Miten toimitte

Anonyymi

kohdatessanne kokonaisvaltaista rakkautta?

45

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hätäännyn. Pelkään. Peräännyn.

      • Anonyymi

        Miksi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi?

        Koska oon hullu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska oon hullu.

        Ohhoh, yhtä hullu kun pullosta tullu?!?
        Hätääntyminen, pelkääminen ja perääntymisen on han normaali tapa reagoida yllättäviin tunteisiin esim. varattuna. Sitä miettii perhettä ja lapsia ym. ei kukaan yleensä halua loukata lähimpiään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ohhoh, yhtä hullu kun pullosta tullu?!?
        Hätääntyminen, pelkääminen ja perääntymisen on han normaali tapa reagoida yllättäviin tunteisiin esim. varattuna. Sitä miettii perhettä ja lapsia ym. ei kukaan yleensä halua loukata lähimpiään.

        Kyllä kait ihminen voi hätääntyä, vaikkei olisi missään suhteessa? Tai että pitäisi valita jonkun ihmisen ja perheen väliltä?!
        Ei mitään tuollaista, mutta itsesuojeluvaisto jostain löytyy nykyisin.


      • Anonyymi

        Voi sentään. Olet kyllä sellainen jänöjussi karkulainen mutta siltikin niin äärettömän rakas 😍


    • Anonyymi

      Nautin hitaasta tutustumisesta ja oikeasta rakkaudesta sekä toivon, että saan myös vastarakkautta.

    • Anonyymi

      Mistä tunnistaa kohdanneensa kokonaisvaltaista rakkautta?

      • Anonyymi

        Sen tuntee toisen kanssa läsnäollessa ja huomaa toisen tuntevan samoin. Kiireetön, hyvä olla ja jutella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen tuntee toisen kanssa läsnäollessa ja huomaa toisen tuntevan samoin. Kiireetön, hyvä olla ja jutella.

        No sitten olen tainnut sellaista kohdata. Itse pyrin hakeutumaan sitten siihen tilanteeseen uudelleen ja uudelleen.


    • Anonyymi

      Kokonaisvaltainen rakkaus on harvinaista tässä maailmassa. Ehkä siksi ihmiset suhtautuu siihen niin varautuneesti. Ainakin minä suhtaudun varautuneesti kokonaisvaltaiseen inhimilliseen rakkauteen. Yksilön omat kokemukset toki vaikuttaa tuohon, siis siihen, kuinka pystyy ottamaan vastaan hyväksyntää ja rakkautta ja uskomaan sen omalle kohdalleen. Jos ei ole ollut rakastettu lapsena, nuorena yms., ei välttämättä koe ansaitsevansa rakkautta tai olevansa rakkauden arvoinen. Tässä on kuitenkin kyse valheellisesta ajatusmallista. Toisaalta joku voi kokea olevansa rakastettu lapsuudessa ja nuoruudessa mutta ei sen jälkeen. Ihmisten taustat ja rakkaudenkokemukset ovat niin erilaisia ja ne vaikuttavat, uskooko rakkauteen vai ei.

      Itse olen oppinut sen itsestäni ja muista, että inhimillinen rakkaus on todella valikoivaa. Jos rakkauden ymmärtämisen perustaa inhimillisen rakkauden kokemusten perustalle, voi mennä helposti myös väärille raiteille. Tärkeintä on oppia tuntemaan kokonaisvaltaisen rakkauden lähde ja sitä kautta ehkä itse oppia heijastamaan edes jotakin rakkauden lajia epätäydellisesti muihin kanssamatkustajiin. ;)

    • En oikein usko kokonaisvaltaiseen rakkauteen. Oli se romanttinen rakkaus, äidinrakkaus, sisaruusrakkaus, ystävyys jne niin aina siellä jotenkin näkyy se että oma itse menee kuitenkin muiden edelle.

      Romanttisessa rakkaudessa se näkyy mustasukkaisuutena ja loukkaamisen tarpeena riidoissa sekä valinnoissa usein valitaan kuitenkin mieluummin mitä itse tykkää vaikka se saisi toisen loukkaantuu


      Vanhemmat valitsee usein maineen kuin lapsen edun. Jos valita pitää oman maineensa ja lapsen edun väliltä.

