Pelot syvällä sisimmässämme määräävät pitkälti sitä maailmankuvaa mikä meille kullekin muodostuu. Monet peloistamme ovat peruja jo lapsuusajoiltamme. Pelon historia juontaa juurensa ajoille jolloin ihminen oli vielä luonnonvarainen. Ihminen pärjäsi luonnossa älynsä varassa. Osana tätä älykkyyttä ihminen oppi metsästämään ansoilla, oppi rakentamaan suojia, kesyttämään eläimiä ja käyttämään niitä ravintonaan tai työvälineinä. Pelon tunne piti ihmisen pois vaarojen läheltä. Tämän takia moni meistä pelkää edelleen esimerkiksi pimeää.
Selvitäkseen luonnossa ihmiselle kehittyi pelon lisäksi tekniikka pelon hallitsemiseksi. Aggressio, joka antoi tarvittaessa maksimaaliset voimat juosta esim. karkuun vaaran uhatessa. Pelon ja vihan tunteet kytkeytyvät toisiinsa tätä reittiä pitkin.
Naiseuteen liittyy eläminen tunteella. Tunteet, mm. pelot ovat auttaneet naista suojelemaan jälkeläisiään vaaratilanteilta. Varsinkaan ihmisrodun alkutaipaleella ei ollut mahdollisuuksia uusiin alkuihin. Lapset tarvitsivat silloinkin 15 vuotta huomiota, mutta 40 ihminen oli jo vanhus, ja vielä harvinaisen vanha. On hyvin tavallista, että naisen elämässä pelot ovat eritoten läsnä, vaikkei niihin olisikaan oikeasti aihetta. Luonto selittää tämänkin.
Tämän päivän maailmassa isoimmat pelon aiheet liittyvät työttömyyteen, ahdinkoon jossa mikään ei ole mahdollista, syrjäytymiseen, alkoholisoitumiseen, addiktoitumiseen sekä siihen, että itse joutuisi kestämään sellaista kurjuutta mitä näitä kokevien tiedetään kokevan. Syrjäytyneitä pelätään, koska syrjäytymisestä aiheutuva pettymys ja katkeruus voivat aiheuttaa aggressioita ja riistoa nekin. Pelätään joutuvansa syrjäytyneen aggressioiden kohteeksi.
Suomessa valtaosa syrjäytyneistä päihteiden väärinkäyttäjistä on alkoholisteja. Alkoholisteja yhdistää määrätyntyyppiset käyttäytymismallit, joissa mm. väkivalta on isossa roolissa. Koska kokemuspohja perustuu tähän, on melkoisen normaalia pelätä kaikkia päihteitä käyttäviä.
- On siis ihan normaalia pelätä narkomaaneja tai narkomaniaa ylipäätään.
- On ymmärrettävää, että jotkut vihaavat narkkareita.
- On luonnollista että sellaisia aineita käyttäviä vihataan, joita myös narkomaanien tiedetään käyttävän
- On luonnollista että ennakkoasenteet määräävät suhtautumistapaa.
Tie pois turhien pelkojen maailmasta käy perehtymisen kautta. Ihminen oppii halutessaan, mutta vain halutessaan.
Ojennan sovinnon kättä teille kaikille joita kirjoitukseni ovat loukanneet, kutsuen teidät samalla keskustelemaan asioista -peloistanne ja tunteistanne. Voimme oppia paljon toisiltamme, ihan vain puhumalla.
Kaikkea hyvää,
Naapurin äijä
h u u m e v a s t a i n e n
- hampun kotikasvatuksen puolesta
Selvitäkseen luonnossa ihmiselle kehittyi pelon lisäksi tekniikka pelon hallitsemiseksi. Aggressio, joka antoi tarvittaessa maksimaaliset voimat juosta esim. karkuun vaaran uhatessa. Pelon ja vihan tunteet kytkeytyvät toisiinsa tätä reittiä pitkin.
