Minä kykenen onnellisuuteen. Sinä kykenet onnellisuuteen. Jos toinen on tullut siihen tulokseen, että yhdessä se ei olisi töitä tekemälläkään mahdollista molemmille samaan aikaan niin silloin ei kannata haihatella turhia - vaikka olisi vetovoimaakin. Tämän kun sisäistää niin eteenpäin pääseminen muuttuu mahdolliseksi ja matka kohti omaa uutta tulevaisuutta voi alkaa.
minä ja sinä
Anonyymi
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Äläpä ny höpäjä siellä.
Sinä kykenet onnellisuuteen ja minä kykenen onnettomuuteen..
On tässä ajatuksen ydintäkin.
Täydellistä ihmistä et löydä mistään
Ristiriidatonta suhdetta et saa koskaan
Täsmälleen kaikessa sinua nuoleskelevaa ja mielistelevää kumppania et löydä milloinkaan
Aivan sinun itsesi kopioita et saa mistään
Tärkeintä onkin osata elää suhteessa ristiriidoista, erilaisista mielipiteistä luonteista ja riitelytavoista huolimatta. Tärkeintä on osata ja haluta osata puhua ja ratkoa erimielisyyksiä ja haluta olla toisen kanssa vaikka hän i mielistele jatkuvasti pyllyäs nuoleskellen
https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/toimiva_parisuhde/erilaisuuden_kohtaaminen/
Älykäs viesti kerrankin. Ehkä se on noin jos ois mulle. Liikaa paskaa että vois suostua perävaunuks. En silti haluis suhteelle hyvästejä heittää.
Ihan niin savolaiseksi en ehtinyt.
Tämän jutun tapahtumapaikka ei ole Savossa.
T:aloittaja
Muodostamassaan yhteisössä kumpikin ottaa vastuun toisen onnesta eikä pelkää vastuutaan. Molemmat ovat valmiita kuuntelemaan toista ja pitämään hänestä huolta.
Tärkeää onnellisessa liitossa on myös kriisinhallintataito. Onnelliset osaavat ja uskaltavat ilmaista itseään ja eriäviä mielipiteitään. Hyvät ja samalla onnelliset kriisinhallitsijat uskaltavat olla parisuhteessa oma itsensä omine mielipiteineen. Toisen pakonomainen miellyttäminen ei johda onnelliseen liittoon, painottaa Wallerstein. Hyvä itsetunto on siis yksi onnellisen liiton salaisuuksista.
https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/toimiva_parisuhde/kahden_aikuisen_liitto/
Vaikka riippuvuus on kulttuurissamme määritelty negatiiviseksi asiaksi, heikkoudeksi, se ei ole sitä. Kiintymys läheisiin on ihmisen suurin turvallisuuden tunteen ja suojan lähde. Turvallinen yhteys tarkoittaa, että voi luottaa kumppanin vastaavan kun häntä lähestyy, että tietää olevansa hänen silmissään tärkeä ja arvostettu ja että tunnetarpeet tulevat hänen kanssaan vastatuiksi.
https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/toimiva_parisuhde/pida-minut-lahellasi/
https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/toimiva_parisuhde/millaiset-asiat-yhdistavat-onnel/
Ero voi olla järkevä vaihtoehto, jos suhteessasi on henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai tulevaisuudentoiveenne ovat erilaiset. Jos kumppanisi pettää luottamuksesi jatkuvasti, on hyvän arjen rakentaminen työlästä.
https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/toimiva_parisuhde/kumppanin-epataydellisyyden-hyva/
Uskon itse vapaaseen tahtoon. Jos toinen ei vaan halua, ei kannata lähteä yrittämään ja puhumaan ympäri, vaikka kuinka itse rakastaa tai on rakastunut. Ei koira käskien hauku, ainakaan pitkällä jänteellä. Jotta kannattaisi yrittää uudestaan, pitäisi kummankin selkeästi huomata, että tämä on juuri se juttu, johon haluaa panostaa. Joskus täytyy menettää tajutakseen mitä haluaa. Ja joskus tunteet on työnnetty niin kovin piiloon itselläkin että itsellekin tunteiden voima voi yllättää kun ne lopulta tulee ulos. Tämä sama sopii sekä uuteen alkuun että pitkään veitsen terällä keikkuvaan on-off-pyristelyyn että huonoon loppuvan suhteeseen.
