mitenkä selittäisitte sen, että miksi muut ihmiset, mm.ihan tavallaiset kristityt ovat kokeneet lyhyen kuoleman aikana näyn todella kauniista paikasta, missä kaikki on niin kaunista? Valitettavasti he ovat joutuneet heräämään uudelleen tähän aikaan ja maailmaan, vihaisina. He ovat olleet muitakin kuin vanhoillislestadiolaisia, jotka ovat näin kokeneet. Mitenkä se on mahdollista, että esim joku katolilainen kokee tuommosen jutun, kun hänhän ei ole VL? Vl ovat ainoat, jotka pääsee taivaaseeen ja muut menee helvettiin. Miksi he muut sitten saavat nähdä niitä kauniita, uskomattoman ihania maisemia kun käyvät rajan tuolla puolen jonkin aikaa? Voisko joku selittää tästä aiheesta enempi, kun on jäänyt mietityttämään.
ihmekokemukset
aslak
22983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei voi. Tähän ei riitä rahkeet. Ihmeiden aika ei ole ohi. Varsinkin lopun ajalle on luvattu paljonkin ihmeitä, joita ei voi eikä kannata yrittää selvittää. Minun mielestäni kuitenkin suurin ihme on se että minä juuri minä itse saan uskoa syntini anteeksi omalle eikä kenenkään katolilaisen tai muunkaan kohdalle.
hyvä, jos katolilainenkin tai joku muukin saisi uskoa syntinsä anteeksi omalla kohdallaan.
..Aslak, nyt puhut asiaa. Kyllähän se Paavali ressukka siellä katolilaisten perinne alueilla teki kaikkensa että noin kävisi. Toivotaan uutta ihmettä.
..Aslak, nyt puhut asiaa. Kyllähän se Paavali ressukka siellä katolilaisten perinne alueilla teki kaikkensa että noin kävisi. Toivotaan uutta ihmettä.
sorry, tää kone sano että sivua ei voi näyttää mutta lähetti kuitenkin sen viestin ja muutin nimimerkkiä kun ajattelin että se ei hyväksy sitä toista kertaa jos ei ole rekisteröitynyt sille.
...Onko kyseessä mikään IHME, vaan voihan tuo olla ihan jotakin ihmisen psyykkeen toimintaa rajatiloissa, huu nous?
Ei noiden päälle parane kenenkään toivoa ruveta laskemaan, kun ihmisillä on niin erilaisia kokemuksia noistakin ja kuka sanoo mikä kokemus on oikea ja mikä ei kun niitä on ristiriitaisiakin?
Sillä, onko ihminen vl, ei ole MITÄÄN tekemistä sen kanssa pääseekö hän taivaaseen vaiko ei! VL:ssäkin voi kyllä olla joitakuita uskoviakin vaikka minun on kovin vaikeaa sitä uskoa, niin paljon he ovat paatuneita minun kokemuksien mukaan...
Torfinniko se siellä Taivaan portilla on paikkoja jakelemassa, ei se ole sinun asiasi ketkä taivaaseen menevät, koita se nyt uskoa. Sinä et ole JUMALA. Vaikka niin mielelläsi Jumalaa leikitkin.
Kyllä mää ainakin uskon että vl:ien joukossa on oikeita uskovia. Ainakin puolet koska sanassahan sanotaan "toinen otetaan toinen jätetään" ja sitten on vielä se kymmenen neitseen vertaus.
Eli tällä perusteella et ainakaan voi sanoa myöskään että vl:llä ei ole mitään tekemistä taivaaseen pääsyn kannalta. Noiden raamatunlauseiden perusteella juuripas onkin. Mihin muuhun vertaisit tuota kohtaa. Ei mihinkään koska muualla maailmassa ei ajatella tohon tapaan. Vai pystytkö sanomaan että vaikkapa evlut kirkossa joka toisella olisi öljyä astiassa ja joka toisella ei, et pysty koska he eivät määrittele millään lailla tuota kohtaa kuten ei muutkaan seurakunta elämässään. Tosin tätä asiaa ei vl korosta vaan muistuttavat saarnoissaan valvomisen ja rukoilemisen tärkeyttä.
Kommentoin vähän tuota älytöntä kirjoitustasi:
"Kyllä mää ainakin uskon että vl:ien joukossa on oikeita uskovia. Ainakin puolet koska sanassahan sanotaan "toinen otetaan toinen jätetään" ja sitten on vielä se kymmenen neitseen vertaus."