Naiseuteen liittyy eläminen tunteella. Tunteet, mm. pelot ovat auttaneet naista suojelemaan jälkeläisiään vaaratilanteilta. Varsinkaan ihmisrodun alkutaipaleella ei ollut mahdollisuuksia uusiin alkuihin. Lapset tarvitsivat silloinkin 15 vuotta huomiota, mutta 40 ihminen oli jo vanhus, ja vielä harvinaisen vanha. On hyvin tavallista, että naisen elämässä pelot ovat eritoten läsnä, vaikkei niihin olisikaan oikeasti aihetta. Luonto selittää tämänkin.
Tämän päivän maailmassa isoimmat pelon aiheet liittyvät työttömyyteen, ahdinkoon jossa mikään ei ole mahdollista, syrjäytymiseen, alkoholisoitumiseen, addiktoitumiseen sekä siihen, että itse joutuisi kestämään sellaista kurjuutta mitä näitä kokevien tiedetään kokevan. Syrjäytyneitä pelätään, koska syrjäytymisestä aiheutuva pettymys ja katkeruus voivat aiheuttaa aggressioita ja riistoa nekin. Pelätään joutuvansa syrjäytyneen aggressioiden kohteeksi.
Suomessa valtaosa syrjäytyneistä päihteiden väärinkäyttäjistä on alkoholisteja. Alkoholisteja yhdistää määrätyntyyppiset käyttäytymismallit, joissa mm. väkivalta on isossa roolissa. Koska kokemuspohja perustuu tähän, on melkoisen normaalia pelätä kaikkia päihteitä käyttäviä.
- On siis ihan normaalia pelätä narkomaaneja tai narkomaniaa ylipäätään.
- On ymmärrettävää, että jotkut vihaavat narkkareita.
- On luonnollista että sellaisia aineita käyttäviä vihataan, joita myös narkomaanien tiedetään käyttävän
- On luonnollista että ennakkoasenteet määräävät suhtautumistapaa.
Tie pois turhien pelkojen maailmasta käy perehtymisen kautta. Ihminen oppii halutessaan, mutta vain halutessaan.
Ojennan sovinnon kättä teille kaikille joita kirjoitukseni ovat loukanneet, kutsuen teidät samalla keskustelemaan asioista -peloistanne ja tunteistanne. Voimme oppia paljon toisiltamme, ihan vain puhumalla.
Kaikkea hyvää,
Naapurin äijä
h u u m e v a s t a i n e n
- hampun kotikasvatuksen puolesta
Vastaukset 11
Vanhimmat
Naapurin äijä
h u u m e v a s t a i n e n
Kannabis on huumetta eli naapurinäijä on kannabisvastainen.
Huumeongelmaa vastaan voi toimia monella tavalla. Esimerkiksi puhtaiden neulojen jakaminen on huumeongelmaa vastaan toimimista.
Alkoholin ottaminen valtion kontrolliin on huumeongelmaa vastaan toimimista.
Kannabiksen kotikasvatuksen salliminen on huumeongelmaa vastaan toimimista.
IMHO.
Ystäväni,
Olet enemmän kuin tervetullut keskustelemaan kanssani tästä asiasta, se saattaisi avartaa sinunkin maailmankuvaasi.
Naapurin äijä
h u u m e v a s t a i n e n
- hampun kotikasvatuksen puolesta
Kyllä. Kannabis on huume. Peruslätkä vasta huume onkin.
Kuitenkin kahden huumeen: kannabiksen ja alkoholin käyttäjät pysyvät useimmiten kohtuudessa.
ps. Jos olet Gaanja vähänkin matkustellut, huomaat pössyttelyn olevan useimmissa Euroopan maissa (ei ainoastaan Hollannissa) melko avointa ja vapaata ilman että siitä kellekään ongelmaa koituu.
