Jos kaipaat toista, mikset ota eroa puolisostasi? Mikä estää, todella?
Miksi et vain ota eroa?
Anonyymi
24<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Elämä estää sen joka alueella.
Kysyy hän jolla ei ole elämää.
Vastaa harhainen tunnistelija ja paraskin puhuja. Kukaan ei sun kuppasta ukkoas halua.
Vähän paha, kun ei olla päästy edes keskustelu yhteyteen.
Kirjoitatko sä täällä taas toisten suulla. Suosittelen lopettamaan.
Miks hänen pitäisi erota jos on hyvässä suhteessa? Ihastuksia tulee ja menee.
Et tiedä edes mun tilannetta koska ei olla juteltu. Älä oleta. Samaa voin kysyä sinulta.
Houkuttelijoita riittää.Jotka haluaa rikkoa toisten suhteita.
Kukaan ei varmaan riko jos itse ei halua
Näin on! Jos asiat on edes jotenkuten on monille meistä lähteminen iso kynnys. Joskus, vaikka olisi huono suhde, lasten takia yrittää ja yrittää.
käynnissä, sekä ero että kämpän hankinta.
Parempi onkin erota ensin kuin ruveta salasuhteeseen toisen kanssa, jos yhtään arvostaa aviopuolisoaan. Itse joutunut seuraamaan vierestä, kun lähiomainen joutui petetyksi, näytti ettei hän selviä tuosta episodista hengissäkään, niin koville otti vaimon petollisuus. Tuo muija ei arvostanut mun omaista sen vertaa, ett olis lähtenyt liitosta ensin ja sitten vasta jatkanut peliään sen uuden ukon kanssa. Pisti vaan ihan huvin vuoksi mun omaiseni palasiksi.
Harvoin huono suhde tulee vanhalle ukolle yllätyksenä. Usein taustalla on pitkä historia ilman että parisuhde olisi enää parisuhde, rumaa kielenkäyttöä, kylmyyttä, vetäytymistä, vastuun jättämistä vain toiselle, alkoholia/päihteitä, mt-ongelmia. Kukaan ei voi mt-ongelmille mitään, mutta pitkään jatkuessa mt-ongelmainen on tosi raskas puoliso, enemmän tarvitseva taapero kuin puoliso, ja usein henkisesti täysin poissa. Jos ero saa itsetuhoiseksi tai päihteet vie vallan, on ongelma ollut taatusti olemassa jo ennen.
Jokaisen meistä pitäisi ottaa vastuu parisuhteesta ja perheestä jo ennen kuin ollaan eron partaalla. Jos vastuu on vain toisella, jossain kohtaa hän luultavasti päättää että tämä riittää. Toista ei voi muuttaa, mutta kaikkeen ei myöskään ole pakko suostua. Välittämällä, kuuntelemalla,sanoittamallla tunteita, olemalla lähellä henkisesti ja fyysisesti läsnä, tekemällä asioita yhdessä (omaakin saa olla), ottamalla vastuuta, luottamalla varmistaa, että toinen haluaa jäädä ja olla, omasta halusta.
Tuo mun läheisen ex-muija oikeesti oli itsekeskeinen, ajatteli vaan itseään. Mun läheinen oli enempi kotona ja mökillä viihtyvää sorttia ja sen ex-muija taas ei tykännyt mökkeilystä vaan olis halunnut bailata enempi ja käydä risteilyillä jne... Heillä oli talous tiukilla ja velkaa ja pienet lapset ja se ex-muija ei viihtynyt siinä arjessa vaan etsi ns.parempaa elämää. Se hänen salasuhdepartneri oli ukkomies, jolla vaimo ja kaks pientä lasta. Näillä oli suhde silloin jo, kun sen ukkomiehen vaimo sairasti syöpää. Pari kuukautta tuon miehen vaimon kuoleman jälkeen, mun läheisen muija sitten kärähti pettämisestä. Oli muuten mennyt "työkavereiden" kanssa juhlimaan synttäreitään, ett sellanen tapaus. Tuo läheisen ex-muija vei muuttaessaan mukanaan kaiken rahanarvoisen tavaran ja pienet lapsetkin. Ja se uus mies rupes heti olemaan öitä tuon muijan luona, oli siinä läheisen lapset ihmeissään, ett kuka vieras mies on heillä öitä ja missä heidän oma isä on. Pienet lapset eivät olleet tietoisia vanhempien erosta edes. Tuo läheisen ex-muija olis vienyt mun läheiseltä talonkin,mutt sen verran mun läheinen piti puoliaan ettei ihan ilman kotia jäänyt. Niin tuosta juomisesta, niin tuo ex-muija ja sen uus mies taisivat bailata ja järjestää kosteita juhlia kuin mun läheinen. Yhdessä vaiheessa tuo ex-muija ei edes huolehtinut kunnolla lapsistaan, tulivat likaisina ja likaisissa vaatteissa mummolaan yöksi, kun heidän äiti lähti uuden ukon kans juhlimaan. Ettei se petetty osapuoli aina ole se tarinan pahis vaan voi se pettäjä olla se joka on kyllääntynyt tavalliseen perhearkeen. By the way, tuo läheisen ex-muija oli päältä päin kuin elovena-tyttö, herttaisen ja kiltin näköinen, mutt luonne oli alusta lähtien kylmä ja kova, mun läheinen vaan oli liian sokea nähdäkseen millanen hänen muijansa oikeesti oli. Kovan hinnan maksoi rakkaudestaan tuota ex-muijaa kohtaan, harmi vaan ettei ex arvostanut sen vertaa ettei olis pettämisen kautta liitosta lähtenyt.
