Syksypentuja odotellessa!

Rotu on olemassa siksi että löytyy niitä vastuuntuntoisia ihmisiä huolehtimaan sen rodun olemassaolosta. Rotua säilytetään ja viedään eteenpäin lukemattomin eri tavoin. Rekisteröiminen tarkoittaa, että rodun yleistilaa seurataan, valvotaan ja jalostuksella varmistetaan rodun tulevaisuus. Seurataan terveyttä, luonnetta, sukusiitosprosentteja ja voidaan puuttua asioihin tarvittaessa. Ilman rekisteriä ei ole rotua. Tämä vaatii kasvattajalta jonkin verran enemmän vaivaa. Pitää tutkituttaa ja testauttaa koiria sekä huolehtia asianmukaisesti myyntisopimuksista ja kantaa vastuu niistä pennuista vielä pitkään luovutuksen jälkeenkin. Yksi kasvattaja tekee sen isommalla vaivalla, toinen minimivaivalla. Mikä tässä on hyvää? Kun pennut rekisteröidään, ostajan on helppo seurata mitä se kasvattaja on saanut aikaan ja minkälaisia jalostusvalintoja kasvattaja on urallaan tehnyt. Ostaja voi äänestää valinnoillaan ja näin viedä omalta osaltaan rotua eteenpäin.
Kun koirat jätetään rekisteröimättä, mukana on AINA huolimattomuutta, tietämättömyyttä, osaamattomuutta, ahneutta ja välinpitämättömyyttä. Pennut lähtevät maailmalle ja sikiävät milloin minkäkin sessen kanssa. Ei niistä pidetä kirjaa ja muutaman sukupolven jälkeen kukaan ei tiedä kenen kanssa mikäkin murre pariutuu jossain perähikiällä, kun emäntä haluaa muutaman ylimääräisen euron. Jos koirat ovat rekisterissä ja sattuu vahinko, pennut saa kerran EJ rekisteriin. Rekkaamattomien pentuja ei saa. Vähintään 99 % rekkaamattomista pentueista on aivan varmasti teetetty tahallaan, kuten tässäkin ap tapauksessa! Ostajille kerrotaan ummet ja lammet siitä, miksi papereita ei tarvitse. Yleisin syy on se, ettei niitä papereita tarvitse, jos ei aio mennä näyttelyihin. Ei tarvitsekaan, mutta tarvitsee moneen muuhun paikkaan. Rekkaamattoman kanssa saattaa harrastus loppua lyhyeen tai sen kanssa ei edes pääse mihinkään harrastusryhmään. Ja mikä tärkeintä, niitä papereita tarvitsee myös todisteena siitä, että tämä koira tässä on näiden koirien jälkeläinen ja tämän koiran sukupuu on tällainen. Pienellä vaivalla voidaan tarkistaa suvussa esiintyviä sairauksia ym. tärkeitä tietoja. Mutta rekkaamattoman koiran sukupuusta ei ole mitään tietoa. Eikä se ostaja niitä papereita aina tarvitsekaan, mutta ROTUMME tarvitsee.
Rekkaamattomien ympärillä pyörii myös tavaton määrä ihan käsittämätöntä mututietoa, jota faktana kerrotaan. Usein se todellinen syy on kuitenkin se, että joko niitä vanhempia ei ole terveystutkittu tai sitten ne ovat saaneet niin huonot terveystulokset, ettei niitä pentuja saa rekisteriin. Tai sitten ollaan vaan niin ahneita, ettei viitsitä tuhlata sitä pientäkään summaa niihin tutkimuksiin, kun asia ei kiinnosta ja ostaahan joku ne pennut ilman niitä tutkimuksiakin. Ei ole mitään takeita siitä, että kahden koiran molemmista suvuista ei voisi tulla sairauksia, kun ne yhdistää toisiinsa - varsinkin kun ns. kasvattajalla on siitä vain mutu-tuntumaa, eikä mitään tutkittua tietoa. Miksi ihmeessä kukaan haluaa sellaisen pennun, jonka mahdollisuudet sairastua vakavasti jo nuorena on tosi suuri? Tai sellaisen pennun, joka saattaa jo vuoden päästä olla montussa? Rekkaamattomien pentujen teettäjä tuskin ottaa vastuuta pentujen sairastumisesta toisin kuin rekisteröityjen pentujen kasvattajat.
Rekisteröimättömyys on tahallista piratismia, riman alta kulkua, itsekkyyttä ja VÄÄRIN. Aito vahinko on vahinko ja jokainen elävä olento on yhtä arvokas. TOTTA. Mutta tämän taakse ei voi eikä saa piiloutua rekisteröimättömyyskeskusteluissa. Jos jokainen meistä lähtisi tuolle rekkaamattomuustielle, meillä ei olisi enää rotua. Siksi se ei ole kenellekään sen sallitumpaa vetää välistä. Mielellään kuulen todellisen tarinan, missä argumentit pitävät, miksi rekkaamattomuus olisi suotavaa MISSÄÄN määrin. Rekkaamattomia tehdään tahallisesti tasan niin kauan kuin välinpitämättömästi niitä ostetaan. Jos rakastaa rotua, ei hae hyväksyntää tälle asialle.