ollut taas niin hellyyden kipeitä oloja. Mutta eihän mulla ole sua. :(
Mulla on nainen
Anonyymi
30<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kohta voipi ollaki jo.
Voisiko niin käydä vielä? No en tiedä.
Olen eri kuin edellinen vastaaja. En pidä sitä ollenkaan mahdottomana, jos jossain vaiheessa tilanne on kummallakin suotuisa ja sitten kohdataan. Saattaahan siihen mennä vielä yhtä kauan kuin nyt tässäkin välissä... Tai enemmän tai vähemmän, ei ikinä tiedä. Mutta auttaisiko lämmin halaus, kun seuraavan kerran nähdään? Olkoon sitten viikon tai kahden vuoden päästä, sitäkään kun ei ikinä tiedä...
Sun kannattaa lopettaa haaveilu.
Auttaahan lämmin halaus silloin, jos tunne on molemminpuolinen. Halaisin yhtä heti, jos jossakin vaan näkisin. Ketään toista tosin en.
Elä hyvä ihminen hukkaa jos kerta tiedossa ketä tahtoo ajan hukkaa ei muuta kuin tapaamisiin niin hali pula loppuu jos kerran löytänyt aikoja sitten miksi odotella? Aikahan sen näyttää miten jatko sujuu onnea toivottavasti saatte toisenne nyt kun ei estettä.entisistä pääsee onneksi eroon joten miksi odottelet
Ketä kaipailet?
Eikä mulla ole häntä. Salaa kaipailen vain erästä miestä.
Onko sulla mitään mahkuja ees vai haaveiletko jostain mysteerinaisesta?
Täysin mysteeri hän kyllä on.
Mikä hänestä tekee mysteerin? Tunnetteko hyvin?
Tiedän tuon tunteen, se repii.
No ei kovin hyvin. Sekin tietysti vaikuttaa. Mutta en mä usko että hän minua nyt kovin tosissaan kaipaakaan.
Voi kaivatakin, mistäs sen tiedät. Jos on jotain merkkejä, kannattaa yrittää. Mutta en ole kyllä paras neuvomaan, epävarmuus vie voiton mulla ainakin aina.
No sekinhän se vielä.
On tää touhu hölmöä. Kun kaipaa toista ja on surullinen. Pitäisi kai yrittää luopua helllistä tunteista, kun ei ne muuta kuin satuta.
On kyllä tullut itsekin monesti noin mietittyä. Mutta minkäs teet.
Pitäsköhän meidän ryhdistäytyä vähän..? :) Näetkö sä häntä päivittäin? En tiedä kyllä kumpi on pahempi, se että toista näkee usein vai se että ei.
Nykyään todella harvoin edes vahingossa osutaan kohdakkain...
ruvekkaa käymään samassa baarissa samoihin aikoihin niin avot, unelmat toteutuu. helppoo ko osaa.
En päivittäin. Aina silloin tällöin. Joskus voi mennä aikaakin mutta kyllä se vieläkin on aina sävähdyttänyt.
Todellakin todella harvoin. Ei uskoisi, että asutaan samassa kaupungissa. Ja kyllä se on paljon pahempi niin, kun ei oikeastaan enää edes tiedä, mitä tuntee vai haikaileeko ihan turhaan pelkästä tottumuksesta tai jotain elämänsä tyhjyyttä täyttääkseen. Jos näkisi usein, sen voimalla jaksaisi aina hetken onnellisena. TAI sitten huomaisi ajan myötä, että ihan kiva nähdä, mutten enää silti kaipaakaan. Epätietoisuus omista ja toisen tunteista on aina pahinta. Sivusta osallistuin.
Teistähän tulisi hyvä pari niin loppuisi kaipaus.
Ei loppuisi, ellei ole kyseessä juuri se henkilö. Ei ole kyse siitä, että kaipaisi ketä tahansa, vaan sitä tiettyä.
Milloin olemme kohdanneet/jutelleet viimeksi? Mistä puhuimme...onko muistikuvia mitään?
Hanki lemmikki niin saat hellyyttä ja seuraa.
Niin, pitäiskö asialle tehdä jotain 😉 ei tarttis olla hellyydenkipeä enää.
Paneskele sä vaan edelleen palstalla.
Minäpä paneskelen.
No mikä maksaa siellä sitten, miksi ei ole sinun? Itsestäsikö asia on kiinni.?
Mikä mättää, löytyykö syy peilistä.
Eli puute?