Niin lähtivät kaikki pennut uusiin rakastaviin koteihin,viimeisenä eilen 'Tytti'.
Isojäbä ja Pikkujäbä pääsivät lopulta samaan kotiin,joten veljeksillä on nyt onnenpäivät!
Syövät,nukkuvat ja riehuvat yhdessä päivät pitkät,olen niin iloinen että asiat kääntyivät parhainpäin.
Pieni 'Tytti'-pentu ikkaisee välillä uudessa perheessään,mutta kovasti myös leikkii ja on muutenkin touhukas neiti.
Mammakoira on ollut vähän masentunut,samoin Pipari-pentumme,mutta illalla jo riehuivat yhdessä ja nukkuivat samalla peitolla,Piparilla tissi suussa.Saa rauhassa lupsuttaa,mammakoira imettää sitä monta kertaa päivässä edelleen.
Välillä Pipari istuu lattialla ja vinkuu kavereitaan,syönytkin on vähän huonosti,olen ajatellut että maitoa varmaan saa nyt enemmän,ei ole varmaan nääntymässä nälkään.
Niin rakkaita haukkuja ne kaikki mulle ovat,8 viikkoa meni todella nopeasti,niihin kiinnyttiin koko perheen voimin.Tippa silmässä pentuja luovutin,vaikka tiedän että vielä tavataan monta kertaa,yhteisiä venereissuja on jo suunniteltu.
Loppuis vaan nää kamalat pakkaset,että ulos päästäisiin!
Uusi arki on edessä,alkaa pikkukoiran opetus,istumista on jo vähän harjoiteltu makupalan voimin,mammakoira näyttää esimerkkiä.
Pissisotkujen siivoaminenkin on vähentynyt,ei tarvi pestä lattioita joka päivä.Välillä osuu paperille,välillä ei.Matot otettiin aikaa sit pois,kun 4 kaveria pyllisteli minne sattuu.
Ja saan taas nukkua yöllä!Mikä ihana olo..
Ikävän kaiherrukesta huolimatta en usko että rupean uudelleen tällaista perheidylliä puörittämään.Jos olisin ollut päivätyössä,olisi kyllä kaikki mennyt poskelleen.Pennut näköjään työllistää yhden ihmisen vuorokauden ympäri,alussa vahditaan että kaikki saa ruokaa,emo toipuu jne. eikä yksin uskalla jättää hetkeksikään.Sitä kesti pari viikkoa.Sit kun uskalsi jättää hetkeksi yksin,sai olla sydän syrjällään ettei mitään ole tapahtunut juuri silloin!Kun uskalsi henkäistä helpotuksesta,kaikki hengissä ja hyvinvoivina,sai stressata Pikkujäbän silmiä.Kun siitä selvittiin,tuli mammakoiralle eklampsia.
Silloin jo itkinkin,oli se niin suuri järkytys!
No siitäkin selvittiin.Loppuaikoina eniten huolta aiheutti se kun öisin riehuivat,päät kolisi seiniin välillä,meno oli ihan mahdottoman riehakasta,kaikki karsittiin,pentulaatikon reunaa nostettiin,auttoi viikon ajan.Sithän ne oppivatkin hyppäämään yli,viimeisen 2 viikkoa on laatikko ollut tyhjän panttina keittiössä ja pennut juoksivat ympäri asuntoa.Sai koko ajan pelätä että saavat suuhunsa lastenhuoneesta jotain mikä jää kurkkuun kiinni,vaikka kuinka yritettiin pitää ovi kiinni,aina sinne joku oli livahtamassa.
Samoin ovesta ulos,kun joku tuli tai meni.Siitä se suurin hätä mulla nousikin,kun kaikki yrittivät rynnätä rappukäytävään lasten tai heidän kavereidensa perässä,pudotus alemmalle tasanteelle oli alle metrin päässä!
Koskaan eivät päässeet kynnystä pidemmälle,mutta niin stressaantunut olin että kielsin lapsia avaamasta itse ovea loppuaikoina.Minä sit ramppasin ovella välillä 10 kertaa päivässä.Tottuivatpahan ovikellon ääneen,eikä kukaan oppinut räksyttämään,koska mammakoirakaan ei sitä tee kuin harvoin.
Ja niin ihmisrakkaiksi kasvoivat!Kaikki oppivat hyvissä ajoin oman 'virallisen' nimensä.Testasin sitä usein kutsumalla keittiöstä nimi kerrallaan,ja hienosti tulivat.Uudet ihmisensä olivat heidät nimenneet jo viikkoja sitten.
Tällainen oli meidän pentujen tarina,sehän tietysti jatkuu edelleen,taidan kuitenkin lopettaa tän 'päiväkirjan' tälläerää tähän.
Alkaa uudet kujeet ja kommellukset,koirat menossa mukana.
Vielä kerran kiitos ja kumarrus kaikille jotka ovat olleet hengessä mukana,hyviä neuvoja on tullut paljon.Toivottavasti tämä tarina on myös valaissut hieman heitä joilla koiravauvakuume on kova,mikään ei tule itsekseen,eikä välttämättä helposti.Mutta loppu hyvin,ainakin meidän tapauksessa,toistaiseksi.
Oikein Hauskaa Kevättä Kaikille!
