Mikä on masennus?

Anonyymi

Olen alkanut miettimään masennuksen olemusta. Itse en ole sitä koskaan kokenut mutta perheenjäsenen hoitoa lääkkeistä johtuvaan masennukseen seurannut pian kymmenen vuotta.

Onko selkeää määritelmää millä lääkärit diagnosoivat masennuksen? Vai onko se jokaisen lääkärin omassa vallassa määritellä se?

18

132

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      On olemassa masennus testejä joilla voidaan mitata masentuneisuutta. Testit ovat suuntaa antavia mutta ite olen niitä tehnyt vuosien aikana useamman kerran ja nykyään tiedän jo etukäteen olenko masentunut vai ei, ja jos olen niin suurinpiirtein pisteetkin osaan sanoa. Minulla tämä testaus toimii hyvin.

      Minä ajattelen niin että masennus on länsimaisen elämän tyylin seurausta. Kiire, paine, tavoitteellisuus, riittämättömyys, vertailu, suorituskeskeisyys, pinnallisuuden arvostus, elämän perusasioista ja luonnosta erkaantuminen, epäaidot ihmissuhteet, yksinäisyys, media jne. edesauttavat masennukseen sairastumista. En tiedä mutta veikkaan että kehitysmaissa ei sairasteta masennusta. Siellä iloitaan puhtaasta vedestä, siellä kaikki auttavat kaikkia, siellä arvostetaan jokaista tervettä päivää.

      Itse tunnistan nykyään tosi selkeästi oman sairastumisen syyt, ja tunnistan milloin ja miksi sairauden eri vaiheet tulevat ja menevät.

      • Anonyymi

        Masennus edellyttää käsityksen eli kokemuksen "yksilöstä". Ja pari muuta asiaa. Siksi(kään) sitä ei "ole" jossain muissa kulttuureissa ja ajoissa.

        Aina meidän käsityksemme myös muista ajoista tai kulttuureista ovat omiemme värittämiä ja jäsentämiä. Hyvässä ja pahassa, jne.


    • Anonyymi

      On olemassa masennus testejä joilla voidaan mitata masentuneisuutta. Testit ovat suuntaa antavia mutta ite olen niitä tehnyt vuosien aikana useamman kerran ja nykyään tiedän jo etukäteen olenko masentunut vai ei, ja jos olen niin suurinpiirtein pisteetkin osaan sanoa. Minulla tämä testaus toimii hyvin.

      Minä ajattelen niin että masennus on länsimaisen elämän tyylin seurausta. Kiire, paine, tavoitteellisuus, riittämättömyys, vertailu, suorituskeskeisyys, pinnallisuuden arvostus, elämän perusasioista ja luonnosta erkaantuminen, epäaidot ihmissuhteet, yksinäisyys, media jne. edesauttavat masennukseen sairastumista. En tiedä mutta veikkaan että kehitysmaissa ei sairasteta masennusta. Siellä iloitaan puhtaasta vedestä, siellä kaikki auttavat kaikkia, siellä arvostetaan jokaista tervettä päivää.

      Itse tunnistan nykyään tosi selkeästi oman sairastumisen syyt, ja tunnistan milloin ja miksi sairauden eri vaiheet tulevat ja menevät.

    • Anonyymi

      On olemassa masennus testejä joilla voidaan mitata masentuneisuutta. Testit ovat suuntaa antavia mutta ite olen niitä tehnyt vuosien aikana useamman kerran ja nykyään tiedän jo etukäteen olenko masentunut vai ei, ja jos olen niin suurinpiirtein pisteetkin osaan sanoa. Minulla tämä testaus toimii hyvin.

