Kirjoitit asiallisen ja kiihkottoman kuvauksen 70-luvun "kososlaisuudesta" ja muistakin hengistä jotka tuolloin olivat pinnalla ja niistä tehtiin parannusta.
Osaatko sanoa, että mikä johti tällaisten henkien ilmaantumiseen? Miksi yhtäkkiä ihmisiin tuli tuollaisia henkiä, jos niitä ei aiemmin ollut? Yhteiskunnallinen tilanne kenties vai mikä oli syynä?
Osaatko sanoa, että mikä johti tällaisten henkien ilmaantumiseen? Miksi yhtäkkiä ihmisiin tuli tuollaisia henkiä, jos niitä ei aiemmin ollut? Yhteiskunnallinen tilanne kenties vai mikä oli syynä?
Vastaukset 52
Vanhimmat
enpä huomannut kysymystä, nyt en ehdi vastaamaan, palataan asiaan huomenna.
Raamatussa puhutaan hengistä paljon. Pahalle hengelle on siellä paljon nimiä; niiden päämies itse Perkele.
-Lisäksi mainitaan esim Jumalan pilkkaaja, panettelija, kantelija. Myös Belsebub, Ylpeiden kuningas, jumalattomien isä, maailman ruhtinas, vihollinen, paha, saatana, miestappaja, kiusaaja, valheen isä, Asmondeus, Legio, vanha mato, lohikäärme, väkevä haarniskoitu, Abaddon, kiljuva jalopeura jne.
Jeesus ajoi seitsemän perkelettä Maria Magdalenasta.- Tämä oli sama Maria, jolle Jeesus näyttäytyi ensimmäisenä ylösnousemuksensa jälkeen.
Nykyajassa pahat henget ovat melko harvoin esillä. Ne ovat "kadonneet" samoin kuin myös synti-käsite.
Eivät henget mitenkään ole "ilman saastetta", jotka noin vain ilmaantuisivat ja laskeutuisivat ihmisten päälle.
Se, että juuri 60-70-luvuilla jouduttiin suoranaiseen taisteluun pimeyden henkivaltoja vastaan, sillä on oma historiallinenkin kehityskaarensa; tuli Jumalan aika. Lisäksi oli muutamia yhteiskunnallisia ilmiöitä, joiden kautta väärän hengen hedelmät tulivat esille. .....jatkuu...
Uskovainenkin ihminen lankeaa syntii, näinhän meille kaikille käy, ei ole synnitöntä. Omatunto tulee kipeäksi ja nuhtelee. Jos saa voiman tunnustaa ja "panna rikkeen pois" armon pohjattomaan mereen, niinkuin vanhat joskus sanoivat, ja myös sopia riitapuolen kanssa tai miten asia onkin tapahtunut, omatunto rauhoittuu ja ilo palautuu. Jos synti jää tunnolle, se aikansa muistuttaa. Kun tulee lisää lankeemuksia, jotka yrittää "painaa villaisella", omatunto vähitelle turtuu ja paatuu ja lakkaa nuhtelemasta.
Pyhä Henki pakenee ihmisestä, eikä hän itse tiedä, milloin se tapahtui. Saattaa jäädä ulkonainen suun tunnustus, mutta sydämen usko on kuollutta. Pyhä henki lähtee, mutta kuollut usko jää; omavanhurskaus, tekojen oppi, tapauskovaisuus....ja se se vasta luja onkin ja oikeaoppinen!. Tällaista tapauskoa oli paikkapaikoin jo sotien jälkeen; saatettiin esim kirota navautella, vaikka oltiin "uskoa tunnustavia".
Kun Pyhä Henki pakenee saastaisesta sydämestä, sinne tulee toinen hallitsija. On vain kaksi valtakuntaa; Pyhän Hengen valtakunta ja Perkeleen valtakunta.....jatkuu.....
