Tulin suojaasi

Oletko varma että se menee noin? Jospa näet, tykästyt johonkin piirteeseen yli tuon "hajalla" kohtaan. Usein ihmisillä joilla on jotain säröjä on ylikompensoitunut joitakin muita piirteitä tai tullut kerroksia, kokemuksia jne. Jolloin et välttämättä kiinnitä huomiota niihin mihin ehkä joku muu.

Ja käänteisesti ne jotka pitävät itseään "kunnossa" olevana, saattavatkin näyttää vajailta, lasi vain puoliksi täynnä, jolloin eivät herätä mielenkiintoa, ja koska lisäksi yleensä vain mallintavat ulkoisesti opittuja, kosketus raaka kosketus ja ymmärrys elämään puuttuu.

Se miksi jäät yksin, hylätyksi johtunee siitä että "hajallakin" olevat ihmiset rientävät mieluummin "kunnossa" olevien mallintajien seuraan, tuntemaan yhtenäisyyttä kuin myöntämään sitä miten asemoituisi muuten ,kuin peläten "lainsuojattomiksi" (toivottavasti ei kirjaimellisesti) yhteisön edessä joutumista, mihin valinnat ihmiset joskus ajavat.

Just joo, nettipalstalla kehumassa itseään eikä höhkäsen pöläyksen tietoo aloittajasta. Karmivaa itseriittoisuutta.

Eiköhän vastauksesi kerro syyn miksi jäät yksin.

Älkää ihmiset älkää, älkää kehdatko.

Hieman on vääristynyttä ajattelua, niin aloitus kuin muu lainsuojaton saaga

Anonyymi kirjoitti:

Hieman on vääristynyttä ajattelua, niin aloitus kuin muu lainsuojaton saaga

Kommentoi vapaasti oikeanlainen ajattelu.

Anonyymi kirjoitti:

Hieman on vääristynyttä ajattelua, niin aloitus kuin muu lainsuojaton saaga

Ei aina viitsi kertoa raakaa totuutta ihmisistä ja siitä miten he toimivat. Kuin tapaus missä nainen linkutti polvi säkänä, yht äkkiä lauma intialaisia miehiä kokeilemassa onneaan ja kahvittelupyyntöjä, tiedättekö miksi? Koska "handicap" woman saisi olla tyytyväinen että edes joku huolisi, kuuluu heidän kulttuuriin. (Suomalaisessa kulttuurissa muunlaiset tekijät on ne sitten hetkellisiä tai päälleliimattuja saattavat saada ajattelemaan jonkin asian takia saman suuntaisesti. Kun polvi parani hävisivät näkyvistä. Näin se elämä menee.

Tuosta ensimmäisestä vastaajasta saattoi tulla ko vaikutelma, että koska x on -, niin hän voi "tukea". Nostaa joidenkin tekijöiden takia itseään toisen yläpuolelle. Joskus jos tasavertaisesti ymmärtävät toisiaan rampa voi sokeaa taluttaa, mutta jos ei myönnä olevansa samalla tasolla, eihän siitä hyvää tule.

Ja joskus kuten vastaaja huomaa, myöskin toinen voi päätellä, että asemointi tähän rampa, sokea akselille ei ole riittävää, vaan alkaakin nähdä toisen itseään alempana suhteessa normeihin tms

Oikea tukeminen on enempi rinnalla seisomista come what may, kuin uppoutumista.

Anonyymi kirjoitti:

Ei aina viitsi kertoa raakaa totuutta ihmisistä ja siitä miten he toimivat. Kuin tapaus missä nainen linkutti polvi säkänä, yht äkkiä lauma intialaisia miehiä kokeilemassa onneaan ja kahvittelupyyntöjä, tiedättekö miksi? Koska "handicap" woman saisi olla tyytyväinen että edes joku huolisi, kuuluu heidän kulttuuriin. (Suomalaisessa kulttuurissa muunlaiset tekijät on ne sitten hetkellisiä tai päälleliimattuja saattavat saada ajattelemaan jonkin asian takia saman suuntaisesti. Kun polvi parani hävisivät näkyvistä. Näin se elämä menee.

