Onko kukaan teistä ikinä...

Anonyymi

...menettänyt jotain tärkeää? Jos on niin miltä tuntui? Opitko siitä jotain...?

Minä olen oppinut ainoastaan sen, miten menetetään aina uudelleen. Vaihtoehtona on aina ollut se, että menettäisin itseni. Siihen en ole ollut valmis. En ole vieläkään... :)

156

<50

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Mua vitutti kun yks eksä oli sitä mieltä, et kaikki mistä en ole maksanut, on hänen. Siinä meni mun entisöimät perintöhuonekalut.

      Hyvin pitkäksi aikaa meni luottamus naisiin. On se vähitellen palannut kun on sen jälkeen ollut hyviä kokemuksia. Pieni varaus on silti edelleen havaittavissa.

      • Hyvää huomenta. Se on veemäistä kun noin käy. Ihmiset osaa olla ilkeitä.

        Menetin kanssa pitkäksi aikaa luottamuksen aikoinaan naisen pettämisen takia. Hölmöyksiä ja virheitä nyt sattuu itse kullekkin, mutta pettäminen on se mitä en katsele ollenkaan. Se on sitten laakista poikki siinä vaiheessa.


      • Anonyymi

        Kuinka ihmeessä sä tuollaiseen suostuit?
        Sun omia, perinnöksi saamiasi, huonekaluja?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka ihmeessä sä tuollaiseen suostuit?
        Sun omia, perinnöksi saamiasi, huonekaluja?

        Hän on varmaan entisöinyt ne, eli käyttänyt työtunteja omasta halustaan. Julmaa, ettei sellaisia saa eron yhteydessä takaisin itselleen...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hän on varmaan entisöinyt ne, eli käyttänyt työtunteja omasta halustaan. Julmaa, ettei sellaisia saa eron yhteydessä takaisin itselleen...

        Tuosssahan luki "mun entisöimät" eli jos on kieliopillisesti oikeassa muodossa niin kyllä ne pitkätukka ihan itse on entisöinyt...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuosssahan luki "mun entisöimät" eli jos on kieliopillisesti oikeassa muodossa niin kyllä ne pitkätukka ihan itse on entisöinyt...

        Dumbass, niinhän mä just sanoin :) Miten voit ymmärtää niin eri tavalla?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Dumbass, niinhän mä just sanoin :) Miten voit ymmärtää niin eri tavalla?

        Niin, eli ne itse huonekalut oli sen naisen ?

        Se on vähän sama tilanne, jos nainen hoitaa taloutta, mutta kämppä on miehen nimissä, niin miehelle se kämppä kuuluu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuosssahan luki "mun entisöimät" eli jos on kieliopillisesti oikeassa muodossa niin kyllä ne pitkätukka ihan itse on entisöinyt...

        Pääasiassa mun entisöimät. Tosin kyllä hänkin välillä autteli.

        Joitain projekteja sain sentään takaisin. Sellaisia, joilla ei siinä kunnossa ollut juuri myyntiarvoa. Mut osaa tavaroista näin myytävän esmes Bilnäsin antiikkimarkkinoilla.

        Mutta avoliitossahan asiat menee niin, että se joka lähtee, saa jättää hyvästit kaikelle mikä jää kun ovi sulkeutuu takana.


      • pitkätukka-68 kirjoitti:

        Pääasiassa mun entisöimät. Tosin kyllä hänkin välillä autteli.

        Joitain projekteja sain sentään takaisin. Sellaisia, joilla ei siinä kunnossa ollut juuri myyntiarvoa. Mut osaa tavaroista näin myytävän esmes Bilnäsin antiikkimarkkinoilla.

        Mutta avoliitossahan asiat menee niin, että se joka lähtee, saa jättää hyvästit kaikelle mikä jää kun ovi sulkeutuu takana.

        Mutta jos ne olivat sen naisen tavaroita, miksi ne olisivat sinulle kuuluneet?


      • Anonyymi
        pitkätukka-68 kirjoitti:

        Pääasiassa mun entisöimät. Tosin kyllä hänkin välillä autteli.

        Joitain projekteja sain sentään takaisin. Sellaisia, joilla ei siinä kunnossa ollut juuri myyntiarvoa. Mut osaa tavaroista näin myytävän esmes Bilnäsin antiikkimarkkinoilla.

        Mutta avoliitossahan asiat menee niin, että se joka lähtee, saa jättää hyvästit kaikelle mikä jää kun ovi sulkeutuu takana.

        Alkoi soimaan päässä tämä:

        https://www.youtube.com/watch?v=VRXCmKTglSE

        xL


      • pitkätukka-68 kirjoitti:

        Pääasiassa mun entisöimät. Tosin kyllä hänkin välillä autteli.

        Joitain projekteja sain sentään takaisin. Sellaisia, joilla ei siinä kunnossa ollut juuri myyntiarvoa. Mut osaa tavaroista näin myytävän esmes Bilnäsin antiikkimarkkinoilla.

        Mutta avoliitossahan asiat menee niin, että se joka lähtee, saa jättää hyvästit kaikelle mikä jää kun ovi sulkeutuu takana.

        No tuossahan on oleellista se kumman perintöjä ne olivat, jos oli sun ne olis kuuluneet sulle mutta jos naisen sitten ne on sen jos ei työpanokselle ole määritelty hintaa jo silloin entisöintivaiheessa.

        Onhan ne monet naiset talojaan, mökkejään ja osakkeitaankin remontoittaneet miehellä ja sitten kenkäisseet pihalle, semmoista se on naisten kanssa.


      • Harmaaritari kirjoitti:

        No tuossahan on oleellista se kumman perintöjä ne olivat, jos oli sun ne olis kuuluneet sulle mutta jos naisen sitten ne on sen jos ei työpanokselle ole määritelty hintaa jo silloin entisöintivaiheessa.

        Onhan ne monet naiset talojaan, mökkejään ja osakkeitaankin remontoittaneet miehellä ja sitten kenkäisseet pihalle, semmoista se on naisten kanssa.

        Kyllä ne olin mun suvustani olevia huonekaluja, ei sinänsä niin arvokkaita mutta mulle niillä oli tunnearvoa, varsinkin kun oma työ laittaa siihen lisää. . Osassa hän auttoi entisöinnistä, mutta suurin osa siitäkin oli mun tekemää.



    • Joo, on. Miltä tuntui? Siltä, että menetti jotain tärkeää. Sattui jonkin aikaa se menetys. Mutta ei menettänyt silti itseään.

      Itsensä menetys olis katastrofi, jos vielä hengissä pitäs kitua.

      • Mitä tarkoittaa itsensä menettäminen?


      • Partakaveri kirjoitti:

        Mitä tarkoittaa itsensä menettäminen?

        Sitä mikä on oikeasti sinua. Sitä mitä haluat elämältäsi. Tosin silloin se tuntuu paskimmalta, jos hoksaat samalla, että et edes tiedä mitä elämältäsi haluat ja mikä on sinua....


      • Disse kirjoitti:

        Sitä mikä on oikeasti sinua. Sitä mitä haluat elämältäsi. Tosin silloin se tuntuu paskimmalta, jos hoksaat samalla, että et edes tiedä mitä elämältäsi haluat ja mikä on sinua....

        Monesti kun sitä vielä haluaa jotain mikä ei ole hyväksi itselleen. Ei voi elää asian kanssa, muttei ilmankaan. Sisäinen ristiriita repii sisintä. Tähän kun vielä lisätään muiden halut ja tarpeet...


      • Partakaveri kirjoitti:

        Monesti kun sitä vielä haluaa jotain mikä ei ole hyväksi itselleen. Ei voi elää asian kanssa, muttei ilmankaan. Sisäinen ristiriita repii sisintä. Tähän kun vielä lisätään muiden halut ja tarpeet...

        Oman päähän tulleita oletuksia vain. Itselleen tuhoisien asioiden kanssa ei tarvitse elää, kunhan sisäistää mitä oikeasti elämältään haluaa. Muitten halut ja tarpeet tyydyttää kyllä, kun omat on kondiksessa.

        Mulla on nyttenkin sellainen nikotiinipussi ylähuulessa....minä haluan olla polttamatta tupakkaa... Minä haluan enemmän hyvää elämistä ja vähemmän itseni repimistä. Olen noin 40 vuotta repinyt itsestä paljon, nyt ois aika nauttia jo itsekin elämästä. Perusjutut kun saa elämässään kuntoon, alkaa sitä hoitamaan muitakin oireita pois, yksi kerrallaan. Mulla on tähän aikaa... Mitäpä sitä nyt muutakaan...hoidampahan tässä joutessaan elintapoja... :o)


      • Disse kirjoitti:

        Oman päähän tulleita oletuksia vain. Itselleen tuhoisien asioiden kanssa ei tarvitse elää, kunhan sisäistää mitä oikeasti elämältään haluaa. Muitten halut ja tarpeet tyydyttää kyllä, kun omat on kondiksessa.

        Mulla on nyttenkin sellainen nikotiinipussi ylähuulessa....minä haluan olla polttamatta tupakkaa... Minä haluan enemmän hyvää elämistä ja vähemmän itseni repimistä. Olen noin 40 vuotta repinyt itsestä paljon, nyt ois aika nauttia jo itsekin elämästä. Perusjutut kun saa elämässään kuntoon, alkaa sitä hoitamaan muitakin oireita pois, yksi kerrallaan. Mulla on tähän aikaa... Mitäpä sitä nyt muutakaan...hoidampahan tässä joutessaan elintapoja... :o)

        En nyt varsinaisesti puhunut tupakoinnista. Vaikka kehuskelin ostaneeni sen yhden askin, se jäi siihen.

        Mutta joka tapauksessa, en suosittele lopettamaan ainakaan nikotiinia eron yhteydessä. Ite kun lopetin tupakoinnin, olin puoli vuotta ihan mieli maassa.


      • Partakaveri kirjoitti:

        En nyt varsinaisesti puhunut tupakoinnista. Vaikka kehuskelin ostaneeni sen yhden askin, se jäi siihen.

        Mutta joka tapauksessa, en suosittele lopettamaan ainakaan nikotiinia eron yhteydessä. Ite kun lopetin tupakoinnin, olin puoli vuotta ihan mieli maassa.

        No ihan sama mitä itselleen haitallisia asioita tekeekään, oliko se liika työn tekeminen tai alkoholi, tupakka tai mikä vaan... Kaikenlainen riippuvuus on haitallista... Ihmisistäkin voi olla ruiippuvainen, eikä sekään ole hyvä juttu. Pitää osata tulla toimeen itsensäkin kanssa ilman näitä riippuvuuksia.

        Mieli on ihan omista tunteista sulla ollut maassa, eikä mistään nikotiinin puutteesta... Jos jostain välittäjänaineista välität, niin se nikotiini antaa dopamiinia ja saat nostetta fiiliksiin, mutta muutapa se ei tee. Aivot toimii kemiallisesti, mutta muualta tuodut kemikaalit ei auta oikeasti, eikä niitä voi niin oikeasti manipuloida, ainoa manipulointi tapahtuu fyysisesti tehtynä... Joku lenkki ulkona tai hyvä ruoka. tms


      • Partakaveri kirjoitti:

        Mitä tarkoittaa itsensä menettäminen?

        No mulle se tarkoittaa itsestään vieraantumiselta tai etääntymiseltä. Ettei tunne tai ymmärrä itseään tai hallitse itseään. Se on hallitsematon kaaos.

        Kuin muistinsa menettänyt jolta hukkui koko elämä. En ole koskaan menettänyt itseäni ja jos menetän, toivottavasti vasta kun henki lähtee.


      • Disse kirjoitti:

        No ihan sama mitä itselleen haitallisia asioita tekeekään, oliko se liika työn tekeminen tai alkoholi, tupakka tai mikä vaan... Kaikenlainen riippuvuus on haitallista... Ihmisistäkin voi olla ruiippuvainen, eikä sekään ole hyvä juttu. Pitää osata tulla toimeen itsensäkin kanssa ilman näitä riippuvuuksia.

        Mieli on ihan omista tunteista sulla ollut maassa, eikä mistään nikotiinin puutteesta... Jos jostain välittäjänaineista välität, niin se nikotiini antaa dopamiinia ja saat nostetta fiiliksiin, mutta muutapa se ei tee. Aivot toimii kemiallisesti, mutta muualta tuodut kemikaalit ei auta oikeasti, eikä niitä voi niin oikeasti manipuloida, ainoa manipulointi tapahtuu fyysisesti tehtynä... Joku lenkki ulkona tai hyvä ruoka. tms

        Valitettavasti emme voi sanoutua täysin irti biologisista tekijöistä, mutta aina se tsemppaaminen auttaa.