Yhteiskunnassa oli 60-70-luvuilla ilmiöitä, joissa uskossaan kuivuneiden ja kuolleiden ja Pyhästä hengestä osattomien ihmisten sieluntila tuli esille.
Perhesuunnittelu muodostui tavallaan vedenjakajaksi; maallistuneet ja myös kovin sivistyneet "uskovaiset" hyväksyivät ehkäisyn. Lainkiivaudessa olevat "oikeaoppiset" kurittivat ankaralla kädellä hyväksyjiä; kummllakaan puolella ei ollut oikea sieluntila eikä Henki.
Televisiokysymyksessä oli jokseenkin samankaltaiset rintamalinjat.
Politiikka kuohutti monia; SMP:n sinänsä oikeat ja köyhää kansanosaa puolustavat teesit kiinnostivat monia. Toisaalta ymmärrettiin, ettei vennamolaisuuden räyhäkäs protestoiva linjapuhe sovi uskovaiselle. Monet olivat tavattoman kiivaita tässä kamppailussa.
-Jo 60-luvulla oli kuohuntaa vasemmistopuolueista; ateismin ja vallankumouksellisen taustan vuoksi uskovaiset pitivät parhaana olla kannattamatta niitä. Joitakin tämäkin linjanveto kangersi.
Myös kristillinen puolue aiheutti keskustelua; yhteiskunnalliset aatteet siinä ovat sinänsä oikeita, mutta ekumeeninen sekauskonnollisuus puolueessa tuntui sellaiselta sopalta, johon ei uskovaisena voinut lusikkaansa pistää.
Porvaripuolueet eivät sinänsä ole sen "uskovaisempia"; ne vai jäivät jäljelle kun edellämainittuja seikkoja puntaroitiin.
Jo Ilmestyskirjassa kirjoitetaan: "...sinulla on se nimi, että elät, mutta kuitenkin olet kuollut..."
Tällaiseen sieluntilaan joutuneet olivat kaikkien näidenkin yhteiskunnan virtausten heiteltävinä. Kamppailua käytiin oikean opin puolesta sinänsä, mutta sota-aseet olivat hukassa.
Joku toteskin äskettäin:"Oli suuri Jumalan ihme ja armo, että Siioni kesti kaiken tämän."
Armollinen ja laupias on Jumala.
Kiitos taas muisteloista. Jotenkin olet saanut laitettua tuohon tekstiin oleelliset asiat niin järjestelmällisesti, että niistä saa ulkopuolinenkin (ja uskovainen, joka ei itse ole noita aikoja elänyt) Jumalan lasten näkemyksen aiheesta.
Ilmeisestikin töröläläisyys/sillanpääläisyys olivat hempeämmän suuntauksen näkyvä ilmaus. (Hehän mm. antoivat julkilausumia, joissa ilmoittivat hyväksyvänsä tv:n ja vasemmistopuolueet). Pystytkö sanomaan, mahtoiko sinne mennä myös toisen suunnan edustajia (lakihenkisiä)?
"hengistä" puhuttaessa oli kyse ja on aina ollut ja on edelleenkin vain kahdesta hengestä. Tämä pätee niin kauan kuin tämä maailmakin.
On Pyhä Henki ja sen kokoama seurakunta ja toinen on pimeyden ruhtinaan henki ja valtakunta.
Kuten ensimmäisessä viestissäni luettelin, jo Raamatussa on perkeleelle eri nimityksiä. Raamattu myös kertoo, että paha henki voi muuttaa muotoaan.
Noissa 70-luvun taisteluissa pimeyden päämiehen erimuotoiset ja -korostuksiset henget ilmenivät laidasta laitaan.
Variaatioita oli oikeaoppisesta kuivuneesta kuolleesta uskosta kaiken sallivaan avaruuteen ja luvallisuuteen ....ja kaikkea siltä väliltä.
Merkillisellä tavalla nämä väärät henget löysivät toisensa ja saattoivat liittäytyä yhteen. Esimerkiksi 60-luvun pappiseriseuran jäänteet löysivät samaan joukkoon.