On aivan totta, että ihminen pelkää sitä mikä on hänelle tuntematonta. Kaikenlaiset asiat aiheuttavat mielikuvia, minkä perusteella ihminen sitten alkaa pelkäämään. Näin kerran sellaisen huumeiden vastaisen mainoslehtisen. Siinä kerrottiin kannabiksesta ja heroiinista. Vielä näin päin, ensin tulee kanna ja sitten vasta heroiini. Tottakai tälläisistä asioista tulee ihmisille mielikuva siitä, että kannabis tulee ennen heroiinia ja sitten saadaan pelko myös kannabista kohtaan. Näitä on sitten vaikea saada muuttumaan, koska ihminen yleensä väistelee pelkojaan..
Aika tyhmää verrata kannabista heroiiniin. En hyväksy heroiinia enkä sen käyttöä, se kyllä tuhoaa ihmisen.
Monet kannabiksen käyttäjät taas elävät aivan normaalia elämää: Käyvät töissä tai opiskelet, elävät perheensä kanssa eivätkä ole koskaan tekemisissä virkavallan kanssa. He eivät tee mitään muuta "rikollista" kuin kasvattavat itsellensä vähän kukkasta.
Tämä on siis minun mielipide... Elämässä pitää olla muutakin kuin päihteet..
Kiitos viestistäsi.
Totta, ainakin minä uskon siihen, että varsin isolla osalla ihmisistä jotka ovat kovinkin asenteellisia juuri hamppua vastaan -puuttuu tieto aiheesta jos ei kokonaan niin ainakin melkein. Tyypillistä on, että joku läheinen esimerkiksi on ollut "ammattihiisaaja", ja sitten tämän yhden tapauksen varaan rakennetaan koko käsitys asiasta.
Ja totuushan on se, että monessa tapauksessa jossa koviin aineisiin päädytään, on kuvioissa ollut myös hamppua mukana. Nämä tapaukset ovat toimineet porttiteorian "kummina".
Elämä menee eteenpäin, ja historia on näyttänyt meille jo sen, kuinka huumeettomaksi yhteiskunta voidaan rakentaa. Ei onnistu edes Suomen kaltaisessa syrjäisessä maassa.
Sempä takia oman tietoisuuden lisääminen, ja tällä tarkoitan nimenomaan oikeiden haittojen tiedostamista, en psykedeelejä -tulee se olemaan jokaisen itseään arvostavan yksilön tehtävä.
Taas kerran muuten ihmettelen sitä hiljaisuutta, mikä tänne rantautui sen jälkeen kun alettiin vakavasti puhumaan. Ehkä se tarkoittaa että kuunnellaan. Ehkä hyvä. Ehkä vaan indikaatio.
Naapurin äijä
h u u m e v a s t a i n e n
- hampun kotikasvatuksen puolesta
Heroiini on aineena melkein yhtä väärinymmärretty, kuin kannabis. Heroiini aiheuttaa kyllä erittäin vakavaa riippuvuutta, eikä ole mitenkään hyväksi ihmiselle, MUTTA ne suuret ongelmat, mitä heroiiniin liittyy/liitetään ovat yleensä seurausta lainsäädännöstärikollisuudesta, ei suinkaan aineen farmakologiasta.
heroinisti voisi elää osana yhteiskuntaa, vaikka ylläpitäisikin riippuvuuttaan samaan aikaan, jos elämää rajoittavana tekijänä olisi ainoastaan heroiinin farmakologiset ominaisuudet. Nykytilanteessa se ei ole mahdollista heroiinin järjettömän katuhinnan ja -laadun takia.
Mikä tulisi ymmärtää on se, että valtiolle olisi täysin mahdollista kontrolloida heroiinin hintaa ja sitä kautta omaisuus- ym. rikosten määrää ja vakavuutta. Asia vaatisi lainmuutoksen, joka mahdollistaisi heroiinin jakamisen todistettavasti addiktoituneille henkilöille. Tällöin puhdasta heroiinia voisi vaikka sairaaloissa tms. jakaa omakustannehintaan (? 10€/g ?) kliinisissä olosuhteissa. Jos se sitoutettaisiin osaksi vieroitusohjelmaa, ei moraalisiakaan esteitä pitäisi juurikaan olla.
