Mielenterveysongelmista kärsivien potilaiden asemaa on parannettava! Hoidoista on oltava oikeasti hyötyä potilaille! Näitä vaatimuksia on toistettu potilaiden järjestöissä ja netin keskustelupalstoilla vuosikausia. Nyt nämä vaatimukset löytyvät myös psykiatrian professori J. Korkeilan vieraskynä-kirjoituksesta 'Psykiatrian avohoito on järjestettävä uudelleen' (HS 3.7.2019).
Korkeila kirjoittaa siitä, miten Suomessa "paljon historiallisia jäänteitä" sisältävä mielenterveyshoito tulisi järjestää, jotta potilaan asema paranisi, ja potilaat hyötyisivät saamastaan hoidosta, ja hoito olisi kustannustehokasta.
Korkeilan mielestä on potilaiden ja koko terveydenhuoltojärjestelmän etu, jos mielenterveyshoidoissa:
1) Potilaan yksilöllinen toipuminen saatetaan palvelujen keskiöön. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että potilaan kokemus omista voimavaroistaan ja selviytymiskeinoistaan sekä elämälleen merkityksellisistä asioista määrittelevät annettavaa hoitoa. Tästä myös aina seuraa, että onnistuneessa hoidossa työntekijä tekee itsensä tarpeettomaksi muiden kuin vaikea-asteisten häiriötä sairastavien kohdalla.
2) Hoidon vaikuttavuutta ja asiakaspalautetta mitataan systemaattisesti, koska ilman mittaamista hoidon prosesseja on vaikeaa parantaa.
3) Hoitotoimenpiteillä on rakenne eli sisältö, kesto, tavoitteet ja mittarit. Tämä tarkoittaa sitä, että tiedetään mitä tehdään, kenelle tehdään, kuka tekee ja kuinka pitkään ja tiiviisti, mitä halutaan saavuttaa – ja miten tavoitteiden saavuttamista eli vaikuttavuutta mitataan.
4) Pystytään myös lopettamaan hoitoja.
Korkeilan esittämät mielenterveyshoitoon liittyvät parannusehdotukset ovat mielestäni hyviä. Se tosin tuntuu erikoiselta, että suomalaiselle psykiatrialle pitää ehdotella kehittämisideoita, jotka perustuvat potilaslain noudattamiseen ja vaikuttavan hoidon antamiseen. Elämme kuitenkin jo vuotta 2019.
Sitä jäin miettimään, miksi Korkeila ei kirjoituksessaan pihahtanutkaan mielenterveyden käypä hoito -suosituksiin liittyvistä tulkintaongelmista, joiden seuraukset ovat vakaviakin silloin, kun väärä diagnoosi tai ylidiagnoosi johtaa hoitoon, joka ehtii aiheuttaa potilaan terveydelle ja elämäntilanteelle haittaa.
Ja jos tarkkoja ollaan, niin nykyiset masennuslääkityksen käyttöön joka käänteessä ohjaavat käypä hoito -suositukset eivät käytännössä edes toimisi Korkeilan esittämässä mallissa, koska liian moni lääkäri muuttuu vaikeaksi lääkäriksi heti, kun potilas sanoo masennuslääkkeille "ei", ja vaikea lääkäri puolestaan aiheuttaa potilaassa ahdistusta, joka kasvattaa potilaan mielenterveysongelmien taakkaa, josta taas seuraa... Niinpä niin, mutta tietysti tästä epäkohdasta on helppo olla välittämättä, koska siinä kyse on potilaan asemassa todetusta tilanteesta.
***
Sadepäivien ratoksi: Mitä mieltä olette J. Korkeilan mielenterveyshoitojen kehittämiseen liittyvistä ehdotuksista?
Vieraskynäkirjoitus "Psykiatrian avohoito on järjestettävä uudelleen" on siis ilmestynyt tänään ( 3.7.2019) Hesarissa. Kannattaa lukea Korkeilan oma teksti, koska olen siitä nostanut tähän vain muutamia kohtia.
