kelpaa kuunnella

Ihan kyynel pääsi pirahtamaan silmänurkkaan,
muistot nuoruudesta nousi mieleen,

silloin oli nuoruus, ensirakkus
ja juhannus,

häävalmistelut kiivaimmillaan,

koko kylä oli kutsuttu häihin,
kylän nuoret koristeli seurantaloa,
koivut tuoksu portaitten pielessä,
pihlajan kukat
ym luonnon kukat koriti salia,
pitopöytä notkui ruokaa
ja kaikenlaista herkkua,
kahvit ja kakut jälkiruuaksi,
orkesteri soitti musiikkia,
laulettiin, naurettiin
ja tansittiin koko yö seuraavaan aamuuna asti,

vieraita oli satoja,
jonkinverran oli tullut myös " kuokkavieraita "
naapurikylästä tansimaan ja juhlimaan häitä,

ne oli kuin vanhanajan härmän häät konsanaan,

oli kylätappeluita sun muuta norison kahinaa yönaikana,
pitkin peltoja jostiin ja tapeltihin, heh, nyt hymyilyttää,


tietenkin nuorten miesten keskeiset kahinat liittyi työttöihin,
tyttöjen päältä riideltiin,

oi niitä aikoja,
koko elämä oli silloin edessä,
tulevaisuudesta ei tietty mitä tuo tullessaan,
oltiin vaan silmittömästi rakastuneita,
se nuori rakkaus oli siihen aikaan aitoa,

nyt se kaikki on takan, elämä eletty,
lapset lapsenlapset , lastenlastenlapset maailmalla,

elämänmittainen avio pitkästi yli 50v päättyi puolison kuolemaan


ja nyt on vaan oma yksinäinen vanhuus sairauksineen ja muistoineen loppuelämän viihteenä elämän illassa,

tämän muistelon sai aikaan Lailla Kinnusen laulu " Pieni kukkanen "

kiitos siitä sinulle " Per-kel "