On helpompaa hoitaa yksi addiktio kerrallaan. Suurin osa narkomaaneista Suomessa on sekakäyttäjiä. Sekakäyttäjän voisi pitää kiinni heroiinissa ja hoitaa ensin muita addiktioita, esim. amfetamiinin pois kuvioista. Tosiasia on kuitenkin se, että heroiini ei aiheuta aggressiivisuutta, vaan heroiinin vieroitusoireet.
Suurena hyötynä olisi myös järjestäytyneen rikollisuuden toimintaedellytysten merkitävä kaventuminen Suomessa, kun heidän pääartikkelinsa otettaisiin valtion valvontaan ja osaksi narkomaanien kuntoutusta.
Ja lopuksi: Kyllä, järjestelmää voisi väärinkäyttää ja niin epäilemättä tapahtuisikin jossain mittakaavassa. Onko kuitenkaan pahempi, että heroinisti huijaa valtiolta halpaa, puhdasta heroiinia, verrattuna siihen, että hän tekisi omaisuusrikoksia saadakseen kallista, epäpuhdasta heroiinia ja tukisi järjestäytynyttä rikollisuutta.
Minun mielestäni jokaisen itseään arvostavan ihmisen tehtävä olisi lisätä tietoisuuttaa siitä, miksi huumeita ja erilaisia päihdyttäviä aineita ylipäätään halutaan käyttää. Syyt vaihtelevat ihmisestä ja ajankohdasta toiseen. Jokaisen olisi hyvä lisätä tietoisuuttaan erilaisista syistä, jotka itsessä ja muissa ihmisissä vaikuttaa erilaisissa tilanteissa, kun huumaavien ja päihdyttävien aineiden käyttöön ryhdytään.
Lisäski jokaisen itseään arvostavan ihmisen tulisi mielestäni pystyä katsomaan rehellisesti itseään peiliin ja kysymään yhä uudelleen itseltään "miksi?", tyytymättä helppoihin vastauksiin jotka ensialkuun tulevat mieleen. Esim. syyksi voi keksiä, että huumeiden käytöstä tulee 'hyvät olot'. Näin pinnalliseen vastaukseen ei tulisi tyytyä, vaan olisi hyvä porautua syvemmälle. Kannattaa kysyä: "Miksi juuri nyt kaipaan nopeasti saatavia 'hyviä oloja' niin paljon, että se vie voiton selvinpäin olemisesta? Miksi minulla ei ole selvinpäin niin 'hyvät olot', että voisin tyytyä niihin? Onko elämäntavoissani ja asenteissani jotain sellaista, joka estää minua nauttimasta selvinpäin olosta kylliksi? Voisinko kehittää itseäni, elämäntapojani ja asenteitani jotenkin sellaiseen suuntaan, että kykenisin kokemaan selvinpäin oloni tyytyväiseksi, nautittavaksi, vapautuneeksi jne.?
Olipa kyseessä alkoholi tai tupakka, kannabis tai vauhti, subut tai essot. Näitä kysymyksiä voi ja kannattaa kysyä itseltään usein. Niitä kannattaa kysellä pitkän ajan kuluessa itseltään aina uudestaan ja uudestaan ja tutustua yhä syvällisemmin omien valintojen taustalla oleviin motiiveihin.
Hyvä keskustelunavaus. Olisi mielenkiintoista kuulla vapaampaa huumepolitiikkaa toivovilta ihmisiltä, mitä he pelkäävät? Mitkä ovat sinun pelkosi? Pelkojen ja toiveiden voidaan ajatella olevan vastapelureita. Esim. jos toivoo pitkää elämää, saattaa pelätä kuolemaa. Jos toivoo lapsilleen turvallista ja onnellista elämää, saattaa pelätä huumeita. Jos toivoo mahdollisuutta käyttää vapaasti huumeita, saattaa pelätä huumekielteisen kannan ylivallan jatkuvan mediassa ja julkisessa mielipiteessä tulevaisuudessakin.