      Minä ajattelen niin että masennus on länsimaisen elämän tyylin seurausta. Kiire, paine, tavoitteellisuus, riittämättömyys, vertailu, suorituskeskeisyys, pinnallisuuden arvostus, elämän perusasioista ja luonnosta erkaantuminen, epäaidot ihmissuhteet, yksinäisyys, media jne. edesauttavat masennukseen sairastumista. En tiedä mutta veikkaan että kehitysmaissa ei sairasteta masennusta. Siellä iloitaan puhtaasta vedestä, siellä kaikki auttavat kaikkia, siellä arvostetaan jokaista tervettä päivää.

      Itse tunnistan nykyään tosi selkeästi oman sairastumisen syyt, ja tunnistan milloin ja miksi sairauden eri vaiheet tulevat ja menevät.

    • Anonyymi

      Masennus määritellään tietenkin diagnostisesti. Diagnostiset kriteerit ovat seuraavat:

      "Tyypillisessä lievässä (F32.0), keskivaikeassa (F32.1) tai vaikea-asteisessa (F32.2 ja F32.3) masennustilassa henkilö kärsii mielialan laskusta sekä tarmon ja toimeliaisuuden puutteesta. Kyky nauttia asioista ja tuntea niihin mielenkiintoa on heikentynyt. Pienikin ponnistus johtaa uupumukseen.
      Muita tavallisia oireita ovat:
      a. keskittymis- ja huomiokyvyn heikkeneminen
      b. itsetunnon ja itseluottamuksen heikkeneminen
      c. syyllisyyden ja arvottomuuden kokemukset
      d. synkät ja pessimistiset ajatukset tulevaisuuden suhteen e. itsetuhoiset, suisidaaliset ajatukset tai teot
      f. unihäiriöt
      g. ruokahalun heikkeneminen"

      Näiden oireiden pitää kestää vähintään kaksi viikkoa ja edellytyksenä on, että ei ole maanisia eikä hypomaanisia jaksoja eikä oireet johdu päihteiden käytöstä eikä elimellisestä mielenterveyden häiriöstä. Eronteko masennuksen vaikeusasteiden välillä tehdään oireiden määrällä ja sosiaalisen toimintakyvyn perusteella.

      Esimerkiksi masennuslääkkeiden aiheuttamat vieroitusoireet usein täyttävät ulkoisesti masennuksen diagnostiset kriteerit. On unihäiriöitä, synkkiä ajatuksia ja ahdistusta ja tähän liittyvää keskittymiskyvyn laskua. Monet ihmiset sanovatkin, että masennus on aivosairaus siksi, koska heidän tuttunsa muuttuu aina epämielyttäväksi tyypiksi, kun unohtaa ottaa lääkkeet ottamatta. Jotkut ihmiset ovat niin aivopestyjä etteivät tajua, että psykoaktiiviset aineet voisivat aiheuttaa riippuvuutta ja siihen liittyviä vieroitusoireita. Ja olen tavannut tällaista ajattelua ihan terveysalan ihmisiltä, joiden pitäisi tietää edes jotain noiden aineiden vaikutuksesta hermostoon ja kehoon.

      Tietenkin samankaltainen, tulkinnanvarainen ja tilanteessa tehty näkemys potilaan oirehtimisesta voidaan saada vaikka sen perusteella, että potilaan koira kuoli kaksi viikkoa sitten tai vaikka siksi, että henkilöllä on kilpirauhasen vajaatoiminta, anemia tai häntä on kiusattu koulussa. Oirekuvan perustaalla diagnosointi on vähän sama, kuin jos diagnosoisi närästyksen pelkästä rintakivusta vaikka taustalla voi olla vaikka mitä sydämen toimintaan tai tukirankaan liittyviä tekijöitä. Pitäisin tällaista lääkäriä surkeana puoskarina, mutta psykiatriassa somaattisen sairauden eli oletetun serotoniinivajeen diagnosointi henkilön puheiden ja olemuksen perusteella on kuulemma "lääketiedettä".

