Jotain samanlaista meissä oli ja on.
En muuten olisi tuntenut jotain...
Kirpaisi ehkä se miten huomasin sinun ottavan askelia enemmän sivulle ja taakse kuin eteen. En usko että tunsit tai tunnet fyysistä vetoa minuun. Toisaalta, sinulla taisi olla useampi kala näykkimässä onkeasi. Tiedä että minä en niihin leikkeihin ryhdy...enää. Nähty ja koettu liikaa. Joku noista kaloista taisi viedä syötin ja koukun mukanaan.
Vaikka tunnistin sinussa itseäni niin ehkä olemme liian erilaisia että siitä olisi koskaan tullut mitään. En halua veivata asiaa tämän pidemmälle koska tulemme jatkossa todennäköisesti näkemään ja se aiheuttaisi vain hankaluuksi. Ystävälliset välit ovat parhaimmat.
No, sitä on turhaa enää aprikoida tietysti. Tehty mikä tehty tai mikä on jääty tekemättä sitä on turha enää mietiskellä.
Hassu pieni ääni sisälläni kuiskailee välillä että olisi pitänyt kuitenkin yrittää. Opin vaientamaan sen kyllä.
Hyvää yötä.
En muuten olisi tuntenut jotain...
Kirpaisi ehkä se miten huomasin sinun ottavan askelia enemmän sivulle ja taakse kuin eteen. En usko että tunsit tai tunnet fyysistä vetoa minuun. Toisaalta, sinulla taisi olla useampi kala näykkimässä onkeasi. Tiedä että minä en niihin leikkeihin ryhdy...enää. Nähty ja koettu liikaa. Joku noista kaloista taisi viedä syötin ja koukun mukanaan.
Vaikka tunnistin sinussa itseäni niin ehkä olemme liian erilaisia että siitä olisi koskaan tullut mitään. En halua veivata asiaa tämän pidemmälle koska tulemme jatkossa todennäköisesti näkemään ja se aiheuttaisi vain hankaluuksi. Ystävälliset välit ovat parhaimmat.
No, sitä on turhaa enää aprikoida tietysti. Tehty mikä tehty tai mikä on jääty tekemättä sitä on turha enää mietiskellä.
Hassu pieni ääni sisälläni kuiskailee välillä että olisi pitänyt kuitenkin yrittää. Opin vaientamaan sen kyllä.
Hyvää yötä.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Hyvää yötä, samat fiilikset. Nuku hyvin.
Oliko se ääni pään sisällä??
Sä se et ymmärrä mistään mitään. Huhuijaa
Ei ole kaloja näkynyt. Enkä ole kalastanutkaan. Olen istunut kivellä kuin pieni merenneito odottamassa prinssiä. Hiljaista on ollut. Pulahdan takaisin ”hiljaiseen valtakuntaan”. Emme tule näkemään. Merenpinta nousee kyynelistäni.
Ystävälliset välit tai ystävyys on jotain muuta kuin mitä olet ollut.
En ymmärrä miksi luovuttaa jos noin kokee..en vain ymmärrä.
Se on kaikista paras vaihtoehto molempien kannalta.
Tuskinpa. On vain vastuun pakoilua. Ei mitään muuta.
Hyvin pian pitäisi selvitä omat työkuviot. Sillä on suuri merkitys koko tilanteelle. Ehkä käy niin että "viimeinenkin" mahdollinen ystävä ei enää koskaan voi olla sitä ja loppuelämä menee yksin ollessa.
Näin miehenä tultuani tänne pitkästä aikaa lueskelemaan viestejä ja luettuani aloituksen niin voisin yhtyä ajatuksiin.
En oikein päässyt itse kyllä kärryillä lainkaan missä mentiin ja enkä myöskään uskaltanut tehdä mitään etten pilaa välejämme. Harmittelen enemmän sitä että hänen tapaamisensa tuli niin pahaan väliin että ajatukset oli muualla.
Huomasin näkemistemme välillä kaipaavani häntä, mutta kun mietin aloitetta se tuntui vaikealta ja kun seuraavan kerran häntä näin tuli kylmää vettä niskaan että hän olisi kiinnostunut.
Toisista kaloista en tiedä kun en niitä pohtinut. Oletin olevan jollakin tavalla varattu tai ainakin tapailevan jotain. Nyt ajattelen että taisin olla väärässä silloin, mutta taitaa olla mahikset menneet.