Korkeila kirjoittaa siitä, miten Suomessa "paljon historiallisia jäänteitä" sisältävä mielenterveyshoito tulisi järjestää, jotta potilaan asema paranisi, ja potilaat hyötyisivät saamastaan hoidosta, ja hoito olisi kustannustehokasta.
Korkeilan mielestä on potilaiden ja koko terveydenhuoltojärjestelmän etu, jos mielenterveyshoidoissa:
1) Potilaan yksilöllinen toipuminen saatetaan palvelujen keskiöön. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että potilaan kokemus omista voimavaroistaan ja selviytymiskeinoistaan sekä elämälleen merkityksellisistä asioista määrittelevät annettavaa hoitoa. Tästä myös aina seuraa, että onnistuneessa hoidossa työntekijä tekee itsensä tarpeettomaksi muiden kuin vaikea-asteisten häiriötä sairastavien kohdalla.
2) Hoidon vaikuttavuutta ja asiakaspalautetta mitataan systemaattisesti, koska ilman mittaamista hoidon prosesseja on vaikeaa parantaa.
3) Hoitotoimenpiteillä on rakenne eli sisältö, kesto, tavoitteet ja mittarit. Tämä tarkoittaa sitä, että tiedetään mitä tehdään, kenelle tehdään, kuka tekee ja kuinka pitkään ja tiiviisti, mitä halutaan saavuttaa – ja miten tavoitteiden saavuttamista eli vaikuttavuutta mitataan.
4) Pystytään myös lopettamaan hoitoja.
Korkeilan esittämät mielenterveyshoitoon liittyvät parannusehdotukset ovat mielestäni hyviä. Se tosin tuntuu erikoiselta, että suomalaiselle psykiatrialle pitää ehdotella kehittämisideoita, jotka perustuvat potilaslain noudattamiseen ja vaikuttavan hoidon antamiseen. Elämme kuitenkin jo vuotta 2019.
Sitä jäin miettimään, miksi Korkeila ei kirjoituksessaan pihahtanutkaan mielenterveyden käypä hoito -suosituksiin liittyvistä tulkintaongelmista, joiden seuraukset ovat vakaviakin silloin, kun väärä diagnoosi tai ylidiagnoosi johtaa hoitoon, joka ehtii aiheuttaa potilaan terveydelle ja elämäntilanteelle haittaa.
Ja jos tarkkoja ollaan, niin nykyiset masennuslääkityksen käyttöön joka käänteessä ohjaavat käypä hoito -suositukset eivät käytännössä edes toimisi Korkeilan esittämässä mallissa, koska liian moni lääkäri muuttuu vaikeaksi lääkäriksi heti, kun potilas sanoo masennuslääkkeille "ei", ja vaikea lääkäri puolestaan aiheuttaa potilaassa ahdistusta, joka kasvattaa potilaan mielenterveysongelmien taakkaa, josta taas seuraa... Niinpä niin, mutta tietysti tästä epäkohdasta on helppo olla välittämättä, koska siinä kyse on potilaan asemassa todetusta tilanteesta.
***
Sadepäivien ratoksi: Mitä mieltä olette J. Korkeilan mielenterveyshoitojen kehittämiseen liittyvistä ehdotuksista?
