Meillä on vuoden vanha vesikoirauros, jonka kanssa keinot alkavat olla aivan loppu enkä tiedä mitä tehdä. Koira ei tottele, kouluttamisyrityksistä huolimatta vinkuu ja LÄÄHÄTTÄÄ taukoamatta, ei pysy pedissä, ei makuullaan, ei paikallaan sekuntiakaan, juoksentelee sisällä edestakaisin, ei jätä ihmisiä sekunniksikaan rauhaan vaan etsii jatkuvasti uutta virikettä minkä perässä kulkea ja alkaa sekoilla, on siis syystä tai toisesta todella stressaantunut. Tuhoaa kaiken mihin pääsee koskemaan, joutuu siis olemaan kuonokopan kanssa jokaisen sekunnin mitä ei ole valvottuna. Vetää remmissä, hyppii ihmisiä päin. Kun koira komennetaan petiinsä, on siellä sekunnin ja lähtee pois, ja kun ihminen ei luovuta, tätä jankkausta pidetään koko ilta, koira käsketään petiin ja tulee pois, esimerkiksi 40 kertaa peräkkäin. Ei kuitenkaan KOSKAAN ole vihainen ihmisille eikä eläimille, ei murise, ei pure, ei raavi, heiluttaa häntäänsä aina. Jos koira saa virikkeitä, fyysistä tai mielellistä harjoitusta mitä yritetään sille antaa, tilanne pahenee entisestään ja koira käy vielä kovemmin kierroksilla. Mitä voin tehdä? En jaksa enää päivääkään pienten lasten kanssa tätä koirashowta, itken joka ilta kun en tiedä mitä tehdä tuon kanssa.
Ongelmakoira ja keinot loppu
Anonyymi
6248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lisäyksenä vielä, minulla on kokemusta onnistuneesta koirankoulutuksesta ja aiemmin ei ole tullut vastaan näin haastavaa koiraa omalla kohdallani, olen aivan ymmälläni kun rodun "piti" olla helppo ja siihen tutustuttiin pitkän aikaa ennen koiran hankkimista.
Ap
Onhan kipukäytös suljettu pois? Kipeä koira voi pitää kierrokset koholla, tämä saa hyvänolonhormoonit liikkeelle ja toimii kipulääkkeenä.
Tilanne vaikuttaa kaoottiselta, jotain nyt on vialla koiran ja ihmisen väleissä. Näkemättä tilannetta ei oikein voi asiaa auttaa. Kannattaisi ottaa yhteytta tutkinnon suorittaneeseen eläinkouluttajaan, ulkopuolinen näkee tilanteen selvimmin.
Yksi vaihtoehto tietty on, että koiran hermorakenne on surkea. Tiedätkö onko sisaruksilla/suvussa samaa ongelmaa?
Oma koira tekee tuota (eli vinkuu, läähättää, on levoton) vain sillon kun vatsa kuralla eli huono olo tai ukkosen aikaan eli pelkotila. Pelko/stressi voikin sitten olla monesta kiinni, mutta näiden kuvailujen perusteella veikkaisin eroahdistusta (stressaa ihmisten lähtöä myös silloin kun ihmiset paikalla), jonka hoitaminen onkin vähän pitempi projekti.
Herkkä koira voi stressata myös omistajan huonotuulisuudesta tai jos perheessä riidellään ja/tai lapset naapurit meluavat riitaisasti. Oma vesikoira luikkii häntä koipien välissä pois huoneesta jos katsoo formuloita liian intenssiivisesti eli jännittyneesti.
Onko taloudessa toista fiksumpaa/vanhempaa koiraa tai mahdollisuutta järjestää joku väliaikanen hoitopaikka jossa vanhempi koira näyttäisi että ei tässä ole mitään hätää.
Tietenkin ensin kannattaa käydä siellä eläinlääkärillä tarkistamassa ettei ole se kiputila tai muu fyysinen syy.
Eroahdistuksesta en usko olevan kyse, ei koskaan hauku tai vingu meidän lähtiessä tai poissaollessa eikä tunnu kovin kiinnostuvan olevan meidän lähtemisestä , ylipäätäänkään ei hauku koskaan. Kipuasiaa olen miettinyt ja tätä ehdotti koirakouluttajakin jo koiran ollessa ihan pikkupentu, kun oli niin kierroksilla jo silloin kun koirakoulu aloitettiin 12-viikkoisena. Myös hermorata-asiaa olen miettinyt, vaikkei kylläkään suvussa ole sitä ongelmaa esiintynyt, koira ihan huippuvanhemmista. Koiralla on kyllä eräs pieni fyysinen vamma joka hyvin epätavallista eikä mitenkään pitäisi olla suvusta, joten mietin josko voisi olla sitten vammaa muuallakin. Tämä vamma ei siis kylläkään kipuilee tai vaikuta elämään. Kotona meillä on aina rauhallista ja hiljaista, ei koskaan riitelyä tai huutoa, lapsetkaan eivät metelöi, ovat tosi rauhallisia. Jokin nyt mättää juurikin meidän väleissä, kun koira katsoo minua suoraan silmiin ja poistuu pedistä kun sitä sinne komennan takaisin, tuntuu ihan tahallaan uhmaavan. Tai sitten se ei oikeasti ymmärrä... Koira on turvallinen lasten kanssa ja niinkuin mainitsin aina iloinen ja ehdottoman ystävällinen, minkä takia haluaisin saada käytöksen kuntoon niin koira voisi jäädä meille. Koiran kanssa ei koskaan ole ollut helppoa verrattuna aiempiin koiriini, mutta nyt tilanne on pahentunut valtavasti. Voiko kyse olla murrosiästä ja olisi helpottamassa ajan kanssa?
Ap
Varmaan olet tämänkin jo kokeillut, mutta kysyn että voi poislukea; minkälainen ruokinta? Saako koira ehkä liikaa energiaa, joka korostaisi ongelmaa. Murrosikäpelleily sopisi iän puolesta ja oma vesikoira on kaikessa fiksuudessaan selkeästi jääräpäinen ja tekee yhä 10v:nä välillä omia päätöksiä vaikka tietää tarkalleen mitä sanon. Johonkin murrosiän ongelmiin auttaa leikkaus, mutta kyllä leikkattukin osaa olla nuori ja urpo.
Onko koiran kurinpito ainoastaan sinun vastuulla? Olisiko mahdollista kokeilla, että ottaisit joksikin aikaa "etäisyyttä" koirasta, etkä huomioisi sitä hyvällä tai pahalla, josko käytökseen tulisi jokin muutos josta voisi päätellä enemmän mikä se ongelma on.