Haastan ns. klassisen musiikin

Anonyymi

Ns. klassinen musiikki pysyttäytyy asemissaan. Vaikka trendikkäästi alan leipätoimittajat näyttävät hääräävänkin eri "genreiden" asiantuntijoina. Tottakai, heiltä löytyy teknistäkin asiantuntemusta: vuosiluvut ja tapahtumat kohdallaan. Mutta, sielu puuttuu. Kirjoitetaan, mutta ei oikein uskota: ei ole eletty "genressä".

Tämäpä juuri ns. klassisen musiikin, tai asian kannattajien, suuri perusonkelma. Ei ymmärretä, että ihmisen mieli vaihteleva, välillä haluaa tangoa, Juha Vainiota, Eino Gröniä, Ismo Alankoa, Paula Koivuniemeä. Eikä mikään näistä estä "Bachia" ja "Sibeliusta". Vaan juuri päinvastoin. Sanoisimme, Bachin ja Sibeliuksen syvä ymmärtäminen edellyttää edellisiä. Ja päinvastoin.

Miksi tätä hyvä -huono -eroa tahdotaan aina vain elätellä?

3

<50

Vastaukset

  • Elitismillä on hyvät / oikeat ja huonommat / väärät puolensa. Ne kiteytyvät siihen, että Bach ja Junnu eivät (yleensä) kuulu vertailuun ja että klassinen on nykyajassa lähinnä antikvaaritaidetta.

  • Älä haasta, tulee vastaan haaska.

  • Vastakkain aseteltua paskaa. Mahtavaa että olen täällä.

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.