      • Partakaveri kirjoitti:

        Valitettavasti emme voi sanoutua täysin irti biologisista tekijöistä, mutta aina se tsemppaaminen auttaa.

        Eipä niistä tarvitsekaan sanoutua irti. Mistä pitäisi?


    • Olen. Mutta itseäni en enää menetä.

      Tätä eroa edeltäneen eron jälkeen kaivoin ihka oman elämän. Rakensin kaiken kuntoon ja toimivaksi omin kätösin. Enkä voinut niistä omista tärkeistä asioista luopua, vaikka rakastin häntä ja rakastan yhä. Omista tärkeistä arvoista pitää pitää kiinni, muuten juuri luisuu pois itsestään ja on jotain ihan muuta.

    • Enoni kuoli nuorena. Hän oli minulle enemmänkin kuin isoveli. Piti aina huolta ja piti hyvänä. Jos oli kylmä ilma antoi takin päältään. Osti yllätyksiä vaikka ei olisi varaa. Opetti miten läheisistä pidetään huolta (eli tapellaan). Paljon pieniä ihania asioita joista tietää että toinen todella välitti. Pystyin puhumaan hänen kanssaan mistä tahansa.

      Meidän piti tavata viikonloppuna. Kuoli perjantaina. Olen kiinnostunut terveysasioista. Päivä lisää ja olisin heti osannut sanoa hänelle ettei kaikki ole hyvin, ja että hänen pitää mennä päivystykseen 😔

      Tänään hautaan ukkini. Enoni vielä kuitenkin kummittelee mielessäni. Rankka päivä.

      • Anonyymi

        Hautajaiset tuntuvat tulevan ryppäissä, jostain kumman syystä.


      • Se on aina tuskaista kun läheinen lähtee pelkään paljon isäni puolesta koska on sairauksia ja pahoja.


      • valtakunta kirjoitti:

        Se on aina tuskaista kun läheinen lähtee pelkään paljon isäni puolesta koska on sairauksia ja pahoja.

        Vanhemman sairastuminen on aina kova paikka. Me ollaan aina kuitenkin lapsia läpi elämän.


      • Anonyymi
        Partakaveri kirjoitti:

        Vanhemman sairastuminen on aina kova paikka. Me ollaan aina kuitenkin lapsia läpi elämän.

        Suurimpia menetyksiä ovat läheisten kuolemat. Vanhempani menehtyivät syöpään.
        Kuolema tulee kyllä kummasti ryppäissä. 5 vuoden sisällä menehtyivät mummo, vaari ja isän nuorin veli.
        Sen jälkeen oli 15 vuotta taukoa ja sitten taas noin 6 vuoden sisällä menehtyi isän toinen veli ja hänen poikansa, oma isäni ja kaksi enoa.

        Juu, maalliset menetykset eivät ole mitään läheisten menetysten rinnalla.

        t. Ätmi toteaa


      • Anonyymi

        Vastaavasti minulla suurimmat menetykset ovat pappan ja mieheni kuolemat.
        Muita menetyksiä ovat itsetunnon ja minäkäsityksen menetykset väärän (nöyryyttävän) kasvuympäristön seurauksena.


    • Jos on aina valmis menettämään, silloin ei koskaan saakkaan mitään. Joskus pitää olla valmis taistelemaan.

      • Pitäisi osata menettää ettei vie mennessään pyörre.

        Oon kyllä sanonut kun mies ei enää jaksa tätä että mennään sit yhdessä kun aijot.


      • valtakunta kirjoitti:

        Pitäisi osata menettää ettei vie mennessään pyörre.

        Oon kyllä sanonut kun mies ei enää jaksa tätä että mennään sit yhdessä kun aijot.

        No nyt minä kyllä sinusta huolestun.


      • Partakaveri kirjoitti:

        No nyt minä kyllä sinusta huolestun.

        Ihan turhaa.
        Se on asia kun olen valmis luopuu yrittämisestä ja tiedän sit se on hyvin suunniteltu eikä lapset siinä tule mukaan vaan lapset varmasti pärjää ja saa mahdollisuuden elää, minä en näe syytä elää jos Olen noin pahasti epäonnistunut.


      • valtakunta kirjoitti:

        Ihan turhaa.
        Se on asia kun olen valmis luopuu yrittämisestä ja tiedän sit se on hyvin suunniteltu eikä lapset siinä tule mukaan vaan lapset varmasti pärjää ja saa mahdollisuuden elää, minä en näe syytä elää jos Olen noin pahasti epäonnistunut.

        Nyt menet tänään päivystykseen ja kerrot ajatuksistasi. Sitten neuvolaan yhteys. Sieltä varmasti järjestyy kotiapua. Apua on kyllä tarjolla.

        Sinusta nyt tuntuu tuolta, mutta myöhemmin katuisit jos tekisit itsellesi jotain. Lastesi koko loppuelämä on pilalla jos sinä tai miehesi tapatte itsenne. Sellaisesta ei toivu koskaan.

        Tiedän mistä puhun, kun meinasin aikoinaan tappaa itseni (ja olen sitä yrittänytkin).

        Elä jää yhtään aikailemaan, nyt toimit heti. Päivystykseen. Tämä on käsky.


      • Partakaveri kirjoitti:

        Nyt menet tänään päivystykseen ja kerrot ajatuksistasi. Sitten neuvolaan yhteys. Sieltä varmasti järjestyy kotiapua. Apua on kyllä tarjolla.

        Sinusta nyt tuntuu tuolta, mutta myöhemmin katuisit jos tekisit itsellesi jotain. Lastesi koko loppuelämä on pilalla jos sinä tai miehesi tapatte itsenne. Sellaisesta ei toivu koskaan.

        Tiedän mistä puhun, kun meinasin aikoinaan tappaa itseni (ja olen sitä yrittänytkin).

        Elä jää yhtään aikailemaan, nyt toimit heti. Päivystykseen. Tämä on käsky.

        elän ihmisen kanssa, joka on 5 vuotiaasta lähtien itsensä tappamista ajatellut ja yrityksiäkin takana.
        Olen niin paljon tukenut sitä joka kerta kun kuulen että haluaa tappaa itsensä ja haluan vaikuttaa häneen hetkessä ja ei onnistu joten menen mukana kun olen epäonnistunut.

        Luuletko että päälle 16 vuotta olisi ruusuista tanssittaan parisuhde?
        Sen vuoksi ole hyvin kriittinen ihmisten käytöksen kanssa koska se vaikuttaa paljon miten kohdellaan toista.


      • Partakaveri kirjoitti:

        Nyt menet tänään päivystykseen ja kerrot ajatuksistasi. Sitten neuvolaan yhteys. Sieltä varmasti järjestyy kotiapua. Apua on kyllä tarjolla.

        Sinusta nyt tuntuu tuolta, mutta myöhemmin katuisit jos tekisit itsellesi jotain. Lastesi koko loppuelämä on pilalla jos sinä tai miehesi tapatte itsenne. Sellaisesta ei toivu koskaan.

        Tiedän mistä puhun, kun meinasin aikoinaan tappaa itseni (ja olen sitä yrittänytkin).

        Elä jää yhtään aikailemaan, nyt toimit heti. Päivystykseen. Tämä on käsky.

        Kunhan ymmärtäisit ettei ole tämä mitenkään kriittistä nyt ole tai uusi asia.


      • valtakunta kirjoitti:

        Kunhan ymmärtäisit ettei ole tämä mitenkään kriittistä nyt ole tai uusi asia.

        Kyllä tuo aika kriittiseltä kuulostaa. Mutta oikeastikko olet valmis tuhoamaan lastesi elämän? Hakekaa apua. Se on vahvuutta, ei heikkoutta.


      • Partakaveri kirjoitti:

        Kyllä tuo aika kriittiseltä kuulostaa. Mutta oikeastikko olet valmis tuhoamaan lastesi elämän? Hakekaa apua. Se on vahvuutta, ei heikkoutta.

        Miten lapsien elämän tuhoan?


      • Partakaveri kirjoitti:

        Kyllä tuo aika kriittiseltä kuulostaa. Mutta oikeastikko olet valmis tuhoamaan lastesi elämän? Hakekaa apua. Se on vahvuutta, ei heikkoutta.

        Uskon kyllä sijoitettuna lapsi saa sit paremman elämän.


      • valtakunta kirjoitti:

        Miten lapsien elämän tuhoan?

        Lapselle vanhemmat ovat maailman tärkeimmät ihmiset. Monet joiden vanhemmat ovat tehneet itsemurhan päätyvät itsemurhaan jossain vaiheessa elämäänsä. Haluatko sellaista lapsillesi?


      • Partakaveri kirjoitti:

        Lapselle vanhemmat ovat maailman tärkeimmät ihmiset. Monet joiden vanhemmat ovat tehneet itsemurhan päätyvät itsemurhaan jossain vaiheessa elämäänsä. Haluatko sellaista lapsillesi?

        Lapsien elämän tuhoaminen on alkanut jo pelkästää yhteiskunnan puolelta koska valtaa pitävät tekevät vääriä päätöksiä, jos asiantuntija on erimieltä ottavat toisen asiantuntijan joka on samaa mieltä kuin myös ihmisten itsekkyys on todella korkea välittä muista.

        Kyllä täällä palstalla näkee tätä samaa ongelmaa myös kuin kavereiden valinnoissa tiettyihin stereotyyppeihin.


      • valtakunta kirjoitti:

        Lapsien elämän tuhoaminen on alkanut jo pelkästää yhteiskunnan puolelta koska valtaa pitävät tekevät vääriä päätöksiä, jos asiantuntija on erimieltä ottavat toisen asiantuntijan joka on samaa mieltä kuin myös ihmisten itsekkyys on todella korkea välittä muista.

        Kyllä täällä palstalla näkee tätä samaa ongelmaa myös kuin kavereiden valinnoissa tiettyihin stereotyyppeihin.

        Siis todella korkea välittämättä muista.


      • Partakaveri kirjoitti:

        Lapselle vanhemmat ovat maailman tärkeimmät ihmiset. Monet joiden vanhemmat ovat tehneet itsemurhan päätyvät itsemurhaan jossain vaiheessa elämäänsä. Haluatko sellaista lapsillesi?

        Ettei se on seuraa liitoksissa vanhempien vaan se katsotaan enemmän hyväksyttävämpänä kun kärsii pitkää kuin eutasian hyväksytään.


      • valtakunta kirjoitti:

        Lapsien elämän tuhoaminen on alkanut jo pelkästää yhteiskunnan puolelta koska valtaa pitävät tekevät vääriä päätöksiä, jos asiantuntija on erimieltä ottavat toisen asiantuntijan joka on samaa mieltä kuin myös ihmisten itsekkyys on todella korkea välittä muista.

        Kyllä täällä palstalla näkee tätä samaa ongelmaa myös kuin kavereiden valinnoissa tiettyihin stereotyyppeihin.

        Muut tekevät omia päätöksiään, eikä sille mahda mitään. Teidän perheenne pitää tehdä päätöksiä jotka auttavat teitä.

        Apua on kyllä tarjolla. Ota ainakin neuvolaan yhteyttä että saatte kotiapua.


      • Partakaveri kirjoitti:

        Kyllä tuo aika kriittiseltä kuulostaa. Mutta oikeastikko olet valmis tuhoamaan lastesi elämän? Hakekaa apua. Se on vahvuutta, ei heikkoutta.

        Kyllä se on vieläkin tieto miehen itsemurha ajatukset sairaalassa koska niistä on puhuttu. Ainoa ongelma on juurikin toisten ihmisten kunnioittaminen on unohtunut täysin.

        Kyllä edemmikseen on surullista ettei ihmisten ongelmia oteta todesta vaan ympäristön vaikutuksesta oireita hoitetaan jälkikäteen, ei ennalta ehkäistä ja hoideta ongelmaa vaan hoidetaan jälkioiretta, joka on itsetuhoisuus.


      • valtakunta kirjoitti:

        Kyllä se on vieläkin tieto miehen itsemurha ajatukset sairaalassa koska niistä on puhuttu. Ainoa ongelma on juurikin toisten ihmisten kunnioittaminen on unohtunut täysin.

        Kyllä edemmikseen on surullista ettei ihmisten ongelmia oteta todesta vaan ympäristön vaikutuksesta oireita hoitetaan jälkikäteen, ei ennalta ehkäistä ja hoideta ongelmaa vaan hoidetaan jälkioiretta, joka on itsetuhoisuus.

        Se on, mutta teidän täytyy nyt keskittyä ajattelemaan itseänne. Maailman pahuutta voi miettiä maailmantappiin saakka, mutta se ei siitä miksikään muutu. Ei ihminen voi muuttaa kuin omaa elämäänsä.


      • Partakaveri kirjoitti:

        Muut tekevät omia päätöksiään, eikä sille mahda mitään. Teidän perheenne pitää tehdä päätöksiä jotka auttavat teitä.

