Siirtykää eteenpäin.
Jos aloitetta ei irl tapahdu niin silloin hän ei ole kiinnostunut
Anonyymi
35<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Joo ja tämähän pätee aina ja kaikkiin. Vai oliko sulla joku tietty mielessä??
Niin taikka sielu on tuhottu eikä yhteydenotto ole mahdollista tämän elämän aikana eikä seuraavankaan jos ei mitään aiota muuttaa "yhteiskunnassa".
Ap on hieman hakoteillä. Saahan pitsaakin tilata kotiin.
Koskee kai kumpaakin sukupuolta?
Nimittäin tasa-arvo.
Yksi vaimo ja sillä hyvä. Ei auta siirtymiset mihinkäänpäin. Mieluummin oon vaan yksin kuin etsin jotain korviketta. Naisen saa helposti. Vaimoa täytyy odottaa. Rakkaus on kärsivällinen. Vaimon arvo kasvaa kun häntä odottaa, muiden naisten arvo laskee ja jos heihin sotkeentuu oma sydän muuttuu kiveksi. Haluan olla vaan rakkautta vaimolleni.
Tahtoisin antaa vaimolle sellaisen olon että hän tuntee ja tietää että olen kokonaan vaan hänen. No kaikki ei pidä sitä arvossa, mutta hän pitää kyllä. Hän tykkää halata ja todeta mielessään:"Tämä on minun rakas mieheni, minun omani, ei yhtään kenenkään toisen oma."
Tuollaisen suhteen varmaan kaikki haluaisi. En kyllä ymmärtänyt tuota odottamisjuttua jos olette jo yhdessä.
Puhui siis tulevasta vaimostani. Ei ole vielä. Hyvää ei kannata vaan täytyy odottaa. Tai voi toki luottaa säkäänkin.
Millainen on hyvä vaimo? Mitä puuttuu kun pitää odotella? Ihan mielenkiinnosta kysäisen.
Sydän tietää, sitten kun tietää. Semmoinen kenen viat on helppo antaa anteeksi ja joka antaa omani anteeksi kaikki. Ja jolla on sydän tallella. Kenen rakkaus ei ole kuollut tässä itsekkäiden ihmisten maailmassa. Rakkaus tärkeintä. Jos rakastaa niin ei luovuta ja kohtelee hyvin. Ei miellyttääkseen vaan koska haluaa.
En oikein tiedä tuosta odottamisesta, eikös se juuri ole luottamista siihen tautiinsa? Jos passiivisesti odottelee hyvän vaimon saapuvan.
Siis tuuriinsa ei tautiinsa.
Olen samaa mieltä. Rakkaus on tärkeintä.
Myhverö se jaksaa olla uskollinen omalle kutsumukselleen. Liikuttavaa. Uskon, että tuleva vaimosi osaa arvostaa ja rakastaa sinua sydämestään.
🌾
No toinen vaihtoehto on ettei odottaisi ja olisi useiden naisten kanssa ja menettäisi sen että kuuluu yhdelle. Riippuu siitä mitä pitää arvossa ja mitä haluaa että vaimo pitää arvossa.
Niin minäkin luulen ja uskon. No ei siihen tarvita taitoa. Rakkaus vaan. Jos rakkaus on aitoa niin se ei vaadi taitoa. Ihan itsestään hän minua arvostaa ja rakastaa.
Ok. Teidän suhde kuulostaa erikoiselta. :)
Tämä siis tuolle joka odottaa vaimoaan.
Oma sieluni vaan on semmonen, se haluaa kuulua. Sitä ei lohduta mikään hetkellinen tai edes pitempi aikainen. Se haluaa löytää puolikkaan. Sieluni ei ehkä ymmärrä aikaa. Se näkee vaan ikuisia asioita niin se ei hätäile eikä sitä myöskään miellytä mikään ajallinen. Uskon Raamattuun ja siis kun liityn vaimooni niin kuulun vallan hänelle romanttisesti.
Kuten sanoin tulevan vaimoni ja minun sydämestä rakkaus ei ole kuollut. Me uskotaan siihen. Eikä pelätä mitä muut ajattelee siitä. Se on erikoista koska se on erikoista. Rakkaus on erikoista nykyihmisille. Se on heille satua koska he itse päättävät olla uskomatta siihen.
Ja taas samoilla linjoilla! Alan jo kadehtia häntä, sun tulevaa vaimoa, haluaisin itsekin miehen joka ajattelee noin. Rakkaus, siis sellainen oikea rakkaus, se on kyllä erikoista, miettikää, täyttä hulluutta järjellä ajateltuna.
Ehkä olet hän. Ehkä me ootetaan toisiamme tietämättämme. Ja jos et ole niin tiedätkö, maailmassa on varmasti toinen joka uskoo samoin kuin minä niin hän on sinun miehesi jos en minä.