      Sisarukset nyt aina vähän kilpailee. Kuuluu sisarusten juttuun. Usein se on sellasta kaikella rakkaudella tapahtuvaa mutta aina siellä joku pieni kilpailu on jollain tavoin.

      • Anonyymi

        Ehkä ajattelet eri tavalla kokemuksen karttuessa ja ymmärrät sitten mitä on kokonaisvaltainen rakkaus. Se on aika kaukana mistä kirjoitit.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä ajattelet eri tavalla kokemuksen karttuessa ja ymmärrät sitten mitä on kokonaisvaltainen rakkaus. Se on aika kaukana mistä kirjoitit.

        Minun näkemys kokonaisvaltaisesta rakkaudesta on se että se on täysin epäitsekästä.

        Valitaan siis toisen etu aina edelle vaikka itse joutuisi siinä ehkäpä vähän kärsiin. Ei milloinkaan halua toiselle tuottaa pahaa mieltä tai harmia. Jne


      • Anonyymi
        Ajattelijan_osa kirjoitti:

        Minun näkemys kokonaisvaltaisesta rakkaudesta on se että se on täysin epäitsekästä.

        Valitaan siis toisen etu aina edelle vaikka itse joutuisi siinä ehkäpä vähän kärsiin. Ei milloinkaan halua toiselle tuottaa pahaa mieltä tai harmia. Jne

        Eri rakkaudenlajit voivat esiintyä rinnakkain. Yleensä Jumalan, ns. agape-rakkautta, sanotaan kokonaisvaltaiseksi tai pyyteettömäksi rakkaudeksi. Minä uskon tuohon rakkaudenlajiin niin kuin muihinkin ehkä inhimillisempiin rakkaudenlajeihin. On olemassa eroottista eros-rakkautta, kiintymysrakkautta (esim. vanhempi-lapsi tai muissa kiintymyssuhteissa) ja ystävyysrakkautta. Nuo voivat esiintyä yhdessä tai erikseen.


      • Ajattelijan_osa kirjoitti:

        Minun näkemys kokonaisvaltaisesta rakkaudesta on se että se on täysin epäitsekästä.

        Valitaan siis toisen etu aina edelle vaikka itse joutuisi siinä ehkäpä vähän kärsiin. Ei milloinkaan halua toiselle tuottaa pahaa mieltä tai harmia. Jne

        Kokonaisvaltainen rakkaus ei voi koskaan olla täysin epäitsekästä. Rakastaakseen toista ihmistä kokonaisvaltaisesti, ihmisen täytyy ensin oppia rakastamaan itseään aidosti. Tähän itsensä rakastamiseen kuuluu myös terveiden rajojen asettaminen itselleen. Kaikkea ei siis tule hyväksyä.

        Vasta, kun ihminen aidosti rakastaa itseään, voi hän pyyteettömästi rakastaa toista ihmistä. Rakastaa siis ilman, että pyytää tai haluaa mitään vastineeksi rakkaudestaan. Pyyteetöntä rakkautta on myös antaa toisen mennä, jos toinen niin haluaa ja toivoa toiselle kaikkea hyvää myös mahdollisesti jonkun toisen kanssa.

        Aito, kokonaisvaltainen rakkaus löytää ihmisen, kun rakkauden molemmat osapuolet ovat oppineet rakastamaan itseään ja toista pyyteettömästi.

        Tähän siis itse uskon. 😊


      • Anonyymi
        Rakkautta_ja_sporttia kirjoitti:

        Kokonaisvaltainen rakkaus ei voi koskaan olla täysin epäitsekästä. Rakastaakseen toista ihmistä kokonaisvaltaisesti, ihmisen täytyy ensin oppia rakastamaan itseään aidosti. Tähän itsensä rakastamiseen kuuluu myös terveiden rajojen asettaminen itselleen. Kaikkea ei siis tule hyväksyä.

        Vasta, kun ihminen aidosti rakastaa itseään, voi hän pyyteettömästi rakastaa toista ihmistä. Rakastaa siis ilman, että pyytää tai haluaa mitään vastineeksi rakkaudestaan. Pyyteetöntä rakkautta on myös antaa toisen mennä, jos toinen niin haluaa ja toivoa toiselle kaikkea hyvää myös mahdollisesti jonkun toisen kanssa.

