Heippa,
olen hankkimassa koiran ja olosuhteet iovat seuraavat: asun kaksiossa helsingissä (puistója ym on vieressä), haluan sirorakenteisen pienen tai maks keskisuuren koiran, uroksen, ja ehdottomasti sileä- ja lyhytkarvaisen. Lähinnä seurakoiraksi, eli ei hyperaktiivista mutta pitää jaksaa kunnon lenkkejä kumminkin. Olen ajatellut mm. chihua, englanninkääpiöterrieriä tai sitten ulkonäöllisesti suosikkiani, Parsonia? Eng.kääpiöterrieristä olen lukenut että on kovin itsepäinen, ja parsonista että olisi kovinkin vaativa? Kyseessä ensimmäinen koirani joten en haluaisi supervaikeasti koulutettavaa.. Kertokaa vinkkejä ja kokemuksia tai suositelkaa rotuja! Kiitos etukäteen!
olen hankkimassa koiran ja olosuhteet iovat seuraavat: asun kaksiossa helsingissä (puistója ym on vieressä), haluan sirorakenteisen pienen tai maks keskisuuren koiran, uroksen, ja ehdottomasti sileä- ja lyhytkarvaisen. Lähinnä seurakoiraksi, eli ei hyperaktiivista mutta pitää jaksaa kunnon lenkkejä kumminkin. Olen ajatellut mm. chihua, englanninkääpiöterrieriä tai sitten ulkonäöllisesti suosikkiani, Parsonia? Eng.kääpiöterrieristä olen lukenut että on kovin itsepäinen, ja parsonista että olisi kovinkin vaativa? Kyseessä ensimmäinen koirani joten en haluaisi supervaikeasti koulutettavaa.. Kertokaa vinkkejä ja kokemuksia tai suositelkaa rotuja! Kiitos etukäteen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin, ja lisäys vielä ed. viestiini että haluan siis että koira on seurallinen ja vilkas, ja tiedot myös sileäkarvaisesta kettuterrieristä kiinnostavat! :)
Venäjän Toy terrieri. Olen seurannut niitä ystäväni kautta joka on innostunut rodusta ja kasvattaa niitä. Niitä on myös lyhytkarvaisia.
Sileäkarvainen kettu terrieri on omasta mielestäni aika vaativa kaveri.
itselläni on russeli ja jos et halua vilkasta etkä hyperaktiivista koiraa niin en suosittele parsonia, jackia enkä kettuterrieriä, sillä kaikki koirat ovat (ainakin minun koirat) suht itsepäisiä ja hankalia koulutettavia ja todella vilkkaita. Nukkuvat vain yöt ja muuten pitää koko ajan olla leikkimässä, lenkkeilyttämässä tai tekemässä jotain muuta.
Mutta näin meillä.
Meidän Vili on juuri tuollainen
on/off tyyppi, menee täysillä päivät
ja yöt nukkuu kuin tukki.
(ellei rappukäytävästä kuulu rosvojen hiipimistä
tai jotain muuta epäilyttävää)
Nukahtaa yhtäkkiä (8kk nyt),
mutta kasvattajan mukaan tuo on tyypillistä
tälle rodulle. Herää hetkessä ja on pirteä
ja yhteistyöhalukas alle sekunnissa.
Ihana kaveri, kovapäinen.
Jos kaipaat helppoa ja nöyrää koiraa,
en suosittele.
Mutta jos haluat
iloisen
liikkuvan
älykkään (joskus ihan liikaakin, osaa avata jo kaikki ovet)
ja haastavan koiran
ota ketteri.
Niin minä tein, avoimin silmin
ja täysin tietoisena.
Enkä ole katunut.
Katri
Moikka!
Meillä on parsoni natrru, jolla virtaa riittää ulkona, mutta sisällä on ihan rauhallinen ja pötköttelee päivät!
Narttuni on vasta 1,5v, joten ikänsä puolesta ihan duracell kaveri :)
Loistava heppuahn tuo tänttärää on, mutta koulutuksessa täytyy olla tarkkana ja jämpti, varsinkin jos saa kovapäisen kaverin!
Terriereillä, kun ei ole minkäänlaista miellyttämisen halua...
Laita mailia, jos tahdot kuulla lisää!
Untu(at)jippii.fi
Itse aion hankkia itselleni ensi syksynä(jos pentueita tulee ja olosuhteet hyvät) Amerikankääpiö terrierin!:) Katsoppas niitä www.dunkeldunkel.com/toyfoxkennels näiltä sivuilta! Hirmuisen suloisia ja luonnekkin vaikuttaa sopivalta sinullekkin. Chihuista sen verran, että niilläkin on aika itsepäinen luonne ja alusta asti pitää tehdä selväksi kuka on pomo(niinkuin muillekkin koirille), mutta sitten uroksilla on se merkkailuvietti, etteivät ehkä koskaan opi sisäsiisteiksi.
Noilla kriteereillä älä missään tapauksessa ota parsonia!
Itselläni on piiitkä kokemus terriereistä. Poikkeuksia toki aina on, mutta yleensä parsoni on väärissä (kokemattomissa) käsissä kauhukoira.
Parsonia et saa koskaan väsytettyä lenkkeilemällä. Se vaatii poikkeuksetta aivojumppaa ja pohdittavaa, sekä paljon aktivointia ollakseen hyvä kotikoira.
Parsoni vaatii kovan kouluttamisen, oletko valmis uhraamaan PALJON aikaa ja hermoja koiraan? Kouluttamaton parson on vaikea, pomottava ja aika ajoin sietämätön esim. vieraiden käydessä tai lenkillä.
JOS kuitenkin tähän ihanaan rotuun päädyt, niin ota ennen pennun hankkimista kunnolla selvää rodusta. Itselläni parson oli ensimmäinen koirani. Vuoden ajan koulutin sitä todella ahkerasti. Ja koulutan edelleen, tosin en enää joka päivä. Sille on näytettävä kuka on pomo, muuten se syö sinut. Kuulostaa pahalta, mutta oikein kasvatettuna maailman paras rotu. Iloinen, väsymätön, aina valmiina. Niihin jää koukkuun.
Tällä paasauksella yritän valistaa parsonin luonteesta, liian moni ottaa russellin tutustumatta rotuun ja käytökseen. Niitä sitten onkin joka lehdessä myytävänä, "parin vuoden ikäinen hankalaluontoinen annetaan uuteen kotiin".