Pääsin silloin eroon sen ajan hiusalan työistä, kun olin opiskellut Sataedussa kiinteistönhoitajaksi. He haukkuivat syöpä - ja pizzanaamaksi eivätkä jättäneet rauhaan. Pääsinpä niistä huorista silloin eroon.
Onneks loppui 2013
Anonyymi
8170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joo, se on onni ku pääsee kiusaajista eroon. He varmaan voivat silloin huonosti ja purkivat suhun sen... Ikäviä sanoja. Ikäviä ihmisiä.
Toivotan kaikkea hyvää sinulle! Etiäppäin, sano mummo lumessa.
Kiitos, joskus vaan ikävät muistot palaa mieleen, mutta toivottavasti en heihin enää koskaan törmää.
Joo, helposti palaa asiat mieleen. Monelle käynyt niin, itselle ja tutuille. Et ole siis ainoa <3
Jos vievät liian ison osan elämääsi, niin kannattaa käydä juttelemassa ammattilaisella. Se ei ole noloa! Kärsit jo silloin 2013, enää ei tarvitse. Tiedät itse, ettet ole pizza- tai syöpänaama. Älä anna kiusaajien määritellä sinua.
Eikä sun tarvitse miettiä mitä he "ehkä" miettivät sinusta. He eivät välttämättä edes muista sinua enää. Tai sitten heitä kaduttaa kiusaaminen. Aikuisena yleensä näin käy, kun on saanut järkeä päähän.
Pointti on se, että ei kannata kuluttaa voimavaroja tuohon. Ainoastaan kaikkeen hyvään, oman itsesi hyvinvointiin.
Olet oman onnesi seppä.
Jos he sattumoisin näkisivät minut niin ehkä sitten muistaisivat.
Jep, juttelemaan mars.
Se on just sellnen ikä, kun ollaan niin olevinaan kovaa ämmää... Mut kyl se siperia opettaa... sanotaan. Toivottavasti opettanut noitakin ämmiä ja pudottanut kovaa alas...
Yks ei sietäny edes nähdä mua, piilotti naamansa aina multa toisena vuonna, ehkä toivoi, etten koskaan saa tyttöystävää ja toivoo varmaan edelleen.
Ne oli silloin jotain 18-19-vuotiaita tyttöjä.