YKsinäisyyden huipulta tuntuu viettää juhannus yksin.
En tiedä, onko tämä vapaehtoista vai ei. En vain halunnut lähteä mihinkään yleisiin juhliin; ihmisten joukossa yksinäisyys olisi vielä pahempaa.
Kokeeko kukaan muu samaa?
En tiedä, onko tämä vapaehtoista vai ei. En vain halunnut lähteä mihinkään yleisiin juhliin; ihmisten joukossa yksinäisyys olisi vielä pahempaa.
Kokeeko kukaan muu samaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onhan Sulla Suomi 24 :D
Voi iskeä tunne, että juhannus tai joulu yksin on yksinäisyyden huippu,
mutta ei minusta yksinolo silloin ole sen kummempaa kuin tavallisenakaan päivänä.
Suomessa on miljoona yhden ihmisen taloutta.
Joulut ja juhannukset vapaaehtoisesti yksinolevia on ehkä puolet niistä.
On ihanaa olla omassa rauhassa ilman hössötystä ja "pakkoja".
Ei tarvitse passata ketään. Aina se on kumminkin vanhemmasta päästä ihminen,
jolle se passaaminen jotenkin automaattisesti tuntuu kuuluvan,
ellei ole jo melkein toimintakyvytön vanhus, että tyhminkin sakista ymmärtää,
että on nuorempien vuoro hankkia ruoka, laittaa se ja tiskata jne.
Jo varhain elämässäni tajusin, että pitää osata elää yksinkin. Siinä olossa on omat hyvät puolensa. En halua mennä mihinkään massatapahtumiin, mieluummin olen yksin kotona, metsässä jne. Parisuhteeni ovat olleet ja nykyinenkin on etäsuhde eli emme asu yhdessä. Nykyään vietämme usein juhlapyhät perusperheittemme kanssa, nyt minulla on viisivuotias lapsenlapsi luonani. Kumppanini kanssa kävin miniristeilyllä ennen pyhiä. Huomenna on järjestötehtävien vuoro.
Ettei olisi lorvikatarri iskenyt?
Ihan huomaamati. Tai tarkoituksella.
Juhannusta suunnittelin viettää yksin, mutta sitten ystävä joka ei kestä ollenkaan olla yksikseen halusi tulla juhannuskahveille. Juttelimme samat asiat kuten aina ja hän lähti kotiinsa kun ilta oli kauneimmillaan. Lähdin itsekseni metsään kävelylle ja rinteeltä katselin auringon laskua joka olikin komea. Hämärissä saavuin kotiini ja keittelin hyvät kahvit, lueskelin.
Mutta minä olenkin semmoinen joka viihtyy omine oloineen.
Tansseista löytyi juhannusheila. Ei ollut turha yritys.
Voi kuinka ikävää! Niistä heiloista alkaa taas huolet ja murheet, kun tahtovat olla pitovikaisia tai hunsvottiin taipuvia taikka lapsilauman isiä eikä vaimokaan ole välttämätä entinen, vihainen vaan. Jos se ei vaikka nurkkiisi pesiyiskään, toivotan lykkyä siihen.
Kerro anonyymi klo 19:37 mistä vuodatuksesi johtuu. Eihän edellinen kerro sanallakaan millaisesta "juhannusheila"tapauksesta oli kyse. - Nm. Outoa