=> Oletko todellakin noin tollo? Etkö ole ikinä lukenut mitään muuta Raamatusta kuin kuunnellut vl-harhaopettajia?
Raamatussa ei opeteta että puolet jää ja puolet pääsee vaan että HARVAT pääsee ja suurin osa jää! "Löytäneekö Ihmisen Poika tullessaan lainkaan uskoa!" Kyllä aika omavaltaisen tollomaisesti tulkitset Raamattua ja tiedän varmuudella että edes muut vl-harhaoppiset eivät tulkitse noin tollosti ko. kohtia niinkuin sinä joten menepäs nyt vielä opettelemään sitä lahkosuskoasi vähän tarkemmin kun minäkin joka en ole lahkolainen tunnen sen sinua paremmin!
"Mihin muuhun vertaisit tuota kohtaa. Ei mihinkään koska muualla maailmassa ei ajatella tohon tapaan. Vai pystytkö sanomaan että vaikkapa evlut kirkossa joka toisella olisi öljyä astiassa ja joka toisella ei, et pysty koska he eivät määrittele millään lailla tuota kohtaa kuten ei muutkaan seurakunta elämässään."
=> Oletko koskaan edes ollut kuulemassa muiden harätysliikkeitten tai edes ev. lut. kirkon piirissä vähän enempi julistusta, tomppeli?
Puhut sellaisesta mistä et mitään tiedä joten pidä mieluummin mölyt mahassasi!
"Tosin tätä asiaa ei vl korosta vaan muistuttavat saarnoissaan valvomisen ja rukoilemisen tärkeyttä."
=> Vl-eksyttäjät eivät opeta mitään muuta kuin pelkkää omavanhurskautta ja ihmissääntöjä joita ovat vl-hatustaan vetäneet! paina se mieleesi!
Tässä puhuttiinkin siitä piskuisesta laumasta.
Ja kun piskuisesta laumasta osa eksyy niin sanomasi sana saa uuden merkityksen eli "Löytäneekö Ihmisen Poika tullessaan lainkaan uskoa!" Nyt taitaa jo vähän enempi sattua.
Toiseksi, olet ilmeisesti kiihtyneessä mielentilassa. Arvelin kun haukut minua tolloksi. Tollo voin ollakin mutta en kuiva suomalainen josta ilmeisesti olet vääntänyt itsellesi nimimerkinkin. Olet ehkä entinen vl mutta kuivunut uskossasi kun et ole kaikkia asioita "vähemmän tollon" päässäsi järkeilemällä kestänyt. Muista ja paina yksi asia visusti mieleesi; vl vetää hatusta vain raamatun ja toteuttaa sitä. Sinä vetäset vihan miekan ja alat huiskimaan sillä ympäriinsä kuin kiljuva jalo leijona hämärän koittaessa.
Hah hah! Hyvä suomennos!
Torfinn on vanha norjalainen nimi, joka juontaa alunperin juurensa viikinkien Thor-jumalasta. Tosin nykyisin se on suomenruotsalaisilla alueilla sekä Ruotsissa ja Norjassa että myös Tanskassa varsin yleinen miehen nimi! Oikein komea sellainen ja siksi olen sen valinnutkin!
No eikö se pitäisi olla Thorfinn, h-kirjain mukaan niin ei tule väärinkäsityksiä. Ajattelinkin että sulla on käynyt kiireessä moka. Norjalainenhan se edustaa meitä euroviisuissakin vaikka vähät minä siitä välitän. Kuuntelin kyllä sen kappaleen mutta kyllä fredin peppua vasten pyllyä pim pom oli sentään suomalaisen musiikin ylivertainen huippu. Sen jälkeen olemme menettäneet uskottavuutemme maailman musiikki piireissä. Mutta eipä muuteta puheenaihetta, siitä paskan kovuudesta ja sen nielemisestä meidän piti puhua. Vai oliko se sen puhumisesta.
Thor Heyerdahl ollut se heppu joka meni jollakin omatekoisella lautalla yli Atlantin, tai jotain sinne päin?
Fredillä sitä peppua tosin riittikin ettei liene mikään ihme että pärjäsi euroviisuissa?
Geir Rönning oli ihan hyvä, mutta se toinen joka lauloi korttipakasta nykykielellä, oli paljon parempi!