(Hynde saatttaisi tietää faktaa kysymykseesi, mutta Hyndis taitaa olla nyt muualla.)
Korostan vielä, etten ole saarnaaja tai teologi, nämä ovat tavallisen rivi-uskovaisen ajatuksia.
olla niinkuin arvelit. - Toisekseen kovan lakisaarnan takaa saattoi paljastua myös todella rumat ja luvallisiksi tulleet oman eläman lankeemukset. Ankara "oikeaoppisuus" asettautui oman hoitamattoman omantunnon peitteeksi. Turhaan ei sanota että pahuuden henki on "tuhanten juonten konstimestari".
Kun lukee pöytäkirjoja 60-luvun pappiseriseuran ajan kokouksista, siellä pilkahtaa joissakin puheenvuoroissa esiin myös jo ehkäisy tai perhesuunnittelu. -Korkeat teologit asettuivat sille kannalle, ettei kastamaton lapsi tule autuaaksi.
"Vastapuolelta" tähän todettiin, että he rohkenevat siitä syystä jo aviovuoteessa tuhota jälkeläisensä, kun luulevat lapsen vasta kasteessa Jumalan lapseksi tulevan.... -Kovia keskusteluja käytiin tuolloin vastasyntyneiden autuudesta.
jakaa mainitsemiesi syiden vuoksi ihmiset niihin, joilla on Pyhä Henki ja joilla ei sitä ole. Missä valossa nähdään Jumalan ilmoittamat 10 käskyä. Eikö paremminkin jako pitäisi tehdä pohjautuen noihin 10 käskyyn kuin televisioasiaan, ehkäisyasiaan jne.?
mitään jakoa on/off ollut tarkoitukseni määritellä.
Kun ihminen joutuu sieluntilaan, jossa Pyhä henki on kaikonnut sydämestä, hän alkaa ilmentää tilaansa ajan mittaan jollakin tavalla ulospäin.
- Ilmenemiskirjo on määrittelemätön, tässä asiassa on todellista luovuutta.
Esimerkiksi Jumalan valtakunnan neuvot muuttuvat ukkojen höpinöiksi, valtakunnan arvo katoaa.
Toisaalta kuollut usko saattaa ilmetä kovuutena ja vahtivana laillisuutena. Ääri-ilmiöitä tässä olivat mm toisen omaisuuteen kajoamiset; ne 70-luvun televisioiden rikkomiset.
Kun Jaakob pitää pojillensa jäähyväispuhetta, niin siinä hän mainitsee hempeyden ja kertoo myös lain kiivaudesta. Eli olen ajatellut, etteivät nämä ”väärän hengen” hyökkäykset Jumalan lapsia vastaan ole mikään uusi asia, vaan sillä tavalla on aina sielunvihollinen yrittänyt eksyttää uskovaisia. Toiselta puolen lainhengen ja toiselta puolen hempeän hengen hyökkäyksillä.
1.Moos.49
1 Niin kutsui Jakob poikansa, ja sanoi: kootkaat teitänne, ja minä ilmoitan teille, mitä teille tapahtuu tulevaisilla ajoilla.
2 Tulkaat kokoon ja kuulkaat, te Jakobin lapset, kuulkaat teidän isäänne Israelia.
3 Ruben, sinä olet minun esikoiseni, minun voimani, ja väkevyyteni alku, ylimmäinen kunniassa, ja ylimmäinen vallassa.
4 Hempiä niinkuin vesi, ei sinun pidä ylimmäisen oleman; sillä sinä astuit isäs vuoteesen: silloin sinä saastutit sen. Hän nousi minun vuoteelleni.
5 Simeon ja Levi ovat veljekset, heidän miekkansa ovat murha-aseet.
6 Ei minun sieluni pidä tuleman heidän neuvoonsa, ja minun kunniani ei pidä yhdistymän heidän seurakuntansa kanssa; sillä kiukussansa ovat he miehen murhanneet, ja ylpeydessänsä turmelleet härjän.