Ei noista koskaan tiedä ja jos kumpikaan ei saa aikaiseksi sanoa että tunteita ja kiinnoststa löytyisi niin eihän siitä voi syntyä kuitenkaan mitään sekä lopulta jompikumpi löytää jonkun toisen ennemmin tai myöhemmin.
Taannoin ajattelin huomasin toisinaan puristavani tyynyä ja kuvittelin puoliksu unissani hänet siihen. Se toi helpotusta maailman yksinäisyyteen, mutta tietäähän sen miten näissä aina käy. Joku toinen käyttää hänen jalkojen väliä sinä tyynynä.
Milloin tämä tapahtui? Jotain tuttua.
Meissä on paljonkin samanlaista. Kun on liikaa menetettävää ja silti mikään ei riitä, kaikki mutkistuu ja hohto haalenee. Jäljelle jää... tyyny kainaloon, toiselle ainakin. Toisella on seuraava jonossa jo tulossa nou hätä.
Minulla on aina ollut ongelma se että jollakulla on jonossa toisia lähes langan päässä.
Mieluummin sitten tyyny kuin joku joka on valmis vaihtamaan toiseen vaikka jonkun kanssa vaikuttaisi olevan samalla aaltopituudella.
En vain jotenkin ymmärrä sellaisia ihmisiä, täysin eri muotista ja täysin eri materiaalista tehtyjä.
Ehkä olen outo mieheksi että kaipaan toisen sielua enkä kaipaa jotain virtsanpylvästä johon uros kuin toinenkin voi koipensa nostaa kunhan vain yrittää.
Olen nainen, joka on pikku flirtti. Joka pitää ihmisistä. Jonka Hän voisi kuvitella pitävän onkea lammessa ja nykien kaloja. Jos olet huomannut flirttini on lähinnä hymyilyä. Jos olen iloinen silmät loistaa helposti, ei se ole rakastumista joka suuntaan, se olen vaan minä. Se myös näkyy, että olen työstäni välillä liekeissä. Sekin näkyy. Jos joku ymmärtää enemmän, peruutan. Oletko huomannut? Vastaan itse siitä ettei homma etene.
EI. En kalasta, se on eri asia. Olen vaan oma itseni. Minussa on paljon intohimoa, muutakin kuin seksuaalisessa mielessä. Jos en tälläisenaan kelpaa, en voi tehdä asialle mitään. Jos olisimme suhteessa, voisin kertoa mitä tunnen ja oppisit erottamaan mikä osa ilmeistäni on sitä, että olen liekeissä aiheesta ja mikä on sitä, että tykkään ihmisistä vaan tyyppeinä. Se toinen sun luulema kala on läheinen ja tärkeä kyllä, muttei romanttisessa mielessä. Sinäkin selvästi tykkäät siitä, mutta et varmaankaan romanttisesti. 😁 Ymmärrän, että epävarmuutta on ilmasssa, koska emme ole jutelleet tai edenneet.
Nimenomaan sinun kanssasi halaisin jakaa sen romanttisen intohimon. En muiden. Ja tiedä etten ole koskaan pettänyt millään tasolla seurustelessa ja haluan olla kumppanillle lojaali ja luottamuksen arvoinen. Sinä olet ensimmäinen, jonka kanssa olisin ollut valmis siihen, mutta kuten tiedät tilanteessa, jossa eropäätös on jo tehty pitkä harkinta takana koen, että tämä on jotain mitä en voi päästää ohi, tunteet on niin poikkeukselliset vaikkei olla edes alussa ettei tämä voi olla mikään hetken juttu.
Kommenttini meni vähän väärään kohtaan, no ei voi mitään (07:32 viesti). Elät ap samanlaista, mutta luultavasti eri tilannetta. Näkökulman laajennus silti tekee hyvää. Usein sitä katsoo asiaa omasta kulmasta ja kokonaisuus jää ymmärtämättä.
Omasta tilanteestani. Minulla on vahva aavistus, että joku on joskus loukannut häntä ja se vaikuttaa. Mitään muuta kuin aavistus minulla ei ole ajatukseni tueksi. En tiedä onko se totta. Minuakin on petetty. En silti ajattele, että seuraava pettää ja myös katson olleeni omalla toiminnallani osittain vastuussa tilanteeesta ja osa johtui muusta. Kannattaa miettiä asiaa. Oma epävarmuus ja uskalluksen puute voi olla se asia, joka on este onnen löytämiseen.