        Apua on kyllä tarjolla. Ota ainakin neuvolaan yhteyttä että saatte kotiapua.

        Tutkimukset todistaa köyhyyden olevan vaikuttava mutta todellisuudessa se on ettei ongelmaa hoideta mikä tulee ympäristöstä.


      • Anonyymi
        valtakunta kirjoitti:

        elän ihmisen kanssa, joka on 5 vuotiaasta lähtien itsensä tappamista ajatellut ja yrityksiäkin takana.
        Olen niin paljon tukenut sitä joka kerta kun kuulen että haluaa tappaa itsensä ja haluan vaikuttaa häneen hetkessä ja ei onnistu joten menen mukana kun olen epäonnistunut.

        Luuletko että päälle 16 vuotta olisi ruusuista tanssittaan parisuhde?
        Sen vuoksi ole hyvin kriittinen ihmisten käytöksen kanssa koska se vaikuttaa paljon miten kohdellaan toista.

        Jostain ketjusta luin juuri miten kehuit miestäsi, ettei parempaa voisi löytyä. Siltä näyttää juu. Huomaa ettet välitä lapsistasi ollenkaan typerine ajatuksinesi.


      • Partakaveri kirjoitti:

        Se on, mutta teidän täytyy nyt keskittyä ajattelemaan itseänne. Maailman pahuutta voi miettiä maailmantappiin saakka, mutta se ei siitä miksikään muutu. Ei ihminen voi muuttaa kuin omaa elämäänsä.

        Sekin että lääkäri on lopettanut joka on ollut pojan hoidosta vastannut voi olla vaikea ymmärtää mistä tämä johtuu ettei meinata saada edes pojan ongelmista diagnoosia ja mihin tarvitsee apua.
        Ehkä kuitenkin johtuu siitä ettei lääkärikään kestä henkistä painetta kuin myös hoitajia lopettanut vanhustenhoidossa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jostain ketjusta luin juuri miten kehuit miestäsi, ettei parempaa voisi löytyä. Siltä näyttää juu. Huomaa ettet välitä lapsistasi ollenkaan typerine ajatuksinesi.

        mies täydellinen mutta se on kun hakattu siihen lapsena fyysesti mikä oireilee henkisesti kun vastoinkäymisiä ei kestä mutta minä kestän mutta riittääkö minun elämän halu nostamaan hänen elämän halujaan, en ole mikään jumala.


      • Partakaveri kirjoitti:

        Se on, mutta teidän täytyy nyt keskittyä ajattelemaan itseänne. Maailman pahuutta voi miettiä maailmantappiin saakka, mutta se ei siitä miksikään muutu. Ei ihminen voi muuttaa kuin omaa elämäänsä.

        Sinun on helppo muuttaa ympäristöä mutta minun on vaikea koska olen sidoksissa lapsiin ja perheeseen, jos kasvatat tietämystäsi tarpeeksi voit olla päättäjien joukossa.


      • valtakunta kirjoitti:

        Sinun on helppo muuttaa ympäristöä mutta minun on vaikea koska olen sidoksissa lapsiin ja perheeseen, jos kasvatat tietämystäsi tarpeeksi voit olla päättäjien joukossa.

        Ei ole halua. Elän omassa kuplassani. Olen tehnyt siitä kuplasta sellaisen että minun on hyvä olla. Rahaa ei ole paljoa, mutta kuhan saan leipää suuhun niin kaikki on jees.


      • Anonyymi
        valtakunta kirjoitti:

        mies täydellinen mutta se on kun hakattu siihen lapsena fyysesti mikä oireilee henkisesti kun vastoinkäymisiä ei kestä mutta minä kestän mutta riittääkö minun elämän halu nostamaan hänen elämän halujaan, en ole mikään jumala.

        Täydellinen mies tekee muutakin kuin kattaa pöydän yhden kerran elämässään.


      • Partakaveri kirjoitti:

        Se on, mutta teidän täytyy nyt keskittyä ajattelemaan itseänne. Maailman pahuutta voi miettiä maailmantappiin saakka, mutta se ei siitä miksikään muutu. Ei ihminen voi muuttaa kuin omaa elämäänsä.

        Sen vuoksi teen kaikkeni että lapset kehittyvät koska tiedän heidän pystyvän vaikuttamaan paremmin kuin minä ympäristöön.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Täydellinen mies tekee muutakin kuin kattaa pöydän yhden kerran elämässään.

        Se tekee meidän ruuan.


      • valtakunta kirjoitti:

        Sen vuoksi teen kaikkeni että lapset kehittyvät koska tiedän heidän pystyvän vaikuttamaan paremmin kuin minä ympäristöön.

        Mitä vitun väliä sillä ympäristöllä on? Muut hukkukoon paskaansa, mutta tehkää teidän omasta elämästä mielekästä.


      • Partakaveri kirjoitti:

        Ei ole halua. Elän omassa kuplassani. Olen tehnyt siitä kuplasta sellaisen että minun on hyvä olla. Rahaa ei ole paljoa, mutta kuhan saan leipää suuhun niin kaikki on jees.

        Tärkeintä että sinun on hyvä elää.


      • valtakunta kirjoitti:

        Tärkeintä että sinun on hyvä elää.

        Minä olen käynyt pitkät terapiat läpi. Teillä on kaikki edellytekset hyvään elämään, mutta te vaan tarvitsette nyt vähän apua.


      • Partakaveri kirjoitti:

        Mitä vitun väliä sillä ympäristöllä on? Muut hukkukoon paskaansa, mutta tehkää teidän omasta elämästä mielekästä.

        Minä tukehdun muiden aiheuttamiin ongelmiin
        Ja lapset päättävät aikuisena kuin sinäkin mihin he energiansa pistävät ja miten ne elävät tärkeintä ihmisten on tiedettävä mitä ne aiheuttaa omillaan toimillaan ja saavat mahdollisuuden toimia toisin.


      • Anonyymi
        valtakunta kirjoitti:

        Tärkeintä että sinun on hyvä elää.

        Lasten elämällä vanhempien itsemurhan jälkeen ei niin väliä vai kuinka?


      • Partakaveri kirjoitti:

        Minä olen käynyt pitkät terapiat läpi. Teillä on kaikki edellytekset hyvään elämään, mutta te vaan tarvitsette nyt vähän apua.

        Kyllä poika tarvitsee kuntoutuksia ja enemmän apua ja kehittelen sitä todella paljon miten parhaiten autan itse poikaa koska se stressi on sillon ohi, on onni että lapsellani on minut vanhempana ja onneksi mies on aloittanut minun kehittämisen kun oon sitä pyytänyt ja perustellut hyvin.

        Toivotaan että kestetään koska autamme toinen toistamme.


      • valtakunta kirjoitti:

        Kyllä poika tarvitsee kuntoutuksia ja enemmän apua ja kehittelen sitä todella paljon miten parhaiten autan itse poikaa koska se stressi on sillon ohi, on onni että lapsellani on minut vanhempana ja onneksi mies on aloittanut minun kehittämisen kun oon sitä pyytänyt ja perustellut hyvin.

        Toivotaan että kestetään koska autamme toinen toistamme.

        Mutta pointti oli että te tarvitsisitte miehenne kanssa keskusteluapua.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Lasten elämällä vanhempien itsemurhan jälkeen ei niin väliä vai kuinka?

        En ymmärtänyt kysymystä todenäköistä että lapsi näkee syy- seuraksen kun on vahvapohja pärjätä itsenäisesti että ottavat oman onnellisuuteen pyrkimykseen joko muuttamaan yhteiskuntaa tai elämään huoletonta elämää jokainen näkee täysin merkityksen omalleen teolleen.


      • Partakaveri kirjoitti:

        Mutta pointti oli että te tarvitsisitte miehenne kanssa keskusteluapua.

        Mihin tarvitaan?


      • Anonyymi
        valtakunta kirjoitti:

        En ymmärtänyt kysymystä todenäköistä että lapsi näkee syy- seuraksen kun on vahvapohja pärjätä itsenäisesti että ottavat oman onnellisuuteen pyrkimykseen joko muuttamaan yhteiskuntaa tai elämään huoletonta elämää jokainen näkee täysin merkityksen omalleen teolleen.

        minäminäminä

        "valtakunta
        15.6.2019 10:47
        omanapa se täältäkin löytyy.
        Itsekkyyttä on kyllä monenlaista mutta kyllä se tärkeintä on ettei aiheuta muille ongelmia itsekkyydestään vaan suojella niitä muita omalta itsekkyydeltä ja opetella epäitsekkyyttä toisen takia."


      • Partakaveri kirjoitti:

        Mutta pointti oli että te tarvitsisitte miehenne kanssa keskusteluapua.

        Ehei mielummin näkisin pitkän elämän jos en keksi enää oikeaa tapaa ratkaista asiaa, en halua etten pysty olemaan viime metreillä auttamassa kultaani.
        Keskusteluapua on vain tässä tilanteessa yhteiskunnan varojen tuhlaamista.


      • Anonyymi
        valtakunta kirjoitti:

        Kyllä poika tarvitsee kuntoutuksia ja enemmän apua ja kehittelen sitä todella paljon miten parhaiten autan itse poikaa koska se stressi on sillon ohi, on onni että lapsellani on minut vanhempana ja onneksi mies on aloittanut minun kehittämisen kun oon sitä pyytänyt ja perustellut hyvin.

        Toivotaan että kestetään koska autamme toinen toistamme.

        " on onni että lapsellani on minut vanhempana"

        On onni lapselle että teet itsemurhan miehesi kanssa?
        Tavallaan kyllä mutta ei lapsesi mielestä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        " on onni että lapsellani on minut vanhempana"

        On onni lapselle että teet itsemurhan miehesi kanssa?
        Tavallaan kyllä mutta ei lapsesi mielestä.

        Onni on siinä että vahvista pohjan lapsella että kestää kun tarvitsee ettei jää umpikujaan vanhempien tavoin.

        itsetuhoisuus on sairaus siitä ei parane, jos ei koskaan koe olevansa tarpeeksi hyvä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        " on onni että lapsellani on minut vanhempana"

        On onni lapselle että teet itsemurhan miehesi kanssa?
        Tavallaan kyllä mutta ei lapsesi mielestä.

        Et voi tietää lapsen kannalta koska en ole äitisi.


      • valtakunta kirjoitti:

        Mihin tarvitaan?

        Nostan kädet pystyyn.


      • Anonyymi kirjoitti:

        " on onni että lapsellani on minut vanhempana"

        On onni lapselle että teet itsemurhan miehesi kanssa?
        Tavallaan kyllä mutta ei lapsesi mielestä.

        Lapseni tuskin tietää edes olevan itsemurha koska asiat pystyy lavastaa jos haluaa sen painon jättää pois hartioilta.


      • Anonyymi
        valtakunta kirjoitti:

        Lapseni tuskin tietää edes olevan itsemurha koska asiat pystyy lavastaa jos haluaa sen painon jättää pois hartioilta.

        Olet maininnut palstalla olevasi älykäs. Et ole.
        Lapsesi kuitenkin tietää että olet kuollut, ihan sama millä lailla. Jatkuvasti haukut yhteiskuntaa välinpitämättömyydestä, muuttuuko se asia paremmaksi lapsillesi sitten kun olet kuollut?

        " on onni että lapsellani on minut vanhempana"


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet maininnut palstalla olevasi älykäs. Et ole.
        Lapsesi kuitenkin tietää että olet kuollut, ihan sama millä lailla. Jatkuvasti haukut yhteiskuntaa välinpitämättömyydestä, muuttuuko se asia paremmaksi lapsillesi sitten kun olet kuollut?

        " on onni että lapsellani on minut vanhempana"

        Ei tuollainen papanoilla ampuminen minuun auta. Kyllä se on täysin selvää että muuttuu koska sijoitettuja vanhempia autetaan enemmän.


      • Anonyymi
        valtakunta kirjoitti:

        Ei tuollainen papanoilla ampuminen minuun auta. Kyllä se on täysin selvää että muuttuu koska sijoitettuja vanhempia autetaan enemmän.

        Et ymmärrä mistään mitään. Ei ihme ettei yhteiskunta ymmärrä sua mutta okei, olisi hyvä että lapsesi pääsisivät eroon susta. En vaan ymmärrä miksi haluat lapsia mutta et kai itsekään ymmärrä..


      • Anonyymi kirjoitti:

        Et ymmärrä mistään mitään. Ei ihme ettei yhteiskunta ymmärrä sua mutta okei, olisi hyvä että lapsesi pääsisivät eroon susta. En vaan ymmärrä miksi haluat lapsia mutta et kai itsekään ymmärrä..

        olet näköään empaatti kyvytön.