7 Kirottu olkoon heidän kiukkunsa, että se niin tuima on, ja heidän julmuutensa, että se niin paatunut on. Minä eroitan heitä Jakobissa, ja hajotan heitä Israelissa.
-
kristillisyydessä on helposti se, että uskotaan ehkäisemättömyyden ja televisiottomuuden olevan merkki oikeasta uskosta. Toisin sanoen uskotaan pelastuksen tulevan sillä, että en osta televisiota enkä ehkäise.
Eikö tuossa ole pikemminkin kysymys omavanhurskaudesta, uskotaan omien töiden ratkaisevan sen, pelastuuko vai ei? Tässä tullaan sitten siihen, että vl:t niin kovin herkästi tuomitsevat mm. muut lestadiolaiset omavahurskaiksi, mutta itseasiassa itse ovat lähempänä sellaista kuin toisen suunnan lestadiolaiset.
Tie on kaita.
Vaarat vaanivat sekä oikealla (tekojen tai tekemättömyyksien opissa) että vasemmalla (synnin luvallisuudessa ja lihan vapaudessa).
Lieneekö tuo tekojen oppi vaarallisempi. Jos on hyvin täydellinen mielestään, vaikea on parannuksen tarvetta nähdä.
Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden on autuus saavutettavissa.
Satuin nyt olemaan täällä. Ainoat mielenkiintoiset jutut oli teidän kahden viestit.
Mitään kirjoitettua faktaa en ole nähnyt mutta olen tullut siihen johtopäätökseen että kososlaisuus hajoitti sillanpääläisyyden.
Pietilä kirjoitti jotenkin näin: sitten ilmaantui niitä jotka toivat hoitokokoukset.
Jos tietäis ketä oli mukana SVR toiminnassa ja vertaisi 60luvun kososlaisneuvonpitoja niin laittaisin vetoa sen puolesta että löytyy samoja kovia kososlaisia nimiä.
Kun nämä väärät henget löysivät yhteen niin sekasorto siitä tuli. Eipä ole ihmettelemistä kun katsoo jäännettä joka täällä suurinta meteliä pitää.
Onko SVR:llä toimintaa enää nykyisin?
kun kirjoittaa että sitten ilmaantui niitä jotka toivat hoitokokoukset.
Sillanpääläisetkö niitä hoitokokouksia järjestivät? Täällä on yleensä järjestään syytelty Oulua ja SRK:ta.
Samaa kyselin joskus palstalla ja sain vastaani ryöpytystä siitä, että yritin "ilkkua kyseisen liikkeen hiipumista".
Käsittääkseni SVR:n toiminta on kadonnut lähes tyystin Suomesta. Joidenkin siihen menneiden välillä tietenkin ystävyyssuhteita saattaa olla, mutta Suomessa sen kummallisempaa toimintaa ei ole. Yksittäiset henkilöt saattavat kyllä pitää yhteyksiä Ruotsissa ja Amerikassa 70-luvulla lähteneeseen ns. Töröläläisiin joihin Sillanpääkin sittemmin liittyi.
Samoin on loppunut vl-liikkeestä 60-luvulla lähteneen ”pappis-eriseuran” toiminta.
Kyllä Pietilä siinä yhteydessä tarkoitti nimenomaan SVR:ää. Mutta tiedä sitten, mitä hän sillä loppujen lopuksi tarkoitti. Itse suhtaudun kyllä hyvin varauksellisesti Pietilän kirjoituksiin.
_
SVR:stä oli kysymys. Siihen L.P:n mukaan SVR:n toiminta lamaantui.
Osa Sillanpääläisistä ei hyväksyny olleenkaan hoitokokouksia. Se oli joskus heidän argumenttinsa
-ei ennen ollut hoitokokouksia, perustellessaan opinmuutosta.
