Se joka aina hymyili, muut ihmettelevät, miksi jaksan aina hymyillä. Jotenkin tuntui siltä, ettei saisi olla iloinen. Vuodet vierivät, vaikeuksia tuli minullekin, syistä joista en tähän halua listata. Olen minäkin vakavoitunut. Voin sanoa, että tämä vuosi on ollut elämäni kaikista raskain ja vaikein. Ei ole ketään, kenelle kertoa ongelmistaan, ei ketään. Tuntuu absurdilta elää, kun asiat ovat niin huonosti. Kyllä tämä elämä ei ainakaan iän myötä helpommaksi muutu, päinvastoin. Vaikeampaa ja raskaampaa tämä on vuosi vuodelta. On kuin olisi ihan yksin, ilman että kukaan tietäisi, miten vaikeaa ja raskasta on elää. Miksi? Miksi, tänne on pitänyt edes syntyä?
Olin aiemmin optimisti
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerro minulle. Mitkä asiat sinulla sitten on huonosti?
Jos et halua tänne kirjoitella, voisit saada apua paikallisesta mielenterveysseuralta. Et ole yksin, vaikka nyt siltä tuntuukin.
Nykyaika kaikkine some ympäristöineen luo vain lisää ahdistusta. Yksinolojalle joka poikkeaa massasta ja ajattelee toisin. Olin ennen luovempi nyt tuntuu, että se luovuuskin alkaa kuolla. Olen tainnut syntyä väärään aikaan. Yksin kun on suurimman osan aikaa ilman ystäviä niin synkistyyhän tässä. ☹️