parisuhde ja riippuvuus

Olen päihteetön ja elämäntapani on muutenkin raitis, olen käynyt läpi elämän varrella kertyneen taakan ja päivittäinen elämäntapa on ei-riippuvainen.
Puolisoni ei ole päihteetön. Sinänsä hänen juomisensa ei ole alkoholistista mutta mielestäni hänen elämäntapansa perustuu ailahtelevaiselle riippuvuus ilmapiirille. Esim hänen omistautumisensa parisuhteeseen perustuu epävarmuuteen ja on aika hukassa välillä itsensä kanssa. Kaikilla meillä on nämä hetket mutta tuntuu että hän ei muuta olekaan vaan ajelehtii sinne tänne ja saa sen näennäisesti pysymään itselleen normaalin puitteissa.
Tämä alkaa käydä jotenkin yksinäiseksi, raskaaksi ja yksipuoliseksi. Mielestäni parisuhde on yhteinen matka mutta kohtaammeko tosi asiassa yhtään millään tasolla?
Olen ollut suhteessa läsnä ja vähän niinkuin mielenkiinnolla odottanut miten tämä etenee. Yhteisiä vuosia on paljon takana ja yhteistä jaettavaakin meillä on mutta tuntuu että koko ajan vähemmän. Kuin koko ajan enemmän mentäisiin eri suuntaan. Nyt hän kertoi alkaneensa miettiä että mikä on suhteemme tarkoitus. Kuulosti olevansa aika tukalassa tilanteessa "itsensä" kanssa.
Voiko tällainen edes toimia? Yritämmekö mahdotonta? Mielestäni hänen pohdinta on aiheellinen. Mikä on vaihtoehtoni, odotella että hän tulee johonkin tulokseen? Varmaan on tarpeen itsekin pohtia, voiko se olla edes loppujaan itselleni hyväksi, välillä tuntuu että joutuu elämään niin kahta eri maailmaa... olisko kellään kokemuksia?