        Aito, kokonaisvaltainen rakkaus löytää ihmisen, kun rakkauden molemmat osapuolet ovat oppineet rakastamaan itseään ja toista pyyteettömästi.

        Tähän siis itse uskon. 😊

        Sanoisin niin, että inhimillinen rakkaus ei voi koskaan olla täysin epäitsekästä, koska se on lähtökohtaisesti epätäydellistä, koska se on inhimillistä. Inhimillinen rakkaus myös valikoi kohteensa. Inhimilliseen rakkauteen voi liittyä pohjalla myös velvollisuuden tunne. On totta, että itsensä aito hyväksyminen ja rakastaminen tulisi tapahtua ensin ja on tietyllä tavalla edellytyskin toisen ihmisen rakastamiselle. Niin ikään lapsi ja kasvava nuori tulee opettaa rakastaa vanhempien toimesta ja vanhempien rakkaudella ja esimerkillä itseään ennen kuin he voivat aidosti rakastaa toisia, vaikka kyky rakastaa on ominaisuutena jokaisessa ihmisessä syntymästä saakka (, koska Imago Dei). Inhimilliseen rakkauteen siis sisältyy myös mallintamis- ja oppimisaspekti.

        Toki rajojen asettaminen itselle ja muille kuuluu myös terveeseen rakkauteen ja itsetuntoon. Se, että antaa toisten polkea omia oikeuksiaan ja/tai rikkoa omia rajoja ilman mitään seuraamuksia, ei ole rakkautta. Se on alistumista, joka voi johtua esim. uhkailusta. Näin itsenikin kohdalla. Olen itsekin ollut alistettu, vaikka se ei luontaisesti omalle persoonalle olekaan tyypillistä. Tähän tulee muutos nyt. ;)

        Ajattelen itse niin, että inhimillinen rakkaus odottaa muodossa tai toisessa aina sitä vastikkeellisuutta. Se, miten tuo vastikkeellisuus määritellään, on sitten eri asia. Kyllähän esim. sekin, että ihminen antaa hyväntekeväisyyteen, voi olla vastikkeellista; ihminen siinä saa itselleen ainakin hyvää mieltä, ehkä hyväntekijän osan muiden silmissä (, jos kertoo toiminnastaan muille), ehkä mielenrauhan siitä, että oma osa hyväntekeväisyydentekijänä on tehty.

        Inhimilliseen rakkauteen kuuluu aina jossakin määrin hyväksyntä, olipa kysymys eros- tai filia-rakkaudessa (eroottinen ja ystävyysrakkaus), kiintymysrakkaus myös edellyttää jonkin asteista hyväksyntää.

        Toki ajattelen, että inhimillistä kokonaisvaltaista rakkautta esiintyy. Sitä esiintyy/voi esiintyä vanhempi-lapsi-suhteessa, hyvissä parisuhteissa ja hyvissä ystävyyssuhteissa. Summa summarum, siinä on pohjalla aina kuitenkin jonkin asteinen hyväksyntä, että se on mahdollista.


      • Anonyymi

        Uskoisin, että parisuhteessa voi olla pyyteetöntä rakkautta. Toki jos toinen vain ottaa eikä pysty empatiaan, omaan pyytettömyyteen eikä vastavuoroisuuteen, pyyteetöntä rakkaus loppuu jossain kohtaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Uskoisin, että parisuhteessa voi olla pyyteetöntä rakkautta. Toki jos toinen vain ottaa eikä pysty empatiaan, omaan pyytettömyyteen eikä vastavuoroisuuteen, pyyteetöntä rakkaus loppuu jossain kohtaa.

        Luin kommenttisi moneen kertaakaan, kun väsymys painanu aika paljon enkä ole meinannut saada ajatuksia kokoon pitkästä syvällisempää ajattelua vaativasta kirjoituksesta.

