on nepotismin ja "hyvä veli" -systeemin täydellisesti läpitunkema "kirjallisuuspiiri", johon aloittelevan runoilijan on yleensä saatava tungettua itsensä ennenkuin julkaisupaikkoja edes lehdissä alkaa tippua...
On monia oikeasti hyviä runoilijoita, mutta ajatuksia herättää esim. se että miespuolisten runoilijoiden on selvästi helpompi saada läpi runojaan kuin naisten, jotka kuitenkin kirjoittavat enemmän. Joidenkin miesten kirjoittamat runot ovat niin kokeellisia, että nainen kirjoittajana ei ikinä saisi sellaisia läpi; vaikuttaa siltä, että tähän suuntaan viittaavat ulkomaiset tutkimustulokset pätevät myös Suomessa (niissä tosin eivät olleet aiheena runot vaan proosa/asiateksti).
"Piiri pieni pyörii..." Kun Suomessa haluaa kirjailijaksi, on tärkein ominaisuus osata syntyä jonkun silmäätekevän pienokaiseksi. Toinen vaihtoehto on ängetä ajoissa oikeisiin piireihin, joissa pyörimällä saa selville minkälainen tyyli juuri näitä ihmisiä miellyttää, ja sitten rustata tekstinsä sen mukaan. Lisäksi pitäisi siis olla mieluiten miespuolinen, koska naisten runous leimataan helpommin "teinityttö-" ja "pöytälaatikkorunoudeksi".
Tämä siis ns. vakavasta runoudesta. Lisäksi tulee tietysti se kertakäyttörunous, jota päivän julkkikset suoltavat lisäpalstatilan toivossa.
Eli näkymät ovat ankeat. Jos ihminen on lähiötyöttömän lapsi, luonteeltaan kyvytön muodostamaan sosiaalisia verkostoja esim. Tuli&Savun, MotMotin ym. kaltaisten julkaisujen tekijäpiiriin, eikä onnistu saamaan pärstäkertoimensa tai tosi-tv:n avulla päivänpolttavaa julkisuusarvoa, on hänen kohtalonsa joko loputon runokilpailuralli tai omakustanteen väsääminen.
En viitsi antaa alkamaan esimerkkejä huonoista runoista ja nepotismin jyrähdyksistä, mutta jokainen voi itse lueskella verkossa olevia runoja ja selvitellä kuka on kenenkin jälkeläinen... Samoin voi vertailla omakustanteiden tekstejä julkaistuihin ja todeta, että monet kustantamojen tuotteet ovat silkkaa sytykettä, kun taas omkustanteiden joukossa on todella hyviä runoja.
Viime kädessä runous on makuasia, mutta nyt julkaistujen runojen maut on päätetty liian pienessä piirissä. Pitänee todeta kuten Hannu Hanhi, että "maalata osaa kuka tahansa, mutta myyjäksi tarvitaankin nero".
On monia oikeasti hyviä runoilijoita, mutta ajatuksia herättää esim. se että miespuolisten runoilijoiden on selvästi helpompi saada läpi runojaan kuin naisten, jotka kuitenkin kirjoittavat enemmän. Joidenkin miesten kirjoittamat runot ovat niin kokeellisia, että nainen kirjoittajana ei ikinä saisi sellaisia läpi; vaikuttaa siltä, että tähän suuntaan viittaavat ulkomaiset tutkimustulokset pätevät myös Suomessa (niissä tosin eivät olleet aiheena runot vaan proosa/asiateksti).
"Piiri pieni pyörii..." Kun Suomessa haluaa kirjailijaksi, on tärkein ominaisuus osata syntyä jonkun silmäätekevän pienokaiseksi. Toinen vaihtoehto on ängetä ajoissa oikeisiin piireihin, joissa pyörimällä saa selville minkälainen tyyli juuri näitä ihmisiä miellyttää, ja sitten rustata tekstinsä sen mukaan. Lisäksi pitäisi siis olla mieluiten miespuolinen, koska naisten runous leimataan helpommin "teinityttö-" ja "pöytälaatikkorunoudeksi".
Tämä siis ns. vakavasta runoudesta. Lisäksi tulee tietysti se kertakäyttörunous, jota päivän julkkikset suoltavat lisäpalstatilan toivossa.
Eli näkymät ovat ankeat. Jos ihminen on lähiötyöttömän lapsi, luonteeltaan kyvytön muodostamaan sosiaalisia verkostoja esim. Tuli&Savun, MotMotin ym. kaltaisten julkaisujen tekijäpiiriin, eikä onnistu saamaan pärstäkertoimensa tai tosi-tv:n avulla päivänpolttavaa julkisuusarvoa, on hänen kohtalonsa joko loputon runokilpailuralli tai omakustanteen väsääminen.
En viitsi antaa alkamaan esimerkkejä huonoista runoista ja nepotismin jyrähdyksistä, mutta jokainen voi itse lueskella verkossa olevia runoja ja selvitellä kuka on kenenkin jälkeläinen... Samoin voi vertailla omakustanteiden tekstejä julkaistuihin ja todeta, että monet kustantamojen tuotteet ovat silkkaa sytykettä, kun taas omkustanteiden joukossa on todella hyviä runoja.
Viime kädessä runous on makuasia, mutta nyt julkaistujen runojen maut on päätetty liian pienessä piirissä. Pitänee todeta kuten Hannu Hanhi, että "maalata osaa kuka tahansa, mutta myyjäksi tarvitaankin nero".
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos sulla on hyviä runoja, tee nettiin sivut ja pane niitä sinne luettavaksi. Sitten vain levittelet sivujen linkkiä niin moneen paikkaan kuin suinkin mahdollista. Jos kävijämäärä kohoaa tarpeeksi, kustantajienkin kiinnostus alkaa herätä. Ja apuraha-anomuksiin voit panna huomautuksen että netistä näkee millaisen runouden tukemiseen rahat menisivät.
Kustantajat eivät muuten hae ihmisiä netistä. Olkoon tämä sitten sitä "sisäpiiritietoa".:)
Olen saman huomannut kuin sinäkin. Todella on näin kuten sanoit, että piiri pieni pyörii. Täysin sisäänlämpiävä yhteisö, tämä "kyldyyripiiri". Ei tosiaan riitä, että olisi hyvä kirjoittaja. Työtä pitää tehdä myös itsensä markkinoimiseksi.
Et sanonut nimiä, mutta minäpä sanon. Arno Kotro on täysi kupla. Eilen Tommy Taberman oli Ruben&Joonaksen vieraana. Aiheena oli: "Sinulta ilmestyi juuri uusi runokirja".
Lisäksi kuivatukka saa "kirjailija Tervon kanssa viikottain ilmaista mainosaikaa lauantai-iltaisin Uutisvuodossa.
Olen todennäköisesti sivystämätön/tyhmä, mutta en käsittänyt Tabermanin uudesta kirjastaan lukemasta runosta mitään.
Olisi hauska nähdä millaista jälkeä syntyisi jos nämä nykyrunoilijat yrittäisivät kirjoittaa samanlaisia runoja kuin herrat Jylhä ja Koskenniemi aikanaan.
Täydellesesti samaa mieltä!
Tuollaiseen humpuukiin ovat pakoitetut ainoastaan ne, jotka eivät pysty itse aiaan!