      • Anonyymi
        valtakunta kirjoitti:

        olet näköään empaatti kyvytön.

        hulluja puhut hae apua.


      • Anonyymi

        Jos ei ole valmis menettämään, ei ikinä saa mitään saamisen arvoista... :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos ei ole valmis menettämään, ei ikinä saa mitään saamisen arvoista... :)

        Olisit ollut saamisen arvoinen, mutta sydämesi oli muualla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        hulluja puhut hae apua.

        Hulluja? kauniisti ne koristaa sit tilastoja kun sijaisvanhemilla on enemmän rahaa hoitaa niiden kuntoutukset yms.🤔
        Mutta perustaidot on hyvin tärkeät täytyy jatkaa kun tiedä koska mies on huonolla mielellä kun hajoaa liitoksista.
        Kohta enää kuukausi aikaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        hulluja puhut hae apua.

        Siis taas kunnon ryöpytykseen pojan koulusta.
        Ei auta muu kuin hoitaa perusvahva pohja lapsille.


    • Anonyymi

      Joo lapsuuden tyttöystävän menetys tuntui kauhealta. 10 vuotta myöhemmin menetin itseni kun olin armeijassa, eivät he tupakaverit ymmärtäneet sielunelämääni tai osanneet lohduttaa oikein.. olin rakkauden puutteessa ja armeija oli viimeinen tikki koska siellä joutuu fyysisesti koville.

      sitten sairastuin psykoosi sairauteen..

      • Mitäs rankaa armeijassa oli fyysisesti?
        Itse kuntoilin päivänohjelman päälle vielä pari tuntia omatoimisesti...
        Armeija oli enimmäkseen ajanhukkaa. Silläkin ajalla olisin voinut tienata vaikka rahaa silloin.


      • Anonyymi
        blade83 kirjoitti:

        Mitäs rankaa armeijassa oli fyysisesti?
        Itse kuntoilin päivänohjelman päälle vielä pari tuntia omatoimisesti...
        Armeija oli enimmäkseen ajanhukkaa. Silläkin ajalla olisin voinut tienata vaikka rahaa silloin.

        Oot sä vaan aika pönttö, onhan tuo jo tullut selväksi aiemmin jo mutta vahvistuu vaan..
        Minä näin tosi hyvin sen miten armeija oli joillekin tosi raskas paikka sekä fyysisesti että henkisesti vaikka itse en ollut moksiskaan koko armeijasta hyvästä kunnosta johtuen.


      • Anonyymi

        Jep olin ollu vuosia nörtti. Mutta onneksi pohja kunto oli hyvä jalkapallo liigassa pelaamisen ja uinnin takia.

        Silti oli kerran ainaki marsseilla rinnassa pistoa..


    • Anonyymi

      Oppinut sen että itsensä menettämällä löytää itsensä.

      Sen jälkeen kestää mitä vaan (kai).


      -flowersreally-

      • Olet sinä ennenkin kestänyt koska et ole kuollut, eli siinä mielessä mikään ei ole muuttunut menetyksiesi vuoksi.
        Jos sitävastoin koet olevasi nykyään vähemmän haavoittuva, niin kertoo vaan kyynistymisestä, kylmettymisestä ja pahimmillaan joillain jopa henkisestä kuolemasta voisi puhua. -Se ei ole koskaan positiivinen juttu, vaikka tietyt ihmiset haluavat sen sellaisena nähdä. Vastapuoli kun näkee/ kokee/aistii sen henkisen kylmyyden tavalla taikka toisella.


      • Anonyymi
        blade83 kirjoitti:

        Olet sinä ennenkin kestänyt koska et ole kuollut, eli siinä mielessä mikään ei ole muuttunut menetyksiesi vuoksi.
        Jos sitävastoin koet olevasi nykyään vähemmän haavoittuva, niin kertoo vaan kyynistymisestä, kylmettymisestä ja pahimmillaan joillain jopa henkisestä kuolemasta voisi puhua. -Se ei ole koskaan positiivinen juttu, vaikka tietyt ihmiset haluavat sen sellaisena nähdä. Vastapuoli kun näkee/ kokee/aistii sen henkisen kylmyyden tavalla taikka toisella.

        eikä elämässä tarvitsekaan kestää, "mitä vain", on lupa, saa ja voi särkyä ja mennä rikki. Haavoittuvaisuus ja sen näyttäminen on eläm än suomaa vahvuutta meille kaikille. Sitä kautta yhteyden rakentaminen toiseuteen tulee välttämättömäksi ja mahdolliseksi.


      • Anonyymi
        blade83 kirjoitti:

        Olet sinä ennenkin kestänyt koska et ole kuollut, eli siinä mielessä mikään ei ole muuttunut menetyksiesi vuoksi.
        Jos sitävastoin koet olevasi nykyään vähemmän haavoittuva, niin kertoo vaan kyynistymisestä, kylmettymisestä ja pahimmillaan joillain jopa henkisestä kuolemasta voisi puhua. -Se ei ole koskaan positiivinen juttu, vaikka tietyt ihmiset haluavat sen sellaisena nähdä. Vastapuoli kun näkee/ kokee/aistii sen henkisen kylmyyden tavalla taikka toisella.

        En mä koe olevani vähemmän haavoittuva, päinvastoin, kun en enää elä naamion takana tai vedä autopilotilla (koska löysin ”todellisen” itseni).

        Oman itsensä voi joutua etsimään (uudestaan) hyvin monesta syystä.

        Tiedätkö Pekka Hyysalon? Hän ei vaikuta kovin kyyniseltä tai kovalta.

        Sanoisin, ettei oman itsenkään menetystä kannata pelätä.

        -flowersreally-


      • Anonyymi kirjoitti:

        En mä koe olevani vähemmän haavoittuva, päinvastoin, kun en enää elä naamion takana tai vedä autopilotilla (koska löysin ”todellisen” itseni).

        Oman itsensä voi joutua etsimään (uudestaan) hyvin monesta syystä.

        Tiedätkö Pekka Hyysalon? Hän ei vaikuta kovin kyyniseltä tai kovalta.

        Sanoisin, ettei oman itsenkään menetystä kannata pelätä.

        -flowersreally-

        Tiedän joo Pekan....Pekka menetti terveytensä onnettomuudessa .....Tuo olisi minulle käytännössä loppu. Terveys ja liikuntakyky on käytännössä kaikki kaikessa minunlaiselleni ihmiselle..

        No se on hyvä, jos lopultakin olet luopunut naamiostasi ja lakannut kusettamasta itseäsi..... Minä en ole koskaan elämässä taipunut itsensä kusettamiseen.. On hyvä kuunnella itseään ja mennä siihen suuntaan...Ei sinun tarvitse elää toisten odotuksien mukaisesti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En mä koe olevani vähemmän haavoittuva, päinvastoin, kun en enää elä naamion takana tai vedä autopilotilla (koska löysin ”todellisen” itseni).

        Oman itsensä voi joutua etsimään (uudestaan) hyvin monesta syystä.

        Tiedätkö Pekka Hyysalon? Hän ei vaikuta kovin kyyniseltä tai kovalta.

        Sanoisin, ettei oman itsenkään menetystä kannata pelätä.

        -flowersreally-

        Löysin itseni vasta menetettyä itseni.


      • Anonyymi
        blade83 kirjoitti:

        Tiedän joo Pekan....Pekka menetti terveytensä onnettomuudessa .....Tuo olisi minulle käytännössä loppu. Terveys ja liikuntakyky on käytännössä kaikki kaikessa minunlaiselleni ihmiselle..

        No se on hyvä, jos lopultakin olet luopunut naamiostasi ja lakannut kusettamasta itseäsi..... Minä en ole koskaan elämässä taipunut itsensä kusettamiseen.. On hyvä kuunnella itseään ja mennä siihen suuntaan...Ei sinun tarvitse elää toisten odotuksien mukaisesti.

        Ei se ole itsensä kusettamista jos elää niin kuin on kasvatettu ja niin kuin siinä tilanteessa parhaaksi näkee.

        Sä vaikutat justiin sellaiselta vahvuuteen sairastuneelta, naamio sekin on, joka peittää pelättyä heikkoutta (esim. pelkoa terveyden ja liikuntakyvyn menetyksestä).

        Mutta ei niitä naamioitakaan kannata hävetä, ne on meille hyvästä syystä kehittyneet, itsepuolustukseksi. Ei pikkulapsella ole naamioita, se kehittää niitä selvitäkseen maailmassa, vain myöhemmin tajutakseen että ilman on parempi. Tosin ei kaikki tajua koskaan, moni vetää autopilotilla loppuun asti. ”Helpompi” niin.

        -flowersreally-


      • Anonyymi
        Partakaveri kirjoitti:

        Löysin itseni vasta menetettyä itseni.

        Pieksikö wuppis liian kovaa?

        -flowersreally-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei se ole itsensä kusettamista jos elää niin kuin on kasvatettu ja niin kuin siinä tilanteessa parhaaksi näkee.

        Sä vaikutat justiin sellaiselta vahvuuteen sairastuneelta, naamio sekin on, joka peittää pelättyä heikkoutta (esim. pelkoa terveyden ja liikuntakyvyn menetyksestä).

        Mutta ei niitä naamioitakaan kannata hävetä, ne on meille hyvästä syystä kehittyneet, itsepuolustukseksi. Ei pikkulapsella ole naamioita, se kehittää niitä selvitäkseen maailmassa, vain myöhemmin tajutakseen että ilman on parempi. Tosin ei kaikki tajua koskaan, moni vetää autopilotilla loppuun asti. ”Helpompi” niin.

        -flowersreally-

        Mutta eihän pelko terveydenmenetyksestä ole naamio....Se on usein aiheellistakin pelkoa ja totta itsessään...Se mikä on totta ei voi olla naamio.
        Pelko sitävastoin luo tervettä itsesuojeluvaistoa, minkä avulla ihmisen on mahdollista välttää virheitä elämässä mikäli on fiksu... Naamio....Se on jotain ihan muuta kuin mitä tuossa kuvasit. Naamio on feikki/ epäaito.


      • Anonyymi
        blade83 kirjoitti:

        Mutta eihän pelko terveydenmenetyksestä ole naamio....Se on usein aiheellistakin pelkoa ja totta itsessään...Se mikä on totta ei voi olla naamio.
        Pelko sitävastoin luo tervettä itsesuojeluvaistoa, minkä avulla ihmisen on mahdollista välttää virheitä elämässä mikäli on fiksu... Naamio....Se on jotain ihan muuta kuin mitä tuossa kuvasit. Naamio on feikki/ epäaito.

        Ymmärsit väärin.

        Ei pelko ole naamio, vaan se vahvuus, jolla pelko peitetään. Siksi sanoin, että olet sairastunut vahvuuteen, sulla on vahvuuden naamio. Silloin heikkoutta on vaikea tai mahdoton sietää itsessä tai muissa (näkyy vaikka tuossa sun armeija-kommentissa).

        Voi olla vaikka niin, ettet ole saanut lapsena heikkoutta näyttää, vaikka jokainen meistä (varsinkin lapsi) on myös heikko. Lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, joten jos ei saa heikkoutta näyttää, lapsi oppii kehittämään vahvuuden naamion. Ja saa siitä positiivista palautetta ”oletpa reipas poika” jne. Joka johtaa yhä pahempaan vahvuusharhaan ja vahvuuden tavoitteluun.

        Reippaus, pärjäävyys, vahvuus, itsenäisyys ovat nykyajan uskontomme. Niistä kärsivät sekä miehet että naiset, koska heikkous tai toisen tarvitseminen on luuseriutta, mikä on biologisestikin ihan paskaa, kun kuitenkin laumaeläimiä olemme.

        Vahvuuden naamioon sisältyy myös uskomus, että ”...ihmisen on mahdollista välttää virheitä elämässä mikäli on fiksu..”. Siihen sisältyy uskomus, että ihminen pystyy hallitsemaan kaikkea (mazykin tuolla ylempänä puhui itsensä menettämisestä hallinnan menettämisenä). Mutta kun elämä on täynnä sattumia, hallinta on illuusiota. Olisiko Pekka voinut välttää onnettomuutensa? Ehkä, ehkä ei. Kukaan meistä ainakaan pysty välttämään syntymistä omille vanhemmilleen, ja se on vasta eka monista sattumista.

        Siksi se kaaos, itsensä menettäminen, voi olla parasta mitä ihmiselle tapahtuu. Pääsee irti illuusioista. Ei tarvitse enää yrittää hallita mitään, vaan elää.

        -flowersreally-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärsit väärin.

        Ei pelko ole naamio, vaan se vahvuus, jolla pelko peitetään. Siksi sanoin, että olet sairastunut vahvuuteen, sulla on vahvuuden naamio. Silloin heikkoutta on vaikea tai mahdoton sietää itsessä tai muissa (näkyy vaikka tuossa sun armeija-kommentissa).

