Nainen omistaa maatilan, johon miehellä on avio-oikeus. Mies myy avio-oikeuden alaista metsää, saa tililleen metsärahat, käyttää ne perheen tarpeisiin mutta paljon myös omiin tarpeisiinsa. Vaimo ruokkii perheen lehmistä saamillaan meijerituloilla. Mies on hyvää pataa nuorimman tyttärensä kanssa, lupailee testamentata tälle omaisuutta samoin kuin vanhimmalle pojalleenkin. Tytär haluaa maatilan ainoan rannan ja siellä olevan mökin, sopii lahjoittamisesta isänsä kanssa, ja äiti pakotetaan lahjakirjan tekoon. Testamenteista ei ole tällä hetkellä tietoa, isä on kuollut, pesää ei ole jaettu. Onko lahjoitus laillinen? Voiko avio-oikeuden alaista omaisuutta lahjoittaa tai testamentata? Epäilen itse, ettei voi...
Lahjatontti tyttärelle
marjukka
111120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ainakaan mies ei voi myydä vaimonsa metsää eikä muutakaan omaisuutta. Ei edes voi tehdä puukauppaa. Jos näin on tapahtunut, kannattaa haastaa puut ostanut metsäyhtiö oikeuteen. Olette vahvoilla ellei kauppakirjassa ole omistajana toimivan myyjän nimeä tai valtakirjaa.
Puukauppaa tehdessä nainen (metsämaan perijä ja omistaja) kelpaa todistamaan miehensä nimen oikeaksi! Näin ihan oikeasti on anoppini kertonut joutuneensa tekemään!!! Mies on luullut omistavansa puolet tilasta ja tehnyt puukaupat määräten kaikesta kauppaan liittyvästä ja kuten jo aikaisemmin kerroin, myös puukaupparahojen käytöstä. Ihmeellinen on avio-oikeus!
Ja jos perukirja on kuolinpesän veroilmoitus (kuten jonkun hautaustoimiston mainoksesta luin), ei siihen todellakaan siirretä puolisolta toiselle puolisolle omaisuuksia. Siis: avio-oikeuden alaisen omaisuuden testamenttaukset ja lahjoitukset ovat laittomia, eikö niin? Mutta kun lahjakirjassa on lahjansaajan äidinkin nimi... vaikkakin vastentahtoisesti mutta kuitenkin autenttisena...
Avio-oikeus on oikeus joka konkretisoituu vasta avioliiton lakatessa (joko avioeroon tai toisen kuolemaan). Omaisuuden omistaja elinaikanaan voi käytännössä vapaasti myydä, pantata, lahjoitaa elinaikanaan omaa, vaikkakin puolison avio-oikeuden alaista, omaisuuttaan ilman että puolisolla on siihen nokan kopauttamista.
Myöskin avio-oikeuden alaista omaisuutta voi testamentata vapaasti, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen kuin kuin elävänä tehdyissä omaisuuden luovutuksissa. Ennen testamentin toimeenpanoa pitää nimittäin suorittaa kuolleen ja lesken välillä omaisuuden ositus jossa sitten katsotaan joutuuko kuolinpesä maksamaan avio-oikeuden nojalla tasinkoa leskelle. Ja sitten kun omaisuus on ositeltu niin sitten jäljelle jääneeseen kuolinpesän omaisuuteen voi testamentti kohdistua ja samalla katsotaan voidaan ja missä määrin tässä uudessa tilanteessa testamentti panna toimeen vai ei. Eli elinaikana tehty lahjoitus tyttärelle on laillinen puolison avio-oikeudesta huolimatta.
Jos taasen tarkoitat sitä että voiko isä testamentata tai lahjoittaa puolisonsa omaisuutta, johon siis isällä on avio-oikeus, niin vastaus ei. Toisen omaisuutta ei voi luovuttaa. Mutta jos lahjoituksessa tyttärelle on lahjoittajana äiti (joka on siis tilan omistaja) niin lahja on täysin laillinen. Periaatteessa jos äiti on pakotettu lahjaan niin lahja (tai mikä tahansa oikeustoimi johon joku on pakotettu, riippuu tietysti miten on pakotettu.) voi olla laiton, mutta sitä ei voi todistaa ilman äidin myötävaikutusta ja tie on muutenkin epävarma kun ilmeisesti lahjasta on jo kulunut aikaa.
"Jos taasen tarkoitat sitä että voiko isä testamentata tai lahjoittaa puolisonsa omaisuutta, johon siis isällä on avio-oikeus, niin vastaus ei. Toisen omaisuutta ei voi luovuttaa. Mutta jos lahjoituksessa tyttärelle on lahjoittajana äiti (joka on siis tilan omistaja) niin lahja on täysin laillinen. Periaatteessa jos äiti on pakotettu lahjaan niin lahja (tai mikä tahansa oikeustoimi johon joku on pakotettu, riippuu tietysti miten on pakotettu.) voi olla laiton, mutta sitä ei voi todistaa ilman äidin myötävaikutusta ja tie on muutenkin epävarma kun ilmeisesti lahjasta on jo kulunut aikaa."
