En voi hyvin kun en ole päässyt näkemään sinua. Sydän on sairas ikävästä. Tämä täytyy todeta kerta toisensa jälkeen, joka ainoa päivä. Nainen, ihan oikeasti kaipaan sinun lähellesi. Täällä on sinun paikkasi, tyhjä paikka minun elämässäni. Eikö tästä jo voisi päästä eteenpäin. Miksi, oi miksi et jo ole vierellä? Miksi et ole kanssani, miksi emme voi kokea yhdessä kaikkea, miksi en saa pitää sinua hyvänä? Voi tätä ainaista ikävää.
Miksi emme ole jo yhdessä
Anonyymi
37<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kerrohan nyt kuka on se nainen ketä ikävöit.
Abcdefghijklmnopqrstu
Ihanalle, jonka kanssa tervehdimme välillä.
Niin, ei oo toista ihanaa näkynyt :(
Kuinka pitkä aika näkemisestä on?
Tämä tieto voisi viedä asiaa eteenpäin. Kerro koska viimeksi nähty ja missä ympäristössä.
Olisikohan joitakin viikkoja.
Ei auta tuo tieto. Kerro millaisessa paikassa näit.
Itsemurhafriiduko se siellä. Eikö sairastakin sairaampi pila tuo teitä yhteen? Monta vuotta aiot kokeilla sitä?
Jos tuska noin paha niin tunnisteet kehiin. ♥️
Ihmiset menee helposti narsistin juttuihin mukaan.
Viihdykettä mulle! Katson sua kärpäsenä katossa. Kirjoitan tänne palstalle kaikkea mitä teet yksin omassa kodissasi.
Uskoiskohan? Sun mieliksi, en tai siis uskon tai jtn!
Mieheltä naiselle on tämä.
Pyh!
Aikamoista, suomut pitkin silmiä
Voiko ihmisellä olla nälkä toista ihmistä? Siltä minusta tuntuu.
Voi nainen, sinä olet kyllä nyt aivan liian ihana. En jaksa tätä ikävää. Miksi olet tuollanen suloinen olento?
Niin sinäkin, aivan ihana nainen kertakaikkiaan <3
Taidat vaan kaivata jotain rutisteltavaa avovaimokkeen tekelettä. Mene ulos ja katso ympärillesi, varmasti sinullekin löytyy joku niistä kaikista ihanista nuorista naisista kesämekkosissaan. Onko kesäromanssia ihanampaa?
Aivan samanlainen olo : (
Mutta minkäs sitä tekee. Ilmeisesti tämäkin on asia, joka opettaa jotenkin meitä kumpaakin. En muuta syytä elämänmuutokseen tarvittavan rohkeuden keräämisen lisäksi keksi tälle mitä se sitten onkaan mitä tahoillamme panttaamme. Ehkä jotenkin vielä pitää oppia kärsivällisyydestä, "itsekseen" pärjäämisestä, luottamaan siihen ettei toinen katoa ym.
Miksi muuten kaksi ihmistä, jotka ovat pitkään halunneet toistensa kanssa kokeilla alkuun edes jotain (tai kai ovat halunneet...en ole ihan varma hänestä), hiisi vieköön, eivät pysty, osaa tai pelkäävät niin. Vaikka epäilen asiaa usein, uskon kuitenkin eniten siihen, että hän tuntee samoin kuin minä tunnen häntä kohtaan. <3. Mikään muu ei selitä tätä koko juttua. Tai sitten olemme (tai ainakin minä olen) yksinkertaisesti hieman hulluja.
Jos asiat olisi toisin. Ehkä sitten oltaisiin jo lähekkäin. Kokeiltu tuntuuko enempi yhtä hyvältä kuin se vähä (mutta merkittävä silti) mitä on päässyt kokemaan. Ainakin minulle hänen läheisyytensä ja mikä vaan hetki, jonka on päässyt kanssaan viettämään on tuntunut hyvältä.
Joudun kyllä toteamaan, että muistoni ovat alkaneet karkaamaan. Eikä siitä etten häntä haluaisi tai ajattelisi...jos kaikki olisi siitä kiinni, niin oltaisiin koettu jo monet levolliset hetket vieretysten ja nenitystenkin. Muistojen karkaamisesta olen tosi surullinen. Ne ovat ainoa fyysinen kokemus, mitä minulla hänestä on. Ainoa kunnon tapa jotenkin saada olla vieressä tässä kohtaa, kun eittämättä monista syistä itse kunkin puolelta ei olla vieläkään tavattu.
Pelkään mustasukkaista narsistia. Henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen sadisti.
Vau! Olipa mukava saada lukea naiselta tällaista! Hän on ihana, vielä ihanampi jos kirjoittaisi minulle tällaista. Hassuja olemme, se on selvää. Rakkaus tekee ainakin höpsahtäneeksi.
"Miksi muuten kaksi ihmistä, jotka ovat pitkään halunneet toistensa kanssa kokeilla alkuun edes jotain (tai kai ovat halunneet...en ole ihan varma hänestä), hiisi vieköön, eivät pysty, osaa tai pelkäävät niin. Vaikka epäilen asiaa usein, uskon kuitenkin eniten siihen, että hän tuntee samoin kuin minä tunnen häntä kohtaan. <3. Mikään muu ei selitä tätä koko juttua. Tai sitten olemme (tai ainakin minä olen) yksinkertaisesti hieman hulluja."
Mitä teillä on ollut? Et ole kuitenkaan varma hänestä, mutta ajattelet että olette toisenne halunneet jo pitkään. Mistä "tiedät"?
Minuakin kiinnostaa sama mitä edellinen kysyy, koska periaatteessa tuo voisi sopia. Mutta palstaharhaahan se vain on... :(
Hyvin kirjoitettu 17:39. Naisena samastuin moniin asioihin omassa kipuilussani mieheen.
Mulla oli jokin aika sitten samanlainen tilanne kuin sulla aloittaja. Ajattelin häntä siis miestä kokoajan olo oli piinallinen.
Pakoitin itseni pois sellaisesta mikä lisäsi näitä ajatuksia. Jos olisi jokin mahdollisuus että voisimme olla yhdessä mutta kun ei ole niin unohtaa tämä täytyy.
Olin ihan eri ihminen kun näin erästä henkilöä säännöllisesti. Nyt tämä näkemättömyys syö sisältä, ja mikään ei tunnu miltään. Silloin taannoin rakastin maanantaiaamujakin.
Ei minua haittaa jos näemme ja voimme puhuakkin mutta ei kummempaa.
Hyi
Mitä hyi siinä on ei se ole kummallista jos kaksi ihmistä juttelee ei se mitään hyitä ole. Hyi hyi vaan itelles.
Kumpi teistä vaihtoi sieltä työpisteeltä pois?
Minä
dfgggtggdfgg
Hyvää huivi
Mullakin on ikävä sua. 😊
No pyydät ulos, niin se on siinä.