        Oma kokemus on että suhteessa käy aina niin että toinen tekee mitä tykkää ja itse vaan hetken kapinoi ja sitten hiljaa hyväksyy että tätä tää on. Aina saa olla olla tyytymätön, eikä minun näkemyksillä ole mitään väliä. Ymmärrettävää varmaan miksi parisuhdestatukseni on sinkku.


        Huomaan myös paljon ympäristössäni samoja valituksen aiheita. Suhteessa toinen tekee ihan mitä tykkää ja toinen joutuu vaan aina joustaan ja joustaan, ollen aina tyytymätön ja miettien kauan vielä jaksaa.


        Missähän se pyyteetön kokonaisvaltainen rakkaus on? En ihmettele miksi moni valitsee sinkkuuden mieluummin, sillä onhan se helpompaa kuin se että jatkuvasti on pahoilla mielin toisen takia


    • Anonyymi

      Tulen ikävä palstalle.

      • Juu.......
        Mäkin.....
        <3


    • Anonyymi

      Sen, kun joskus saisi kokea. No sen tiedän, että antaisin samalla mitalla rakkautta takaisin.

    • Anonyymi

      Ompa kysymys. Kysyjän kannattaa perusteellisesti miettiä asiaa. Rakkaus, aikuisten,, on heijaste, tunne, jota kukaan ei voi tuoda toiselle. Se on ihmisen luoma mielikuva, omiin onnellisuus odotuksiin.Onnellisuushan on kaikkein tavoitelluin , myös laaja-alaisin ominaisuus. On halu olla merkityksellinen, halu tulla erinomaiseksi, hyväksytyksi. Rakkauden ja itserakkauden erottaminen on hyvin tärkeää, koska vaikuttaa voimakkaasti, tunteiden kehitykseen tai kuihtumiseen. Äidin rakkaus pienokaiseensa on kokonaisvaltainen. Aikuisuudessa epäterve ilmiö. Sanotaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, siksi pitää oma hyvinvointi huomioida, arvioida.Terve rakkaus ei voi olla koskaan vaativaa, vaan nöyrää.

      • Anonyymi

        Olisipa näin. Oma äitini vihaa minua ja on jo pidemmän halunnut tuhota lapsensa elämää. Häntä ei kiinnosta kuinka huonosti voin kunhan hän saa touhuilla mitä tykkää. Sairasta! Olen laittanut välit kokonaan poikki.


    • Anonyymi

      Onko varastaminen rakkautta? Onko lapsellisuus rakkautta? Äiti lapsi suhde on sairautta....

      Pakenen vielä, kun voin. Lapsuudessa sain paljon rakkautta.

    • Anonyymi

      Tunnen voimakasta yhteenkuuluvuutta ja hänen kanssaan on helppo olla ja jutella, se kun jäämme lähes toisiimme kiinni aina tavatessamme. Outo tunne mikä tuntuu kuin olisi kohdannut puolikkaan itsestään.

      Nyt toimin niin että nautin hitaasta tutustumisesta kun tämä on niin valloittavaa.

      • Anonyymi

        Hyvin kuvattu. Vaikkemme tunne kovin hyvin niin ihmeellinen lämmön ja yhteenkuuluvuuden tunne tavatessa. Siihenhän sitä kiinni jää... Todennäköisesti hänestä ei tunnu yhtään samalta, mutta voiko tällainen tunne olla yksipuolinen?


    • Anonyymi

      Joskus malttamaton,mutta osaan myös nauttia tunnelmasta ja näkymästä.

    • Anonyymi

      En tiedä vielä. Jännä juttu, mahtaako sitä sellaista tunnistaakaan?!?

    • Anonyymi

      Valvon ja ajattelen ja toivon ja uskon.

    • Anonyymi

      Onko kokonaisvaltaisen rakkauden kohtaaminen niin ikävää, että siitä pitää avautua "Tunteet > Ikävä" -palstalla?

      • Anonyymi

        On hyvä, että tälläkin palstalla on jotain positiivista. Usein hyvin negatiivinen paikka. Iloitsin aloituksesta ja vastasinkin tuolla ylempänä. Rakkaus voi ja usein kuuluukiin ikävään/ikävöimiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On hyvä, että tälläkin palstalla on jotain positiivista. Usein hyvin negatiivinen paikka. Iloitsin aloituksesta ja vastasinkin tuolla ylempänä. Rakkaus voi ja usein kuuluukiin ikävään/ikävöimiseen.