Tuosta ensimmäisestä vastaajasta saattoi tulla ko vaikutelma, että koska x on -, niin hän voi "tukea". Nostaa joidenkin tekijöiden takia itseään toisen yläpuolelle. Joskus jos tasavertaisesti ymmärtävät toisiaan rampa voi sokeaa taluttaa, mutta jos ei myönnä olevansa samalla tasolla, eihän siitä hyvää tule.

Ja joskus kuten vastaaja huomaa, myöskin toinen voi päätellä, että asemointi tähän rampa, sokea akselille ei ole riittävää, vaan alkaakin nähdä toisen itseään alempana suhteessa normeihin tms

Oikea tukeminen on enempi rinnalla seisomista come what may, kuin uppoutumista.

Onkohan Suomessa yleistynyt halu järjestettyihin suhtesiin? Kun toisinaan puheet ovat tuota luokkaa että olisivat tyytyväisiä että joku huolii?

Ei siitä taida tyytyväiseksi tulla kuin toinen osapuoli hetkellisesti, kun armeliaasti huolii itselleen jonkun jonka pitäisi kiitollisena palvella tuollaista suuruutta.

Suomessa tyytymättömyys on helppo ilmaista ja senhän näkee kun naiset alkavat tiedostamaan että mies huoli kun muuta ei uskaltanut tavoitella ja nainen sanoi kyllä yleisten mallinnusten vuoksi, mitäpä sitä muuta.

Jos lukevat muualta juttuja, muiden näkökulmia, ruma totuus voi katsoa peilistä vastaan, ja omat mallinnukset siltä mitä ne ovatkin. Rakkautta, hyväksyntää, iloa ja lempeä ei ole mailla ei halmeilla, jolloin syytä onkin mahtailla niiden puuttuessa mahtuvansa edes sokeisiin mallinnuksiin. Kitkerinä muiden elämien ja ihmisten edessä.

Yleensä ihmiset tavoittelevat sellaisia jotka kokevat tasavertaiseksi, sitten on noita, jotka alentavat ihmisen johonkin lokeroon, korostaen sen myötä silti huolivansa, jotta hänen ei tarvitsisi ajatella että hänenkin pitäisi näyttää mitä on ihmisenä muutakin kuin "huolija" , johon toinen olisi riippuvainen.

Ei ihan normaali lähtökohta ja asennoituminen.

Jotkut tavoittelevat kulloin mitäkin, nämä räppärit on välillä hupaisia määrässä, mutta kun eivät saa laatua, miehisyys ei kehity samassa mitassa mitä kuvittelevat. Eivät uskalla tavoitella halutuimpia, vaan antavia pimatsuja pl joku Gabriel, ja senhän huomaa.

Ihmisillä on yleiset ja sisäpiiri kulttuurin määrittelemiä mielikuvia, rajoituksia, joiden turvin asemoituvat toisiin ihmisiin, näyttäen asenteensa, ennakko tai muut sellaiset.

Ne voivat laajeta jos uskaltautuu niiden ulkopuolelle tarkastelemaan maailmaa, elämää missä hetkellisesti eloa vietämme.

Anonyymi kirjoitti:

Onkohan Suomessa yleistynyt halu järjestettyihin suhtesiin? Kun toisinaan puheet ovat tuota luokkaa että olisivat tyytyväisiä että joku huolii?

Ei siitä taida tyytyväiseksi tulla kuin toinen osapuoli hetkellisesti, kun armeliaasti huolii itselleen jonkun jonka pitäisi kiitollisena palvella tuollaista suuruutta.

Suomessa tyytymättömyys on helppo ilmaista ja senhän näkee kun naiset alkavat tiedostamaan että mies huoli kun muuta ei uskaltanut tavoitella ja nainen sanoi kyllä yleisten mallinnusten vuoksi, mitäpä sitä muuta.

Jos lukevat muualta juttuja, muiden näkökulmia, ruma totuus voi katsoa peilistä vastaan, ja omat mallinnukset siltä mitä ne ovatkin. Rakkautta, hyväksyntää, iloa ja lempeä ei ole mailla ei halmeilla, jolloin syytä onkin mahtailla niiden puuttuessa mahtuvansa edes sokeisiin mallinnuksiin. Kitkerinä muiden elämien ja ihmisten edessä.