Terveisin Mammakoiran ja Piparin Emäntä&Perhe
Isojäbä ja Pikkujäbä pääsivät lopulta samaan kotiin,joten veljeksillä on nyt onnenpäivät!
Syövät,nukkuvat ja riehuvat yhdessä päivät pitkät,olen niin iloinen että asiat kääntyivät parhainpäin.
Pieni 'Tytti'-pentu ikkaisee välillä uudessa perheessään,mutta kovasti myös leikkii ja on muutenkin touhukas neiti.
Mammakoira on ollut vähän masentunut,samoin Pipari-pentumme,mutta illalla jo riehuivat yhdessä ja nukkuivat samalla peitolla,Piparilla tissi suussa.Saa rauhassa lupsuttaa,mammakoira imettää sitä monta kertaa päivässä edelleen.
Välillä Pipari istuu lattialla ja vinkuu kavereitaan,syönytkin on vähän huonosti,olen ajatellut että maitoa varmaan saa nyt enemmän,ei ole varmaan nääntymässä nälkään.
Niin rakkaita haukkuja ne kaikki mulle ovat,8 viikkoa meni todella nopeasti,niihin kiinnyttiin koko perheen voimin.Tippa silmässä pentuja luovutin,vaikka tiedän että vielä tavataan monta kertaa,yhteisiä venereissuja on jo suunniteltu.
Loppuis vaan nää kamalat pakkaset,että ulos päästäisiin!
Uusi arki on edessä,alkaa pikkukoiran opetus,istumista on jo vähän harjoiteltu makupalan voimin,mammakoira näyttää esimerkkiä.
Pissisotkujen siivoaminenkin on vähentynyt,ei tarvi pestä lattioita joka päivä.Välillä osuu paperille,välillä ei.Matot otettiin aikaa sit pois,kun 4 kaveria pyllisteli minne sattuu.
Ja saan taas nukkua yöllä!Mikä ihana olo..
Ikävän kaiherrukesta huolimatta en usko että rupean uudelleen tällaista perheidylliä puörittämään.Jos olisin ollut päivätyössä,olisi kyllä kaikki mennyt poskelleen.Pennut näköjään työllistää yhden ihmisen vuorokauden ympäri,alussa vahditaan että kaikki saa ruokaa,emo toipuu jne. eikä yksin uskalla jättää hetkeksikään.Sitä kesti pari viikkoa.Sit kun uskalsi jättää hetkeksi yksin,sai olla sydän syrjällään ettei mitään ole tapahtunut juuri silloin!Kun uskalsi henkäistä helpotuksesta,kaikki hengissä ja hyvinvoivina,sai stressata Pikkujäbän silmiä.Kun siitä selvittiin,tuli mammakoiralle eklampsia.
Silloin jo itkinkin,oli se niin suuri järkytys!
No siitäkin selvittiin.Loppuaikoina eniten huolta aiheutti se kun öisin riehuivat,päät kolisi seiniin välillä,meno oli ihan mahdottoman riehakasta,kaikki karsittiin,pentulaatikon reunaa nostettiin,auttoi viikon ajan.Sithän ne oppivatkin hyppäämään yli,viimeisen 2 viikkoa on laatikko ollut tyhjän panttina keittiössä ja pennut juoksivat ympäri asuntoa.Sai koko ajan pelätä että saavat suuhunsa lastenhuoneesta jotain mikä jää kurkkuun kiinni,vaikka kuinka yritettiin pitää ovi kiinni,aina sinne joku oli livahtamassa.
Samoin ovesta ulos,kun joku tuli tai meni.Siitä se suurin hätä mulla nousikin,kun kaikki yrittivät rynnätä rappukäytävään lasten tai heidän kavereidensa perässä,pudotus alemmalle tasanteelle oli alle metrin päässä!
Koskaan eivät päässeet kynnystä pidemmälle,mutta niin stressaantunut olin että kielsin lapsia avaamasta itse ovea loppuaikoina.Minä sit ramppasin ovella välillä 10 kertaa päivässä.Tottuivatpahan ovikellon ääneen,eikä kukaan oppinut räksyttämään,koska mammakoirakaan ei sitä tee kuin harvoin.
Ja niin ihmisrakkaiksi kasvoivat!Kaikki oppivat hyvissä ajoin oman 'virallisen' nimensä.Testasin sitä usein kutsumalla keittiöstä nimi kerrallaan,ja hienosti tulivat.Uudet ihmisensä olivat heidät nimenneet jo viikkoja sitten.
Tällainen oli meidän pentujen tarina,sehän tietysti jatkuu edelleen,taidan kuitenkin lopettaa tän 'päiväkirjan' tälläerää tähän.
Alkaa uudet kujeet ja kommellukset,koirat menossa mukana.
Vielä kerran kiitos ja kumarrus kaikille jotka ovat olleet hengessä mukana,hyviä neuvoja on tullut paljon.Toivottavasti tämä tarina on myös valaissut hieman heitä joilla koiravauvakuume on kova,mikään ei tule itsekseen,eikä välttämättä helposti.Mutta loppu hyvin,ainakin meidän tapauksessa,toistaiseksi.
Oikein Hauskaa Kevättä Kaikille!
Terveisin Mammakoiran ja Piparin Emäntä&Perhe
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihana tarina!