Pedofilian uhri

käyppä lukemassa runopalstalta sinin kirjoitus.
valoisuutta elämääsi.

Asia oli minulle arka 40 ikävuoteen saakka, vaikka tapahtui vain koskettelua ja 4-vuotiaan lapsen seksuaalinen herääminen, orgasmiin saakka
Kun näin nelikymppisenä sen miehen, alkoi paraneminen. Yritin puhua siitä terapiassa, mutta en saanut siitä mitään. Olen puhunut siitä uusille kumppaneilleni ja ystävilleni, jopa ventovieraille. Oli suuri vapauden tunne kun sain asian ulos ja tunnen olevani aivan normaali nainen, joka saa nauttia seksistä eikä tarvitse tuntea häpeää.

Haluaisin auttaa muitakin ja keskustella aisasta.
On kuitenkin paljon sellaisia asioita, joita ei voi käsitellä kuin saman kokeneen ihmisen kanssa ja mieluiten kasvousten.

Oon voimissan kirjoitti:

Asia oli minulle arka 40 ikävuoteen saakka, vaikka tapahtui vain koskettelua ja 4-vuotiaan lapsen seksuaalinen herääminen, orgasmiin saakka
Kun näin nelikymppisenä sen miehen, alkoi paraneminen. Yritin puhua siitä terapiassa, mutta en saanut siitä mitään. Olen puhunut siitä uusille kumppaneilleni ja ystävilleni, jopa ventovieraille. Oli suuri vapauden tunne kun sain asian ulos ja tunnen olevani aivan normaali nainen, joka saa nauttia seksistä eikä tarvitse tuntea häpeää.

Haluaisin auttaa muitakin ja keskustella aisasta.
On kuitenkin paljon sellaisia asioita, joita ei voi käsitellä kuin saman kokeneen ihmisen kanssa ja mieluiten kasvousten.

Sisintäni jäytää vieläkin talon työmiehen yölliset hipelöinnit, muistona elin ikäinen frigiditeetti. Avioliitto kesti 30v, mies kuoli, 2lasta tuo päiviini hyvää oloa.

etsijä kirjoitti:

Sisintäni jäytää vieläkin talon työmiehen yölliset hipelöinnit, muistona elin ikäinen frigiditeetti. Avioliitto kesti 30v, mies kuoli, 2lasta tuo päiviini hyvää oloa.

Jos suinkin voit tavata tämän hipelöijän, pääset vihasi alkuun. Et voi oikein toipua, ennen kuin olet vihannut kunnolla. Hän on tehnyt kamalan teon ja sinä olet uhri!
Rikos vanhenee 10 vuodessa, mutta katkeruus kestää hautaan saakka.

ja olen samaa mieltä. Aihe arka täällä puitavaksi...aihe sinällään hyvä...ajankohtainen ja koskettava mutta ei tänne. Meillä on edessämme vai kuvaruutu mutta ei ihmistä sen takana...Paljon samaa luemme lehdistä, mutta nekin ovat siellä kaikille luettaviksi..ehkä opettavinakin...

kuten tuossa toisessa vastauksessa totesin, avautuminen parantaa. Arvo ei mene, vaan tilalle tulee itsensä hyväksyminen.

oon voimissain kirjoitti:

kuten tuossa toisessa vastauksessa totesin, avautuminen parantaa. Arvo ei mene, vaan tilalle tulee itsensä hyväksyminen.

hirveää kun aikuisen tekemästä pahasta, lapsi saa syylisyyden taakan.

Kuinkahan ihmismieli rakentuu niin, että hän yleensä aina syyttää itseään ensimmäisenä jos esim. vanhemmilla on huonot välit ja he ovat eroamassa - minusta se on kohtuutonta. Tuntuu ettei se voi olla kasvatuksenkaan tulosta, kuin olisi syylisyysgeeni jo perimässä.

kysyä, ei tarvitse vastat, mutta eikö sitä lapsestasi huomannut, että jotain on pielessä?

Pirre* kirjoitti:

kysyä, ei tarvitse vastat, mutta eikö sitä lapsestasi huomannut, että jotain on pielessä?

ettet ymmärrä tätä syytökseksi, johan kohdallesi tullut asia, jota hirveämpää ei lapselleen toivoisi *halaus ja silitän sinua hiljaa*..

Pirre* kirjoitti:

kysyä, ei tarvitse vastat, mutta eikö sitä lapsestasi huomannut, että jotain on pielessä?

