Muilta masentuneiltako täällä pitäisi apua saada?

Riippunee siitä mitä apua itse kukin tarvitsee? Itse tunnen monta masennuksen kourissa olevaa ihmistä jotka ovat erinomaisia tukihenkilöitä ja juttukavereita toisille.

Vertaistukea voi saada. Se on arvokasta.
Samaa läpikäyvä tai läpikäynyt voi jeesata samassa asemassa olevaa.
Joskus pelkästään se, että tajuaa, että on muitakin samoissa ongelmissa
voi auttaa, ettei luule olevansa ainoa masentunut tässä maailmassa,
on muitakin, jotka taistelevat samoissa ongelmissa.
Se antaa "ryhmätsemppiä".

On ihmisiä, joilla ei ole ketään. Ei mitään yhteyttä ulkomaailmaan.
Ei kehenkään. Ei ketään, jolle voisi puhua.
On parempi saada edes johonkin purkaa pahaa oloaan.

Ehkä helpompaa auttaa jotakin muuta saamaan jotakin aikaan kuin itseään. Masentunut saattaa myös tietää paremmin, kuinka auttaa toista masentunutta, kun kärsii itse samasta ongelmasta ja voi miettiä, miten itseään haluaisi autettavan kyseisen ongelman kanssa, ja auttaa toista juuri niin.

Täältä ei aina saa tukea ja muutama kuukausi sitten tuli paljon törkykommentteja. Tukinet on todella hyvä foorumi ja sieltä saa tukihenkilön anonyyminä. Kirjautumalla sinne voit vaihtaa muiden kanssa kuulumisia ja saat asiallista vertaistukea...

Näin erään masennus tragedian. Päivät olivat raskasta raahustamista. Pää nuokuksissa, en koskaan unohda noiden raskaiden askelien ääntä.

Lääkärit sitten määräsivät lääkkeitä jotka turruttivat.

Useita itsemurha yrityksiä, joista hän onneksi selvisi.

Epätoivoista pyristelyä pois masennuksesta, lukemalla kirjoja.

Sähköshokkihoitojakin. Näin kerran ohjelman sähköshokeista ja oloni oli tuon ohjelman jälkeen todella huono.

Niin siinä vain kävi että tämä erittäin raskas masennus päätyi sairauteen ja kuolemaan.

Kirjoituksia lehtiin, hän ei halunnut luopua sittenkään elämästä.

Viimeiset sanat taistelussa sairautta vastaan olivat: En jaksa enää.

Kun olin sairaalan edessä autossa, syksyinen sade valui tuulilasiin. Itkin hiljaa autossa.Luovutus, hautajaiset.

Raskaan suruajan jälkeen tunsin että hän pääsi vapaaksi kaikesta.

Usein paremmin kuin ns. terveet ihmiset, jotka ovat liian kylmiä edes ymmärtääkseen mitään mistään.

Itse en ole koskaan puhunut mistään henkisistä tai pääosassa sosiaalisista ongelmista kenellekään terveydenhuollon työntekijälle. Enkä kauheasti kenellekään muullekaan. Olen huijannut jopa nimettömiin terveyskyselyihin. Häpeä ja leimaantumisenpelko on niin suuri. En haluaisi mennä kenellekään ammattilaiselle kertomaan ongelmistani ja saada häneltä parannusehdotuksia: tee näin tai noin. Olen ehkä tavallista herkempi, mutta koska koen, että ongelmani johtuvat alunperin siitä, että joku ei joskus ymmärtänyt, mitä teki, niin tarvitsisin joltakin lähes täydellistä ymmärtämistä. Sitten voisin ehkä paremmin luottaa muihinkin ihmisiin, kun olisi edes joku, joka ymmärtäisi tunteitani, joka on kokenut vastaavanlaisia. Ja kun joku ymmärtää, "tietää tunteen", niin yhdessä olisi paljon paremmat edellytykset etsiä ratkaisujakin molempien ongelmiin. En vain ole vielä löytänyt ketään sellaista.. Voisi olla joku masentuneiden "deittipalvelu", jossa voisi löytää vastaavanlaisten ongelmien kanssa painivia :D Välillä tahtoisi ihan reaaliaikaista keskustelua jonkun kanssa, olisikohan tuolla tukinetissä sellaista?

Vertaistuki on monesti paras mahdollinen. Kuka muu voisi auttaa masentunutta kuin toinen samanlainen, joka ymmärtää toisen olotilan? Eri asia on, mikäli masennus on jo oikeasti jotain ihan muuta kuin pelkkää masennusta.

Itselläni asia on jo hetken ollut ihan kiikunkaakun. Jo tovin olen kokenut aika pahoja ahdistuskohtauksia myös. Pelkkä masennus ei ole ihan niin paha pala kuin se, että asiat alkavat ahdistaa. Silloin täytyisi päästä pois tilasta, jossa olet. Ja aina se ei ole ihan helppoa.