    • Anonyymi

      Masennus määritellään tietenkin diagnostisesti. Diagnostiset kriteerit ovat seuraavat:

      "Tyypillisessä lievässä (F32.0), keskivaikeassa (F32.1) tai vaikea-asteisessa (F32.2 ja F32.3) masennustilassa henkilö kärsii mielialan laskusta sekä tarmon ja toimeliaisuuden puutteesta. Kyky nauttia asioista ja tuntea niihin mielenkiintoa on heikentynyt. Pienikin ponnistus johtaa uupumukseen.
      Muita tavallisia oireita ovat:
      a. keskittymis- ja huomiokyvyn heikkeneminen
      b. itsetunnon ja itseluottamuksen heikkeneminen
      c. syyllisyyden ja arvottomuuden kokemukset
      d. synkät ja pessimistiset ajatukset tulevaisuuden suhteen e. itsetuhoiset, suisidaaliset ajatukset tai teot
      f. unihäiriöt
      g. ruokahalun heikkeneminen"

      Näiden oireiden pitää kestää vähintään kaksi viikkoa ja edellytyksenä on, että ei ole maanisia eikä hypomaanisia jaksoja eikä oireet johdu päihteiden käytöstä eikä elimellisestä mielenterveyden häiriöstä. Eronteko masennuksen vaikeusasteiden välillä tehdään oireiden määrällä ja sosiaalisen toimintakyvyn perusteella.

      Esimerkiksi masennuslääkkeiden aiheuttamat vieroitusoireet usein täyttävät ulkoisesti masennuksen diagnostiset kriteerit. On unihäiriöitä, synkkiä ajatuksia ja ahdistusta ja tähän liittyvää keskittymiskyvyn laskua. Monet ihmiset sanovatkin, että masennus on aivosairaus siksi, koska heidän tuttunsa muuttuu aina epämielyttäväksi tyypiksi, kun unohtaa ottaa lääkkeet ottamatta. Jotkut ihmiset ovat niin aivopestyjä etteivät tajua, että psykoaktiiviset aineet voisivat aiheuttaa riippuvuutta ja siihen liittyviä vieroitusoireita. Ja olen tavannut tällaista ajattelua ihan terveysalan ihmisiltä, joiden pitäisi tietää edes jotain noiden aineiden vaikutuksesta hermostoon ja kehoon.

      Tietenkin samankaltainen, tulkinnanvarainen ja tilanteessa tehty näkemys potilaan oirehtimisesta voidaan saada vaikka sen perusteella, että potilaan koira kuoli kaksi viikkoa sitten tai vaikka siksi, että henkilöllä on kilpirauhasen vajaatoiminta, anemia tai häntä on kiusattu koulussa. Oirekuvan perustaalla diagnosointi on vähän sama, kuin jos diagnosoisi närästyksen pelkästä rintakivusta vaikka taustalla voi olla vaikka mitä sydämen toimintaan tai tukirankaan liittyviä tekijöitä. Pitäisin tällaista lääkäriä surkeana puoskarina, mutta psykiatriassa somaattisen sairauden eli oletetun serotoniinivajeen diagnosointi henkilön puheiden ja olemuksen perusteella on kuulemma "lääketiedettä".

    • Anonyymi

      Masennus on tunne kuten surukin koko ajatus että ihmisten pitää käydä lääkärissä täyttämässä testejä saadakseen tietää miltä heistä tuntuu on absurdi.

      • Anonyymi

        Naureskelen aina tuolle asialle. Minäkään en ymmärrä miksi ihmiset menevät lääkäriltä kysymään miltä heistä itsestä tuntuu. Ihan kuin lääkäri tietäisi paremmin toisten tunteet. Absurdiahan se on. Ihan teatterikomedian ainekset.


      • Anonyymi

        No ennemmin se masennus on kyllä tunteettomuus kuin mikään "tunne". Tai tunteen tukehtuneisuus, kuolleisuus ja vammautuneisuus. Tai ainakin oma masennukseni on näitä. Ja kyllähän siihen apua tarvitsee. Jos se avun tarve taas on jonkun mielestä "absurdia", niin varmasti hyvin rationaalinen ajattelija kyseessä. Eli elämästä eksynyt.