Vieraskynäkirjoitus "Psykiatrian avohoito on järjestettävä uudelleen" on siis ilmestynyt tänään ( 3.7.2019) Hesarissa. Kannattaa lukea Korkeilan oma teksti, koska olen siitä nostanut tähän vain muutamia kohtia.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Korkeilan Helsingin Sanomissa julkaistu vieraskynäkirjoitus <Psykiatrian avohoito on järjestettävä uudelleen. Työtavoissa on paljon historiallisia jäänteitä, jotka korjaamalla hoidon kustannustehokkuus ja potilaan asema paranisivat.> on saanut HS:n kommenttipalstalla runsaasti palautetta. Tässä LINKKI kirjoitukseen: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006161189.html
Lisäisin listaan (TÄMÄ TÄRKEÄ):
Lääkäreille lisäkoulutusta lääkeongelmien ja vieroitusoireiden tunnistamiseksi ja lisäkoulutusta miten ottaa potilaita pois lääkkeistä. Esimerkiksi epäilen suuresti yleislääkärien lääketietämystä vieroitusoireista, sekä lääkkeenkäytön seurannan toteutumista terveydenhuollon puolella, jossa potilaat poukkoilevat lääkäriltä toiselle.
Tätä ei pidä vähätellä!
Kyseisestä aiheesta voisin linkata esim nämä mitkä kertovat että jossain aihe otetaan jopa todella tärkeänä, esim Britanniassa:
Britanniassa psykiatrit varoittaa masennuslääkeiden vieroitusoireista:
https://www.bbc.com/news/health-48457980
Uusi tutkimustulos hitaan vieroituksen hyödyistä: https://www.nytimes.com/2019/03/05/health/depression-withdrawal-drugs.html
----
Lisäksi jokainen potilas ansaitsee tehdä kunnolla informoidun päätöksen lääkkeiden käytöstä (eng.informed consent), missä mainitaan olennaisia asioita lääkkeistä potilaan kannalta. Tämä ei VARMASTI toteudu, eikä kokemukseni mukaan ole toteutunut psykiatrisella puolella, missä mitään olennaisia haittoja mitkä olisin potilaana ansainnut tietää, ei sanottu määrämishetkellä, vaan horistiin jotain kuivasta suusta ja siitä kuinka lääkkeet "voi ajaa milloin vain alas".
Kuka edes alkaisi syödä kyseisiä mömmöjä, jos tietäisi mitä kaikkea niistä voi seurata? Eli ehkä päätös olla kertomatta kyseisten aineiden riskeistä on monen psykiatrin mielestä jopa perusteltua, vaikka oikeutettua ei ole jättää ihmisiä vaille informaatiota.
Niitä on masennuslääkkeissä mm osan tutkimusnäytöstä mainitseminen, jossa eroa plaseboon ei juurikaan ole masennuksen kohdalla hoitotuloksissa, tiedottaminen siitä että kyseisiä aineita voi olla hankala purkaa vieroitusoireiden takia (ylipäätään vieroitusoireiden jotka voi olla jopa vaikeita mainitseminen ja sen painottaminen että lääkkeitä EI voi lopettaa milloin vain vain ne pitää lopettaa vähitellen lääkärin valvonnassa!), seksuaalihaitat jotka voi jatkua aineiden purkamisen jälkeen, pitkäaikaiskäytön heikko tutkimus (eli ei täysin ymmärretä mitä seurauksia kyseisistä pillereistä on pitkällä tähtäimellä koska lääketutkimukset on lyhytkestoisia. Esimerkkinä haittapotentiaalista voi mainita että esimerkiksi vanhemmissa masennuslääkkeissä ne on jopa yhdistetty dementiariskiin pitemmällä tähtäimellä) sekä se että osa kuvaa tunteiden leikkautumista niinkutsuttujen masennuslääkkeiden käytön seurauksena. Osalle potilaista lääke voi hoidon sijaan aiheuttaa esimerkiksi unettomuutta, itsemurha-ajatuksia, sekavuutta tai sisäistä levottomuutta, minkä usein lääkäri kylläkin tulkitsee potilaan masennustilan pahentumisena ja saattaa jopa kohtalokkain seurauksin nostaa annosta, koska lääkärit ei tiedosta lääkkeiden riskipuolta. Vieroitusoireiden ymmärtämättömyys, hitaan vieroituksen ymmärtämättömyys ja vieroitusoireiden lääkitseminen mielenterveysongelmana aiheuttaa myös riskejä potilaille.