Jouko Talosen mukaan heidän lehden nimi on.
Armon ja rauhan tervehdys
Sama löytyy aikakauslehti luettelosta.
POHJOIS-POHJANMAALLA ILMESTYVÄT SANOMALEHDET.
http://www.ouka.fi/kirjasto/kokoelma/lehdet_maakunta.html
Myös aineistohaku sanoi 1983-
Saatavuus: kysy kirjastosta
sieltä voi kysyä että ilmestyykö vielä.
kirjastoon, koska on tuossa luettelossa.
että Sillanpää perusti SVR:n 1977.
Itse muistan asuinpaikkakunnallani Etelä-Suomessa olleen useita "neuvonpitoja" Siionin väen kesken jo 1970-luvun alkuvuosina.
Oli sellainen porukka seurakunnan keskellä; keskenään lämmin ystävyys, mutta toisia kohtaan vikova mieli, nähtiin toisissa vaelluksen ja hengen vikaa. Sellainen muistikuva on, että oli yhteyksiä muillekin paikkakunnille samanmielisiin.
Olikohan "verkosto" SVR:n muodostumiseen jo aiemmin rakentumassa, vai oliko se spontaani P.S:n teko?
En tiedä, miten kohina sillä paikkakunnalla oli oli alkanut, prosessi oli käynnissä kun muutin paikkakunnalle. Riiputtiin kiinni persoonissa. Vedottiin henkilöihin, jotka eivät enää asuneet siellä.
Toisaalla originellin saarnaajan ympärille oli (samalla paikkakunnalla) kehkeytynyt "hovi"; hänen maallistumiseltaan ummistettiin silmät ja hänen taakseen mentiin. Ihme ja kumma; kovat lakihenkiset tukivat häntä ja turvasivat häneen; saarnaajan arvovaltaan.
Puhutiin eriseurasta ja sen hengestä niissä selvittelytilaisuuksissa, joissa olin paikalla. Parannusta tehtiin. Asia ei tullut kohdalleen ennenkuin 70-luvun lopulla; kuulin siitä, vaikka en enää asunut siellä.
(Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että aiemmissa neuvonpidoissa jäi korjaamatta "voittajien" puoli, rakkaus ei palannut, ennenkuin kaikki ottivat "omansa pois")
-Ymmärtääkseni sideavaimia ei sillä paikkakunnalla jouduttu käyttämään. Kaikille avautui oma tila ja saatiin käydä parannuksen askelille ja korjaamaan asioita.
Anteeksi, kirjoitin huolimattomasti.
Lehti tosiaan on ilmestynyt ainakin vielä jokin aika sitten ja yhdistys on ollut virallisesti rekisteröitynä, ilmeisesti edelleenkin. Mutta toiminta itsessään on käsittääkseni loppunut eli ei ole yhteisiä kokoontumisia seurojen merkeissä pelkästään suomalaisten kesken. Täysin varmaa tietoa minulla ei ole, vaan ”huhupuheita”. Ts. jos joku tietää jotakin asiasta, niin kertokoon.
_
Muistaakseni, Kotimaa-lehdessä oli silloin ilmoitus johonkin siihen tapaan, että pyydettään sellaisia ihmisiä, jotka ovat joutuneet ristiriitoihin SRK-lestadiolaisuuden kanssa kokoontumaan yhdistyksen perustamisen merkeissä. Tällainen muistikuva minulla on, että siihen yhdistykseen kelpasi siis kaikki, jotka olivat joutuneet ristiriitoihin uskovaisten kanssa, ristiriidan syystä ei ollut väliä.
Asian tietysti voisi tarkastaa kirjastossa lukemalla vanhoja Kotimaa-lehtiä.
