Rupianko kirjuuttajaksi?

Siitä tuo ura urkennee. Montako kirjaa on tulossa?

Palle Pääpalo ei niin auvoisen hyvä kirjailija ollut.
Hänen tekstinsä on pikkutarkkaa ykstotista junnaamista.
Suosittu hän on/oli, koska moni suomalainen mies ja nainen saattoi samaistua häneen, hänen kirjojensa hahmoihin ja niiden tuntoihin.
Joka tapauksessa Palle Pääpalon kirjat ovat viihdyttäviä kirjoja niille, jotka jaksavat sitä hidasta ja pikkutarkkaa etenemistä lukea.

Moni kirjailijan uraa yrittää.
Moni saa pettyä ja jäädä katkeraksi väärinymmärretyksi neroksi.
Moni maalaa tauluja luullen Rembrandt olevansa tai siksi tulevansa.
Toritaiteilijaksi jää jos siksikään, sekin taso vaatii osaamista.
Joillekin on kai hienoa kuvitella olevansa "luova" taiteilija.
Kaikissa meissä on jonkinasteisesti luovuutta, mutta taiteilijaksi asti harvoilla.
Kannattaa aina yrittää kehittää itseään, luovat harrastukset tuovat hyvää mieltä ja paljon sisältöä elämään, mutta itsekritiikkiä pitää olla kehittyäkseen.
Muuten jää paikalleen.
Pääpalokin loppujen lopuksi ansaitsi elantonsa kirjoittamalla.

Mistä taiteenlajista nautitte eniten ?

Musiikista, sen jälkeen kuvataiteesta, väreistä ennen viivaa muotoa abstrakteissakin teoksissa.
Kirjallisuus, joista runot puhuttelevat niin suoraan sanavariaatioineen.

Pidän kaikesta mikä taiteeksi lasketaan paitsi modernia tanssia en ymmärrä. Maalaustaiteesta pidän, erikoisesti impressionistisesta ilmaisusta.
Tussipiirustuksista, akvarelleista, ihan mistä vain.
Terveempänä ollessani kiertelin paljon taidenäyttelyissä.

Jotain tuhersin itsekin. Jokaisesta sadasta akvarellista yhden säilytin vertailuksi,
näkyykö mitää kehitystä. Hahhah, sain nauraa itselleni. Ei näkynyt kehitystä,
mutta jatkan silti harrastusta joskus vieläkin. En "töitäni" esittele kellekään,
omaksi ilokseni maalailen maisemia ym,
koska se on niin rentouttavaa, pääsee muihin maailmoihin kuten kirjojenkin kanssa.
Kaikenlainen musiikki oli intohimoni, mutta huonontuneen kuulon takia musiikinkuuntelu on jäänyt vähälle. Kuulokoje ei toista musiikkia hyvin.
Se on mekaaninen ääni.
Mitä kirjoihin luen kaikkea ja joskus luen runojakin.
Pelkistettyjä ja yksinkertaisia, haikuja esimerkiksi.
Viimeksi suomalaisista luin Eeva Kilven uusimman pikku kirjan.
Se ei oikeastaan ollut perinteinen runokirja.
Siinä oli koskettavia ajatuksia.

Runokirjoista ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan.
Vanha klassikot on tulleet jo nuorena luetuksi.
Bo Carpelanin runoja luin keväällä. Miellyin.

Taidetta tai designia, arkkitehtuuria ja monenlaista näkee joka puolella kulkiessaankin, kun pitää mielen avarana ja silmät auki.
Kaikki ympärillämme on jonkun suunnittelemaa tai tekemää.

Kirijoottajaksi mieli Malla Matikainen.
Siinä olikin sanavalmisja upea nainen,
joka ei jäänyt tuppisuuksi joukossa miesten.
jotka Mallaa kiusoittelivat suitansa piesten.
Aloitteli käärepaperien rypyttömiin kohtiin
ja alkoi siinä paperin hankkimista pohtiin,
kun lihapaketin papereissa veriroiskeita näki;
Noitahan kauhistelee koko maan kirjallinen väki.

Meni kauppaan ja nipun puhtaita papereita osti,
vaan velipoika Mallalle jotain vanhoja kaunoja kosti
ja rypisteli paperit aivan uuteen pliseeraus muotiin,
eipä auttanut Mallaa muu, kuin kävellä taas puotiin.
"Sinikantinen vihko tässä, osta Malla nippu näitä
ja tarvitsethan sinä niitä mustekynäin kirjoituspäitä,
kun hermostuksissas hakkaat niitä vasten pöytää,
eikä taija kotoas niitä enää varastoista löytää."

Se oli mustekynän aikaa kosmoskynän rinnalla,
Malla osti teriä ja mustetta, kun tarjottiinhalvalla hinnalla.
Kirjoitteli ruutuvihkot, ihan joka sivun täyteen tekstiä,
oikein piti niitä vihkoja piilosta useinkin etsiä,
kun ei halunnut Malla julkiseksi tunteitaan ja tarinoitaan,
mutta kyllä niitä aina jostain tänäänkin luetaan.

Arvoituksien Malla Matikainen.

Onhan niissä sellainenkin pointti että takuuvarmasti homehtumattoman ja hyvän omakotitalon pystyy Kallen "opeilla" rakentamaan.

Keramiikka, keraamiset esineet ja niitten lasitukset ovat kiinnostavia,
koska polttouuni tekee lopullisen tuloksen, joka on jännittävä ja yllättävä sen sattumanvaraisuuden takia.