Kaikki ihmiset ei vaan osaa rakastaa ja kuunnella toista ja hänen tarpeitaan, sekin kantsii muistaa. Muutoin ihana ajatus tuo pysyvä rakkaus. Mä en kyllä ite oikein jaksa uskoa enää siihen. Ihmiset haluu koko ajan vaan enempi ja enempi elämyksiä, kilpajuoksua työn ja kaikenmaailman tekemisten, uran ym.suhteen. Ei siinä maailmassa rakkaudella nähdä suurta merkitystä. On erittäin suuri todennäköisyys, että ihminen joka itse rakastaa ja sitoutuu, huomioi kumppanin ei saa sellaista vastakappaletta itselleen. Miksi ottaa riski, että itse sirpaloituu jälleen? Sillä erotkin on rankkoja (ja monesti kummallekin osapuolelle, vaikka muulta näyttäisikin). On paljon tasapainoisempaa olla varovainen, ei päästää ketään liian lähelle ja pitää mahdollisena suhteen rikkoutumista.
Tunnetaanko me? Vai onko syn tuleva vaino vielä ihan tuntematon?
Se miten asiat ovat ei kerro miten niiden pitäisi olla - C.S Lewis. Jeesus sanoi että ihmiset kadottaisivat rakkauden ennen Hänen tulemista. Ja se on tapahtunut. Ihmiset ei rakasta nykyisin. He vaan himoitsevat ja rakastuvat.
Mutta minusta on parempaa löytää yksi joka uskoo rakkauteen kuin elää jossain tyhjissä pinnallisissa suhteissa.
Siis oon itse mieluummin yksin kuin menisin maailmanmenon mukaan.
Sydän on hiljaa vielä. Odotan että se alkaa puhumaan. Ei tunneta, ainakaan niin syvällisesti että tietäisin.
Minusta on huvittavaa, että aloitus on passiivissa. Minusta olisi oikeampi sanoa, että jos ei ITSE ole valmis tekemään aloitetta, ja jos siihen ei ole perusteltua syytä, kannattaa siirtyä eteenpäin. Joskus asia ei ole yksikertainen, eikä elämä mustavalkoista.
Ei toisella ole velvoitetta aloitteeseen, oli sitten nainen tai mies. Jos itse on kiinnostunut tai rakastunut, eikä mitään tapahdu, on syytä katsoa ensin omaa toimintaansa. Vaikka onko itse tehnyt aloitteen? Jos on ja toinen sanoo ei kiitos tai ei vastaa, sitten on parempi siirtyä eteenpäin.
Jokainen vastaa itse omista tunteistaan.
Miksi ei vastaa? Kai sitä nyt sanotaan ei kiitos?
Tää aloitus oli monella tavalla typerä.
Jos pystyy tuosta noin vaan siirtymään eteenpäin mitään oikeita vahvoja tunteita ei ollutkaan. Kävi kyllä ärsyttämään toi aloitusviesti.
Juuri noin! Pinta-ihastuksissa siirtyminen on helppoa, rakastuminen on aivan eri tunne.
AP voi olla nuori tai vielä kokematon ihminen.
Aloittaja on toisaalta ihan oikeassa jos miettii laajemmalta kantilta. Jos minkäänlaista näytettä toisesta että on kiinnostunut niin sitten ei kannata elämää tuhlata odotukseen jostain kenties olemattomasta. Jos tosissaan on kiinnostunut niin kyllä ihminen tekee kaikkensa että kiinnostus tulee toisen tietoon tavalla tai toisella, ja vaikka jännittäisikin niin tajuttoman hitosti. Itse olen näin tehnyt enkä kadu päivääkään vaikkei lopputulos ollut se mitä halusin.
Pelko on tekosyy tekemättömyydelle, ja jos jotain haluaa niin ikävää kun se onkin niin joskus on pakko uhrautua vaikka sen oman itsensä vuoksi, jotta voi siirtyä johonkin suuntaan ja tietää oikeasti miten asiat ovat. Toki voihan sitä märehtiä, voivotella ja odottaa vaikka maailmanloppuun saakka saamatta yhtikäs mitään. Tiedän tää on tätä turhaa järkipuhetta mutta jokainen tekee virheitä elämässä, joko ihmiset oppivat, oppivat myöhemmin, tai eivät opi koskaan. Elämä ei tietystikään aina mene niin kuin suunnittelee tai haluaa eikä se ole kupla jossa voi aina olla suojassa kaikelta ikävältä, surulta ja pahalta.
Tämäkään ei ole aukoton. Ihminen voi olla todella estynyt syystä tai toisesta tuomaan omia tunteitaan esiin.
Sille ei voi sitten mitään, tuskin kukaan on kuitenkaan mikään ajatustenlukija.
Mä oon jo hyväksynyt etten kiinnostanut ketään missään vaiheessa, joten en edes enää katsele ketään tai jos katselen, niin muistutan itseäni siitä ettei mun näköinen ketään kiinnosta ja unohdan koko jutun.