Sitä voinko välttää, en, se vain nousee
jostain silmieni eteen kajastamaan jotain
mikä voisi olla totta, kadoten jonnekin
taas, noustakseen pian uudelleen kuin
auringon nousu
ja lasku
hyvä näinkin...kenties?
jostain silmieni eteen kajastamaan jotain
mikä voisi olla totta, kadoten jonnekin
taas, noustakseen pian uudelleen kuin
auringon nousu
ja lasku
hyvä näinkin...kenties?
Vastaukset 7
Vanhimmat
sinut näen kaikessa,
vastaantulevissa ihmisissä,
monitorini nurkalla hymyilevät kasvosi.
Puhelussa kuulen äänesi,
oletko se sinä,
ei et ole,
minä vain kuvittelen.
Kaipaus on kaunista,
ikävä syvää.
Näenkö sinut kenties tänään oikeasti?
sadepisara, kiitos siitä.
Ehkä tämmoisillä polttoaineilla
moottorini lähtee käyntiin taas
ajatuksissani illalla kun menen nukkumaan, yöllä unissani, aamulla herätessäni, päivällä lukiessani niin etten voi mihkään muuhun keskittyä
Vain sinä olet mielessäni
on helppoa olla yksinäinen,
noin hyvällä ja kauniilla
palautteella, vaikka siipi
maassa ja ajatukset kuolleet,
masentaneet, vain sanoja, ei
tekoja.Kiitos Tyty!
eiköhän tämä tästä...
kerran minulle ojensit kätesi,
lohtua annoit.
Nyt ojennan käteni,
sinuun luon eloa,
sillä olethan kanssamme.
muistan hurjan tanssimme, vieläkö
jalkasi ketterä nousee heinänkorren
lailla sadeilman jälkeen maantien
vieressä sitsontiaisten pörrätessä
esileikkiään lehmänkakkaran vieressä?
Olen kanssanne ja en ole.
Olen hajoamassa jotenkin,
ehkä synnytän kohta jotakin,
uutta, toivotaan,palataan.
ihanasti ajattelet minusta.
tapaamme vielä oikeastikin.