Lisäksi olisi mielenkiintoista kuulla miten määritellään 'turhat pelot'. Onko huumevastaisten ihmisten pelot turhempia kuin huumemyönteisten tai toisinpäin? Ehkä turhia pelkoja on molemmin puolin?
Kuten sanoit, että "Tie pois turhien pelkojen maailmasta käy perehtymisen kautta.". En tiedä onko kyseessä kohdallasi alkoholistien pelko, vai mikä, mutta mielestäni niputat turhaan kaikki alkoholistit yhteen puhuessasi alkoholistien väkivaltaisuudesta. Eihän lähellekään kaikki alkoholistit ole väkivaltaisia. Toisaalta mm. amfetamiininkäyttäjissä tai vaikkapa opiaati-vajareista kärsivien ihmisten keskuudessa voi olla paljon suurempi prosentti väkivaltaisia.
Vaikka viestissäsi oli paljon mielenkiintoista pohdiskelua, niin syyt huumekielteisiin lausuntoihin ovat usein paljon monimuotoisempia. Usein syyt suhtautua varauksellisesti huumeisiin ovat myös ihan rationaalisia ja järkevästi perusteltavissa. Huumeiden käyttöön voi suhtautua kriittisesti myös ilman 'turhia pelkoja' ja ilman stereotypioita väkivaltaisista narkkareista.
Esitit hyviä pointteja joita olenkin tässä pohdiskellut.
"En tiedä onko kyseessä kohdallasi alkoholistien pelko, vai mikä, mutta mielestäni niputat turhaan kaikki alkoholistit yhteen puhuessasi alkoholistien väkivaltaisuudesta."
Voi toki olla mahdollista, että oman elämänkokemukseni myötä näkemykseni alkoholista ja sitä käyttävistä saattaa olla hieman värittynyt. Mutta nyt jos rajaamme ongelmattomat käyttäjät tämän pohdinnan ulkopuolelle, alkaa näkemykselleni löytymään myös perusteita.
Edelleenkään se ei ole vedenpitävä, mutta suuntaa-antava kyllä.
"Vaikka viestissäsi oli paljon mielenkiintoista pohdiskelua, niin syyt huumekielteisiin lausuntoihin ovat usein paljon monimuotoisempia."
Tottakai ovat. Minun pohdintani peloista liittyi kuitenkin tähän kuvioon siten, että kyllä pohjalla on paljon asioita jotka ovat osittain luontaisilla vaistoillamme perusteltavissa. Varsinainen huumekielteisyys ja ideologia sen ympärillä on minusta pääosin varsin tervettä -varsinkin jos sen kokonaismuoto tähtää ongelmien todelliseen ratkaisemiseen -ja sitä myötä kaikkien osallisten elämänlaadun paranemiseen.
On olemassa asia jota voidaan kutsua huumehelvetiksi. Ihmisiä täysin aineiden orjina, vailla mahdollisuuksia muuttaa tietään avutta. Ymmärrän vilpittömästi niitä, jotka vastustavat kiivaasti huumehelvettiä. Perehtyminen tällä sektorilla on silti avain siihen, että osaamme vastustaa oikeita asioita. Että osaamme suhteuttaa ongelmat reaalielämään.
Hyvää työpäivää!
Naapurin äijä
h u u m e v a s t a i n e n
- hampun kotikasvatuksen puolesta
Myös näkemys laittomista huumeista ja niitä käyttävistä voi olla elämänkokemuksen perusteella värittynyt. Useimmilla pääasiallisen värityksen koskien huumekysymystä aiheuttaa toki pääasiallisesti iltapäivälehdet ja tv-ohjelmat. Silti ei ole kaukaa haettua sanoa, että rajattaessa ongelmattomat käyttäjät tämän pohdinnan ulkopuolelle, alkaa värittyneille näkemyksille löytymään myös perusteita.