Ootko ihan täysillä matkassa kun avaudut yleisellä palstalla muiden ihmisten henkilökohtaisia asioita?! Samaa kastia oot.
Milloinpa
Petturitko arvoa antaisi syyttömälle osapuolelle kun toisen puolison kanssa huoraavat. Ei heillä ole minkäänlaista moraalia. Ovat vain kovia ja itsekkäitä himojensa vietävissä olevia reppanoita. Eivät edes huomaa omaa säälittävyyttään minkä ulkopuoliset näkee. Mitään ei heille merkitse uskollisuus. Vanha viisaus pitää paikkansa että ennen maa halkeaa kuin huora häpeää. Elämällä on kyllä tapana opettaa myöhemmin kärsimyksillä heitäkin mutta kuka sellaista enää edes säälii kun tapauksen tietää.
Siitä on jo sen verran aikaa, ettei siitä kertominen haittaa. Totta kai se kosketti, kun sai pelätä, ett selviääkö mun läheiseni tuosta kokemuksesta ollenkaan, näytti nimittäin siltä, ett kuolee pystyyn. Eikä muuten toipunut ikinä ex-muijansa tempauksen jäljiltä, sen verran kovasti oli rakastanut vaimoaan. Mutt vaimopa ei piitannut sen vertaa, ett olis eronnut ensin ja sitten vasta roudannut uuden ukon kuvioihinsa. No, sen tiedän ettei se uus ukko ole ollut uskollista sorttia tuolle läheisen ex-muijalle, mihinkäpä pantteri pilkuistaan pääsisi.
Mulla oli pitkän aikaa ollut jo onneton olo. Toinen oli kasvanut eri suuntaan kuin itse. Sitä kuitenkin ajatteli että voin saada itseni näkemään ne hyvät jutut vielä, kun on paljon yhteistä historiaa ja muutakin. Pysyin rinnalla siis. Yksinäiseltä tuntui, kun ei vaan henkistä yhteyttä löytynyt. Sitten jostain ilmestyi joku joka teki vaikutuksen. Joku joka pikkuhiljaa alkoi tuntua aina vaan ihanammalta. Ja joku joka lopulta osoitti ajattelevansa samoin. Koko tämän ajan hirveä henkinen kamppailu siitä että mikä on oikein ja mitä tulee tehdä. Vastusteltiin vaikka kuinka, mutta kyllä se juttu fyysiseksikin meni. Ja kyllä kaduttaa. Tuntuu pahalta. Mulla on vaihtoehtona rikkoa ja hajottaa toisen elämä, tai pitää kaikki sisälläni, mukaanlukien edelleen voimassa olevat tunteet. Ja ei kiitos mitään" ihastus on ohimenevää pysy vaan nykyisessä koska hän on jollain järjettömällä logiikalla se oikea koska on nykyinen"-läppää, ohi ne on mennyt tämänkin suhteen tunteet, enkä ollut aikanaan koskaan niin hulluna nykyiseen, kuin tähän rakastumisen kohteeseeni. Mutta en "vain ota eroa", koska mieluummin ilmeisesti kärsin itse, kuin satutan.