Ei minun ole mikään tarkoitus tuota Thor:ia korostaa ja onhan se nimi ihan oikein Torfinn, en minä kyllä ole koskaan kuullut mitänn Thorfinnia ainakaan täällä suomessa, vaikka olen ruotsinkielisellä seudulla syntynyt ja kasvanutkin, vaan Torfinn, Tor, Torkel, Tore, Torbjörn jne. Sillä tavalla ne menee!
nyt olette kyllä menneet ihan väärään aiheeseen, minä kun kirjoitin ihmekokemuksista, enkä sinun nimestäsi:)
Mutta en minä sitä aloittanut!
joku pilasi ketjun kirjoittamalla sinun nimestäsi tähän, kun olisi voinut avata sille uuden viestiketjusen.
... kukaan kuoleman rajalla käynyt ei ole nähnyt helvettiä siellä toisella puolella. Ainakaan minä en ole kuullut yhtään sellaista tapausta.
Kaikille rajakokemuksille on tosiaan ollut yhteistä nimenomaan se, että kokija on ollut menossa johonkin todella hyvään paikkaan. Kuin taivaaseen.
Kyllä huonommistakin kokemuksista olen kuullut.
RAJAKOKEMUS (engl. near death experience, NDE) Vuonna 1975 lääkäri Raymond Moody julkaisi teoksen Life after life. Kirja kertoi kuolemanvaarasta selvinneistä ihmisistä, joilla oli ns. rajakokemuksia. Moodyn mukaan rajakokemukseen kuuluvat seuraavat ominaisuudet: sanoinkuvaamattomuus, kuoliaaksijulistamisen kuuleminen, suhisevien tai soivien äänien aistiminen, pimeän tunnelin lävitse kulkeminen, rauhan ja hiljaisuuden kokeminen, kehostapoistumiskokemus, muiden ihmisten tapaaminen, elämän välähtäminen silmien edessä nopeutettuna filminä, ylittämätön raja, paluu kehoon ja kokemuksesta kertominen muille. Lisäksi kokijan elämä muuttuu samoin kuin hänen käsityksensä kuolemasta.
Vaikka Moody myöntää itsekin, että tämä kuvaus kokemuksesta perustuu rajoittuneeseen aineistoon, se antaa katsauksen rajakokemukseen liittyvistä ilmiöistä. Psykologi Kenneth Ring on analysoinut kokemuksia tarkemmin, ja eristänyt ns. peruskokemuksen piirteet. Nämä ovat rauhallisuuden tunne, irtaantuminen kehosta (OBE), siirtyminen pimeään, valon näkeminen ja valoon siirtyminen.
Lastenlääkäri Melvin Morse on raportoinut seuraavanlaisen rajakokemuksen. Siinä kahdeksanvuotias pikkutyttö melkein hukkui, kun hänen hiuksensa jäivät kiinni uima-altaan viemäriin: "... menin tajuttomaksi. Seuraava asia, minkä tiesin oli se, että leijuin ulos kehostani. Kykenin näkemään itseni veden alla, mutta en ollut peloissani. Yhtäkkiä jouduin tunneliin, ja ennenkuin tajusinkaan, olin taivassa. Tiesin sen olevan taivas, koska kaikki oli valoisaa ja kaikki olivat iloisia. Mukava mies tuli luokseni, ja kysyi haluaisinko jäädä sinne. Mietin jääväni sinne, aivan tosissani mietin. Mutta sitten sanoin: 'haluan olla perheeni kanssa'. Sitten tulin takaisin."
Rajakokemuksilla on yritetty perustella yhtä suosituimmista käsityksistä ihmisten keskuudessa: kuolemanjälkeistä elämää. Käsitys oletetun sielun tai astraalikehon selviämisestä fyysisen ruumiin kuolemasta ei kuitenkaan sovi yhteen rajakokemuksiin liittyvien ilmiöiden kanssa.
Ensinnäkin kaikki, jotka ovat olleet hengenvaarassa eivät ole kokeneet rajakokemuksia. Tutkimustulokset kokemusten yleisyydestä vaihtelevat, mutta psykologi Susan Blackmoren mukaan varma johtopäätös on, että ainoastaan alle puolella kuolemanvaaraan joutuneista henkilöistä on rajakokemuksia. Ylipäätäänkin ilmiö on harvinainen, sillä ehkä vai alle prosentilla ihmisistä on tälläisia kokemuksia.