        Voi olla vaikka niin, ettet ole saanut lapsena heikkoutta näyttää, vaikka jokainen meistä (varsinkin lapsi) on myös heikko. Lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, joten jos ei saa heikkoutta näyttää, lapsi oppii kehittämään vahvuuden naamion. Ja saa siitä positiivista palautetta ”oletpa reipas poika” jne. Joka johtaa yhä pahempaan vahvuusharhaan ja vahvuuden tavoitteluun.

        Reippaus, pärjäävyys, vahvuus, itsenäisyys ovat nykyajan uskontomme. Niistä kärsivät sekä miehet että naiset, koska heikkous tai toisen tarvitseminen on luuseriutta, mikä on biologisestikin ihan paskaa, kun kuitenkin laumaeläimiä olemme.

        Vahvuuden naamioon sisältyy myös uskomus, että ”...ihmisen on mahdollista välttää virheitä elämässä mikäli on fiksu..”. Siihen sisältyy uskomus, että ihminen pystyy hallitsemaan kaikkea (mazykin tuolla ylempänä puhui itsensä menettämisestä hallinnan menettämisenä). Mutta kun elämä on täynnä sattumia, hallinta on illuusiota. Olisiko Pekka voinut välttää onnettomuutensa? Ehkä, ehkä ei. Kukaan meistä ainakaan pysty välttämään syntymistä omille vanhemmilleen, ja se on vasta eka monista sattumista.

        Siksi se kaaos, itsensä menettäminen, voi olla parasta mitä ihmiselle tapahtuu. Pääsee irti illuusioista. Ei tarvitse enää yrittää hallita mitään, vaan elää.

        -flowersreally-

        Miten itsensä menentetään?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärsit väärin.

        Ei pelko ole naamio, vaan se vahvuus, jolla pelko peitetään. Siksi sanoin, että olet sairastunut vahvuuteen, sulla on vahvuuden naamio. Silloin heikkoutta on vaikea tai mahdoton sietää itsessä tai muissa (näkyy vaikka tuossa sun armeija-kommentissa).

        Voi olla vaikka niin, ettet ole saanut lapsena heikkoutta näyttää, vaikka jokainen meistä (varsinkin lapsi) on myös heikko. Lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, joten jos ei saa heikkoutta näyttää, lapsi oppii kehittämään vahvuuden naamion. Ja saa siitä positiivista palautetta ”oletpa reipas poika” jne. Joka johtaa yhä pahempaan vahvuusharhaan ja vahvuuden tavoitteluun.

        Reippaus, pärjäävyys, vahvuus, itsenäisyys ovat nykyajan uskontomme. Niistä kärsivät sekä miehet että naiset, koska heikkous tai toisen tarvitseminen on luuseriutta, mikä on biologisestikin ihan paskaa, kun kuitenkin laumaeläimiä olemme.

        Vahvuuden naamioon sisältyy myös uskomus, että ”...ihmisen on mahdollista välttää virheitä elämässä mikäli on fiksu..”. Siihen sisältyy uskomus, että ihminen pystyy hallitsemaan kaikkea (mazykin tuolla ylempänä puhui itsensä menettämisestä hallinnan menettämisenä). Mutta kun elämä on täynnä sattumia, hallinta on illuusiota. Olisiko Pekka voinut välttää onnettomuutensa? Ehkä, ehkä ei. Kukaan meistä ainakaan pysty välttämään syntymistä omille vanhemmilleen, ja se on vasta eka monista sattumista.

        Siksi se kaaos, itsensä menettäminen, voi olla parasta mitä ihmiselle tapahtuu. Pääsee irti illuusioista. Ei tarvitse enää yrittää hallita mitään, vaan elää.

        -flowersreally-

        Mutta enhän minä peittele pelkojani....Minulla on paljon pelkoja.
        Esim. tuolta minun profiilista käy ilmi erinäisiä terveyteen liittyviä pelkoja, minkä vuoksi minun on noudatettava tiettyä koodia mm. parinvalinnassa.
        Olen hyvin avoin, enkä peittele asioita, joten siinä mielessä sinä syytät minua virheellisesti vahvuuden taakse naamioitumisesta pelkojeni vuoksi.

        Mitä tulee tuohon armeija kommenttiin, niin ihan aidosti vaan ihmettelin, et miten joku voi kokea sen fyysisesti rankkana kun oman näkemäni mukaan ihmiset vain lihoivat siellä varmaan 10kiloa vajaassa vuodessa...Vemppa porukassa siellä maleksivat aina ne samat mäkki läskit... Kyse on siitä, että näiden vätystelevien paskahousujen hoitaminen koituu sitten meidän työssäkäyvien veronmaksajien maksettavaks! ...Läski kun ei koskaan tule yksin, vaan on lukemattomien vakavien sairauksien juurisyy....Kyllä minä hyväksyn heikkouden, mutta kait sitä nyt voisi sentään välillä nostaa sitä persereikää sohvaltakin ja edes yrittää tehdä itelleen jotain.

        -Reippaus, pärjäävyys, vahvuus, itsenäisyys ovat nykyajan uskontomme. Niistä kärsivät sekä miehet että naiset, koska heikkous tai toisen tarvitseminen on luuseriutta, mikä on biologisestikin ihan paskaa, kun kuitenkin laumaeläimiä olemme. -

        -No tuohon sanoisin, että kyllä aikuisen ihmisen pitäisikin pärjätä itsenäisesti, mutta itse en näe, että toisen ihmisen tarvitsemisessa olisi mitään pahaa..... Itsekkin etsin seuraa sekä seksiin, vapaa-aikaan, että myöskin elämänkumppania. -->Tietyt tahot ovat täällä olleet tuota tarvettani kovasti vastaan ja pyrkineet mustamaalaukseen. Luoneet minusta kuvaa pahana ihmisenä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärsit väärin.

        Ei pelko ole naamio, vaan se vahvuus, jolla pelko peitetään. Siksi sanoin, että olet sairastunut vahvuuteen, sulla on vahvuuden naamio. Silloin heikkoutta on vaikea tai mahdoton sietää itsessä tai muissa (näkyy vaikka tuossa sun armeija-kommentissa).

        Voi olla vaikka niin, ettet ole saanut lapsena heikkoutta näyttää, vaikka jokainen meistä (varsinkin lapsi) on myös heikko. Lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, joten jos ei saa heikkoutta näyttää, lapsi oppii kehittämään vahvuuden naamion. Ja saa siitä positiivista palautetta ”oletpa reipas poika” jne. Joka johtaa yhä pahempaan vahvuusharhaan ja vahvuuden tavoitteluun.

        Reippaus, pärjäävyys, vahvuus, itsenäisyys ovat nykyajan uskontomme. Niistä kärsivät sekä miehet että naiset, koska heikkous tai toisen tarvitseminen on luuseriutta, mikä on biologisestikin ihan paskaa, kun kuitenkin laumaeläimiä olemme.

        Vahvuuden naamioon sisältyy myös uskomus, että ”...ihmisen on mahdollista välttää virheitä elämässä mikäli on fiksu..”. Siihen sisältyy uskomus, että ihminen pystyy hallitsemaan kaikkea (mazykin tuolla ylempänä puhui itsensä menettämisestä hallinnan menettämisenä). Mutta kun elämä on täynnä sattumia, hallinta on illuusiota. Olisiko Pekka voinut välttää onnettomuutensa? Ehkä, ehkä ei. Kukaan meistä ainakaan pysty välttämään syntymistä omille vanhemmilleen, ja se on vasta eka monista sattumista.

        Siksi se kaaos, itsensä menettäminen, voi olla parasta mitä ihmiselle tapahtuu. Pääsee irti illuusioista. Ei tarvitse enää yrittää hallita mitään, vaan elää.

        -flowersreally-

        ...kunnes sitten huomaat, että olet aivan samanlainen ihminen nyt kuin mitä olit silloin joskus ennenkin. Pyörä pyörii. Se siitä.

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärsit väärin.

        Ei pelko ole naamio, vaan se vahvuus, jolla pelko peitetään. Siksi sanoin, että olet sairastunut vahvuuteen, sulla on vahvuuden naamio. Silloin heikkoutta on vaikea tai mahdoton sietää itsessä tai muissa (näkyy vaikka tuossa sun armeija-kommentissa).

        Voi olla vaikka niin, ettet ole saanut lapsena heikkoutta näyttää, vaikka jokainen meistä (varsinkin lapsi) on myös heikko. Lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, joten jos ei saa heikkoutta näyttää, lapsi oppii kehittämään vahvuuden naamion. Ja saa siitä positiivista palautetta ”oletpa reipas poika” jne. Joka johtaa yhä pahempaan vahvuusharhaan ja vahvuuden tavoitteluun.

        Reippaus, pärjäävyys, vahvuus, itsenäisyys ovat nykyajan uskontomme. Niistä kärsivät sekä miehet että naiset, koska heikkous tai toisen tarvitseminen on luuseriutta, mikä on biologisestikin ihan paskaa, kun kuitenkin laumaeläimiä olemme.

        Vahvuuden naamioon sisältyy myös uskomus, että ”...ihmisen on mahdollista välttää virheitä elämässä mikäli on fiksu..”. Siihen sisältyy uskomus, että ihminen pystyy hallitsemaan kaikkea (mazykin tuolla ylempänä puhui itsensä menettämisestä hallinnan menettämisenä). Mutta kun elämä on täynnä sattumia, hallinta on illuusiota. Olisiko Pekka voinut välttää onnettomuutensa? Ehkä, ehkä ei. Kukaan meistä ainakaan pysty välttämään syntymistä omille vanhemmilleen, ja se on vasta eka monista sattumista.

        Siksi se kaaos, itsensä menettäminen, voi olla parasta mitä ihmiselle tapahtuu. Pääsee irti illuusioista. Ei tarvitse enää yrittää hallita mitään, vaan elää.

        -flowersreally-

        Abrakadabra kirjoitti; No mulle se tarkoittaa itsestään vieraantumiselta tai etääntymiseltä. Ettei tunne tai ymmärrä itseään tai hallitse itseään. Se on hallitsematon kaaos.

        Kuin muistinsa menettänyt jolta hukkui koko elämä. En ole koskaan menettänyt itseäni ja jos menetän, toivottavasti vasta kun henki lähtee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ...kunnes sitten huomaat, että olet aivan samanlainen ihminen nyt kuin mitä olit silloin joskus ennenkin. Pyörä pyörii. Se siitä.

        xLiner

        En mä sanonutkaan olevani eri ihminen.

        Pitäiskö sun tarkistaa sun tarkistaa sun pyöräsi öljyt?

        -flowersreally-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En mä sanonutkaan olevani eri ihminen.

        Pitäiskö sun tarkistaa sun tarkistaa sun pyöräsi öljyt?

        -flowersreally-

        Mut miten itsensä menetetään, osaatko vastata?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mut miten itsensä menetetään, osaatko vastata?

        Silleen, että oma minä tai minäkäsitys hajoaa. Tapahtuu jotain tai menettää jonkin niin tärkeän osan omasta identiteetistään, ettei enää oikein tiedä, kuka on tai mitä elämältä haluaa, esimerkiksi. Vaikka vakava onnettomuus, jonka jälkeen joutuu opettelemaan kaiken uusiksi. (Niin kuin aiemmin mainitsemani Pekka Hyysalo). On ehkä miettinyt elämänsä menevän jollain tietyllä tavalla, ja joutuu miettimään kaiken uusiksi.

        Sä olet kuin palapeli, joka menee mäsäksi. Sun pitää koota palapeli uudestaan, ilman sitä kansikuvaa, etkä muistoihinkaan voi välttämättä luottaa. Esimerkiksi silleen.

        -flowersreally-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mut miten itsensä menetetään, osaatko vastata?

        Mitä mieltä sä olet?

        -flowers-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä mieltä sä olet?

        -flowers-

        Samaa mieltä.


      • Anonyymi

        Kun ihmiset kantavat mukanaan liikaa huolia, pelkoja ja epävarmuuksia, aivot tekevät tästä kaikesta melkein spartalaisen tulkinnan – ole varovainen, kaikki ympärillämme oleva on uhka. Tämän johtopäätöksen pohjalta se määrittää, että ainoa tie tästä ulos on itsemme puolustaminen kaikilta ja kaikelta.

        Harkintakykymme lakkaa olemasta rationaalinen, ja me luovutamme hallintamme kaikkein vaistomaisimmalle, vähiten mietteliäälle ja vähiten loogiselle autopilotille.

        Tunnemme epämukavaa tunnetta todellisuudesta, aivan kuin kaikki tapahtuvat asiat eivät olisi tosia ja aivan kuin kaikki olisi meille vierasta. Tätä kutsutaan depersonalisaatioksi.