        Ei minun tietysti lääkärillä tarvitse käydä tietääkseni tämän. Mutta ei myöskään kuunnella jonkun aiheista mitään tajuamattoman kuupon "oivalluksia" asioistani.


    • Anonyymi

      https://madinfinland.org/diagnostiikka_relativismi/

      Perustuuko psykiatrinen diagnostiikka jyrkkään relativismiin?

      Psykiatriassa oireet on johdettu ihmisten elämässä tapahtuviksi havaituista inhimillisistä asioista ja niiden määrittäminen sairauden oireiksi edellyttää kulttuurisidonnaisen teorian laskemista havaintojen päälle. Esimerkiksi monessa Afrikan maassa ei ole teoretisoitu ollenkaan sellaista käsitettä kuin masennus, joka on meillä Suomessakin varsinainen kansantauti ja tietoisen itsetarkkailun kohde.

      Kaikissa kulttuureissa meidän käsitystämme masennus-nimisen sairauden olemassaolosta ei ymmärrettäisi ollenkaan.3 Tutkimuksessa, jossa selvitettiin käsityksiä surullisuuteen ja sosiaaliseen vetäytymiseen liittyviä tiloja afrikkalaisissa kulttuureissa, vastaajat uskoivat kaikissa tilanteissa, että kyse ei ole sairauksista, vaan olosuhteiden aiheuttamista tiloista. Tämän vuoksi terveydenhuollon avun ei katsottu olevan tehokasta ja vastaajat uskoivat tarvittavien toimenpiteiden olevan sosiaalisia. Ihmiset olivat sitä mieltä, että tehokkaat toimenpiteet koostuvat neuvoista, lohdutuksesta, käytännön tuesta ja sosiaalisen eristämisen voittamisesta. Ihmiset uskoivat myös, että tilanteen käsittelyn tulisi olla täysin psykososiaalista ja pyrkimyksenä tulisi olla taloudellisen tilanteen parantaminen, sosiaalisen avun lisääminen sekä eristäytymisen ja yksinäisyyden ehkäiseminen. Meillä Suomessa masennuksen Käypä hoito -suositus taas näkee masennuksen olevan ”keskeinen kansanterveydellinen ongelma”, johon apuna tarjotaan ensisijaisesti lääkkeitä ja yksilöterapiaa.4 Vaikuttaa siis siltä, että masennus on länsimaissa sosiaalisesti konstruoitu käsitys surullisuudesta, jossa normaali ihmisyys on muuttunut yksilön sairaudeksi.

      Oireen kulttuurisen kehityksen suhteen voidaan tarkastella masennuksen kriteerien kehitystä. Vuonna 1980 julkaistu ensimmäinen “tieteellinen” psykiatrinen tautiluokitus, DSM-III, määritteli, että masennusdiagnoosi vaatii vuoden alakuloisuutta, vuonna 1994 julkaistu DSM-IV kahden kuukauden kuukauden ja vuonna 2013 julkaistu DSM-V kahden viikon alakuloisuutta.5 On siis täysin sopimuksen varaista, milloin normaali ihmisyyteen kuuluva reaktio muuttuu psykiatriassa sairauden oireeksi.

      Psykiatriset diagnoosit puolestaan ovat puhtaasti lobbauksen, voitelun ja valtataistelun tulosta. Amerikkalaisen DSM-tautiluokitusten diagnoosit onkin päätetty sen perusteella, kuinka monen lääketeollisuuden sponsoroiman psykiatrin käsi nousee pystyyn sairaudesta äänestäessä. Se on psykiatrinen käsitys tieteellisestä menetelmästä. Ensimmäinen tällä tavalla muodostettu psykiatrinen tautiluokitus, vuonna 1980 julkaistu DSM-III, sisälsi 265 diagnoosia, vuonna 1994 julkaistu DSM-IV 410 diagnoosia ja nykyisestä DSM-V -tautiluokituksesta löytyy noin 600 mielenterveyden häiriötä.6 Ajan mittaan aiemmin normaaleina pidettyjä ilmiöitä on siis epänormalisoitu ja patologisoitu sekä saatettu psykiatrisen hoidon piiriin. Tämä kertoo paitsi medikalisaatiosta, niin myös erilaisuuden suvaitsevuuden vähentymisestä.