Antipsykooteissa pitäisi mainita vähintään se, että uudemmissakin ne tuottavat osalle potilaista tardiivia dyskinesiaa mikä voi olla pysyvä ja pitkäaikainen käyttö nostaa riskiä tälle, pitkäaikaiskäyttö voi olla ongelmallista ja on tutkimuksia joiden mukaan ne skitsofreenikkopotilaat jotka eivät ole lääkityksellä pärjäävät toimintakyvyltä jopa paremmin tai oikeasti pärjäävät ilman mitään lääkkeitä joutumatta psykoosiin (tämä on ristiriidassa psykiatrian suosittelemien hoitokäytäntöjen kanssa), joistain antipsykooteista seuraa lihomista ja jopa diabetesta (lääkeyhtiö joutui maksamaan jättioikeusjutuissa korvauksia potilaille), sekä kenties altistavat ihmisiä psykooseille pitemmällä tähtäimellä (dopamine supersensitivity psychosis). Lisäksi on tutkimuksia, minkä mukaan antipsykootit kutistivat apinatutkimuksissa niiden aivoja. Myös antipsykootteihin voi liittyä tunnetason lamautumista sekä seksuaalisen toiminnan ongelmia. Myös antipsykootit voivat aiheuttaa sisäistä levottomuutta ( akatisia). Myöskin vieroitusongelmat koskevat antipsykootteja, sillä niistä voi tulla vieroitusoireina ikäviä oireita kuten unettomuutta, mikä voi tehdä annoksen laskemisen vaikeaksi. Lisäksi pitäisi kertoa Keroputaan mallista, missä potilaita hoidetaan vähin lääkkein, tai lääkkeittä ja saadaan parempia hoitotuloksia.
Ns. rauhoittavissa lääkkeissä lääkärin pitäisi mainita fysiologisesta riippuvuudesta, mikä voi seurata hyvin lyhyessä ajassa käytettäessä lääkettä säännöllisesti jolloin keho jää aineeseen koukkuun (ei vaadi alttiutta riippuvuuksille!). Tällöin voi iskeä toleranssi (edellinen annos ei toimi) ja vieroitusoireita jos yrittää lopettaa, mitä on rebound oireet (eli esimerkiksi ahdistus tai unettomuus mihin ainetta söi on paljon voimakkaampana kuin mitä ennen aloitusta). Vieroitusoireet voivat olla vaikeita, ja potilas voi joutua tekemään pitkäaikaisen vieroituksen niistä. Kognition ongelmia on havaittu bentsoja pitkään säännöllisesti syöneillä tutkimusnäytön mukaan, eikä ne välttämättä korjaannu välittömästi aineiden käytön loputtua.
Bentsot on yhdistetty dementiariskiin.
Bentsoissa tärkeää olisi lisäksi mainita se, että niiden käyttö unettomuudessa on kyseenalaista, koska ne heikentävät unen laatua sekä pitemmällä tähtäimellä kenties jopa pahentavat unettomuutta ja unen laadun heikkenemisestä voi seurata potilaalle monenlaista pahaa.
----
Kun yhtään järjellä ajattelee, sama asia mitä yllä mainitsin bentsoista voi itseasiassa toistua eri muodossa miltei kaikissa lääkeaineissa eri oirein. Lopputulemat ovat pitemmällä tähtäimellä huonompia.
Potilaan pitää selvitä sekä esimerkiksi masennuksesta, että vielä lääkkeiden haitoista ja vieroitusoiresta.
Täten lääkkeiden määräämistä pitäisi rajoittaa, lääkkeiden käytön seurantaa lisätä ja lääkärien ymmärtämystä ongelmista lisätä.
