Aikani olen tätä pyöritellyt pienen tapaturman vuoksi. Tein tämän asian vähän kuin piilossa. Ilmoitan myöhemmin isommalle porukalle. Jos ikinä sattuisit lukemaan tämän ja jos mieleesi tulisi, että olisinko tämä minä, et ehkä ihmettelisi.
En osannut kuvitella sekuntiakaan, että kävisin siellä ja "hei keikki, oon lähössä" ja ihmiset kääntyisivät katsomaan. Sitten seisoisin siinä typeränä. Aina joku katsoo, aina joku kysyy, miksi.
En myöskään osannut kuvitella, että antaisin avaimet muka samalle, jolta ne sain vuosia sitten. Katsoisin muka niihin silmiin. Aiemmin joskus oli tilanteita, jolloin meinasin unohtaa, että muitakin oli paikalla. Ojentaisin avaimet hänelle käteen, kuten hän ne silloin minulle. Käteni ehkä hetken koskettaisi sitä kättä. Montahan hetkeä siinä olisi välähtänyt mielessä, jolloin vaistosin näkeväni hänet kohta tai jotenkin omituisesti tunsin hänen olevan jossakin lähistöllä ja kun käännyin, siellä hän seisoi.
En osannut kuvitella sekuntiakaan, että kävisin siellä ja "hei keikki, oon lähössä" ja ihmiset kääntyisivät katsomaan. Sitten seisoisin siinä typeränä. Aina joku katsoo, aina joku kysyy, miksi.
En myöskään osannut kuvitella, että antaisin avaimet muka samalle, jolta ne sain vuosia sitten. Katsoisin muka niihin silmiin. Aiemmin joskus oli tilanteita, jolloin meinasin unohtaa, että muitakin oli paikalla. Ojentaisin avaimet hänelle käteen, kuten hän ne silloin minulle. Käteni ehkä hetken koskettaisi sitä kättä. Montahan hetkeä siinä olisi välähtänyt mielessä, jolloin vaistosin näkeväni hänet kohta tai jotenkin omituisesti tunsin hänen olevan jossakin lähistöllä ja kun käännyin, siellä hän seisoi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.