun takapakkeja on tullut niin paljon. Haluan pysytellä uskomassa, enkä halua menettää tätä lahjaa. Jos tämän lahjan menetän, menetän kaiken. Ilman uskoa koko elämäkin vaikuttaisi täysin merkityksettömältä ja todennäköisesti tätä elämää ei silloin jaksais kauaa katella.
jumalanterve! Onkos siellä jumalanvaltakunnankotisiionin talakoissa hernerokkoa ja sahtija? Ja nättiä sisaria? Jos oon niin tuun mielukkaasti kotisiionin talakoisiin vaikka lautapojaksi. jumalanrauhaa.