Olen paljon kiltimpi, paljon tunnollisempi ja paljon enemmän kotona kyhnääjätyyppiä mitä hän voi arvaa. Miksi muuten olisin valinnut asua niin syrjässä ja rauhassa nyt esimerkiksi. Sosiaalisuuteni rinnalla on myös introvertinpi puoli.
Luin tän aloituksen moneen kertaan, mut sit totesin että ei voi olla mulla kuiteskaan.
Kirjoitat hyvin ajattelevaisesti ja selkeesti henkilökohtaisesti aivan kuin tuntisit tuon naisen. Mut tunnetko? Siis niinku iha oikeesti?
Sun kannattaa pohtia tuota koska sitä herkästi luo mielikuvan toisesta kun on ihastumassa. Jos sitte se todellisuus ei vastaa mielikuvaa jonka on luonut tai se kahden hekilön tilanne ei ookkaan se minkä on olettanut nii se voi kolahtaa--
Musta sun kannattaa vähän relata ja kuunnella häntä ja ittees. Monesti pehmeempi lähestymistapa on kovempi ja ei kannata olettaa faktoja jos niitä ei tunne. Ehkä toi sun nainen on ajatellut samalla tavoin, mut sit valinnut jonkun sopivamman?
Ainahan sitä voi tutustua, eihän se ole keneltäkään pois jos molemmat on vapaita, eri juttu sitten jos on varatuista kyse.
Ei osunut mun ja yhden miehen tilanne ton kanssa yhteen, mut ite oon päätellyt että oltais aika erilaisia loppujen lopuksi vaik jotain sielujen sympatiaa tai sellaista on kyl ilmassa kun hänen kanssaan oon kaksistaan.
En mä ainakaan vaihtas sellaista nopeesti mihinkään peiton heilutteluun tai sellaiseen epämääräiseen. Kyl meistä naisista löytyy niitä jotka panostaa siihen sieluun ja sydämeen kun aina noihin panojuttuihin.
Ehkä hän ei ajatellut samoin.
Ehkä hän ei tuntenut sua kohtaan mitään.
Ehkä hän ei välittänyt sinusta sen enempää.
Ehkä häntä ei kiinnostanut sinun kuulumiset.
Ehkä, ehkä, ehkä, jos, jos ,jos.
Ei kannata ehkätellä ja jossitella.
Jos hän löysi jo jonkun toisen niin anna hänen mennä ja päästä irti.
Eiköhän sinullekkin tuolta löydy joku jonka kanssa ei tarvitse ehkätellä ja jossitella.
Ohje: jos toinen ei ole varma niin et voi olla sinäkään.
Olipa kyseessa nainen tai mies niin jos hän oikeasti välittää ja kiinnostuu niin ei hän muuta seuraa etsi vaan panostaa nimenomaan sinuun ja teihin. Jos ei niin miksi vaivaat päätäsi jollain tuollaisella jossittelulla?
Etsi sopivampi ja kiinnostuneempi sekä lakkaa jossittelemasta.
Toivottavasti ei yritä rikkoa sitä seuraavaa yhtä hanakasti.
No niinpä.
Miksi ajattelet etten tuntisi fyysistä vetoa sinuun?
Ehkä hän oli demiseksuaali eli halut herää vasta sitten kun tuntee toisen tarpeeksi hyvin? Luovutit hei häben suhteen liian aikaisesti.
No juuri tuollainen tuntuu omalta. En ole aikaisemmin termiin törmännyt.
Voisin itsekin olla yllämainittu demiseksuaali. Rohkeus näissä asioissa tarvii vain aikaa ja tutustumista. En tiedä kelle tämä meni, mutta toivon ettei minun hän ole tehnyt vääriä johtopäätöksiä elämästäni. En todellakaan ole viritellyt muita juttuja. Olen ollut yhdestä ihmisestä kiinnostunut koko tämän ajan. Ja alan olla ihan loppu tähän kaipaamiseen. Ei pitäisi käydä täällä ollenkaan, tulee vain entistä huonompi olo. Silti mietin annoinko väärän kuvan itsestäni?
Jaa-a.
Näitä nyt voi sattua kenen sun toisen kohdalle. Mm. töissä olen törmännyt joihinkin naisiin joihin on ollut hieman hankala tutustua työympäristön takia. Se paine siitä että tietää toisen olevan joko asiakas, työkaveri jne. ovat johtaneet siihen että tutustuminen on tykännyt alkuunsa.
