Oon viimesen 1,5 vuoden aikana avautunu ties minne internetissä, mutta edelleen on paha olla ja koittaa nauttia mistään.
Mulla alkaa abivuosi lukiossa pian ja voin sanoo että siinä missä lukio on ollu mun elämäni parasta aikaa, niin se on tavallaan ollu myös yhtä helvettiä. 1. vuoden joulun jälkeen ihastuin täysin erääseen abiturientti tyttöseen enkä saanu sitä mielestäni. Kohdattiin käytävillä vain muutaman kerran, koska hänellä alkoi lukio olla lopuillaan, olin silti aivan myyty. Koitin kerätä itteni ja jollakin tapaa tehdä kontaktia, mutta ongelma oli siinä, ettei hän käyttänyt minkäänlaisia sosiaalisia medioita enkä tavannu häntä ollenkaan missään. Kuukaudet kulu ja mietin koko asiaa jatkuvasti. 1. lukiovuosi loppu, hän valmistui ylioppilaaksi enkä saanu aikaseks yhtään mitään. Heinäkuussa kohtasin hänet aivan yllättäen uimarannalla, hän oli tullut kaverinsa kanssa sinne. Keräsin kyllä itteni, mutta en todellakaan tienny mitä luontevaa olisin voinu siinä kohtaa sepittää, eihän edes tunne mua. Hän lähti rannalta ja lähdin kotiin sillä mielellä että tyyliin elämä on just loppunu.
No, kesätyöt loppu, koulut alko ja oli taas yksi vuosi lukiota edessä. En tietenkään kuullu tästä ihmisestä mitään, koska ei ollu mitään kontaktia. Joulu- tammikuun vaihteessa tapahtui jotain, mistä hypähdin melkein ilmaan: hän oli aktivoinut taas facebook-tilinsä ja huomasin että oltiin kavereita siellä. Ilmeisesti joskus aikanaan oltiin päädytty kavereiks vaikka ei sinällään tunnettu, hän sattuu vain olemaan siskoni kanssa samaa ikäluokkaa (-99) kun itse olen -01 syntynyt. Ikäeroa on tarkalleen 1 vuosi ja 8kk, mikä olikin yksi tekijä miksen "uskaltanut" lähestyä häntä kun opiskelimme vielä samassa koulussa ennen hänen valmistumistaan, koin ja koen ehkä edelleen että hän pitäis mua täysin pentuna tms. en mä tiedä..
Viime tammikuussa hän myöskin loi itselleen instagram-tilin ja ajattelin että "nyt tai ei koskaan, jumalauta mä teen tän". Lähdin lenkille hakemaan rohkeutta, tulin kotiin, ennen suihkua pistin hänelle instagramin puolella yksityiviestiä ja SAMMUTIN puhelimen kuumotuksissani. Viesti oli jotakuinkin: "Moikka hymynaama, Sä oot vissii X?" ja kysyväemoji perään... Hän ei kuitenkaan vastannut siihen mitään. Instagramissahan jos joku laittaa ekaa kertaa viestiä ni voit katsoa sen viestin ja painaa nappia joka varmistaa, että katsomisesta ei tuu ilmoitusta lähettäjälle. Mutta miksi hän olis tehny niin? Ei hän varmastikaan osannu esim. yhdistää mua nimestä naamaan. Koin siinä kohtaa taas, että tässäkö tää oli, en saa koskaan mitään aikaan.