Pedofiili toimii niin, että pelottolee lapsen, ettei hän kerro asiasta. Kun lapsi on "koukussa" hän voi jatkaa omaa taipumustaan. Minä en uskaltanut puhua ja kun hänen koskettelunsa tuntuivat hyvältä hakeuduin hänen seruaansa.
Isompi siskoni oli puhunut äidille ja hän alkoi seurata tilannetta ja puuttui siihen. Onneksi ennenkuin tilanne pääsi pidemmälle.
Pahinta oli kuitenkin se, että vanhemmat eivät vieneet asiaa pidemmälle ja luulin koko ikäni, että vain minä tiedän asasta ja häpsesin ja inhosin itsenäni ja seksi oli vain humalassa siedettävää. Tämä hyväksikäyttäjä oli silloi 17 v. ja minä 4 v. Näitä ihmisiä liikkuu koko ajan ympärillämme ja minulla on suuri huoli myös lastenlapistani (tyttöjä). Voin sanoa, että koko nuoruus ja aikuisuus kuluivat hukkaan tämän asian vuoksi. Nyt olen onnellin kun olen saanut asian ulos ja puhttua ja tästä pitää puhua, kuten sanoin pedofiili toimii erittäin ovelasti

Oon voimissan kirjoitti:

Pedofiili toimii niin, että pelottolee lapsen, ettei hän kerro asiasta. Kun lapsi on "koukussa" hän voi jatkaa omaa taipumustaan. Minä en uskaltanut puhua ja kun hänen koskettelunsa tuntuivat hyvältä hakeuduin hänen seruaansa.
Isompi siskoni oli puhunut äidille ja hän alkoi seurata tilannetta ja puuttui siihen. Onneksi ennenkuin tilanne pääsi pidemmälle.
Pahinta oli kuitenkin se, että vanhemmat eivät vieneet asiaa pidemmälle ja luulin koko ikäni, että vain minä tiedän asasta ja häpsesin ja inhosin itsenäni ja seksi oli vain humalassa siedettävää. Tämä hyväksikäyttäjä oli silloi 17 v. ja minä 4 v. Näitä ihmisiä liikkuu koko ajan ympärillämme ja minulla on suuri huoli myös lastenlapistani (tyttöjä). Voin sanoa, että koko nuoruus ja aikuisuus kuluivat hukkaan tämän asian vuoksi. Nyt olen onnellin kun olen saanut asian ulos ja puhttua ja tästä pitää puhua, kuten sanoin pedofiili toimii erittäin ovelasti

Tyttäreni joutui Pedofiilin uhriksi.Kun asia tuli julki tyttäreni teki rikosilmoituksen ja raskas prosessi pyörähti käyntiin.Päätin etten jätä häntä yksin vaan olen hänen tukenaan.Olemme läpi käyneet raskaan sairaala-hoitojakson , johon on sisältynyt pakkohoitoa ja erittäin rankkoja lääkityksiä. Nyt on valoa tullut tyttäreni elämään, Pedofiili istuu linnassa ja voimme jollain tavoin alkaa rakentaa pienistä palasista tyttärelleni elämän pilareita.Terapia kuuluu nyt ja ehkä loppuelämän hänen elämänsä kuvioon, mutta hyvä näin.Vanhemmat uskokaa lapsianne, kun he kertovat teille ns. kamaluuksia, älkää vähätelkö vaan olkaa tukena ja antakaa turvallista rakkautta.

Pirre* kirjoitti:

kysyä, ei tarvitse vastat, mutta eikö sitä lapsestasi huomannut, että jotain on pielessä?

En todella huomannut mitään. En yhtään mitään.
Vaska sitten aloin huomata, kun lapseni kasvoi ja olisi ollut aika solmia kokeilevia suhteita vastakkaiseen sukupuoleen. Vasta sitten alkoivat ongelmat. Pienenä hän oli kuin kuka tahansa, iloinen ja leikkivä tyttö.

Pirre* kirjoitti:

ettet ymmärrä tätä syytökseksi, johan kohdallesi tullut asia, jota hirveämpää ei lapselleen toivoisi *halaus ja silitän sinua hiljaa*..

En ajatellut, että se olisi syytös. Niitä itsesyytöksiä on ollut ihan kauhean paljon.
Syytöksiä juuri siitä, miksi en huomannut.
Syytöksiä siitä, miten en osannut suojella lastani. Pahempaa ei lapselle voi tapahtua, sen tähden toivonkin, että vanhemmat olisivat tarkkoja. Koskaan ei voi tietää.

Oon voimissan kirjoitti:

Pedofiili toimii niin, että pelottolee lapsen, ettei hän kerro asiasta. Kun lapsi on "koukussa" hän voi jatkaa omaa taipumustaan. Minä en uskaltanut puhua ja kun hänen koskettelunsa tuntuivat hyvältä hakeuduin hänen seruaansa.
Isompi siskoni oli puhunut äidille ja hän alkoi seurata tilannetta ja puuttui siihen. Onneksi ennenkuin tilanne pääsi pidemmälle.
Pahinta oli kuitenkin se, että vanhemmat eivät vieneet asiaa pidemmälle ja luulin koko ikäni, että vain minä tiedän asasta ja häpsesin ja inhosin itsenäni ja seksi oli vain humalassa siedettävää. Tämä hyväksikäyttäjä oli silloi 17 v. ja minä 4 v. Näitä ihmisiä liikkuu koko ajan ympärillämme ja minulla on suuri huoli myös lastenlapistani (tyttöjä). Voin sanoa, että koko nuoruus ja aikuisuus kuluivat hukkaan tämän asian vuoksi. Nyt olen onnellin kun olen saanut asian ulos ja puhttua ja tästä pitää puhua, kuten sanoin pedofiili toimii erittäin ovelasti

Minäkin haluaisin auttaa lastani parhaalla mahdollisella tavalla. Hän käy psykoterapiassa, Toivon että siitä on hyötyä.
Millä tavalla puhumalla sait "solmuja" avattua??
Kenen kanssa puhuit? Ammattiauttajan?