        On hyvä että palsoilla käsitellään niitä asioita joita varten palstat on perustettu, palstan aihepiiri ilmenee palstan nimestä. Palstoja on paljon, jokaisen sivun vasemmassa yläkulmassa on lista ja hakulaatikko.


    • Anonyymi

      Yritän olla mahdollisimman välinpitämätön rakkauden kohdetta kohtaan ja jos tämä ei auta niin yritän nöyryyttää ja mitätöidä häntä. Tärkeintä on että kukaan ei saa sisintäni selville.

      • Anonyymi

        Hyvää onnetonta elämää sinulle.


      • Anonyymi

        Huomattu, mutta minä näen sinun läpi, jos olet huomannut...


    • Anonyymi

      Onko sellaista edes olemassa, ei ole tähän asti näkynyt missään.

    • Anonyymi

      Ei tietoa ei ole näkynyt. Kouluttaminen ei ole rakkautta se on ihmisten hyväksikäyttöä rahan ja vallan vuoksi.

    • Anonyymi

      Hui hai sanon minä. Alotus laittaa ihmiset pohtimaan rakkauden syvää olemusta ja ehkä taas ruvetaan määrittelemään mikä on oikeanlaista rakkautta, millaista rakkaus saa olla ja millaista ei. Mikä on oukeamoaa rakkautta ja kuka rakastaa väärin. Siinähän kilpailette. Mä sanoisin vaan, että mitä sitä enempiä miettiin sen vaan tuntee munaskuissa. Syvältä tällä hetkellä on vaan keli.

    • Anonyymi

      Juoksin karkuun. Tiedän, I've got issues.

      • Anonyymi

        Sinä senkin... Oot höpsö ku mua pelekäät! ;)


      • Anonyymi

        Tiedän. Ole sä rohkeampi :)


      • Anonyymi

        Kun ei musta taida olla olemaan sen rohkeampi enää kuin mitä olen jo ollut. :(


    • Anonyymi

      Riippuu siitä, kuka sitä osoittaa.

      Liukenen liukkaasti.

    • Anonyymi

      Aluksi hämmentyisin varmasti, jos sellainen mahdottomalta tuntuva onni osuisi joskus omalle kohdalle. Jos sen ymmärtäisi, sehän voisi ihan pakahduttaa. Saattaisi mennä sydän onnesta sykkyrälleen.
      Saisipa joskus sellaisen kokea ja elää todeksi.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomi julkaisi varautumisoppaan

      Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j
      Maailman menoa
      233
      2172
    2. Kuhmo tekisi perässä

      Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä
      Kuhmo
      10
      1808
    3. Miehille kysymys

      Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse
      Tunteet
      60
      1436
    4. Onko telepatia totta

      Epäilen että minulla ja eräällä henkilöllä on vahva telepatia yhteys. Jos ajattelen jotain hän julkaisee aiheesta jotaki
      Ikävä
      80
      1215
    5. Miksi kaivattusi on

      erityinen? ❤️‍🔥
      Ikävä
      61
      1075
    6. Missä Kaisa Lepola, siellä filunki ja sekasotku

      Näin se taas nähtiin, ajolähtöjen taakse on joka kerta jääneet savuavat rauniot, oli työpaikka mikä tahansa.
      Forssa
      17
      1068
    7. Nainen, olen niin pettynyt

      Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Yritän itseäni parantaa ja antaa itse itselleni terapiaa, mutta eihän se mitään
      Ikävä
      89
      994
    8. TTK:sta tippunut Arja Koriseva teki erityisen teon kyynelsilmin: "Mä olen ihan järjettömän..."

      Kiitos tuhannesti Tanssii Tähtien Kanssa -tansseistanne, Arja Koriseva ja Valtteri Palin! Lue lisää: https://www.suomi
      Tanssii tähtien kanssa
      15
      990
    9. Haluaisin jo

      Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos
      Ikävä
      42
      834
    10. Ootko nainen jo rauhoittunut

      Vai vieläkö nousee savua päästä?
      Ikävä
      70
      832
    Aihe