Varsinkin jos toiselta osapuolelta ei ole tullut riittävästi sitä positiivista palautetta erityisesti sellaista joka viittaisi romanttiseen tai seksuaaliseen kiinnostukseen. Se on valitettavaa että Suomessa naiset ovat todella HUONOJA tässä.
Kyse on siitä etteivät he anna edes ymmärtää vaikka kiinnostusta olisi.
Flirttaajia löytyy toki täältäkin, mutta en näin kolmekymppisenä miehenä osaa enää suomalaisista naisista sanoa ovatko he kiinnostuneita oikeasti vai eivät. Käytännössä ne kiinnostuneimmat suorastaan pakenevat sellaisen tekoiloisuuden alle tai jähmettyvät aivan täysin.
Yritä siinä sitten juttua viedä eteenpäin kun toista ei vaikuttaisi kiinnostavan juuri silloin muuta kuin lämpimikseen puhua hetken ajan.
En enää itse jaksa vetää noita kivirekiä eteenpäin ja jos huomaan että nainen ei vastaa flirttiin tai lähde täysillä juttuihin mukaan vaan on sellainen epäselvä venkula, niin mitä väliä sillä naisella minulle voisi olla?
Tahdon ainakin itse jonkun joka valitsee mielessään MINUT. Ei jonkun joka arpoo haluaako vai eikö halua. Jonkun JOKA NÄKEE VAIVAA saadakseen minut ymmärtämään että on kiinnostunut.
En kaipaa elämääni peloissaan karkuun juoksevia naikkosia jotka päätyvät jonkun rentun syliin. Niitä suomalaisia muijia on nähty ihan riittävästi tähän elämään.
Tee siis sinäkin päätös oletko kiinnostunut vai et ja katso mihin se kantaa. Jos vastakaikua ei tule sopivasti niin lähetä matkoihinsa. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi myös naispuolisiin loosereihin.
Oletko varma, että oma viestisi on luettavissa selkeästi? Usein on tilanne, että tuomitsee itse hanakasti, mutta ei oikeasti ole itse sen parempi.
Jos olet kiinnostuksen sanonut selkeällä suomella toiselle, niin siten tilanne on tietysti eri.
Niin,+tarkoitan+nimenomaan+sitä+että+ANTAA+toiselle+mahdollisuuden+sanoa+sen+Suomeksi.
Typerää mollata naisia kun itse olet ihan yhtä epävarma ja odotat jotain signaaalia naisilta/naiselta että uskallat lähestyä.
Turha miettiä liikoja. Ei ystävällinen ja kohtelias tapa osoittaa kiinnostusta ole koskaan noloa.
Ei se ole typerää vaan se on todellisuutta.
Ei, minä olen varmempi koska sentään osoitan sitä kiinnostusta riittävästi.
Mutta kuka tekee naisella joka on niin laiska passiivinen paska että odottaa miehen tekevän kaiken laittamatta tikkua ristiin ja sen jälkeen haukkuu vielä miestä epävarmaksi?
Aivan, suomalainen nainen.
" Ei ystävällinen ja kohtelias tapa osoittaa kiinnostusta ole koskaan noloa."
Noloa tai ei, mutta sillä pilaa nopeasti hyvät välit missä hyvänsä että väärä mies sattuu osoittamaan kiinnostusta suomalaista naista kohtaan missä hyvänsä.
Naisena helppo mussuttaa ja odotella sekä kertoa mitä mies teki väärin tai miten ihanaa kun miehet osoittaa kiinnostusta laakereillaan lepäillen.
Huvittavaa.
Epistä, mussuttaa beta-mies, epistä.
Anna olla sitte kun kerran on noin vaikeeta tai mene iskemään niitä thaikkuja ja venakkoja sun muita auliita naisia, jotka beta-miehelle passaa kuin nyrkki silmään. Pääset sinäkin pätemään itsetunnollesi sopivassa seurassa sitten.
Tuo vain kertoo siitä että olet traumatisoitunut selvästi tuosta aloitteen tekemisestä.
Ehkä yrität sinulle vääränlaisia naisia.
Jätä ne pissikset rauhaan ja katso oikeita naisia pintaa syvemmälle.
Jos kerran olet niin varma itsestäsi niin koeta sitten joskus lähestyä ihan spontaanisti.
Jos koet suomalaiset naiset noin vastenmielisiksi niin miten olisi vaikka thaimaalainen? Niistähän suomalaiset miehet ovat kiinnostuneita ja ovat tyytyväisiä. Netin ihmeellisestä maailmasta alat vain etsimään.
