Mikään ei aiheuta minulle niin paljon kylmiä väreitä kun tunne, että minua tarkkaillaan tai tuijotetaan. Saatan huomata sen sivusilmällä, enkä uskalla katsella takaisin. Minua häiritsee jo ihan viaton vilkaisukin, riippuu vähän toisesta ihmisestä millaisen kuvan hän katseesta saa.
Minua nolottaa, kun katselen ihmistä ja hän katselee takaisin vakavana, tulkitsen sen aina siten että hän pahastuu katseestani joten käännän sen takia katseeni poispäin. Tämä on niin ärsyttävää, kun kuvittelen jotain tällaista!
Minua nolottaa, kun katselen ihmistä ja hän katselee takaisin vakavana, tulkitsen sen aina siten että hän pahastuu katseestani joten käännän sen takia katseeni poispäin. Tämä on niin ärsyttävää, kun kuvittelen jotain tällaista!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuttu tunne minullekin. Mä meen aina myös ihan punaseks.
sama juttu.. myös tuo punastuminen. se on pahinta kun joku jää oikein pitkään tuijottamaan. ja minä en pysty kahtomaan pitkään silmiin ketään. sitten vitutta jos joku töllöttää..
sama täällä.
Sama juttu joo mullakin! Juuri tämän vaivan takia pyrin kaikissa mahdollisissa paikoissa menee istumaan syrjempään muista, kuten takapenkkiin.
Ei mua niinkään tututjen ihmisten tuijotus tai vilkuilu häiritse, mut jos joku vieraampi henkilö katsoo mua pidempään, oon varma, et se arvostelee mua jollakin tavalla tai näkee mussa kaikki mun viat. Nykyään oonkin yrittäny kääntää mun ajatuksia päinvastaseks, eli kuvittelen itseni kauniina ja itsevarmana, ja yritän ajatella, jos joku katsoo mua, miten se katsoo sitä, miten kivan näköinen olen, tai miten kivat vaatteet mulla on päällä.
Sama juttu täällä. Kaikennäköinen tuijotus saa mut pahalle tuulelle. Koulussa tuntuu ahdistavalta kun joillakin tunneilla joudun keskelle luokkaa tai eteen istumaan kun takapenkit on varattu. Kaikista turvallisinta on istua nurkassa aivan takana. Kaupungilla esim. vaikka vaateostoksilla jos joku kyttää tai tarkkailee niin alkaa suorastaan raivostuttamaan. Itseäni ei kiinnosta miltä muut ihmiset näyttävät tai mitä he tekevät jossain kaupassa. Perkeleen ihmiset.
Hähää... sen takia mä aina varmistan et oon ajoissa ekalla tunnilla paikalla, et pääsen valtaamaan takapenkin itselleni. Tää kyllä vaikuttaa oikeesti jo ihmissuhteisiinkin. On tosi naurettavaa mennä tän takia istuu eri puolelle luokkaa ku muut kaverit, mut minkäs teet.
Kaupoissa on se hyvä puoli, et sieltä voi aina livistää muualle, toisin ku koulussa. Tuntemattomia ihmisiä on myös helpompi vilkuilla vihasena takasi, ku tuttuja.
Itse olen ottanut tavaksi kohdata vaan pelot ja kylmästi vaan istua luokan etupenkeillä ja olla aktiivinen. Puoli vuotta olen jo näin toiminut ja on se aika paljon helpottanut, mutta ei se ole kuitenkaan vielä kokonaan poistanut huomion kohteena olemisen ahdistusta.
Sun täytyy sit olla aika rohkea tyyppi! En tiedä miten kestäisin istua luokan etupenkissä.. Jostain ulkopuolisesta tää kuulostais varmaan todella huvittavalta. Ylppäreissä kun jouduin etupenkkiin, ei ollut ahdistus ja itku kaukana.
Bussin etuosassa istuminen vielä menee, tai leffateatterissa, kun tietää et se kestää vaan sen yhden lyhyen hetken, ja poisjääminen on aina mahdollista jo aikaisemmin, mikäli alkaa ahdistaa.
Mutta että koulussa, kun eteen voi muutenkin tulla ties minkälaisia yllättäviä sosiaalisia tilanteita.