Yleensä ihmiset tavoittelevat sellaisia jotka kokevat tasavertaiseksi, sitten on noita, jotka alentavat ihmisen johonkin lokeroon, korostaen sen myötä silti huolivansa, jotta hänen ei tarvitsisi ajatella että hänenkin pitäisi näyttää mitä on ihmisenä muutakin kuin "huolija" , johon toinen olisi riippuvainen.

Ei ihan normaali lähtökohta ja asennoituminen.

Jotkut tavoittelevat kulloin mitäkin, nämä räppärit on välillä hupaisia määrässä, mutta kun eivät saa laatua, miehisyys ei kehity samassa mitassa mitä kuvittelevat. Eivät uskalla tavoitella halutuimpia, vaan antavia pimatsuja pl joku Gabriel, ja senhän huomaa.

Ihmisillä on yleiset ja sisäpiiri kulttuurin määrittelemiä mielikuvia, rajoituksia, joiden turvin asemoituvat toisiin ihmisiin, näyttäen asenteensa, ennakko tai muut sellaiset.

Ne voivat laajeta jos uskaltautuu niiden ulkopuolelle tarkastelemaan maailmaa, elämää missä hetkellisesti eloa vietämme.

Tuo Gabriel on huomaamattaan luonut joustosuhde konseptin yleisemmin tietoisuuteen. Kun työelämään on pesiytynyt joustotyö konsepti, jossa työntekijät voivat tehdä töitä milloin vain mihin aikaan tahansa, työ-ja muun elämän tasapainoittaen.

Niin joustosuhde, mikä ei ole synonyymi avoimelle suhteelle, vaan sallii omat asunnot, väljät tapaamiset milloin missäkin, välillä tiiviisti yhdessä, toisinaan muualla.

Kun täälläkin usein puhutaan kuinka suhde sitoo, vaatii mukautumista, estäisi henkisen vapauden? niin siinä puhuu vanhanaikaisella tavoilla suhteista ajatteleva ja toisiin suhtautuva.

Ylläpitävät omituisen vanhanaikaisia käsitteitä, kuin tietämättöminä ympäröivästä muusta maailmasta.

Rakkaus on muuten: love is generous, jos ihminen puhuu I me myself tasolla, rakkautta ei ole ilmassa.

Valitettavan paljon on niitä jotka eivät ole.

Tulee mieleen nämä yleistyneet tavat muistaa kuollutta, ilmaistaan yläkertaan lepää hyvin xx rakas xx ym. Jolloin pääpaino on heissä ja heidän tavassaan ilmaista, sillä tuskin xx on kuulolla.. Luontevampaa olisi täydentää kuvaa xx:stä, esim muistamme hänet sydämessämme sellaisena ja tällaisena jne jolloin kuva ihmisestä täydentyy, syventyy ja tilanne konkretisoituu. Ihmiset omaksuvat täälläkin kuin kuolleille muistokirjoituksia näyttäen ilmaisuillaan irtaantuvan konkretiasta ja vain ilmaisu, muistelo ylöspäin korostuu?

Anonyymi kirjoitti:

Tulee mieleen nämä yleistyneet tavat muistaa kuollutta, ilmaistaan yläkertaan lepää hyvin xx rakas xx ym. Jolloin pääpaino on heissä ja heidän tavassaan ilmaista, sillä tuskin xx on kuulolla.. Luontevampaa olisi täydentää kuvaa xx:stä, esim muistamme hänet sydämessämme sellaisena ja tällaisena jne jolloin kuva ihmisestä täydentyy, syventyy ja tilanne konkretisoituu. Ihmiset omaksuvat täälläkin kuin kuolleille muistokirjoituksia näyttäen ilmaisuillaan irtaantuvan konkretiasta ja vain ilmaisu, muistelo ylöspäin korostuu?

Lisäksi tulee vaikutelma tuollaisista ilmaisuista, että on kuin tuntemattomien tekemä kukkameri onnettomuuspaikalla, halu omautua tunnetilaan, ilman kosketusta, syvempää omaan elämään josta kumpuaisi jotain yhteistä jakavaa, kuin pitäen etäällä itseään korostaen.