Haihattelu ei vie asiaa eteenpäin, siitä olen samaa mieltä. On hyvä olla rehellinen itselleen, että tässä se oli. Jos jotain oleellisesti muuttuu, sitten se on ihan uusi tilanne. Aito rakkaus on nöyrää. Mustavalkoisia suhteet ja tunteet harvoin on.
Siitä huolimatta, että päästää tietoisesti irti, ei suuret tunteet lopu noin vain. Voi olla, että tunteita on purettava ja pureskeltavaa aikansa. Omakohtaisesti tiedän, että jos tunne menisi noin vaan pois kun odottaa, se olisi jo moneen kertaan hävinnyt. Varmaan tunteeni häneen säilyy pitkään, vaikka hyväksyn tilanteen ja kunnioitan hänen mielipidettä, enkä odota saavani häntä omakseni. Tällä hetkellä täällä pureskelen tunteitani juuri siitä syystä,
Ap, elätkö suhteen alkua vai loppua?
Se suhde oli jo. Elän sitä vaihetta kun kykenen hyvin jäsennellysti ymmärtämään paremmin tapahtumia vaikka tunteita on vieläkin.
Jussi ei sääliä tarvi. Kai muistat ettei se koskaan sua mitenkään erityisemmin arvostanut muuta kuin pimppana?
Muutenhan se taisi niin täällä kuin sulle itelles vaan kertoo miten äss hole mielestään oot.
Noi upee tyttö ei sellasta hyväkskäyttäjää tarvi. Sitä paitti ei toi sekoilunne täyttäny ees suhteen rajoja.
Muutaman kerran Pano sä olit ja te aivan tuntemattomii toisillenne.
Näitte vaan sängyssä ja se siitä.
Sut tarttis viedä pari gorillaa joka päivä tuonne torille turpakäräjille. Ääliö. Mulle joku viksu aikoinaan sen kertoi, ettei jotkut ihmiset ymmärrä, kuin elekieltä. Ja jotenkin ymmärsin heti että on tosissaan. Miksi toisilla menee hermot, mut niillä "ekoilla" ei oo mitään käryä mitä ne voi muille aiheuttaa??!
Elli jää eläkkeellle firmastaan. Hän on työnsä täyttänyt varmasti.
Uskotte sen miehen höpinöitä!
Onnellisuus syntyy pienistä asioista. Yksinkertaista: Tee toiselle samoin kuin haluat itsellesi tehtävän. Tähän sisältyvät Jumalan kaikki kymmenen käskyä. Näin pikkuhiljaa elämänarvot löytää paikkansa. Rakkaus on suurempia voimia ihmiselämässä silloin saa itsekin jotain kun vilpittömästi antaa toisille hyvää oloa.
Olen samaa mieltä kristillisistä arvoista. Ainakin omakohtaisesti nuo antaa arvopohjan, jossa on hyvä elää. En tosin ole mikään aktiivi uskovainen, mutta arvot osuu silti. Olen myös samaa mieltä rakkaudesta. Tosin sillä pienellä hienosäädöllä, että onnellisuutta tuovaa rakkautta on myös lähimmäisen rakkaus ja vaikka vanhemmuus parisuhderakkauden ohella. Ihminen voi olla onnellinen ilman parisuhdettakin, jos muu paketti on tarpeeksi vahva. Huonossa suhteessa on vaikea olla onnellinen, se kuluttaa niin paljon energiaa. Toisen onni, esim. yksipuolisen ainaisen joustaminen muodossa, ei saa myöskään saa olla oman onnen este. Molempien haaveita ja toiveita on toteutettava yhtälailla.
Kristillisten arvojen kanssa elämiseen lisäisin, että myöskään itseään ja omia tarpeitaan ei saa unohtaa. Jos elää suhteessa, jossa toinen arvottaa aivan toisenlaisia asioita ja itse haluaa elää oikein, tulee helposti tallatuiksi. Myös oikealla tavalla itsekäs on osattava joskus olla ja huolehdittava omasta onnellisuudesta myös itse.
Onnellisuus koulutettiin pois.