Mikä näkemys olisikaan vedenpitävä. Näkemykset ovat vain näkemyksiä. Toiset näkemykset voivat toki olla tarkempia tai vaikkapa laaja-alaisempia. Parhaimmillaan mielestäni näkemykset ovat sekä tarkempia, että laaja-alaisempia.
Negatiiviset käsitykset koskien alkoholin ja laittomien huumeiden käyttöä voivat olla perusteltuja, parhaimmillaan sekä perusteltuja, tarkkoja, että laaja-alaisia. Laaja-alaisia näkemykset eivät ole koskaan, ellei niissä oteta sekä hyviä, että huonoja puolia huomioon. Kaikilla kolikoilla on aina kaksi puolta. Elämän moninaisilla ilmiöillä puolia on vielä paljon enemmän koska elämä ei ole mustavalkoista vaan äärettömän monisävyistä. Ilmiöitä tulisi pyrkiä mielestäni ymmärtämään aina aidosti myös 'vastapuolen' näkökulmasta. Aidolla ymmärryksellä tarkoitan 'vastapuolen' näkemyksen hyväksymistä osana tätä todellisuutta jota elämme. Tarkoitan, ettei vastapuolta ymmärretä ainoastaan omista lähtökohdista käsin ja käännetä tätä ymmärrystä oman vastakkaisen näkemyksen perusteluiksi. Tarkoitan, että ymmärretään myös vastapuolella olevan oikeus olla eri mieltä ja hyväksytään, että eriävä mielipide voi olla ihan yhtä oikea ja arvokas kuin omakin.
Koska huumevastaisten kirjoitusten argumentaation huonosta tasosta on annettu täälläkin niin paljon aiheellista ja parhaimmillaan rakentavaakin kritiikkiä, haluaisin vaihteeksi kohdistaa huomion huumeita tavalla tai toisella puolustavien henkilöiden argumentaatioon. Olisi tervetullutta nähdä siinä käsiteltävän tasapuolisemmin huumeiden kiistattomia riskejä, ja inhimillistä kärsimystä, jota huumeet aiheuttavat joka tapauksessa tuhansille ihmisille. Olisi myös tervetullutta nähdä huumeita puolustelevassa argumentaatiossa enemmän pyrkimyksiä hyväksyä huumeita pelkäävät tai ilman pelkoakin vastustavat ihmiset tasavertaisina toimijoina yhteiskunnassamme. Heillä on oikeus omaan näkemykseensä ja heidän näkemyksensä on arvokas vastapaino päihteiden käyttöä jo alkoholin muodossa voimakkaasti ihannoivassa kulttuurissamme. Päihteiden käytön ihannointi on nuoremman sukupolven myötä laajentunut entistä enemmän koskemaan myös huumeiden käyttöä. Loputtomasti voidaan käydä keskustelua siitä, mikä on milläkin tavalla parempi ja huonompi päihde. Jotkut pitävät alkoholista, jotkut kannabiksesta. Makuasioista voi kiistellä, mutta analyyttinen ja oivaltava keskustelukin on mahdollista. Parhaimmillaan keskustelu voi jopa koitua monien ihmisten hyväksi. Pohjimmiltaan kaikki mielipiteet lähtevät kuitenkin yhteisestä perusolettamuksesta; tajunnan muuntelu aineella tai toisella on kannatettavaa.