Anonyymi kirjoitti:

Tulee mieleen nämä yleistyneet tavat muistaa kuollutta, ilmaistaan yläkertaan lepää hyvin xx rakas xx ym. Jolloin pääpaino on heissä ja heidän tavassaan ilmaista, sillä tuskin xx on kuulolla.. Luontevampaa olisi täydentää kuvaa xx:stä, esim muistamme hänet sydämessämme sellaisena ja tällaisena jne jolloin kuva ihmisestä täydentyy, syventyy ja tilanne konkretisoituu. Ihmiset omaksuvat täälläkin kuin kuolleille muistokirjoituksia näyttäen ilmaisuillaan irtaantuvan konkretiasta ja vain ilmaisu, muistelo ylöspäin korostuu?

Kuinka monta kertaa muistivat sanoa eläessä rakastin sua, kun oltiin elomme tiellä yhdessä, tavoitellen kuuta..

Kuolleita muistellessaan rakas liukuu suusta kuin helpottuneina ettei kohtaa hlöä. Siltä se vaikuttaa. Niinkuin täälläkin varsinainen tuntemattomien "kukkameri" omaksuen tunnetiloja, ilmaisuja poissa oleville ja siihen tyytyväisyyttä ilmaisten.

Joskus se on niin että vaikka kuinka tekisi aloitteita niin toiselle ei koskaan käy.

Ihminen voi auttaa vaan olemalla olemassa. Et tietysti tajua mitä tarkoitan, mutta niin se vaan on.

Mistä sinä tiedät miten olen kiittänyt?

😜

Luuletko sä että elän vain täällä?

Olipa helpotus kun oli sulle! Aloittaja on narsisti, joka nauttii "työnsä" tuloksista tyytyväisenä. Nokkelat juonensa uppoavat toisiin palstalaisiin täydellä teholla. Ja se yksi saa kärsiä, eikös niin. Ei taida aloittaja kuitenkaan ihan kaikkea tietää.

Anonyymi kirjoitti:

Olipa helpotus kun oli sulle! Aloittaja on narsisti, joka nauttii "työnsä" tuloksista tyytyväisenä. Nokkelat juonensa uppoavat toisiin palstalaisiin täydellä teholla. Ja se yksi saa kärsiä, eikös niin. Ei taida aloittaja kuitenkaan ihan kaikkea tietää.

Ai sä tunnet aloittajan henkilökohtaisesti? Kuka on "se yksi", jospa se olenkin minä?

Mä ihan tosissani ajattelen että tällaisen voisi mulle eräs ihminen kirjoittaa. Ja hän maksoi mulle äärettömästi. Toivon että hän nyt on onnellinen. </3

Just, kossuhan sen lempijuoma olikin, raakana.

Miehelle, joka ei ole minulle koskaan ilkeä.

Eikö ole turhaa tuo naismies pelleily. Ihan sama, kumpi sanotte olevanne, luultavasti olette just päinvastaista. Siis aloitus tässä tapauksessa naiselle.

Ei ole.

Sinä voit olla ihan mitä mieltä huvittaa aloituksesta. Evvk.

Anonyymi kirjoitti:

Miehelle, joka ei ole minulle koskaan ilkeä.

Miksi pitää ihmisten alentua sellaseen moukkamaisuuteen kuin ilkeys? Mä en osaa olla kenellekkään ilkeä. Olen omat raskaat oppirahat joutunut tästä maksamaan, mutta toisaalta en kaikessa ole kynnysmatoksi suostunut. Voi olla assertiivinen olematta ilkeä. Omiin aivoihini kuuluu hyväksyntä ja rakkaus kanssaihmisiä kohtaan. Mulla on silloin hyvä olla ihmisten kanssa ja heidän helppo olla mun kanssa.

Assertiivinen?

Älä länkytä.

Hani on ihana, sinä olet ass.

Ymmärrän hyvin. Voimavarat ovat rajalliset, kaikkea ei vaan jaksa, eikä ole pakkokaan. On karsittava elämästään epäterveet ihmissuhteet pois. Jos joudut olemaan auttajanroolissa kokematta aitoa vuorovaikutusta, jotain on pielessä. Ystävyyssuhteet eivät toimi siten.

Minäkin tiesin exän nurjista taipumuksista ja olisi pitänyt vain jättää hänet selviytymään yksin ongelmistaan. Tein sen virheen, että autoin ja siitä onkin harmia poikinut ihan riittävästi monien vuosien ajan. Nyt mietin tarkkaan, ennen kuin tarjoan apuani kenellekään.

Onko isokin kysta?