Jos oikein ymmärsin, kyseisen paikkakunnan, mistä kerroit, niin kyllä siellä jouduttiin käyttämään sideavaimia. Yksi Karjalasta kotoisin oleva puhuja oli tuonut tuon ikävän kososlaisen hengen mukanaan, eikä se hänelle auennut, ennen kuin vuosien päästä(taisi mennä vuosikymmenkin) noista 70-luvun lopun neuvonpidoista. Mutta hänenkin kohdallaan kävi onnellisesti, hän ymmärsi itsessään olevan kova ja laillinen henki, ja nyt seurakunnassa iloittiin kun saatiin käyttää päästönavaimia. Tuo veli pääsi voittajana perille ja nyt levossa odottamassa iankaikkisuuden ihanaa aamua.
_
käväisin kirjastossa lukemassa mainittua lehteä.
Lehti on neljästä a-nelosesta taitettu ja niitattu, painopaikka ei ilmennyt, ehkä kotikoneella tehty.
Etukannessa mainittiin, että kyseessä on 85. vuosikerta. Sitä kummastelin, mutta takakannessa mainittiin, että Amerikassa 61 vuotta ilmestynyt "Rauhan tervehdys" jatkaa ilmestymistään Suomessa nimellä Armon ja Rauhan tervehdys. Ehkä siitä tulee tuo 85 vuotta, muuta selitystä en keksi.
Lehdessä on toimittajana lappeenrantalainen entinen vl-saarnaaja, ensimmäinen artikkeli olikin hänen kirjoittamansa. Se olikin ainoa "reaaliajan" teksti. Nimittäin muut kolme kirjoitusta olivat Heikki Jussilan v:lta 1923 ja Walter Törölän v:lta 1957. - Oli tosin Amerikan Greetings of Peace-julkaisusta käännettynä P. Torolan kirjoitus.
SVR:n kotipaikaksi merkittiin Oulu, ei lähiosoitetta eikä yhteystietoja, pj Oulun seudulta. Rahastonhoitaja ja lehtitilausten vastaanottaja Joensuusta.
Armon ja Rauhan tervehdys ilmestyy 12 kertaa vuodessa ja tilaushinta on 17 e/vuosi.
Kuulin aikoinaan, että entisellä asuinpaikkakunnallani lopulta oli selkeys tullut.
En ole halunnut kysellä sen puolen uskovaisilta tarkempia tietoja, mitäs niistä menneistä.
Tämä mainitun saarnaajan kohta on kyllä joskus mielessä käväissyt kuin kysymysmerkkinä; kun on paljon taistellut ja tukijoukko takana on ollut sankka, vaikea on nöyrtyä.
Hyvä oli tieto asian avautumisesta hänellekin.
Kaikki olemme viallisuudessamme samanarvoisia, kehumista ei kellekään jää.
/Esimerkiksi Jumalan valtakunnan neuvot muuttuvat ukkojen höpinöiksi, valtakunnan arvo katoaa. /
Ymmärtääkseni kuvaamallasi tavalla käy usein, ja se on täysin luonnollista, ei automaattisesti merkki erehdyksestä. Kun ihminen saa uuden näkemyksen johonkin asiaan, oppii ja oivaltaa asioita elämässään, sitä suhtautuu kriittisesti aikaisempiin mielipiteisiinsä. En tarkoita että siitä seuraisi omien aikaisempien arvostusten suoranainen halventaminen, sellainen ei ole tarpeen, mutta kylläkin ymmärrys että ei ole enää siinä ajattelussa kiinni. Oivallukseen sisältyy usein näkemys myös syistä, näkee sen mihin se vanha ajattelutapa lopulta perustui.
Tätä nimitetään oppimiseksi ja ymmärryksen kasvamiseksi. Ihminen oppii uutta ja kehittyy läpi elämänsä. Joillekin se merkitsee myös uskonnollisen näkemyksen ja oman hengellisyyden toteuttamisen muuttumista.
ihmisenä kehitymme....ja vielä parempaan suuntaan.
Ymmärrän kyllä ja hyväksyn ajatuskulkusi siinä merkityksessä kuin siinä pysytään ihmisen henkisen kehittymisen määrittelemisessä.