Lahjoitus tapahtui vuonna 1996 eikä lahjakirjassa ole mainintaa ennakköperinnöstä. Onhan lahjoitus kuitenkin ennakkoperintöä heidän tyttärelleen?
Jos lahjoitetaan omaisuutta rintaperillisille niin lahja tulkitaan ennakkoperinnöksi jollei sitä nimenomaisesti lahjakirjassa ole kiistetty kirjoittamalla lahjakirjaan että lahja ei ole saajansa ennakkoperintöä. Joten jos tässä tapauksessa lahjakirjassa ei lue että se ei ole ennakkoperintöä niin silloin se on ennakkoperintö!
Haluan vielä lisätä edelliseen viestiini, että lahjoitukseen pakotettu äiti on vielä elossa ja täydessä ymmärryksessä (ei dementoitunut) ja on puhunut aivan viime aikoinakin siitä, miten hänen oli pakotettuna suostuttava lahjoitukseen.
"Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 3 LUKU
Oikeustointen pätemättömyys ja sovittelu (17.12.1982/956)
28 §
Oikeustoimi, jonka tekemiseen joku on oikeudenvastaisesti pakotettu, ei sido pakotettua, jos pakottamiseen on käytetty väkivaltaista pitelemistä taikka pakottavaa hengen tai terveyden vaaraa käsittävää uhkausta.
Jos pakkoa on käyttänyt toinen kuin se, johon oikeustoimi on kohdistettu, ja jos tämä oli vilpittömässä mielessä, tulee pakon alaiseksi joutuneen kuitenkin, jos hän tahtoo suhteessaan tähän vedota pakkoon, sittenkuin pakko on lakannut, ilman aiheetonta viivytystä tästä ilmoittaa hänelle, uhalla että oikeustoimi muuten tulee päteväksi.
29 §
Oikeustoimi, jonka tekemiseen joku on toisen oikeudenvastaisesti pakottanut käyttämättä sellaista pakkoa, josta 28 §:ssä puhutaan, ei sido pakotettua, jos se, johon oikeustoimi on kohdistettu, on itse tätä pakkoa käyttänyt, taikka jos hän on tietänyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että toinen on oikeustoimen tekijän sen tekemiseen pakottanut."
Tuoltahan nuo lainkohdatkin tulivat.
Ihan varmuuden vuoksi selostan nuo lainkohdat "auki" että asia olisi selvä.
Eli tässä tilanteessa näyttäisi siltä, että oikeustoimi on eli lahja tyttärelle on kiistatta pätevä. Jos mies pakottaakseen vaimonsa lahjaan käytti 28§ törkeää pakkoa lahjan suhteen, josta hyötyi kolmas eli lahjan saanut tytär, niin puolison olisi pitänyt ilmoittaa siitä lahjan saaneelle eli tyttärelle silloin kun tuo pakko oli lakannut. Näin hän ei ole tehnyt joten jos tytär oli lahjan saadessaan vilpittömässä mielessä (ei tienyt eikä olisi pitänytkään tietää törkeästä pakosta) niin lahja on voimassa.
Jos taasen mies ei käyttänyt 28§ törkeää pakkoa vaan ns. normaalia pakkoa ei myöskään silloin lahjaa voi peruuttaa jos katsotaan että lahjan saaja eli tytär ei ollut mukana pakottamisessa eikä tiennyt pakosta, eikä olisi pitänytkään tietää siitä (kun lahjan sai). Koska todennäköisesti ette pysty osoittamaan mitenkään että lahjan saanut tytär ei ollut vilpittömällä mielellä niin lahjaa ei voi perua ja voitte unohtaa koko jutun.
Se oli nimenomaan TYTÄR, lahjansaaja, joka pakotti äitinsä lahjanantoon! Hän oli sanonut, että kun hänellä ei ole mitään omaa (avopuolisolla oli talo, jossa he perheensä kanssa asuivat)...
...hän haluaa rannan ja siellä olevan mökin ja siihen ympärille palan (puoli hehtaaria) maata (metsää ja peltoa). Siis koska hänellä ei ole mitään OMAA, halu saada omaisuutta kasvoi niin kovaksi, että hän jaaritti äitinsä perässä perunamaalla jankaten asiasta, tuli meille kahvikuppi kädessä pois lahjoitusasiasta erimielisten vanhempiensa luota lähistöltä jne. eli osoitti mieltään monella tavalla asian takia. Kaikkea asiaan liityvää emme ole kuulleet emmekä nähneet. Lahjoitus tapahtui sitten ja sisarusten välejä meni poikki, kun talon ainoa ranta annettiin pois...
Jatkuva jankaaminen ja muukinlainen murrosikäisen kehitystasoa osoittava käyttäytyminen ei liene kovin helppo osoittaa pakottamiseksi. Jos pakottaminen on ollut tota tasoa niin omana mielipiteenäni, unohtakaa koko juttu, ette saa osoitettua pakottamista toteen. Jos välttämättä haluatte asiaa oikeudessa testata teidän pitää saada äitinne nostamaan käräjäoikeudessa kanne tytärtään eli sisartanne vastaan oikeustoimen mitätöimiseksi. En pitäisi mahdollisuuksianne kovin hyvinä