Umpisurkeat suomalaiset urheilijat

Alan kyllästymään tähän iänikuiseen vinkumiseen norjalaisten douppaamisesta.

Esimerkki suomalaisten tasosta. Maan ykkösnaishiihtäjä Krista Pärmäkoskella on mahdollisuus voittaa olympialaisissa mitali tai peräti se puuttuva palanen eli kultamitali parisprintissä.

Mitä hän tekee?

Valitsee kumppanikseen hyvän ystävänsä ampumahiihtäjä Mari Laukkasen ja kultamitalimahdollisuudet menivät sileän tien. Kun vaihtoehtona olisi ollut huippukuntoinen Kerttu Niskanen( mm. 30km:llä 6.), jolle niin ikään olisi ollut tarjolla uran kenties se ainoa kultamitali, mutta ei... sen sijaan valitaan joku B-luokan ampumahiihtäjä....Kuriositeettinä mainittakoon, että Suomi jäi ampumahiihdon sekaviestissä n. 30s mitalista ilman Mari Laukkasta, joka siis joutui jättmään tuon kisan väliin tämän parisprintin takia. Siinä olisi ollut tarjolla myös niin Mari Laukkaselle kuin Kaisa Mäkäräisellekin se puuttuva palanen eli olympiamitali.

...tai Iivo Niskanen ja Seefeldin MM-kisat.

1.Skiathlonissa mitali meni kaatumiseen.
2. Parisprintissä mitali meni Hakoplan kaatumiseen
3. Viestissä mitali meni siihen, kun ankkurina oli kirikyvytön Hyvärinen-> Hakolan ja Hyvärisen olisi pitänyt vaihtaa paikkaa
4.50km:llä mitali meni siihen, kun Niskanen halusi säästellä itselään Holmenkollenin 50km:lle, jossa oli ynnä muilla sijoilla väärän suksivalinnan takia.

Norjalaiset saavat enemmän mitaleita jo yksinkertaisesti siitä syystä, että ajattelevat fiksummin kuin suomalaiset. Norjalaiset eivät raahaa mitään B-luokan ampumahiihtäjää olympialaisten maastohiihtoon, vain sen takia, että sillä on nätti hymy ja se on maan ykköshiihtäjän kaveri.