        Lankeamme jatkuvaan ylivalppauden tilaan, olemme aina puolustuskannalla, ylireagoimme mitättömiin asioihin, muodostamme pakkomielteisiä ja negatiivisia ajatuksia, ennakoimme asioita joita ei ole vielä tapahtunut.




        4'
        Hallinnan menettämisen pelko
        Kun ahdistus ajattelee puolestamme, silloin kaikki alkaa hämärtyä. Hallinnan menettämisen pelko ottaa meistä otteen helposti, sillä kaikkein vaikeimmat tunteet ottavat usein ohjat, samalla kun tunkeilevat ajatukset maalaavat eteemme uhkaavan kuvan, jolta meidän on puolustauduttava. Näinä hetkinä alamme pelätä että alamme satuttamaan jotakuta, joten on tärkeää oppia kuinka hallita niitä.


        Se ei tule varmastikaan uutena tietona kenellekään, että tämä on yksi ihmisten yleisimmistä peloista. Esimerkiksi ihmiset, jotka ovat tekemisissä jatkuvan uupumuksen kanssa töissä, alkavat pelätä että hetkenä minä hyvänsä kaikki se hiljainen jännite joka heidän sisälleen on kasautunut, tulee purkautumaan pahimmalla mahdollisella tavalla.

        ”Älä salli itsesi toimia kiireisesti tai menettää hallintaa tunteistasi sinulle tärkeissä ihmissuhteissa.”

        Seuraava esimerkki on vanhemmat, jotka kantavat paljon vastuuta harteillaan. Tämä voi tuntua loputtomien ongelmien ja huolien ahdistavalta solmulta. Nämä ovat tilanteita, joissa henkilö elää jatkuvassa hallinnan menettämisen pelossa, ja jonkin pahan asian sanomisena tai tekemisenä henkilölle, jota he rakastavat eniten.

        Tämä ei ole vierasta oikeastaan kenellekään. Vaikka on tavallista, että pelko on tietyissä määrin läsnä meidän jokapäiväisessä elämässämme, me emme voi antaa sille kaikkea valtaa.


        nainen ja maali
        Kun annamme ahdistuksellemme kaiken vallan
        Roope on viime aikoina kokenut paljon myötä- ja vastoinkäymisiä, ja tämä on johtanut runsaaseen ahdistukseen. Hän on ollut työtön jo melkein vuoden, ja hän tuntee olonsa piinatuksi jokaisella elämänalueellaan. Hänen vanhempansa, jotka ovat huolissaan Roopen tilanteesta, yrittävät rohkaista häntä ja kutsuvat hänet syömään joka päivä. Mutta heidän eräällä heidän yhteisellä ateriallaan Roope alkoi olemaan tietoinen siitä, että hänellä oli pelko menettää malttinsa hetkenä minä hyvänsä.


        Viime viikonlopun illallisen aikana veli vitsaili Roopen tilanteesta, ja tämä tulkitsi tämän kaikkein pahimmalla mahdollisella tavalla. Hän ylireagoi emotionaalisesti – hän oli vihainen, hän korotti ääntään ja sanoi paljon asioita, joita hän katui myöhemmin. Ateria päättyi äidin kyyneliin ja veli löi kätensä pöytään. Roope tiesi, että hänellä on ongelma, mutta häneltä puuttui keinot tämän ongelman hallitsemiseen.

        Tämä tilanne saattaa vaikuttaa tutulta. Jos näin on, on tärkeää alkaa ymmärtämään kaikkia niitä tapoja, joilla ahdistus voi muuttaa käyttäytymistä, ajatuksia ja reaktioita tiettyihin ärsykkeisiin.

        miehellä on hallinnan menettämisen pelko
        Ahdistuksen demoni

        Kun ihmiset kantavat mukanaan liikaa huolia, pelkoja ja epävarmuuksia, aivot tekevät tästä kaikesta melkein spartalaisen tulkinnan – ole varovainen, kaikki ympärillämme oleva on uhka. Tämän johtopäätöksen pohjalta se määrittää, että ainoa tie tästä ulos on itsemme puolustaminen kaikilta ja kaikelta.

        Harkintakykymme lakkaa olemasta rationaalinen, ja me luovutamme hallintamme kaikkein vaistomaisimmalle, vähiten mietteliäälle ja vähiten loogiselle autopilotille.

        Tunnemme epämukavaa tunnetta todellisuudesta, aivan kuin kaikki tapahtuvat asiat eivät olisi tosia ja aivan kuin kaikki olisi meille vierasta. Tätä kutsutaan depersonalisaatioksi.
        Lankeamme jatkuvaan ylivalppauden tilaan, olemme aina puolustuskannalla, ylireagoimme mitättömiin asioihin, muodostamme pakkomielteisiä ja negatiivisia ajatuksia, ennakoimme asioita joita ei ole vielä tapahtunut.

        Kuinka hallita kontrollin menettämisen pelkoa

        Itseapukirjat usein ylistävät ajatusta siitä, että ”missä tilanteessa tahansa, kaikilla on tilaisuus valita kuinka reagoida; on meidän vastuullamme valita paras tie.” Tämä viesti on melko inspiroiva, mutta kun henkilö kärsii masennuksesta, hänen on todella vaikeaa havaita se oikea tie.

        Ahdistunut mieli ei ajattele, se reagoi. Ahdistuneella mielellä ei ole täydellistä kontrollia itsestään, ja siksi se ei tee aina niitä oikeita valintoja. Tämä pakottaa meidät ymmärtämään, että tällaisten tilanteiden käsitteleminen ei ole aina se helpoin tehtävä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En mä sanonutkaan olevani eri ihminen.

        Pitäiskö sun tarkistaa sun tarkistaa sun pyöräsi öljyt?

        -flowersreally-

        Sulla on nyt vaan toi vaihe. Vähän sama fiilis kuin vaikkapa avantouinnissa. Noste. Se fiilis ei ole ikuista. Toiset ovat voineet kokea tuon "valaistumisen" useampaan kertaan. Jossain kohtaa voi tulla tietous toisenlaisestakin olemisesta. Virheelliset ovat täydellisiä... :)

        xL


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sulla on nyt vaan toi vaihe. Vähän sama fiilis kuin vaikkapa avantouinnissa. Noste. Se fiilis ei ole ikuista. Toiset ovat voineet kokea tuon "valaistumisen" useampaan kertaan. Jossain kohtaa voi tulla tietous toisenlaisestakin olemisesta. Virheelliset ovat täydellisiä... :)

        xL

        Ja sulla on toi sun agenda ”mulkkuus on parhautta”, jota työnnät joka väliin.

        Et sitten tarkistanut niitä öljyjäsi. En ole nosteesta, virheellisyydestä tai valaistumisesta kirjoittanut, mutta hyvä tietää, että tietoutta on tiedossa. Tuleeko se vaikkei olisi nostetta?

        -flowers-


      • Anonyymi

        Menettämällä ei löydä. Kun itsensä menettää, se on loppu sit...

        Mutta itsensä löytää silloin kun on ensiksi kadottanut... :)


      • Anonyymi

        Pekka menetti terveyden, ei itseään.

        Itsensä menettäminen on asia josta ihmiset puhuu ymmärtämättä mistä ne puhuu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Menettämällä ei löydä. Kun itsensä menettää, se on loppu sit...

        Mutta itsensä löytää silloin kun on ensiksi kadottanut... :)

        Juu, välillä voi olla ittensä kanssa hukassa, ettiä uutta reittiä kohti valoa muttei se minusta oo itsensä menettämistä, se on itsensä etsimistä.

        Menettäminen on jotakin lopullista, mun sanastossa. Kuten pysyvästi hukassa...kadoksissa. kuuppajumissa ikuisesti tai henki veks.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Menettämällä ei löydä. Kun itsensä menettää, se on loppu sit...

        Mutta itsensä löytää silloin kun on ensiksi kadottanut... :)

        Kadottaminen tai menettäminen, semantiikkaa. Ihan samasta asiasta on kyse.

        -flowers-


      • Anonyymi
        Abrakadabra kirjoitti:

        Juu, välillä voi olla ittensä kanssa hukassa, ettiä uutta reittiä kohti valoa muttei se minusta oo itsensä menettämistä, se on itsensä etsimistä.

        Menettäminen on jotakin lopullista, mun sanastossa. Kuten pysyvästi hukassa...kadoksissa. kuuppajumissa ikuisesti tai henki veks.

        En mä ole puhunut tässä itsensä etsimisestä. Jos koet olevasi kuin tuhannen nuuskaksi mennyt palapeli ilman hajuakaan mistä alat elämääsi koota, se ei ole itsensä etsimistä.

        Mutta jos ei ole koskaan kokenut itsensä menettämistä, ei sitä varmaan voikaan ymmärtää. En minäkään varmaan aiemmin olisi ymmärtänyt. Se ei ole mikään parin kuukauden itsensä tutkiskelu, vaan jopa vuosien raskas prosessi.

        Itse asiassa ihan helvetin loukkaavaa yrittää mitätöidä toisen kokemus, laitetaan ymmärtämättömyyden piikkiin.

        -flowersreally-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kadottaminen tai menettäminen, semantiikkaa. Ihan samasta asiasta on kyse.

        -flowers-

        Menetitkö jotain tärkeää?

        Löysitkö jotain tärkempää?


      • Anonyymi kirjoitti:

        En mä ole puhunut tässä itsensä etsimisestä. Jos koet olevasi kuin tuhannen nuuskaksi mennyt palapeli ilman hajuakaan mistä alat elämääsi koota, se ei ole itsensä etsimistä.

        Mutta jos ei ole koskaan kokenut itsensä menettämistä, ei sitä varmaan voikaan ymmärtää. En minäkään varmaan aiemmin olisi ymmärtänyt. Se ei ole mikään parin kuukauden itsensä tutkiskelu, vaan jopa vuosien raskas prosessi.

        Itse asiassa ihan helvetin loukkaavaa yrittää mitätöidä toisen kokemus, laitetaan ymmärtämättömyyden piikkiin.

        -flowersreally-

        No mä nään, että se hajoaminenkin on piste, josta etsiminen alkaa. Sä olet silti sä, se vanha sinä on olemassa muistoissa, se uusi sinä jonka löysit on se mitä nyt oot.

        Mä ymmärrän sanan menettäminen jonkin tärkeän lopullisena menettämisenä. Itseensä ei minusta voi menettää ( kuin kuolemalla tai psyykkisesti itsestään katoamalla), mutta kadottaa ja löytää voi. Eheytyä tai miksikä sanotaankin.

        Mielikuvan minusta voi menettää, mut onko se menetys jos nykyisyys on parempi?


      • Abrakadabra kirjoitti:

        No mä nään, että se hajoaminenkin on piste, josta etsiminen alkaa. Sä olet silti sä, se vanha sinä on olemassa muistoissa, se uusi sinä jonka löysit on se mitä nyt oot.

        Mä ymmärrän sanan menettäminen jonkin tärkeän lopullisena menettämisenä. Itseensä ei minusta voi menettää ( kuin kuolemalla tai psyykkisesti itsestään katoamalla), mutta kadottaa ja löytää voi. Eheytyä tai miksikä sanotaankin.

        Mielikuvan minusta voi menettää, mut onko se menetys jos nykyisyys on parempi?

        Mä ajattelen, et sä tai mä..me ollaan kuin sipulit. Kerroksissa, kerroksittain itsemme...vanhaa ja uutta.

        Tarkoitus ei ole loukata, vaan selittää auki miten nään sanojen sisällön


      • Anonyymi kirjoitti:

        En mä ole puhunut tässä itsensä etsimisestä. Jos koet olevasi kuin tuhannen nuuskaksi mennyt palapeli ilman hajuakaan mistä alat elämääsi koota, se ei ole itsensä etsimistä.

        Mutta jos ei ole koskaan kokenut itsensä menettämistä, ei sitä varmaan voikaan ymmärtää. En minäkään varmaan aiemmin olisi ymmärtänyt. Se ei ole mikään parin kuukauden itsensä tutkiskelu, vaan jopa vuosien raskas prosessi.

        Itse asiassa ihan helvetin loukkaavaa yrittää mitätöidä toisen kokemus, laitetaan ymmärtämättömyyden piikkiin.

        -flowersreally-

        Onko sun aiempi minä perustunut sitten valheelliselle pohjalle, oletetulle minälle? Minäkuva on ehkä ollut vääristynyt, mutta oikea minäkuva on löytynyt tuon pitkän helvetillisen itsessäsi matkaamisen aikana?

        Miten menetit itsesi?


      • Anonyymi
        Abrakadabra kirjoitti:

        No mä nään, että se hajoaminenkin on piste, josta etsiminen alkaa. Sä olet silti sä, se vanha sinä on olemassa muistoissa, se uusi sinä jonka löysit on se mitä nyt oot.