Tarlinda kirjoitti:

Tyttäreni joutui Pedofiilin uhriksi.Kun asia tuli julki tyttäreni teki rikosilmoituksen ja raskas prosessi pyörähti käyntiin.Päätin etten jätä häntä yksin vaan olen hänen tukenaan.Olemme läpi käyneet raskaan sairaala-hoitojakson , johon on sisältynyt pakkohoitoa ja erittäin rankkoja lääkityksiä. Nyt on valoa tullut tyttäreni elämään, Pedofiili istuu linnassa ja voimme jollain tavoin alkaa rakentaa pienistä palasista tyttärelleni elämän pilareita.Terapia kuuluu nyt ja ehkä loppuelämän hänen elämänsä kuvioon, mutta hyvä näin.Vanhemmat uskokaa lapsianne, kun he kertovat teille ns. kamaluuksia, älkää vähätelkö vaan olkaa tukena ja antakaa turvallista rakkautta.

Miten voi todistaa, että hyväksikäyttöä on tapahtunut? un teitte rikosilmoituksen, mitä toimenpiteitä se edellytti?

Ulla kirjoitti:

Minäkin haluaisin auttaa lastani parhaalla mahdollisella tavalla. Hän käy psykoterapiassa, Toivon että siitä on hyötyä.
Millä tavalla puhumalla sait "solmuja" avattua??
Kenen kanssa puhuit? Ammattiauttajan?

Anteeksi kun en ole vastannut, en ole ollut tietokoneen ääressä vähään aikaan.

En pystynyt puhumaan asiasta kenellekään 38 ikävuoteen saakka. Joitakin juttuja humalassa yritin miehellini kertoa, mutta sekin oli vaikeaa. Yleensä hän kuittasi asian, että kaikillehan tuollaista sattuu.

Tämä hyväksikäyttämies tuli sitten lapsuudenkodissani käyään ja silloin oli äitienpäivä, jolloin minäkin menin sinne. Minua jännitti kovasta nähdä hänet. Ja kun näin hänet, minulle tuli sääli, en edes osannut vihata.

Sen huolen kuitenkin pidin, että kerroin asiata vanhemmillei, koska luulin, etteivät he tiedä koko asiasta. He tiedivätkin ja vyyhti alkoi purkautua. En halunnut, että tämä mies käy enää koskaan kotitalossani, koska kesäisin siellä on sisarusteni lapsia hoidossa. Miehellä oli suklaapatukoita ja muita tykötarpeita lapsia varten, hän tarjosi pikkupojallenikin ensimmäiseksi karkkia.

Tämän asian sain järjestykseen, mutta sitten alkoi oma purkautumiseni. Puhuin asiasta ensin humalassa, aivan sama kenelle. Minulle tuli avioero ja solmin heti perään uuden. Tässä toisessa liitossa, valitettavasti, koin ne kaikki vihan tunteet, jotka olisi pitänyt kohdistaa siihen hyväksikäyttäjään. Ero tuli siitäkin. Kävin terapiassa ensin mustasukkaisuuden vuoksi ja sitten tämän hyväksikäytön vuoksi. Siellä sain voimia ymmärtää, että vihan tunne oli oikeutettu kokea, vaikka vastapuolena olikin toinen henkilö.

Nyt olen ollut kolme vuotta satunnaisissa suhteissa ja opetellut nauttimaan seksistä seksinä ja hyväsyttävänä asiana. Tuntuu, että olen vihdoin sen oppinut.

Nyt olen tavannut ihanan miehen ja suhde on alkanut tasavertaisen, eikä minään riippuvuussuhteena.
Ehkä paranemisen edellytyksenä on käydä vihan tunteet läpi. Lapsi ei välttämättä edes osaa vihata sellaita miestä, joka tekee hänelle hyvää. Eikä sitä aikuisenakaan ole helppo ymmärtää, mieluummin syyttä itseään.
Oulussa on hyvä terapeutti, Päivi Janhunen, johon kannattaa ottaa yhteyttä.

niin olin vähän yli 8vuotias hyväksikäytön alkaessa ja melkein 13 sen loppuessa ja hyväsikäyttäjät yli 40 kymppisiä miehiä