Toiseksi rajakokemuksen muoto ja sisältö vaihtelevat yksilöstä toiseen: joillakin kokemukseen liittyy tunneli, joillakin ei; lähes kaikki NDE:n kokeneet uskovat olevansa taivaassa, mutta jotkut kokevat joutuneensa pikemminkin helvettiin ja joidenkin taivas muuttuu kesken kaiken helvetiksi; jotkut näkevät elämänsä nopeutettuna filminä, jotkut eivät... Jos rajakokemuksessa jokin sielu tai astraalikeho todella siirtyy taivaaseen, miksi taivaan ominaisuudet vaihtelevat tilanne-, yksilö-, ja kulttuuritekijöiden mukaan?
Kolmanneksi rajakokemukseen liittyviä ilmiöitä havaitaan muissakin yhteyksissä kuin kuolemanvaarassa. Esimerkiksi kehostapoistumiskokemuksia ilmenee rentoutuneissa tiloissa ja huumeet voivat aiheuttaa kokemuksia tunnelista.
Neljänneksi lapset tapaavat rajakokemuksissaan usein eläviä tovereitaan. Viidenneksi on huomattu, että kirkkaudessa olevat henkilöt voivat paljastua elvytystä tekeväksi hoitohenkilökunnaksi. Kuudenneksi rajakokemusten osat pystytään tuottamaan kokeellisesti stimuloimalla oikeaa ohimolohkoa heikoilla magneettikentillä.
Seitsemänneksi tulevat kysymykset dualismista: kuinka fyysisistä aivoista riippuva mieli ja minuus voivat siirtyä oletettuun henkimaailmaan? Siis kuinka joku fyysinen voi muuttua henkiseksi tai kulkea sielulliseen maailmaan? Entä kuinka välittävä tunneli voi olla samanaikaisesti materiaalista ja spirituaalista?
Taivaan tai jonkinlaisen henkisen tason olettaminen rajakokemusten selittämiseksi on siis kyseenalaista. Hedelmällisemmäksi lähestymistavaksi paljastuu rajakokemusten olettaminen muuntuneiksi tajunnantiloiksi, jotka kuolevat aivot - tai aivot jotka luulevat kuolevansa - aiheuttavat.
Rajakokemukset liittyvät tilanteisiin, joissa henkilö on aidossa hengenvaarassa (esim. haavoittuminen sodassa) tai joissa henkilö uskoo kuolevansa (esim. läheltä piti -tilanteet, henkilöt saatto-osastoilla). Psykologi Susan Blackmoren mukaan kokemusten muoto riippuu tilanteessa vaikuttavista tekijöistä, ja siksi ne muuntelevat. Aidoissa hengenvaarallisissa tilanteissa ilmenee ääniä, tunneli sekä kirkas valo. Kun henkilö luulee kuolevansa tai tietää sen tapahtuvan lähitulevaisuudessa, rajakokemuksissa ilmenee rauhallisuuden tunne sekä elämän pikakelaus. Mistä erot?
Blacmoren selitys kuullu näin: Toimiakseen aivosolu tarvitsevat happea. Jos happea ei ole saatavilla, ensimmäisinä toimintakykynsä menettävät toisten neuronien toimintaa estävät aivosolut. Tämän seurauksen aivoissa alkaa toimia runsaasti neuroneita, joiden ei pitäisi aktivoitua. Kun henkilö siis joutuu veden alle pitkäksi aikaa ilman happea, hänen aivoissaan aktivoituu runsaasti "ylimääräisiä" aivosoluja. Nämä aivosolut puolestaan luovat näkökentän keskelle - jota useimmat neuronit näköaivokuorella edustavat - kirkkaan kohdan, joka suurenee hapenpuutteen lisääntyessä. Ihmisen näköjärjestelmä tulkitsee suurenemisen kirkkauden lähentymisenä. Lisääntyvän hapenpuutteen tuloksena on siis kokemus tummasta tunnelista, jonka päässä sijaitsevaa valoa kohti henkilö on matkalla.
Ihminen menettää myös muuten yhteyden ulkomaailmaan, minkä seurauksen muistijärjestelmä alkaa tuottaa kokemusta maailmasta sekä minästä. Muistikuvien tapaan henkilö voi nähdä itsensä ylhäältä makaamassa taistelukentällä, uima-altaassa tai jopa elvytettävänä. Yhteys ulkomaailmaan ei välttämättä katoa kokonaan. Erityisesti kuuloaisti voi vielä välittää tietoa ympäröivästä tilanteesta. Kun heikentynyt aistitieto yhdistyy muistikuviin, tuloksena on kehostapoistumiskokemus tai kokemus kirkkaudessa olevista olennoista. Kokemus poikkeaa siis suuressa määrin todellisuudesta - ei tosin välttämättä täysin - perustuessaan muistiin ja mahdollisesti kuulohavaintoihin.