Lääkkeisiin pitäisi suhtautua varauksellisemmin ja ymmärtää, että ne ovat enemmän tai vähemmän toksisia aineita, joissa on mahdollisesti ajan myötä pahenevat haittavaikutukset ja ne voivat tehdä potilaalle monenlaisia uusia ongelmia potilaan kokemien ns. mt-ongelmien päälle.. Kukaan ei sano että jopa pahentavat niitä, eihän nyt sentään!
Mutta tullaanko tällaista näkemään ajanjaksona, jolloin Käypähoitosuositus on kovin lääkekeskeinen? Aikana jolloin lääkeyhtiöt lobbaavat kuin viimeistä päivää, että hoitosuosituksissa kyseisiä aineita käytetään? Aikana, jolloin ongelmien ratkaisuksi usein nähdään lääke? Aikana jolloin ihmisten kokemia elämänongelmia/tuskaa, nähdään korostetusti terveydellisinä, mielenterveydellisinä ongelmina, joita hoitaa lääkäri sen sijaan että ihmisillä on monenlaisia haasteita elämässään jotka eivät lähde viallisista aivokemioista tai aivojen rakenteesta tai sairautta kantavista geeneistä? Aikana jolloin pillerinpopsintaan suhtaudutaan avoimemmin ja ennakkoluulottomammin kuin koskaan?
> Lääkäreille lisäkoulutusta lääkeongelmien ja vieroitusoireiden tunnistamiseksi ja lisäkoulutusta miten ottaa potilaita pois lääkkeistä.....
Siis eivätkö lääkärit tiedä lääkkeiden aiheuttamista ongelmista ja haittavaikutuksista lainkaan, kun pitäisi antaa vielä lisäkoulutustakin?
Kuinka se voi olla mahdollista, kun tavalliset ihmisetkin tietävät aiheesta, toiset enemmän toiset vähemmän, ja jatkuvasti myös eri medioiden välityksellä aiheesta kerrotaan!
Olisikohan kyseessä aivan muut seikat kuin tietämättömyys aiheesta?
Mitä ei sanota ääneen, on että monen potilaan psyykenlääkkeiden käyttö on käytännössä venäläistä rulettia ja kiinni tuurista saako jonkun aiheeseen perehtyneen henkilön lääkärikseen kuka ymmärtää jos lääkkeistä tulee ongelmia tai ymmärtää vieroittaa potilaan järkevästi lääkkeistä ja ymmärtää, että usein lyhytaikainen lääkkeenkäyttö on vähäriskisempää kuin jatkuva pillereiden popsinta. Jos lääkärit vaihtuilee, on hankala saada kokonaiskuvaa miten potilaan tila on kehittynyt lääkkeitä käyttämällä ja usein seurantaa ei välttämättä ole, on vain reseptin uusintaa jatkuvaa pillereiden uusimista. On myös hankala erottaa, mikä osa on potilaan mielenterveyden ongelmia, mikä osa lääkkeiden haittavaikutuksia ja mikä osa vieroitusoireita, vaikka osa lääkäreistä kuvittelee olevansa tässä spesialisti. Vieroitusoireet voivat täysin horjuttaa potilaan mielenterveyttä (esim.unettomuus tai ahdistuksen lisääntyminen) ja niitä voi olla hankala erottaa esimerkiksi jostain mielenterveyden ongelmista. Lisäksi ne voi olla suuri stressi mielen hyvinvoinnille haittavaikutusten kanssa. Moni lääkäri valitsee olla purkamatta pitkäaikaisia toisen lääkärin määräämiä lääkityksiä (liekö ihme)
Lääkkeisiin sisältyviä riskejä voi hallita ensinnäkin
*olemalla aloittamatta lääkkeitä heti ja kokeilla muita keinoja ensin
* tuntemalla lääkkeisiin sisältyvät haitat, riskit ja vieroitusoireet sekä ongelmat mitä potilaat voi kokea lääkkeistä emotionaalisella tasolla (esim. tunnetason leikkautuminen tai itsemurha-ajatusten tuleminen)