Tässä oli kuitenkin kyse Pyhän Hengen yhteydestä ja lapsenmielisestä uskosta. Siinä ei tulla edes aikuisiksi.
Lapsekkuus ja lapsenomaisuus tunnutaan liitettävän kristinuskoon jotenkin kauttaaltaan, vaikka kristinuskossa on pitkän historian omaavana kirjauskontona paljon intellektuaalisuutta ja filosofista, ihmisen kohtaloa pohtivaa syvällisyyttä.
Toisinaan ihan rasittaa se lattea pyhäkoulumainen meininki jolla karismaattisissa ja muissa liikkeissä latistetaan kristinuskon suuri anti ihmiselle. Nauttikoon niistä latteuksista ne joiden sielua se ruokkii, ei siinä tietenkään mitään, kunhan sitten muutakin on tarjolla. Olen jopa sitä mieltä että kansanomaisuuden ei tarvitsisi merkitä automaattisesti latteutta.
Toiseksi, aikuinen ihminen ei voi väistellä loputtomiin vastuutaan, ei silloinkaan kun haluaa ja kykenee ottamaan armon vastaan kuin lapsi. Lahjana. Tässäkään kohtaa ei ole kuitenkaan kyse mistään lapsekkaasta lässytyksestä, vaan lopulta hyvin vakavista kysymyksistä.
Eikä lapsellisuuden vaatimus lainkaan sovellu aikuisten ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen jossa kaikkia on kohdeltava vastuullisesti. Samoin aikuinen ihminen ei voi sallia että hänen omatuntoaan hallinnoi joku toinen (ihminen tai yhteisö).
Mieluummin kuin lapsellisuudesta puhuisinkin itse ehkä keveydestä, ilosta ja pyhästä huolettomuudesta aidon kristinuskon armon yhteydessä. Pyhä huolettomuus on kaikkinaisen murehtimisen vastakohta, ja murehtiminenhan on yksi kuolemansynti.
Jotain sellaisesta monisävyisestä kirkkaasta lapsellisuudesta ja samalla kypsästä viisaudesta voi aistia esimerkiksi Anna-Maija Raittilan päiväkirjoissa, runoissa, virsissä ja käännöksissä.
1 Kor 1:19-25
"Onhan kirjoitettu:
-- Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen.
Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi."
hienoja ajatuksia ja tasokkaasti muotoiltuja.
Mitä ilmeisimmin puhumme kuitenkin eri asioista, joten lopetan "keskustelun" kanssasi tähän.
Sepä harmi! :-)
Tarkoitukseni ei suinkaan ollut siirtää keskustelua vieraaseen kontekstiin, ainoastaan yrittää keskustella, erilaisinakin voimme yrittää puhua vaikeistakin asioista.
Mitä parasta jatkoa sinulle n-n, sinä oelt kiehtova kumppani.
Kun Sepon historiasarja alkoi, puhuttiin että siitä tulee 3-osainen ja viimeinen osa käsittelee hajaannuksia. Sen piti kattaa myös ns. sillanpääläisyys. Onko minulta jotakin mennyt ohi, kun en tiedä tuon osan ilmestyneen?
Siinähän olisi sitten tuo tieteellinen kirkkohistoriallinen näkökulma.
kirjoitti lestadiolaisuuden tieteellisestä tutkimuksesta. Onkohan sellainen ollenkaan sallittua, eikös se ole "hulluutta Jumalan silmissä"?
vielä ilmestynyt.
Muutamassa tilaisuudessa Seppo kyllä vilautteli koneeltaan sellaisia sivustoja, joitten voisi arvella enteilevän kolmatta osaa.
Tarkoititko sitä että se oli kososlaisuus joka järjesti hoitokokouksia Siionissa mutta kun ei nöyrtynyt vioistaan parannukseen, löysi turvapaikan sillanpääläisyydestä? Ja sitten lopulta hajoitti sillanpääläisyyden?