No, alkoi olla helmikuu ja vanhojen tanssit läheni. Jollakin hyppytunnilla taas masistelin ja ajattelin että "on se nyt helvetti, kyllä mun pitää yrittää päästä edes keskustelukontaktiin" ja laitoin samankaltaisen viestin facebookissa, jotta hän varmasti saa viestin ja saan varmistuksen vastaanottamisesta... hän vastasi aika nopeasti ja pist i"Joo "kiusaantuneen hymiön" vai miten sen nyt haluaakaan tulkita, koska facebook messengerissä kyseinen hymiö on ehkä enemmänkin yllättyneennäköinen
Keskustelu jotenkin kuivu kasaan, en osannu ylläpitää sitä, joten seuraavana päivänä ajattelin ettei mulla oo mitään menetettävää. Pistin vielä viestin, jossa tiedustelin mihin hän päätyi lukion jälkeen. Voin copy pastea kyseisen ketjun tähän, koska en osaa tulkita yhtään:
Minä: Saaks muuten kysyy mihin päädyit lukion jälkeen? Ymmärrän kyllä jos menee liian henkilökohtaiseks
Hän: Mulla on välivuosi nyt, olin vapaaehtoistöissä Costa Ricalla ja 2vk päästä muutan ainakin puoleksi vuodeksi Australiaan
Minä: Wow, siistiä. Australiassa asuu sukulaisia ja sinne on kyllä pakko päästä joskus käymään, vaikka sijaitseekin toisella puolella palloo
Hän: Nauruemoji peukku
Minä: On varmasti aika outoa kun joku tuntematon pistää viestiä. Oltiin samassa lukiossa mutta en koskaan osannu yhdistää. Vaikutit mukavalta ni päätin vaan tällee kylmiltää pistää viestiä. Toivottavasti en ollu liikaa häiriöks, oli mukava jutella ja hyvää matkaa sulle joka tapauksessa hymiö
Hän: Et toki ja kiitos!
Teinkö itestäni täysin pellen? Koittiko hän vain vältellä ja päästä ulos keskustelusta? Sanokaa suoraan jooko.
Olin täysin murtunu kun kuulin hänen reissustaan. Monesti koulupäivän jälkeen menin jopa saunaan miettimään asiaa ja masistelemaan, koska tuntu että elämä loppuu. Nyt oon kuitenkin seurannu hänen matkaansa instagramin kautta, siis sen mitä sieltä nyt voi seurata. Hän on tavannu hirveästi uusia ihmisiä ja tuun jokakertya mustasukkaseks kun näänkin hänet samassa tilassa joidenkin jätkien kanssa tai kun he seuraavat häntä somessa. Ei mulla ole siihen oikeutta, hän tuntee heidät paremmin ja oon hänelle ihan mr. nobody.
Asia kuitenkin on niin, että pian tuo "ainakin puoleksi vuodeksi australiaan" on kulunut ja hän saattaa tulla takaisin. Oisko mulla mitään mahiksia? Oisko mitään järkeä pistää viestiä, tietäis vaan mitä kirjoittaisin?
Teen itestäni ihan pellen ilmeisesti...
Mulla alkaa abivuosi lukiossa pian ja voin sanoo että siinä missä lukio on ollu mun elämäni parasta aikaa, niin se on tavallaan ollu myös yhtä helvettiä. 1. vuoden joulun jälkeen ihastuin täysin erääseen abiturientti tyttöseen enkä saanu sitä mielestäni. Kohdattiin käytävillä vain muutaman kerran, koska hänellä alkoi lukio olla lopuillaan, olin silti aivan myyty. Koitin kerätä itteni ja jollakin tapaa tehdä kontaktia, mutta ongelma oli siinä, ettei hän käyttänyt minkäänlaisia sosiaalisia medioita enkä tavannu häntä ollenkaan missään. Kuukaudet kulu ja mietin koko asiaa jatkuvasti. 1. lukiovuosi loppu, hän valmistui ylioppilaaksi enkä saanu aikaseks yhtään mitään. Heinäkuussa kohtasin hänet aivan yllättäen uimarannalla, hän oli tullut kaverinsa kanssa sinne. Keräsin kyllä itteni, mutta en todellakaan tienny mitä luontevaa olisin voinu siinä kohtaa sepittää, eihän edes tunne mua. Hän lähti rannalta ja lähdin kotiin sillä mielellä että tyyliin elämä on just loppunu.
No, kesätyöt loppu, koulut alko ja oli taas yksi vuosi lukiota edessä. En tietenkään kuullu tästä ihmisestä mitään, koska ei ollu mitään kontaktia. Joulu- tammikuun vaihteessa tapahtui jotain, mistä hypähdin melkein ilmaan: hän oli aktivoinut taas facebook-tilinsä ja huomasin että oltiin kavereita siellä. Ilmeisesti joskus aikanaan oltiin päädytty kavereiks vaikka ei sinällään tunnettu, hän sattuu vain olemaan siskoni kanssa samaa ikäluokkaa (-99) kun itse olen -01 syntynyt. Ikäeroa on tarkalleen 1 vuosi ja 8kk, mikä olikin yksi tekijä miksen "uskaltanut" lähestyä häntä kun opiskelimme vielä samassa koulussa ennen hänen valmistumistaan, koin ja koen ehkä edelleen että hän pitäis mua täysin pentuna tms. en mä tiedä..
