yöt ja uni

Ei varmaan lohduta sinua, mutta mulla on aivan sama juttu. Ajattelen iltaisin ja öisin vain seuraavaa päivää, jonka kyllä senkin vietän nälässä ja uuvun ajatuksesta, että huomenna on pakko lähteä jälleen lenkille, jumpata ja jaksaa pitkä päivä koulussa ja sielläkään ei jaksa, kun ei voi syödä ja ajatukset harhailee vallan muualla.

minulla on sama ongelma, kun yritän käydä nukkumaan, alan miettiä seuraavan päivän syömisiä ym. siihen ei auta kuin se, että pakottaa itsensä ajattelemaan nukkumista ja nukahtamista. hoen itselleni "nuku" mielessäni ja se on todella auttanut. täytyy vain yrittää antaa ajatusten tulla ja mennä samantien, eikä jäädä pohtimaan niitä tarkemmin.. joskus myös voi auttaa se, että kirjoittaa kaikki mieleen tulevat asiat ylös.

Anorexiavaiheessa mullakin meni yöt jumpatessa, ihan hulluna satoja punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä joka yö. Kun syö vähän unentarvekin on tosi vähäinen eikä anorektikot (ainakaan mä en) himoitse syömistä, ne himoitsee pelkästään laihtumista. Mut hyi helvetti, sit kun vähän paranin ja bulimia änkes kuvioihin, niin sit tuli just toi teidän muidenkin kuvailema ruuan kaipuu ja nälän takia huonosti nukkuminen. Mä saatan kieriä tuntitolkulla punkassa ja miettii ruokaa! Eikä piru soikoon tulis mieleenkään nousta viel jumppaankin, toivon vaan, et sais pian unenpäästä kiinni. Yritän siis sanoo, että on kaks ihan eri mielentilaa; ne jotka jumppaa yöllä ei unelmoi syömisestä, ne vaan haluuuuuuuuuu, et paino tippuu hinnalla millä hyvänsä, ne on onnellisii siitäkin ettei nukuta, et voi kuluttaa kaloreita pomppimalla! Me, jotka himoitaan syömistä ollaan paljon surkeempia, luuserianorektikkoja, ainakin mä oon tätä nykyy täys paska!