* tiedostamalla miten tehdään hidas ja vastuullinen vieroitus ja kuinka tärkeää on tehdä vieroitus näin. On tärkeää tukea potilasta ja kuulla hänen huolensa. ymmärtää että vieroitus voi olla hankalaa, mutta kun vieroitusoireet on selätetty niin olo voi helpottaa. Vieroitusoireet voi olla joillakin pitempikestoisiakin kuin kaksi viikkoa erityisesti kun käyttöä pitempään. On tärkeää että potilaalle on mainittu tällaisesta mahdollisuudesta että lääkkeestä tulee vieroitusoireita jo ennen aloitusta koska muuten tämä on aika törkeää potilasta ajatellen
* Purkamalla lääkitys niin että lääkettä ei vain syödä vain pitkiä aikoja koska jotain pahaa voisi tapahtua kun lääkitys puretaan koska jatkuva pitkäkestoinen käyttö voi aiheuttaa uusia harmeja
* käyttämällä lääkkeitä pieninä kohtuullisina annoksina sen sijaan että ollaan heti nostelemassa annoksia isoiksi saatika lisäillään vähän kaikkea sekaisin ties mitä tehden potilaalle. Tiedostetaan että annoksen nosto voi yhtälailla LISÄTÄ ongelmia kuin parantaa potilaan oloa ja joskus PURKAMINEN onkin paras idea
* olemalla lääkitsemättä lääkkeisiin sisältyviä ongelmia
* ymmärretään että joskus purkaminen onkin parempi kuin lisäily tai nostelu. Joskus jo pienempi annos voi olla parempi, vähempine haittavaikutuksineen
* uskotaan ja tuetaan potilasta hänen kokiessa ongelmia. Ei todellakaan ole niin itsestäänselvää. Sairaudentunnottomaksi leimaaminen potilaan kieltäytyessä lääkkeistä ja lääkärin tulkitseminen sen niin että potilas ei tiedä mikä hänelle on parasta on vaarallinen tie
* jos potilaalla on paljon uudenlaisia fyysisiä tai henkisiä oireita lääkkeenkäytön tai vieroituksen myötä niin hälytyskellojen pitäisi soida
*****
Ehkä on niinkin, että lääkkeisiin sisältyy paljon riskejä, mitä ei voida edes hallita, ja lääkäriltä ei usein kuule haitoista ajanpuutteen tai resurssienpuutteen takia tai mikä lie syy onkaan. Tällöin kannattaa vähimmillään lukea pakkausseloste, ymmärtäen, että sielläkään ei välttämättä kaikkia lääkkeisiin kuuluvia ongelmia ole luettavissa, sillä niitä päivitellään sitä mukaa kun niitä ymmärretään ja kenties itse lukea lääkkeistä hankkien tietoa lisäksi. Lääkäri voi jättää mainitsematta hyvin olennaisia lääkkeisiin sisältyviä ongelmia, jotka on luettavissa potilastukifoorumeilta, missä potilaat ovat saaneet harmeja. Kannattaa punnita mahdolliset hyödyt ja haitat.
Kannattaa myös pohtia aloittaako lääkityksiä, kun ymmärtää riskit ja resurssien puutteen
Lääkkeiden käytöstä sen verran, että minulle annettiin jotain nestemäistä lääkeainetta sairaalassa ollessani, ja tiedustellessani, mitä se on, kieltäydyttiin vastaamasta. Lääke piti vain ottaa ilman mitään tietoa siitä, mitä se on, vaikka sanoin lopulta, että potilaalla on oikeus tietää, mitä lääkkeitä hänelle annetaan. Tästä ei ole kovinkaan monta vuotta, joten kyse ei ole mistään pimeästä keskiajasta edes. Tilannetta todisti ainakin kolme muutakin ihmistä, mutta he olivat hoitajia, joten turha edes odottaa, että koskaan esimerkiksi todistaisivat näin tapahtuneen.
