Jotkut on kertoneet työhistoriastaan ja ihan kiinnostavaahan se. Joku on koulutuksensa maininnut. Minulla on tuntuma, että sairaanhoitaja, kansankynttilä, karjan kasvattaja, vanhusten hoitaja, duunari , maanviljelijä ja tarjoilija ainakin ovat edustettuina. Itse kävin keskikoulun ja olin pitkään kotona omia lapsia hoitamassa, sitten otin hoitolapsia yksityiseen hoitoon. Lopuksi minusta tuli kunnallinen perhepäivähoitaja. Vieläkin muutamat hoitolapset pitää yhteyttä. Se oli hyvää aikaa ja tunnen että olen tehnyt arvokasta työtä.
Mitä teit työksesi ?
Anonyymi
4465
2Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Kansakoulusta suoraan lähikauppaan myymäläapulaiseksi.
Ennen avioitumista vaihdoin kauppaa muutaman kerran. Hienouden huippua edusti vajaa vuosi jonka olin myyjänä nahkatuotteita myyvässä, pienessä erikoisliikkeessä.
Avioon. Lasten kanssa kotona lasten ala-asteikään saakka ja sitten radikaali muutos työhön. Menin KK kauppaan kassalle. Kassat olivat silloin näppäiltäviä.
Oli näpyteltävä (muistettava) tuoteryhmä, tuotekoodi ja hinta. Kaikki muut paitsi tiliasiakkaat maksoivat jokaisen ostoksensa käteisellä.
Kotivuosien jälkeine aika meni osa-aikatyöntekijänä viivakoodeja lukevalla kassalla.
Jäin sairaseläkkeelle 52 vuotisena. Nyt on ikää yli 70v.
Olet siis flegun vaimo, joka saa "panoja" viikolla päiväpeiton päällä?
Hyvä!!!!!
Rikastutin muita sadoilla miljonilla.. Itse elin niillä muruilla, pöydältä tippuneilla..
Nyt pitää kirjoittaa minunkin totta.
Aloitin sirkuksessa vedenneidon hommat heti täysi-ikäiseksi tultuani. Kiertelin sirkuksen mukana ulkomailla kymmenkunta vuotta. Palasin Suomeen opiskelin ensin uimakandiksi ja jatkoin uimamaisteriksi. Sain työpaikan uimaopettajana. Jatkoin opiskeluja. Kohosin uimahyppääjäksi. Vesi on ollut henkinen kasvupohjani opin siis hyppyjen ohella hyväksi matalan veden sukeltajaksi. Väittelin tohtoriksi aiheesta Sukelluslasien käyttö ja sen vaikutus kaihiin.
Lapseni aloittivat jo kahden kuukauden vanhoina vauvauinnin. Lasten isä ei osannut uida, mutta oli kova juoksemaan.
No, nyt työnnän veden vesille ja soutelen kaislikkoon.
Muistelen sinun kertoneen, että olisit toiminut sukeltajana Ruotsin armeijassa matalien vesien venäläissukellusveneiden etsintäjoukoissa?
Ja että lastesi isän peruslaji oli poliittinen kuviokellunta välttäen uintia sameissa vesissä
Piti ihan uudelleen kirjautua että sain plussan annetuksi..)) Oli niin hyvä kuvaus uraputkesta. Pistäkääpäs paremmaksi. Minä en pysty...
Paljon on samoja ammattilaisia kun tarina pyörii jatkuvasti netissä.
Olisi kiva jos kirjoittajat kertoisivat, kun lainaavat toisten kirjoituksia, kertovat ominaan 😖
Voi eikö kelvannut taaskaan, hitsi ja ihan omaa tuotantoa, meitä taiteilijoita ei osata arvostaa. 😔
Höpö ,höpö, tuollaisesta ei voi kukaan väitellä tohtoriksi.
Tiedä tuosta kelpaavuudesta. Anonyymin tekstistä 19:26 saa käsityksen, että kopioitu on. Enää tiedä mikä on mitäkin. Välillä Sotkamosta hetkessä Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sieltä Portugalin hole-1 viheriöllä U-käännös ja jo lasaretissa Korvessa divertikkeleissä antibiootteja. Eikä aikaakaan kun katiska on kaislikossa ja pian nielu ammollaan typistettävänä hetken päästä ja uudestaan kaislikkoon. Sitten voltteja mökkipihassa vaan ylösnousemus siitä seurasi ja toisille.
Tiijä sitten miten käy flegun häämatkan onko käämit kaulassa vai Komppaan kaukomatka. Unettaako jo.
Pahoittelut virheellisistä sanoista. Päänahassa papiljotit niin kireellä, että silmät meni vituiksi kuin tavan kiinalaisilla.
Ei prkle silmät meni viiruiksi eikä veetuiksi. Jo on kun ennakkosyöttö alkoi kiroilemaan.
