Jos tapaisit nuoruutesi ihastuksen, sanotaanko 20 - 25 vuotta myöhemmin, ja viettäisitte aikaa yhdessä, rakastuisitte ja aloittaisitte onnellisen yhteiselämän, olisitko pelkästään iloinen ja onnellinen vai myös katkera siitä että ette menneet nuorena yhteen ja, että aikaa on mennyt hukkaan?
Miten ajattelette asian?
Anonyymi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Menin aikoinaan naimisiin nuoruuden rakastetun kanssa, joten en.
Hilpati hilipatihiöut kinttuun ;)
Hille ottoville hilut kintuissa
Pannuhousut jalassa järveen. Nyt se kannattaa.
Ykä töissä ei ehdi vastaamaan.
Ykis
Miksi jäädä pohtimaan asioita mille ei voi mitään, ja luo itselleen negatiivisuutta..
Nauti nyt, tässä hetkessä. 20vuotta sitten ehkä teidän suhde ei olisi toiminut, kuten nyt.
Vituttaisi vain se että valtio ja "yhteiskunta" on ryövännyt elämästäni vuosia ja ryövää edelleen.
Eipä tuosta tiedä miten ne asiat menee/menis.
En kuitenkaan murehtisi menneitä vaan eläisin tätä päivää ja katselisin eteenpäin.
Hilipati hippan lailailaa
Yksi sellainen söpö Mikko on jäänyt mieleen.. Arkkitehdiksi opiskeli silloin Oulussa.. Kyllähän hän kelpaisi vieläkin. Mutta turha se on jossitella että jos ja kun niin.. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt.. :)
Olisi aika söpöä jos vaimoni olisi yksi tyttö kenet kohtasin ekan kerran pienenä ja kehen tykästyin. En tosin tiedä missä on, mikä elämäntilanne, mihin uskoo. Ja olen aika arka kysymään. En surisi menetettyä aikaa. Elämä ei ole kovin tärkeä asia minulle. Uskon että on parempaa. Elämä on ihan lyhyt hetki vain. Halisin kyllä häntä kuin viimeistä päivää ja rakastaisin. Kertoisin ihan kaiken ja pitäisin kädestä kaikki päivät.
https://youtu.be/8Pajsia3_28
#¤