      Psykiatriassa sairauden oire sekä niistä muodostuvan sairauden määritelmä ovat siis puhtaasti sovittavissa ja diagnostiikka nojaa siten jyrkkään relativismiin. Yhä tänäkin päivänä psykiatriset tautiluokitukset ovat pelkkiä sosiaalisia konstruktioita ja konsensusasiakirjoja.

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Näitä valopäitä nyt riittää 14 tusinaan, jotka ovat keksineet, että masennus ei olekaan "sairaus".

        Aijjaa - vitun neropatit, ei teidänkään sielunvammanne ole mitään "sairauksia". Ne ovat mitä ovat. Tällä sairausmäärittelyllä nyt ikään kuin yritetään ymmärtää ja käsitellä niitä jotenkin. Hyvä kun huomasitte. Yrittäkää ihmeessä myydä tämä idea ja päteä sillä. Persereiät...

        En klikannut. Ei jaksa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näitä valopäitä nyt riittää 14 tusinaan, jotka ovat keksineet, että masennus ei olekaan "sairaus".

        Aijjaa - vitun neropatit, ei teidänkään sielunvammanne ole mitään "sairauksia". Ne ovat mitä ovat. Tällä sairausmäärittelyllä nyt ikään kuin yritetään ymmärtää ja käsitellä niitä jotenkin. Hyvä kun huomasitte. Yrittäkää ihmeessä myydä tämä idea ja päteä sillä. Persereiät...

        En klikannut. Ei jaksa.

        Paitsi että sairausmääritelmä ei lisää ymmärtämystä vaan vähentää sitä tällä myös väheksytään ihmisten kokemuksia ja käytännössä annetaan ymmärtää että ihmisillä ei ole oikeutta tunteisiinsa.Masennus diagnoosi ei kerro mitään siitä mistä kärsimys johtuu tai kuinka sitä tulisi lievittää.Masentuneet myös usein valittavat että heitä ei ymmärretä mutta kuinka kukaan voisi ymmärtää kun masennusnimikkeen alle on niputettu kaikki mahdollinen elämän tuska V*tutuksesta/työuupumuksesta läheisen menetykseen.On myös tutkittu että hoitohenkilökunnan suhtautuminen potilaaseen on kylmempää kun he uskovat että potilaalla on "mielisairaus".


    • Anonyymi

      Masennus on (varmaan) joku kaikkien masentuneiden kokemusmaailma omakohtaisesti koettuina. Ei silkka mahdottomuus. Tällainen matemaattinen määritelmä, josta voidaan alkaa johtaa asioita, olkaa hyvät.

      • Anonyymi

        ^*ELI silkka mahdottomuus.

        Tai kai joku itsensämyyjä kohta kertoo senkin kokeneensa ja keksineensä.

        Paska-aika.

        Vanha aika, keskiaika, uusi aika... jne.

        Paska-aika.


    • Anonyymi

      Itsellä masennus oli työpaikan sisäilmaongelmista johtuva lamaannus.

      Kroppa oli niin täysi myrkkyjä, että toimintakyky meni.

      Sairasloman kirjoituksen laitetaan "masennus" koska sillä saa palkallista sauraslomaa.

