Mulla on melko kiva tilanne. Seurustelin noin vuoden poikaystäväni kanssa. Sitten tapahtui niin, että tulin raskaaksi ja poikaystävä jätti. Olen uskomassa ja saanut syntini anteeksi. Mutta olen aivan loppu. Tuntuu, että olen tilanteeni kanssa yksin. Elämässäni ei näy enää minkäänlaista valoa. Kirjoitelkaa minulle rakkaat matkaystävät!
auttakaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
milla
2601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
>>
Olen uskomassa ja saanut syntini anteeksi. Mutta olen aivan loppu. Tuntuu, että olen tilanteeni kanssa yksin.
>>
Jos olet asiasta parannusta tehnyt, niin miten asiaan suhtauduttiin? Yleensä kun tekee asiasta parannusta niin saa kyllä syvällisempääkin sielunhoitoa ja käytännön neuvoja / ohjeita.
Asiaa on varmaan hyvä miettiä vanhempiesi ja ystäviesi kanssa. Kannattaa myös selvitellä neuvolassa / sosiaalitoimistossa, mistä nuoret yh-äidit saavat apua ja minkälaista apua olisi tarjolla.
Kysymyksesi ei varsinaisesti liity millään tavalla vanhoillislestadiolaisuuteen, joten se on ehkä hieman väärällä palstalla. Täällä teiniäitien ja isien palstalla saat varmaan enemmän ja parempia käytännön neuvoja:)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000371&subcat=1042
Rakas ystävä. Suosittelen, että hakeudut HYVÄLLE psykologille tai mieluiten psykiatrille. Sanotaan,e ttä kannattaa keskustella kolmen kanssa ennen kuin valitsee sen, kenen kanssa solmii terapiasuhteen. VOi olla että sinulle riittää pari käyntiä, mutta olen sitä mieltä, että jos olet masentunut, et tee oikein lasta(kaan) kohtaan, jos et pidä huolta itsestäsi.
Voimia! Ystävien kanssa on hyvä keskustella, mutta heidän meilipiteensä ovat AINA subjektiivisia. Asiantuntia osaa ottaa kokonaistilanteesi huomioon eikä mielistele, sano loukkaavasti jne.
vrk, vl