Ihanko uskoit😅😅
No, siinäpä sinulle aivovoimistelua, onko totta vai tarua, onko kehua tai väheksyntää. Katsos sehän on ihan sama puhuipa minusta pää tai perse se on sinulle käsittämätöntä, et ymmärrä, et.
Ei sullakaan sitten huumori riittänyt. On se niin vaikeaa yrittää näyttää miten koomisilta välillä nämä tekstit näyttävät, kun vetelee yhteen ketjujen tekstejä.
No, minulla on hetken hauskaa kuin Viirun ja Pesosen touhuja seuratessani.
Miksi piti pilata reilusti aloitettu ketju jollain kopsatulla sukellustarinalla ? Kyyppärin homma on rankkaa yötyötä juoppoja palvellen, ei sitä tarvitse hävetä. Jonkunhan sitäkin on tehtävä. I
Sorry nyt aloittaja. Taisi mennä vitsin puolella tämä keskustelu.
Onkohan niin, että ammatti ja koulutus ovat sellaisia asioita, joita ei täällä mielellään kerrota ? Eikä muuallakaan sen puoleen.
Itse olen tehnyt suurimman osan töistäni vailla muodollista pätevyyttä. Kaksi ammattitutkintoa minulla on ja kai ne ovat antaneet mahdollisuuden tehdä monenlaisia töitä, vaativiakin, usein kuitenkin sijaisen statuksella.
Lapset ovat minullakin olleet paljon mukana kuvioissa ja vieläkin tuntuu, että heidän kanssaan olen "pätevä", leikkiin ja opastukseen valmis...
Opetustyö on myös ollut antoisaa, samoin politiikka, eikä tämä kirjoittaminenkaan vastenmielistä ole...
Kaikesta on tainnut jälki jäädä, kaikesta on opittu. Ellei muuta niin arvostamaan erilaisia ammattimiehiä ja -naisia.
kuka viitsii tehdä enää kunnon asiallisia aloituksia, kun mauttomasti vitsin puolelle menevät saa peukutuksia ? Nytpähän tiedetään mitä tämä rekkautunut aina niin asiallinen demeterkin on mieltä . Pitää siis valehdella ja suoltaa paskaa, se on kivaa. Nämä ekat ihan asiallisesti kertoivat, sitten tuli tuo joka paikassa valtaa alan kuin lupiini. Pitäkää palstanne, tuollaisten hyeenojen kanssa en ala keskustella !
Aloittajalle voi olla turhauttavaa, jos aihe hautautuu rönsyjen alle ja tietysti se on tylsää myös niille, joita aihe olisi kiinnostanut.
Näillä nyt kuitenkin mennään. Huumoria silti kaipaan ja kannatan, vaikka se on tunnetusti vaikea laji. Se kun ei aina natsaa oman huumorintajun kanssa...
Mitä teit työksesi? Luulen kaltaisiani olevan melkoisen runsaaasti. Henkilöitä jotka ovat tehneet hyvin monen tyyppisiä, eri alojen, eri tasoisia töitä useammallakin paikkakunnalla ja monet useammassakin valtiossa.
Pitkä lista täytyisi jäsennellä pääryhmiin ja ryhmät eritellä alatekijöiden mukaan.
Ryhmittelyperusteitakin on lukuisasti.
No jaa. Useimmat omista tutuistani ovat kyllä kouluttautuneet yhteen ammattiin ja pysyneet siinä. Pari heistä vielä samassa työpaikassa.
Tänä päivänä sellainen ei taida olla mahdollista, edes julkisella sektorilla...
Haalaritöissä vai/ja toimihenkilönä?
Toimialoittain. Pölkynkäsittely, rakennustyöt, savitiilien valmistus, rautarakenne puuhastelu, koneasennukset, jäähdyttimien valmistus, autonasennus, hotelliravintolan portierina jne. ???,
Esikuntaosaston osastoinsinöörinä ja päällikkönä, työsuojelupäällikkönä, ostopäällikkönä, tu.otantopäällikkönä, pk-yrityksen toimitusjohtajana, useamman toimialan konsulttitehtävissä.
Tämän litanian tehtävät useammilla toimialaloilla.
Eri vaiheissa eri alojen ja tasojen koulutussuunnittelua ja toteutusta.
Aivan. Pääotsikon alle mahtuu monenlaista osaamista...
Tarkemmin! Mikä on oma ala?
Duunari ei ole ammatti.
Minusta piti tulla parturi-kampaaja. No ei sit tullut, mutta laitoinpa äskeen papiljotit hiuksiini. Aika kova homma, pitää vielä nukkua näiden kanssa. Onneksi papiljotit ovat kehittyneet sitten kuuskytluvun piikkisistä ja kovista joustavimpiin.
Montako kampaajaa kirjoittaa palstalla?
Montako tarjoilijaa kirjoittaa sinun lisäksi ?