Taivaallinen rauha ja hyvänolon tunne aiheutuu puolestaan aivojen tuottamista endorfiineista, joita erittyy stressitilanteissa. Niitä on kuvattu ihmisen omiksi morfiineiksi. Kun endorfiinien vaikutus estetään kemiallisesti, taivas muuttuu helvetiksi.
Henkilö voi kokea myös ajan pysähtyvän tai minuuden sulautuvan mystisesti ympäröivään maailmaan. Blacmoren mukaan tällaisessa täydellisen epätavallisessa aivotoimintatilassa - ylimääräisessä aktivaatiossa, muistinvaraisessa kokemuksessa jne. - käsitys minästä eli minän tietoedustus, representaatio tulee entistä vaikeammaksi ylläpitää. Tällöin minä todella lakkaa olemasta - tai ainakin on hyvin lähellä olemassaolonsa loppumista.
Rajakokemuksiin liittyvä elämänkokemusten nopea vilahtaminen silmien edessä liittyy henkilön uskomukseen omasta kuolemasta. Rajakokemuksissa ne eivät ole kovin yleisiä, mutta kuitenkin niitä ilmenee myös muissa hengenvaarallisissa tilanteissa (esim. kun henkilöä uhataan aseella tai hän pelastuu kaahaavan auton alta viime hetkessä). Myöskään elämänasenteen muuttuminen "rakastavammaksi", epäitsekkäämmäksi ja elämää arvostavammaksi ei ole tyypillistä ainoastaan rajakokemuksen läpikäyneille, vaan se liittyy muihinkin läheltä piti -tilanteisiin (esim. sydänkohtauksiin ilman rajakokemusta).
Entä kun tunneli ja valo aiheutuvat hapen puutteesta, kehostapoistumiskokemus ja kirkkaudessa olevien hahmojen havaitseminen muistista ja aistitiedosta, rauhallisuus aivojen tuottamista kemiallisista aineista, minän sulautuminen maailmaan minä-representaation heikentymisestä ja oman elämän pikakelaus oman kuoleman läheisyyden tajuamisesta? Mitä sitten? Ovatko rajakokemukset - tai muut muuntuneet tajunnantilat - "pelkkää huuhaata"? Eivät. Vaikka kokemus johtuu "ainoastaan" aivojemme toiminnasta, nämä asiat eivät tee kokemuksesta yhtään sen arvottomampaa tai kokemuksellisesti mielenkiinnottomampaa. Jos näin olisi, voitonriemu, rakastuminen ja intohimon nautinnot voitaisiin katsoa myös arvottomiksi.
Lisäksi on huomioitava, että rajakokemuksen puuttuminen voi lyödä kuoleman kovat tosiasiat ihmisen eteen. Eräs aktiivisesti kirkossa toiminut henkilö totesi kuoleman rajamailla käynnin jälkeen: "Tiedän nyt, ettei siellä ole taivaan portteja tai mitään. Tiedän, että sitä vain menettää tajuntansa."
Risto Selin
Ihmeellinen maailma
skeptikon tietosanakirja
teksti...hyvää asiaa, mutta mites he jotka ovat olleet peräti puoli tuntia kuolleena lääkärien mukaan, heräävätkin henkiin ja alkavat kertomaan ihmeellisistä kokemuksistaan. He ovat olleet silloin jo ns. kuolleita, eivät siinä rajamailla.
Kyllä he ovat olleet rajamailla ennen esim. sydämen pysähtymistä, ja siinä vaiheessa kokeneet kuoleman läheisyyden.
ja aikanaan koin sellaisen "näyn", että lensin hurjaa vauhtia kohti ja kautta valoisaa tunnelia ja siellä päässä odotti ihana aurinkoinen keto, mutta huusin etten halua vielä kuolla (aikaa on siitä nyt 30v)
"heräsin" sitten petilläni ja palelin hirveästi herättyäni, olin tosi kylmissäni, se oli kamala tunne!
Mitä se lienee ollut? Äitini oli kuollut pari vuotta sitten siitä ja olin silloin parivuotiaan vauvan äiti (muita lapsia oli mulla 13v ja 8v lapset)
Kerroin työpaikallani siitä ja olivat kauhuissaan tuntemuksestani, niin kyllä olin itsekkin silloin!
Luulin olleeni jo kuollut silloin!
Osaako kukaan kertoa mitä se oli?