Turhaa kulutat aikaasi negailulla suomalaisia naisia kohtaan.
Kerranhan täällä eletään.
Ja alfamiehetkö iskee suomalaisia naisia?! :D
(huutonaurua!)
Taitaa olla enemmän kuule työntö, ulos ja ravistus, suomalaisten naisten kanssa kun tietää että helposti saa milloin hyvänsä.
ps. sivusta tämä kommentti.
"taisi olla useampi kala näykkimässä onkeasi."
Ei ole. Tämä on vain oman epävarmuutesi tuottamaa harhaa.
Itsetunnottoman, epävarman, mustasukkaisuuteen taipuvan miehen tekstiä tuo aloitus. Ei sun kanssa nainen onnellinen olisi. Joka päivä pitäisi vakuutella sulle, ettei ole ketään toista, että sä vain olet se ainut ja paras yms. Ja sä samaan aikaan latistaisit naistasi arvostelemalla ja mollaamalla, ja näin hakien itsellesi valta-asemaa, ja naiselle alistumista.
Ihan tutun kuuloinen aloitus, löytyy kans empimistä itsellä, epävarmuutta ja viimeisimpänä luottamuksen puutetta omaan tekemiseen, kun kokemukset yrityksistäni huolimatta eivät johtaneet toivottuun tulokseen. Oliko toisella vain arkuutta ja pelkoa tai jotain muuta, jota en osaa edes ajatella? Hyvin todennäköisesti.
Turhauttavalta tuntunut senkin jälkeen, kun on tunteita, mut uskaltaako tilanteita vielä kokea niin, et joutuu noloon tilaan, kun minä kuitenkin olen yrittänyt olla varovainen etenemisen suhteen ja toinen reakoi vahvasti ja torjuvasti yritykseen? Tämä kuulostaa tänne kirjoittaessa ihan selkeältä, et olis vain yksipuolista kiinnostus? Onko kuitenkaan, ristiriitaista ainakin, sen uskallan myöntääkin.
Lähtökohtana itsellä ollut ainakin se, etten toiselle pahaa tahtonut millään tavalla. Hänen vastineensa oli kuitenkin sellainen, et koki tilanteen pelottavana, ehkä uhkaavanakin? Ahdistuksen myönsi, muu on spekulointia ja mutua itseltä. Väärinymmärrykset ovat aina mahdollisia ja itsekin miettinyt sitä, et olenko olettanut asioita vain välillämme? En ole halunnut sitä uskoa, välillä tuntunut, et pitäisikö kuitenkin?
Vaakakupissa painaa tottakai oma haasteellinen tilanteeni, olisinko kuinka valmis minkälaiseen suhteeseen toisen kanssa, ikäero, jonkin asteinen koira-allergia, vaik tykkään rapsutella ja olla koirien kanssa, kärsin sit aivasteluina ym. Toisen tupakointi? Muutokset täytyy lähteä itsestä, eikä toisen sanella niitä toiselle. Kompromisseja tottakai aina pitää tehdä, mut onko toinen siihen kuinka valmis?
Paljon on epävarmuustekijöitä, joista monet ratkeaisivat puhumalla. Onko toinen siihen kuinka valmis? Uskoisin itsekin olevani varovainen sanomisissani, kun en toisen mieltä halua pahoittaa. Mielummin haluaisin hänet hyvälle tuulelle ja onko siihen ainoa keino vain etäisyydenotto toisesta? Toivottavasti ei?
Näitähän sattuu -kaikille.
Poika tapaa tytön. Tyttö tapaa pojan. Moikataan. Jutellaan. Ehkä jo tunnetaan jollain tapaa. Huomataan että jutut sujuu. Ei sen enempää haluta hämmentää. Molemmat vuorotellen empii ja ottaa askelia harhaa. Ei oo tietoa toisen tilanteesta tai muista vaihtoehdoista.
Sitten tapahtuu jotain tai ei tapahdu. Ehkä molemmat empi liikaa tai toinen totes ettei ole riittävästi samankaltaisuutta tai jännittävää erilaisuutta.
Se tosin on kyllä harmi jos ihmiset olisi niin saman oloisia että kuuluisivat melken yhteen ja sen katkaisee se että toinen luovuttaa tai toinen hakee panoseuraa vain muualta tai ei "uskalleta".
Näitä tarinoitahan vain riittää, varmaan jokaisella. Suotta tuosta sen suurempaa draamaa rakentamaan.
Oliko aloitus mieheltä?