Korjaa, jos olen käsittänyt teoriasi väärin.
Erkki Reinikainen kertoi minulle, että Sepolla on jokin yhteys hänen henkilökohtaiseen arkistoonsa ja että arkiston avaamisessa otetaan huomioon hienotunteisuusseikat. Arkisto sisältää kuulemma autenttista tietoa noista kriittisistä taistelujen vuosista.
Ehkä Seppo odottaa Erkin arkiston avautumista.
Jo 1964 eroitettiin Oulun ry:n jäsenyydestä oulussa 10 kososlaista. Helsingisäkin ilmeisesti joitain. He pitivät sittemmin myös omia seuroja. Selvimmät kososlaiset eroitettiin jo ennen 70 lukua. Jos vaikka tämän kovan linja kososlaisia olisi.
Et ymmärrä ideaa kun et ole lukenu tarpeeksi kososlaisuudesta.
Viime talvena kun Erkki täytti 85 vuotta, hän Kalevan syntymäpäivähaastattelussa mainitsi tästä henkilökohtaisesta arkistostaan.
Lepistön Einari kirjoitti aikanaan Päivämiehessä, että "kososlaisuus on siitä erikoinen eriseura, ettei se lähde Siionista mihinkään, vaan roikkuu aina mukana".
Mitä minulta on jäänyt lukematta?
Erkki kertoi puhujaveljille pitämästään luennosta, jonka hän oli toivonut johtavan siihen,että Heikki Saaren lakihengen vahingot korjataan yhtä laajalti kuin ne oli aiheutettukin.
Heikkihän oli tosi paha "aisoissa" pidettävä, ei sietänyt neuvomista, oli monissa taisteluissa 30-40-luvuilta asti itsensä patsaaksi korottanut
kun vaikeiden vaiheiden jälkeen sai oikean ymmärryksen, kulki kyllä "talosta taloon" lopulta anteeksi kerjäämässä
vaikea on toisen puolesta asioita "korjata", löytyneeko siihen "raamatuitakaan"
näistä Erkin kans?
Erkki Reinikainen oli 70-luvulla koko Suomen rauhanyhdistysten läpi lakaiseeen hoitokokoussarjan yksi arkkitehti ja yhtenä niistä käynnistäjistä ja tapahtuneen hyväksyneistä.
Milloin hän ottaa vastuun tapahtuneesta.
70-luvun lopulla vähän yksinkertainen mummo X-rauhanyhdistyksellä toisteli: Niin se on tämä Sokos, Sokos, sehän on ihan sama kuin tämän kosos.
Vai oliko se alkusyksystä. Joka tapauksessa viime vuotta se oli.
Hänen mielestään korjaukset tapahtuvat ajallaan Pyhän Hengen työnä. Aloitteen hän oli tehnyt pitämällä sen luennon puhujaveljille.
Hyvä Ms/Mr n-n, huomasitko, että nimimerkki Ma-ria kirjoitti vähän samasta asiasta kuin itsekin sinulle yritin:
"Lapsenmielisyys ei Raamatun mukaan ole samaa kuin tyhmyys tai inhimillinen "lapsellisuus". Nämä usein sekoitetaan."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007268763
Aiheesta sisällön puolesta lisää uudessa avauksessa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007266530
Ne neuvot eivät aina ole kovin avoimen keskustelun tulosta, joten saattaapi olla aiheellistakin kritiikkiä...
Marian tekstejä paljonkin.
Varsinainen pointti on kuitenkin jäänyt mulle aina hämäräksi.
juttu on komeasti kirjoitettu, täyttä asiaa.
En kyllä löytänyt siitä tukea Sinun kommentillesi, siis tuolle "....neuvot eivät aina ole kovin avoimen keskustelun tulosta...."
Sanoi muuten (lajitoverini?) Nummisuutarin Esko:"...mutta tyhmyydelle olen vihainen kuin rakkikoira..!"
täällä!