        Mä ymmärrän sanan menettäminen jonkin tärkeän lopullisena menettämisenä. Itseensä ei minusta voi menettää ( kuin kuolemalla tai psyykkisesti itsestään katoamalla), mutta kadottaa ja löytää voi. Eheytyä tai miksikä sanotaankin.

        Mielikuvan minusta voi menettää, mut onko se menetys jos nykyisyys on parempi?

        Jos sä kadotat sun avaimet, niin sulla ei ole sillä hetkellä avaimia mitä käyttää (vara-avaimia ei lasketa), eli ainakin hetkellisesti sä olet menettänyt sun avaimet.

        Että sikäli mun mielestä kadottaminen ja menettäminen on ihan sama asia, turhaa tanssia sanojen ympärillä. Molempia voi tehdä pysyvästi tai väliaikaisesti.


        -flowersreally-


      • Anonyymi
        Abrakadabra kirjoitti:

        Onko sun aiempi minä perustunut sitten valheelliselle pohjalle, oletetulle minälle? Minäkuva on ehkä ollut vääristynyt, mutta oikea minäkuva on löytynyt tuon pitkän helvetillisen itsessäsi matkaamisen aikana?

        Miten menetit itsesi?

        Eiköhän tämä avautuminen ollut riittävää.

        Koin sun aiemmat sanat loukkaavina, mutta en loukkaantunut. Ymmärrän, että sitä ei ole helppo ymmärtää. Ehkä tuossa joku anonyymi oli kuitenkin kokenut jotain samankaltaista.

        Sulle voisin sanoa sen, ettei sitä hallinnan menettämistä tai kaaosta kannata pelätä. Jos sellaiseen omassa elämässä joutuu, niin silläkin on syy :)

        -flowersreally-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos sä kadotat sun avaimet, niin sulla ei ole sillä hetkellä avaimia mitä käyttää (vara-avaimia ei lasketa), eli ainakin hetkellisesti sä olet menettänyt sun avaimet.

        Että sikäli mun mielestä kadottaminen ja menettäminen on ihan sama asia, turhaa tanssia sanojen ympärillä. Molempia voi tehdä pysyvästi tai väliaikaisesti.


        -flowersreally-

        Ok, nyt ymmärrän. No mulle tosiaan menetys on jotain mikä ei palaa ja kadotus on jotain mikä on hetken poissa mutta löytyy uudelleen.☺️

        Vaikkakin uusiutuneena tai kasvaneena.

        Kuin lukko, mitä ei saa auki hetkeen, mutta se ei jää ikuisesti lukkoon.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eiköhän tämä avautuminen ollut riittävää.

        Koin sun aiemmat sanat loukkaavina, mutta en loukkaantunut. Ymmärrän, että sitä ei ole helppo ymmärtää. Ehkä tuossa joku anonyymi oli kuitenkin kokenut jotain samankaltaista.

        Sulle voisin sanoa sen, ettei sitä hallinnan menettämistä tai kaaosta kannata pelätä. Jos sellaiseen omassa elämässä joutuu, niin silläkin on syy :)

        -flowersreally-

        Jeps, saatan esittää asiat joskus töksösti, kun joku asia on itselle selvää. Sitä on joskus hankala sanoittaa niin et täysin aukeis muillekin. 😌

        Mutta mä tykkään susta, pidän sun suoruudesta ja ymmärrän et olet kokenut isoja mullistuksia. Enkä takuulla halua sua vähätellä, joten pyydän anteeksi jos loukkasin. Se ei ole tarkoitus, todellakaan.

        Päinvastoin, mä koen että sulle voi sanoa reilusti ja sä voit sanoa mulle reilusti. Ilman aikeita loukata toista silti.

        Mä en pelkää hallinnan menettämistä, mä en vaan tykkää siitä koska siitä aiheutuu työtä.😊


      • Anonyymi
        Abrakadabra kirjoitti:

        Jeps, saatan esittää asiat joskus töksösti, kun joku asia on itselle selvää. Sitä on joskus hankala sanoittaa niin et täysin aukeis muillekin. 😌

        Mutta mä tykkään susta, pidän sun suoruudesta ja ymmärrän et olet kokenut isoja mullistuksia. Enkä takuulla halua sua vähätellä, joten pyydän anteeksi jos loukkasin. Se ei ole tarkoitus, todellakaan.

        Päinvastoin, mä koen että sulle voi sanoa reilusti ja sä voit sanoa mulle reilusti. Ilman aikeita loukata toista silti.

        Mä en pelkää hallinnan menettämistä, mä en vaan tykkää siitä koska siitä aiheutuu työtä.😊

        ”mä koen että sulle voi sanoa reilusti ja sä voit sanoa mulle reilusti. Ilman aikeita loukata toista silti. ”

        Jep, samaa mieltä. Tässä asiassa oltiin eri mieltä, tai ainakin puhuttiin eri kieltä, mutta se on ihan ok.

        Aiheutuuhan siitä hallinnan menettämisestä työtä, mutta se duuni voi olla palkitsevaa, ainakin pidemmällä aikavälillä. Joskus se menee niin, että sen duunin tekee vasta sitten kun on pakko (se on hyvin inhimillistä), mutta sitten se on vähän isompi urakka.

        -flowersreally-


      • Anonyymi kirjoitti:

        ”mä koen että sulle voi sanoa reilusti ja sä voit sanoa mulle reilusti. Ilman aikeita loukata toista silti. ”

        Jep, samaa mieltä. Tässä asiassa oltiin eri mieltä, tai ainakin puhuttiin eri kieltä, mutta se on ihan ok.

        Aiheutuuhan siitä hallinnan menettämisestä työtä, mutta se duuni voi olla palkitsevaa, ainakin pidemmällä aikavälillä. Joskus se menee niin, että sen duunin tekee vasta sitten kun on pakko (se on hyvin inhimillistä), mutta sitten se on vähän isompi urakka.

        -flowersreally-

        Juu, suomenkieli on haastavaa joskus näin suomalaistenkin kesken tulkita oikein. :D

        Musta tuntuu, että mullakin on ollut elämässä niin paljon kaikenlaisia vastamäkiä, mihin en ole voinut parhaalla tahdollanikaan vaikuttaa. Ettei enää osaa pelätä, vaan suhtautuu tulee mitä tulee..se katotaan sitten kuinka edetään ja kuinka käy. En ees lähtökohtaisesti oleta, että voisin hallita kaikkea. Mutta aina voin yrittää hallita ees oman mieleni. Se on ainoa työkalu hädän hetkellä. :)

        Lapsettomuus oli aikoinaan sellainen kipeä asia jonka aikana kadotin naiseuteni. Mulla oli vahvasti käsitys että äitiys on yhtä kuin naiseutta. Ja jouduin etsimään itsetuntoni lapsettomana, ikään kuin olisin ollut vähemmän nainen kun en voi tulla äidiksi.

        Plus muut vanhemmuuden menettämisen tuskat yms. Samaten huonon terveyden takia olen kokenut menettäneeni paljon, elämän spontaanisuuden muun muassa. Mutta en oo halunnut katkeroitua, vaan kääntää seuraavan kiven ja ottaa se kaikki paskakin kasvattavana ja mua ihmisenä "kehittävänä".

        Meidän menneet on tehnyt meistä sen mitä me nyt ollaan. :)

        Ei siis ihan turha reissu kumminkaan.


      • Abrakadabra kirjoitti:

        Juu, suomenkieli on haastavaa joskus näin suomalaistenkin kesken tulkita oikein. :D

        Musta tuntuu, että mullakin on ollut elämässä niin paljon kaikenlaisia vastamäkiä, mihin en ole voinut parhaalla tahdollanikaan vaikuttaa. Ettei enää osaa pelätä, vaan suhtautuu tulee mitä tulee..se katotaan sitten kuinka edetään ja kuinka käy. En ees lähtökohtaisesti oleta, että voisin hallita kaikkea. Mutta aina voin yrittää hallita ees oman mieleni. Se on ainoa työkalu hädän hetkellä. :)

        Lapsettomuus oli aikoinaan sellainen kipeä asia jonka aikana kadotin naiseuteni. Mulla oli vahvasti käsitys että äitiys on yhtä kuin naiseutta. Ja jouduin etsimään itsetuntoni lapsettomana, ikään kuin olisin ollut vähemmän nainen kun en voi tulla äidiksi.

        Plus muut vanhemmuuden menettämisen tuskat yms. Samaten huonon terveyden takia olen kokenut menettäneeni paljon, elämän spontaanisuuden muun muassa. Mutta en oo halunnut katkeroitua, vaan kääntää seuraavan kiven ja ottaa se kaikki paskakin kasvattavana ja mua ihmisenä "kehittävänä".

        Meidän menneet on tehnyt meistä sen mitä me nyt ollaan. :)

        Ei siis ihan turha reissu kumminkaan.

        Sen verran täytyy kehuskella, ennen kun jään lomalleni ja muutkin saatte ansaitun loman minusta. :)

        Että jos mä jossain olen hyvä, niin itseni psyykkaamisessa, sitä taitoa on harjoiteltu muksusta saakka. Siksi saatan joskus tuntua kolkolta ja ymmärtämättömältä. Tai tunteettomalta...mä oon liiankin tunteikas ja se on mun suurin ongelmani. Mutta onneksi se psyykkaus toimii. :)

        Nyt hyvää yötä toverini. Nauti flowers kesästä ja ihanasta suomen luonnosta. Nähdään syksyllä. Pakko mennä tai jään taas jumiin!! :D


      • Anonyymi
        Abrakadabra kirjoitti:

        Sen verran täytyy kehuskella, ennen kun jään lomalleni ja muutkin saatte ansaitun loman minusta. :)

        Että jos mä jossain olen hyvä, niin itseni psyykkaamisessa, sitä taitoa on harjoiteltu muksusta saakka. Siksi saatan joskus tuntua kolkolta ja ymmärtämättömältä. Tai tunteettomalta...mä oon liiankin tunteikas ja se on mun suurin ongelmani. Mutta onneksi se psyykkaus toimii. :)

        Nyt hyvää yötä toverini. Nauti flowers kesästä ja ihanasta suomen luonnosta. Nähdään syksyllä. Pakko mennä tai jään taas jumiin!! :D

        Mä tulin jo pötköttään.

        Hyvää yötä & ihanaa kesää rakkaidesi kanssa :)

        -flowers-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja sulla on toi sun agenda ”mulkkuus on parhautta”, jota työnnät joka väliin.

        Et sitten tarkistanut niitä öljyjäsi. En ole nosteesta, virheellisyydestä tai valaistumisesta kirjoittanut, mutta hyvä tietää, että tietoutta on tiedossa. Tuleeko se vaikkei olisi nostetta?

        -flowers-

        Mä luulin joskus ensimmäisten suurten kriisien jälkeen, että olen kasannut itsestäni uuden paremman version, että nyt tapahtui jotain suurta. No ehkä tavallaan, ainakin musta tuli kokeneempi, mutta mun elämässäni on ollut monta kovaa kriisiä niidenkin jälkeen. Olen oppinut, että selviän. Rakennan muurini uudestaan, kasaan palasista jotain uutta. Aina uudestaan. Ei se kehitys pääty ikinä. Elämä on siinä mielessä kuin maailmanpyörä. Välillä ollaan pohjalla korjaamassa laitetta, välillä huipulla nauttimassa näkymistä. Vaunu voi pysyä ylhäällä jonkin aikaa, mutta tilanteet muuttuu aina, ja pyörä pyörii.

        Mikäänhän ei ole niin helppoa kuin toisten neuvominen :)

        xLiner


    • Aika pumpulissa on saanut elää, jos ei mitään tärkeää ole ikinä menettänyt..

    • Anonyymi

      Menetin vaimoni jota rakastin paljon ja rakastan edelleen kaikesta huolimati,vaikka se onkin yksipuoleista.Vaan minkäs ihminen tunteilleen voi. Voin vain sanoa näin suomi 24:sen kautta että oot mulle aina rakas enkä unhoita sinua koskaan.

      • Anonyymi

        Kannattaisi jossain vaiheessa unohtaa, nyt sitten käytät loppuelämäsi säälimällä itseäsi jonkun naisen takia vaikka naisia on maailma täynnä.


      • Anonyymi

        Kaikki vain ei oo niin helppua käytännössä.


    • Anonyymi

      Ystävän, ja pskaltahan se tuntuu. Mutta eipä sitä yksin jaksa taistella, jos toinen ei näe minkäänlaista vaivaa suhteen säilyttämiseksi. Silti, pahalta tuntuu.

    • Sähköpolkupyörän akku räjähti. Munat meni mutta onneksi makkara jäi juu. Ne on eldankata ne ne munat juu...