Viime tammikuussa hän myöskin loi itselleen instagram-tilin ja ajattelin että "nyt tai ei koskaan, jumalauta mä teen tän". Lähdin lenkille hakemaan rohkeutta, tulin kotiin, ennen suihkua pistin hänelle instagramin puolella yksityiviestiä ja SAMMUTIN puhelimen kuumotuksissani. Viesti oli jotakuinkin: "Moikka hymynaama, Sä oot vissii X?" ja kysyväemoji perään... Hän ei kuitenkaan vastannut siihen mitään. Instagramissahan jos joku laittaa ekaa kertaa viestiä ni voit katsoa sen viestin ja painaa nappia joka varmistaa, että katsomisesta ei tuu ilmoitusta lähettäjälle. Mutta miksi hän olis tehny niin? Ei hän varmastikaan osannu esim. yhdistää mua nimestä naamaan. Koin siinä kohtaa taas, että tässäkö tää oli, en saa koskaan mitään aikaan.
No, alkoi olla helmikuu ja vanhojen tanssit läheni. Jollakin hyppytunnilla taas masistelin ja ajattelin että "on se nyt helvetti, kyllä mun pitää yrittää päästä edes keskustelukontaktiin" ja laitoin samankaltaisen viestin facebookissa, jotta hän varmasti saa viestin ja saan varmistuksen vastaanottamisesta... hän vastasi aika nopeasti ja pist i"Joo "kiusaantuneen hymiön" vai miten sen nyt haluaakaan tulkita, koska facebook messengerissä kyseinen hymiö on ehkä enemmänkin yllättyneennäköinen
Keskustelu jotenkin kuivu kasaan, en osannu ylläpitää sitä, joten seuraavana päivänä ajattelin ettei mulla oo mitään menetettävää. Pistin vielä viestin, jossa tiedustelin mihin hän päätyi lukion jälkeen. Voin copy pastea kyseisen ketjun tähän, koska en osaa tulkita yhtään:
Minä: Saaks muuten kysyy mihin päädyit lukion jälkeen? Ymmärrän kyllä jos menee liian henkilökohtaiseks
Hän: Mulla on välivuosi nyt, olin vapaaehtoistöissä Costa Ricalla ja 2vk päästä muutan ainakin puoleksi vuodeksi Australiaan
Minä: Wow, siistiä. Australiassa asuu sukulaisia ja sinne on kyllä pakko päästä joskus käymään, vaikka sijaitseekin toisella puolella palloo
Hän: Nauruemoji peukku
Minä: On varmasti aika outoa kun joku tuntematon pistää viestiä. Oltiin samassa lukiossa mutta en koskaan osannu yhdistää. Vaikutit mukavalta ni päätin vaan tällee kylmiltää pistää viestiä. Toivottavasti en ollu liikaa häiriöks, oli mukava jutella ja hyvää matkaa sulle joka tapauksessa hymiö
Hän: Et toki ja kiitos!
Teinkö itestäni täysin pellen? Koittiko hän vain vältellä ja päästä ulos keskustelusta? Sanokaa suoraan jooko.
Olin täysin murtunu kun kuulin hänen reissustaan. Monesti koulupäivän jälkeen menin jopa saunaan miettimään asiaa ja masistelemaan, koska tuntu että elämä loppuu. Nyt oon kuitenkin seurannu hänen matkaansa instagramin kautta, siis sen mitä sieltä nyt voi seurata. Hän on tavannu hirveästi uusia ihmisiä ja tuun jokakertya mustasukkaseks kun näänkin hänet samassa tilassa joidenkin jätkien kanssa tai kun he seuraavat häntä somessa. Ei mulla ole siihen oikeutta, hän tuntee heidät paremmin ja oon hänelle ihan mr. nobody.
Asia kuitenkin on niin, että pian tuo "ainakin puoleksi vuodeksi australiaan" on kulunut ja hän saattaa tulla takaisin. Oisko mulla mitään mahiksia? Oisko mitään järkeä pistää viestiä, tietäis vaan mitä kirjoittaisin?
Teen itestäni ihan pellen ilmeisesti...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.