Olen hänelle kertonut, että tulen eroamaan, mutta asia on vaiheessa. Enkä tiedä jääkö kulissi päälle vielä syksyksi, jotta ero ei liian rankka pienimmälle (liian pieni vuoroasumiseen). Emme ole suhteessa hänen kanssa, emmekä ole käyneet treffeillä tai suudelleet. En ole pettänyt koskaan, vielä.
Kun on lapset ja iso omakotitalo ei siitä noin vaan pääse eroon. Jos vaan muuttaa pois, pitäisi maksaa kahta isoa asuntoa samaan aikaan. Isoa porukkaa ei sullo yksiöön... Ja kun on yhteinen lapsi, on asiat hoidettava sovussa kompromissien kautta. Se vie aikaa. Huomaan tosin, että puolisoni tekee henkistä kiusaa sillä ettei suostu keskustelemaan asiasta. On hiljaa tai ei vastaa tai muuten estää asian käsittelyn (niitä tilanteita, jolloin asiaa voisi käsitellä ei usein ole). Pitänee pistää kovempi vaihde päälle!
Lapset kärsii siitä, että vanhempien välit on tulehtuneet. Ero on rankka ratkaisu, mutta kunhan molemmat saa elämänsä asettumaan eron jälkeen, lapsetkin voi paremmin. Lapsille täytyy tehdä selväksi, että syy ei ole heissä, että molemmat rakastaa heitä kaikkein eniten, ja että molemmat vanhemmat on edelleen vahvasti mukana heidän elämässään. Kyllä kaikki siitä hyväksy muuttuu. Pian huomaat kaipaavasi rinnallesi kulkijaa, ehkä häntä jolle sydämesi jo hiljaa kuiskailee.
Pakko lisätä vielä, että tietenkin lasten takia pitää kääntää jokainen kivi ympäri, että olisiko suhteen eteen vielä jotain tehtävissä. lapsille kuitenkin kaikkein tärkein on se ydinperhe ja sen yhdessä pysyminen, mutta tietenkään ei sen kustannuksella että he koko ajan saa pelätä milloin kotona räjähtää.
Sitten vielä sellainen ehdoton neuvo tulevaisuuden varalle, että jos eron jälkeen tulee uusi suhde, niin malttaisit pitkittää sitä hetkeä mahdollisimaan pitkälle, ennen kuin esittelet uuden ihmisen erosta toipuville ja uusia kuvioita opetteleville lapsillesi. On tuskaa heille nähdä, että vanhempi on päässyt erosta yli niin nopeasti että jo uuden kumppanin on löytänyt. Mieti sitä tilannetta lastesi kannalta, ei tule olemaan heille helppoa. He odottavat, että keskityt heihin, ja jos uusi kumppani on siinä heti mukana, eivät he kykene kunnolla rentoutumaan ja olemaan omia itsejään. Siitä taas alkaa kaikenmoinen oireilu koulussa, kotona ym.
Riippuu kaikki asiat niin paljon ko.ihmisistä. Vanhemmat lapset jo kyllä tietää, jos vanhempien välit ei oo kunnossa eikä heistä monellekaan uudet suhteet tule yllätyksenä. Harvemmin ne erot kumppaneillekaan tulee yllätyksenä, mutta onhan säälipisteitä kiva kerätä. Reppanat, kun tulee jätetyksi. Mä en usko tommosiin kontrolloituihin, että sitten kun on sitä ja tätä ja kun tietty aika mennyt niin sitten voi olla uusi kumppani, työ, lapset, ylipäätään mikä tahansa asia. Mulla itellä ei välttis olis lapsia, jos olisin noin ajatellut eli rakkauskin on sellanen juttu, että ei siihen kantsi aikarajoja laittaa, se tulee kun on tullakseen, vaikka sitten väärään aikaan. Monissa adioissa ei ole koskaan oikeaa aikaa. Mutta nämä toitottajat on yleensä niitä, jotka ei oo ite koskaan mitään ikävämpää kokeneet ja joilla ei oo mitään elämässä koitunut huonoa siitä, että eivät tartu hetkiin.
Jos sä täällä toisen eroa työstät ja vaikeutat elämää niin otan yhteyttä poliisiin että tutkivat taustasi. Minä en ole eroamassa enkä koskaan ole edes harkinnut. Jos painostus jatkuu poliisille menee tieto asiasta.
Sä voit itse vastata itsellesi jne. Silloin syntyy sinulle hyvä vastaus. Kukaan ei ole eroamassa sinun takiasi. Jätä vain se nainen lopullisesti rauhaan.