    • Anonyymi

      Jäätelö putosi maahan, se on suurin menetys koskaan, en tiedä toivunko koskaan siitä. Opin että jäätelö on syötävä nopeasti.

    • Anonyymi

      Mitä sä olet menettänyt?

      • Anonyymi

        Jäätelön


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jäätelön

        Suliko se?

        Eiku se tietysti tipahti maahan.

        xL


    • Anonyymi

      Tunteiden menettäminen voi olla aika ilkeätä myös, eli et siis pysty tuntemaan minkäänlaisia tunteita lainkaan, mutta tuollaisesta paranee kyllä.

      Tuollaista ei helposti aiheudu, tarkoituksellisilla koulutuksilla voi aiheutua. No kuten esim. nämä isis-vaimot, heille on tehty tuollaista aivopesun tyyppistä juttua.

    • Anonyymi

      Mielenterveyden menettäneet ei ilmoittaudu
      :(

      -älyhoiäläjätä-

      • Anonyymi

        ISIS-vaimot kuuluisi laittaa noin 10-vuodeksi tehohoitoon psykiatriselle klinikalle pakkohoitoon, jotta heidät voisi sen jälkeen sopeuttaa Suomen yhteiskuntaan, tämä olisi järkevää toimintaa Suomen valtiolta.


    • Aloittaja: "Onko kukaan teistä ikinä......menettänyt jotain tärkeää? Jos on niin miltä tuntui? Opitko siitä jotain...?"

      Menetin äitini elämäni 20-luvulla. Jotenkin tuntui liian aikaisin menettää mutsini alle 30-vuotiaana. Ei tuntunut kivalta, mutta siitä oppi, että itseäni 17 vuotta vanhemmasta naisystävästä ja 5 1/2 vuotta vanhemmasta isosiskoista tuli minulle äidinkorvikkeita. Soitin heille, kun tarvitsin jossain asioissa "äidillisiä neuvoja". Kuolutta äitiä ei valitettavasti saa koskaan takaisin?

      • Anonyymi

        Rakas mummo kuoli jokin aika sitten, viimeinen kuva hänestä oli sellainen, oli mökillä hymyilevänä harmaahapsena, joka ilahduttaa vieläkin, viimeinen kuva hänestä, olikin viimeinen isovanhempi joka oli enää elossa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Rakas mummo kuoli jokin aika sitten, viimeinen kuva hänestä oli sellainen, oli mökillä hymyilevänä harmaahapsena, joka ilahduttaa vieläkin, viimeinen kuva hänestä, olikin viimeinen isovanhempi joka oli enää elossa.

        Mummi kuoli 2 1/2 vuotta äidin kuoleman jälkeen. Hän oli noin 90-vuotias vanha höppänä, jolla muisti ei enää pelannut. Äiti sen sijaan oli selvästi nuorempi. Joskus äiti ilmestyy uniini ja silloin monesti en muista hänen kuoleen vaan unissani elän niin kuin hän olisi elossa. Viimeisiä muistoja äidistäni oli se, että Stadissa Sörkässä olessani äiti soitti matkapuhelimeeni. Sen jälkeen oli hetken sairaalassa ja kuoli sinne. Äiti taisi soittaa minulle sairaalasta silloin. Muistaakseni olin puhelun aikaan jossain portaikossa lähellä Sörnäisten metroasemaa.


    • Anonyymi

      No kuule, elämä on luopumista. Se on aina vaikeaa, mutta siihen oppii.

      xLiner

    • Anonyymi

      Oikeastaan melkeinpä kaiken tässä on menettänyt mitä joskus on ollut, molemmat vanhemmat kuolleet eikä yhtäkään sukulaista ole jäljellä, exemäntä kusetti ja jätti jonka takia osittain menetin luottamuksen naisiin, läheinen ystävä hylkäsi ja sen takiakin menettänyt uskoa ihmisiin.

    • Anonyymi

      Sitten, kun minä kuolen, niin minut saa laskea hautaan hautausmaan traktorin trukkipiikeillä, kun ei ole hautaan laskijoita.
      Varmaan olen niin maatunut, kun minut löydetään kuolleena, että ketään ei ole koko hautajaisissa, kun sukulaisten määrä vähenee, eikä kukaan pidä yhteyttä, jollei itse ota yhteyttä muutamaan sukulaiseen.
      2-5 kuukautta menee helposti, ennenkuin joku sukulainen on ottanut yhteyttä.
      Useammin maahanmuuttajien kanssa olen tekemisissä eli viikottain, kuin sukulaisten, jotka eivät halua olla yhteyksissä.
      Viisi nais serkkua on, jotka eivät ole pitäneet mitään yhteyttä neljään vuoteen.
      Yhden nais serkun näin ylioppilas juhlissa, mutta ei se halunut jutella puolta minuuttia pidempään.


      t. Ätmi

    • Anonyymi

      Terveyden osaksi, mutta ei mitenkään pahasti.

    • Anonyymi

      Olen menettänyt uudehkon autoni tieltäsuistumisessa. Keli oli liian liukas siinä kohdassa täysin vierasta tietä. Ajoin alle suurimman sallitun nopeuden. Ei ollut tieltäsuistumisiin vakuutusta. Olin hommannut auton tuttavan avustuksella. Hän on paljon ostanut autoja, mutta ei älynnyt suositella kokonaista kaskoa. Jäljelle jäi vain velka ja romu. Romua yritän juuri myydä. No myös terveys jäi tallelle.
      Niin vähän ennen tuota suistumista menetin työpaikan. Tämä keväänä olin te-palveluiden kurssilla, mutta sekin jäi kesken kun en kovasta yrityksestä huolimatta löytänyt ilmaista harjoittelupaikkaa. Tänään olin ajaa kaverin autolla peurakolari, se oli metristä kiinni. Tuntuu siltä kun tekisi mitä tahansa niin aina vain epäonnistuu. Tällä viikolla ajoin auton ojaan ja aitaan kiinni.
      Tälläiset menetykset saavat mielen apeaksi. Tekisi mieli jäädä kotiin makaamaan sängynpohjalle.

      • Anonyymi

        Kannattaisiko sitä kulkea vaikka julkisilla jos on huono kuski.


      • Lähtölkohtaisesti oletetaan kyllä että auton hankkija itse ymmärtää kaskon hommata jos sitä tuntee tarvitsevansa. No ajelet sitten jatkossa julkisilla niin ei tuollaisia pääse sattumaan enää. Kaverinkaan autolla ei kannata sun lähteä ajamaan jos et varmista ensin että sillä on kinnerissään kasko kun saattaa sitten olla nuivana jos sattuu vahinkoja eikä ole sitä kaskoa.


      • Anonyymi

        Näillä kylillä ei julkiset kulje, ja kyllähän se on aika opetella jo kolmekymppisenä ajamaan. Asun pikkukaupungissa, jossa julkinen liikenne on vähäistä. Muutu tänne noin vuosi sitten Helsingistä, joten oma auto on ihan välttämätön. Viimetalvi oli ensimmäinen talveni ratissa. Vakuutusasiat ovat toki omalla vastuullani, olet aivan oikeassa. Harmittaa vain niin kovasti.
        Ajan autoa osa-aikatyökseni, ja ratissa tulee istuttua yli 6 tuntia ilman taukoja. Kyllä silloin jo keskittyminen herpaantuu. Kaverin auto toimii työautona, mutta ei siihen viimesattumuksesta kolhuja tullut. Ajoreitillä on muutama kohta, jossa on vaikea kääntää auto. Tie on kapea mökkitie ja niiden sivuilla valtaojat. Siitä ei pääse vois kuin kääntämällä ja peruuttamalla. Enhän minä nyt voi kukkapenkkiin ajaa. Aitaan peruuttaminen tapahtui, kun eräs paku oli jätetty huolimattomasti parkkiin tukkien peruutusreitin. Siltä sumpusta ei päässyt kuin vasta odottamalla, että pakun kuski siirtää auton.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Näillä kylillä ei julkiset kulje, ja kyllähän se on aika opetella jo kolmekymppisenä ajamaan. Asun pikkukaupungissa, jossa julkinen liikenne on vähäistä. Muutu tänne noin vuosi sitten Helsingistä, joten oma auto on ihan välttämätön. Viimetalvi oli ensimmäinen talveni ratissa. Vakuutusasiat ovat toki omalla vastuullani, olet aivan oikeassa. Harmittaa vain niin kovasti.
        Ajan autoa osa-aikatyökseni, ja ratissa tulee istuttua yli 6 tuntia ilman taukoja. Kyllä silloin jo keskittyminen herpaantuu. Kaverin auto toimii työautona, mutta ei siihen viimesattumuksesta kolhuja tullut. Ajoreitillä on muutama kohta, jossa on vaikea kääntää auto. Tie on kapea mökkitie ja niiden sivuilla valtaojat. Siitä ei pääse vois kuin kääntämällä ja peruuttamalla. Enhän minä nyt voi kukkapenkkiin ajaa. Aitaan peruuttaminen tapahtui, kun eräs paku oli jätetty huolimattomasti parkkiin tukkien peruutusreitin. Siltä sumpusta ei päässyt kuin vasta odottamalla, että pakun kuski siirtää auton.

        Joo no sitten toki se on vaan pakko tosiaan ajaa itse. No tulee sulla ainakin ajokokemusta noilla rattituntimäärillä ja kun noita haastavampia paikkoja niin varmaan olet keskimääräistä taitavampi kuski piankin jos et jo olekin. Tuossa varmaan vain harjaantuminen opettaa että mihin voi mennä ja missä kääntyy. Yhdelle kaverilleni joka nyt ammattiautoillut vaikka miten pitkään kanssa sattui ihan alussa esim. semmoista että oli rekka pitänyt hinurilla hakea pois kun oli peruuttanut liian hankalaan paikkaan mutta se oli olut opiksi, ei ole sen jälkeen sattunut kun oppinut tuntemaan ajoneuvon rajat ja lukemaan maastoa. Niin se tulee sullakin menemään, alkaa aina vaan paremmin sujumaan.,


      • Anonyymi

        Ensimmäisenä työpäivänäni jäin jumiin erään vanhan asumattoman maalaistalon eteen. Oli liukasta lumipeitteen alla. Silloin toki tarvin hinaajan apua, mutta hommat sain hoidettua työaikanani. 😆 Pakulla olen muutaman kerran joutunut ajelemaan laskettelukeskuksen rinneteitä pitkin. Onneksi oli tarpeeksi hv:tä moottorissa ja takaveto.


      • Anonyymi

        Nyt tiedät että halvemmaksi olisi tullut ajella taksilla joten älä osta enää autoa ettet telo toisia kun et osaa ajaa.


    • Anonyymi

      Minua oikeasti vähän pelotti kun täysin laillisella sivuvaunu-moottoripyörällä moottoritiellä noin 160km/h ilman mitään turvavöitä tietenkään jos on sivuvaupyörän siinä vaunussa kovissa kyydeissä... .ehdottaisin että moottoripyöräpoliiseile pitäisi pakottaa turvavyöt myöskin sitten aina.

      Mutta niin toisaalta tuollailset sivuvaunu-jutut ovat jämerämpiä, suojaa se korikin sitten kunhan on kypärät päässä, jos sattuu onnettomuus.

      Musiikkikappale, jossa on kolmipyöriä eli sivuvaunuja: https://www.youtube.com/watch?v=JhY9GOhFwN4

    • Anonyymi

      Joskus elämänhalun, mutta se tuli sitten takaisin.

    • Anonyymi

      Kaikki ei hajoa. Kadota itseään kriisissäkään. Vahva psyyke pitää koossa.

    • Anonyymi

      Hyvä keskustelunavaus. Minä olen menettänyt uskoni rakkauteen ja ihmisten pyyteettömyyteen. Ne ovat pistäneet minut erakoitumaan. En jaksa enkä halua enää olla ihmisten satutettavana. Töissäkin syön itsekseni ja olen mahdollisimman paljon erossa muista ihmisistä. Tiedän, että minua pidetään outona. Ihan sama. Ei kiinnosta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta

      Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä
      Lieksa
      90
      3910
    2. Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!

      1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille
      Maailman menoa
      604
      3717
    3. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      43
      3702
    4. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      13
      2351
    5. Näytit nainen sanoinkuvaamattoman ihanalta

      En voi unohtaa sinua. Pohdin nyt sinua.
      Ikävä
      63
      2291
    6. SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat

      SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka
      Maailman menoa
      327
      1988
    7. Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?

      Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.
      Tunteet
      123
      1967
    8. Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu

      Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.
      Maailman menoa
      187
      1806
    9. Ketä ammuttu ?

      Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?
      Juupajoki
      28
      1479
    10. Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari

      Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,
      Ikävä
      66
      1372
    Aihe