En tiedä, mutta montako alkonmyyjää ?
Aikamoiset okulaarit savikukkotaiteilijalla, näkeekö niillä myös lukea, vai ovatko pelkkää tyylittelyä?
Rillit oli huurussa papiljotin vääntö operaation jäliltä.😖
Niin vähän kuin mahdollista, ja liksaa tuli , ja nykyään eläkettä :D
Olin mm. tuntiopettajana yliopistossa.
Filosofian maisteri,
sen alan töissä.
Samoin. Olin asiantuntija-ammatissa , olikin hyvä ns. eläkevirka. Lomat ja ikälisät juoksivat hyvin, nyt kunnon eläke. Kannatti opiskella, vaikka velkaa piti tehdä.
Asiantuntija-ammatti on yhtä täsmällinen määritelmä kuin esimerkiksi johtaja!
Puotipuksusta Valmetille,siis metalliin.Olin aina kiinnostunut ruuvien vääntämisestä. Ensimmäinen vääntö meni tosin pieleen.Yritin separaattoria hajotaa ja yhdestä ruuvin irroituksesta sain selkääni.
Kaiketi olin luonut itselleni ammatin sillä ruuvinväännöllä ama
Tekun jälkeen armeijaan. Sen jälkeen ydinvoimalaan. Eihän niin pitänyt käydä, mutta runsaat 40 vuotta siellä vierähti. Reaktoreiden ja polttoaineen kanssa puuhasin.
Onkohan tämä aloitus vastine tuolle, kun menneisyys painaa. Minua ei paina menneisyys, joten laitan pienen historiikin itsestäni.
Olin 11-v, kun lemppari opettajani sai lapsen ja halusin ehdottomasti hänelle lapsenpiiaksi ja tietenkin pääsin. Eipä paljon kiinostanut, että äitinikin oli saanut juuri pojan, mutta se jäikin sitten siskoni lellikiksi.
Tuo "openi" pesti maatalon töissä toi uusia ulottuvuuksia minulle, koska opin siivoamaan, pesemään pyykit, laittamaan ruokaa ja ennenkaikkea (20 henk) tiskaamaan, sillä jo kotona olin oppinut leivänpaiston ja lehmänlypsyn ja kuinka siitä kirnuttiin voita, joten isäni pestasi minut kahden eläkeläsis ukon kotiapulaiseksi.
Vaan, summararum, tätini ansiosta pääsin hesaan, koska hänen avuton poikansa 12-v, ei voinut yksin matkustaa, joten olin 2-vuotta vanhempana saattajana. Tätini järjesti minulle paikan jonkun 7-v pojan hoitajaksi, mutta sillä äidillä oli kutomo, johon hän opetti minutkin.
Olkoot nyt kaikki välissä mitä tein ja opiskelin, mutta vihdoinkin pääsin kirjanpitäjäksi, mutta uskoisin, että kaikki tuo, mitä nuorena jo opin, saattoi minut aika huomattavaan asemaan mielestäni, siis esimies asemaan ja omia esimiehiäni kunnioittaen, mutta en mitenkään pokkuroiden.
se ikuinen Kirjanpitäjä, josta lapseni irvailivat, mutta ei heillä ole talous hallinnassa.
No joo, omalta kohdaltani voin sanoa, että lähdin ydinvoimalasta, mutta ydinvoimala tuntuu lähtevän hitaasti minusta.
Metsäteollisuuden tarpeisiinhan minuakin koulutettiin, mutta sattumalta minusta tuli sähköntekijä.
Maalaispoika olen minäkin. Pienen tilan poikana tottunut tekemään töitä siitä asti kun jotakin pystyin tekemään.
Virallisesta asemastani työelämässä en viitsi kertoa, mutta urani loppupuolella jotkut minua guruksikin haukkuivat.
Ajattelin että täällä maalla voisin olla ihan tavallinen elkeläismies, mutta enhän minä menneisyydestäni pääse. Kai minun arvellaan olevan jotenkin ylpeä tms. mutta oikeasti haluan vain olla yksikseni. Työelämässä sain keskipisteenä olemisesta tarpeekseni.
Mielenkiintoisia tarinoita. Niitä voisi kuulla lisääkin..))
Siistiä sisätyötä olen tehnyt lähes koko ikäni. Vanhuksia hoitanut ja heidän pyllyjään pessyt, kakkaakin korjannut paljon. Yötyötä lähes koko työurani. Se oli aika kovaa työtä, mutta tykkäsin. Aina naurettiin työkavereiden kesken, kun oli kova putsaus edessä, että siistiä sisätyötä. Se siitä.
Nyt ei enää taida löytyä tekijöitä alalle, kun on niin huonosti arvostettua ja palkkakin aika kehno.
Nostan hattua! Jos on huumoria ja hyvä työyhteisö, jaksaa missä vain. Niissä siisteissä sisätöissäkin..))