    • Minulle masennus oli sitä että mulla meni täysin perspektiivi elämästä. Kieriskelin vain menneissä, ja en yhtää osannu löytää tästä hetkestä mitää muuta ku ahistavia ja merkityksettömiä asioita, ja tulevaisuus vaan pelotti ja tuntu toivottomalta ja kivuliaalta.

      Ei minkäänlaista realismia ollu siihen että millanen maailma ja mun elämä oikeesti on. Siitä aiheutu se että kaikki tuntu turhalta, minä tunnuin ite sairaan huonolta, ja en kokenu oikee mitää oikeita tunteita. Oli vaa tyhjää ja ahistavaa. Ja ahistus ei todellakaa oo mikää oikee tunne... se on vaa jotai henkistä kipua mun mielestä.

      Ja ei mulla ollu mitää toivoa että asiat joskus muuttu, ni sitte koitti vaan pärjätä päivästä päivään ja samalla miettiä pitäiskö jo lopettaa kaikki.

      Se oli aivan sietämättömän kamalaa. Mutta, kun sain paremmin käsitystä asioista ja itestäni, ni se masennus loppu. Vuosia meni. Vuooooosiaaaaaaa...

    • Anonyymi

      Dekkii kuvailit aivan kuin puolisoani, juuri tuollainen hän oli. Mutta nuo piirteet tulivat häneen masennuslääkeiden myötä ja ennen kaikkea niiden lopetusoireena. Hänellä on myös pakko-oireista käytöstä, joka ryöstäytyi aivan mahdottomaksi lääkehuurussa johon hänet laitettiin. Tuossa kuvauksessasi tunnistin myös niitä piirteitä.

      Käytitkö sinä lääkkeitä silloin? Auttoiko lääkkeet sinut paranemaan pois tuosta kuvailemastasi masennuksesta?
      Kyselee mielenkiinnolla utelias.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Milloin olet viimeksi nähnyt

      Kaivattusi ja missä? Onko ikävä vastaa rehellisesti.
      Ikävä
      171
      2932
    2. Onpas punavihreät taas ärhäkkäinä

      😺 Ihan tuntuu kuin syyttäisitte meikäläisiä/meikäläistä Oulun puukotuksesta. Tapaus on hyvin ikävä ja tuomittava. En
      Luterilaisuus
      429
      2335
    3. Pimahdan kohta ihan kunnolla

      Entä, jos otan sitten yhteyttä sinuun? 🫨🫥🥴
      Ikävä
      45
      2243
    4. Toivottavasti vielä kohdataan mies

      Ja aloitetaan juttelu. Nyt olisin valmis.
      Ikävä
      129
      1570
    5. Hauskaakin jopa...

      Että moni nainen olettaa, että kyse on vaan siitä kaanustinloukusta, kun mies jotain ehdottaa. 😄 Ja miettiikö monikaan
      Sinkut
      233
      1360
    6. Nainen, minkä kappaleen laittaisit nyt miehelle

      kuunneltavaksi tietäen, että hän ikävöi sinua ja kipuilee päästäkseen yhteyteen kanssasi. Jotain, joka kertoo...
      Ikävä
      129
      1336
    7. Hallitus käy seuraavaksi palkansaajien sunnuntailisien kimppuun

      Vuoro-ja sunnuntaityötä tekeville työntekijöille, muun muassa hoitajille, poliiseille, kaupan työntekijöille jne. on luv
      Maailman menoa
      251
      1275
    8. Vanhemmalle naiselle

      Aikataulu muutos. Ensi viikolla pistetään asia vireille. Ei juhannukseen asti aikaa. Kannatti valehdella!
      Ikävä
      56
      1213
    9. Jos et kaipaakaan minua täällä

      Niin miksi sinua ehkä häiritsee se, että minä kaipaan sinua? Miehelle.
      Ikävä
      18
      1164
    10. Morning has broken

      Simmut aukaistaan. Ja noustaan päivään valkeaan. Hyvää huomenta. 😊☀️🍳☕❤️
      Ikävä
      97
      1148
    Aihe