Näitä vain turhauttaa kertoa, kun yleisin reaktio on epäusko. Ei suostuta uskomaan, että tällaista tapahtuu edelleen. Eikä tämä ole kuin yksi pienimmistä väärinkäytöksistä sairaalassa, pahimpia on todella vaikea tavan tallaajan uskoa, niin en vaivaudu yrittämään saada ihmisiä uskomaan.
HYI! Nauhoittakaa aina tämmöiset tilanteet, puhelin taskuun ja nauhoitus päälle, valviraan ja aviin HETI valitus, kun se on mahdollista. Se, että lääkitään sellaista, mistä ei ole mahdollisuutta kieltäytyä - on itsemäärämisoikeuden rajoittamista ja ihmisoikeuksien rikkomista. Tästä pitää saadaa lääkärit syytteeseen. Vain pakkohoidossa olevia voidaan mielestäni lääkitä lääkkeellä, josta ei anneta mahdollisuutta kieltäytyä. Ja tämäkin pitäisi tehdä aina useamman lääkärin päätöksellä.
Ja mitä tulee noihin aloituksiin, ehdottomasti nämä pakolliseksi ja myös taloudellinen seuranta varsinkin terapiapalveluihin, jotta saadaan pois toimimasta sellaiset psykiatrit ja terapeutit joiden menetelmät voivat olla riskialttiita ja altistaa potilaat riippuvuussuhteelle hoidossa.
Entä jos vastustaa mamuja, nii voiko viiä pakkohoitoon uskomaan suvaitsevampaan maailmankuvaan jota valtaväestö edustaa?
Loistava kirjoitus psykiatrilta! Tämänkaltaiset psykiarit kuten Korkeila pitäisi palkata tahoon, joka määrittelisi psykiatrian ja mielenterveyteen liittyvien hoitojen periaatteet, suuntaukset seka seurantamekanismit ja viranomaistahot uusiksi.
Toivoa ei ole ehkä menetetty ja saadaan riskialtiit toimet sekä käytännöt pois tästä hoitokentästä ja ihmiset aidosti hoidettua yhsteiskunnallisesti merkittäviksi kansalaisiksi ja pois mielenterveysongelmaisten tilastoista.
Hyvää hoitoa on ja saa suomesta, nyt sen etsiminen on vain liian vaikeaa ja tuurista kiinni.
Luin HS:n kirjoituksen. Kuten aina, kyseessä on vain psykiatrisen järjestelmän puolustuspuhe. Ei sanaakaan tärkeimmästä eli pakottamisoikeuksien poistamisesta. Vain psykiatrinen pakottaminen poistamalla, voidaan saada aikaan järjestelmä, joka voi auttaa asianosaisia. Muut keinot ovat turhia. Kirjoituksen perusteella voisi päätellä, ettei Korkeilan tarkoituskaan ole auttaa järjestelmän kohteita tai vapaaehtoisesti sinne hakeutuneita.
Tämä on tätä samaa roskaa eli "psykiatrista reformia", jossa tarkoituksena on säilyttää status quo. Edesmennyt psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szasz kutsui toimintaa orjaplantaasien koristeluksi (prettifying the slave plantations).
Hevonkukkua koko kirjoitus. Kyseisessä systeemissä satutetaan ihmisiä jatkuvasti napeilla mitä jaetaan innokkaasti. Kun luotetaan pillereihin, miten saada parempia hoitotuloksia?
Itselläni+särähti+kuvaus+toipumisorietaatiosta,+jossa+kuitenkin+eletään+yhdessä+psyykkisen+sairauden+kanssa+ja+pyritään+mielekkääseen+elämään+sen+rajoitteiden+mahdollistamissa+kehyksissä:+
Rakkaus kaikki haavat parantaa ...
Kukaan ei vain halua olla skitsofreenikkojen kanssa missää tekemisissä (naiset).
Aina mieluummin kuin psykiatrien.