Peräänkuulutan laajempaa näkemystä elämään, joka antaisi tilaa ymmärtää päihteiden käyttöä ja joka pitäisi avoimena ja esillä mahdollisuuden myös vapauteet olla käyttämättä päihteitä. Meidän kulttuurissamme monilla ei tule täysraittius hyvänä elämänvalinta ikinä edes mieleen. Onko kulttuurismme tai yhteiskuntamme aivopessyt meistä tahdottomia zombeja jotka eivät näe asioita laajemmin, ja jotka uskovat, että ainoa vaihtoehto tyydyttävään ja onnelliseen elämään on päästä silloin tällöin muuttamaan aivokemiansa toimintaa alkoholilla, kannabiksella tai jollain muulla aineela? En lähtisi nimittelemään ihmisiä zombeiksi enkä myöskään näkisi myöskään yhteiskuntaa tai kulttuuria erityisen aktiivisena ja intentionaalisena oliona joka aivopesee ihmisiä. Kyseessä on vain osa luonnollista prosessia jota voi kutsua ehdollistumiseksi ja jota voi itää myös mahdollistajana sille, että ylipäätään ikinä olemme laskeutuneet puusta alas ja että ylipäätään on mitään mitä voidaan kutsua sivistykseksi.
Kuitenkin samalla tavoin kun monien polttelijoiden mielestä valtaväestö on kapeakatseista nähdessään vain alkoholin suotavana päihteenä, samalla tavoin vielä suurempi osa väestöstä voidaan nähdä kapeakatseisena nähdessään vain päihteiden käytön mahdollisena tienä tyydyttävän ja onnellisen elämän elämiseen.
Jotta ihmisten tajunta laajenisi tältä osin, ja suurempi ymmärrys korvaisi kapeakatseisen nurkkakuntaisuuden, suosittelen jokaista meistä asettumaan keskusteluissaan aina vastapuolen asemaan ja miettimään, miksi vastapuolella on oikeus omaan mielipiteeseensä ja mitä arvokasta tuohon eriävään mielipiteeseen saattaa sisältyä. Huumeiden vastustajat voivat esimerkiksi miettiä, miksi niin monet kuitenkin kokevat huumeiden käytön kannattavaksi valinnaksi. Huumeiden käyttäjät voivat miettiä, mitä etuja siitä seuraisi itselle ja muille, jos he voisivat elää elämäänsä ilman laittomien huumeiden käyttöä ja niihin kohdistuvien ihannoivien mielipiteiden viljelyä. Molemmat osapuolet voisivat miettiä, miten paljon rikkaampaa elämä voisi olla, kun ei tarvitsisi syytellä ja leimata jotain tiettyä ihmisryhmää. Ihmiset ja ihmisryhmät harvoin ovat oppineet elämään paremmin sopusoinnussa toistensa kanssa syyttelyn ja leimaamisen kautta. Joskus sopusointu on sen sijaan saattanut löytyä eriävien mielipiteiden sallimisesta ja kunnioittamisesta.
Ymmärtäen, että monet saavuttavat huumeidenkäytöllä mukavia ja parhaimmillaan arvokkaitakin kokemuksia, toivon, että useammat uskaltaisivat haastaa itsensä myös kokeilemaan päihteetöntä elämää. Se ei anna lyhyellä tähtäimellä yhtä varmoja voittoja, mutta pitkällä tähtäimellä se tuo yleensä nousujohteisen elämäntyytyväisyyden. Kysymys on oppimisprosessista. Joka hetki voimme haastaa itsemme kehittämään elämäämme tyydyttävämpään suuntaan ilman päihteitä. Jos en pysty ottamaan rennosti, voin opetella rentoutumaan. Jos en pysty keskittymään, voin harjoitella keskittymistä. Jos en ole kovin luova, voin harjoitella luovuutta. Jos mieleni tuntuu tylsältä, voin kehittää ajatteluani. Jos en tunne itseäni virkeäksi ja iloiseksi, voin remontoida elämäntapojani. Jos en pääse juhlatuulelle tai tunne oloani sosiaalisissa tilanteissa kotoisaksi, voin kehittyä niissä tai jäädä kotiin mietiskelemään.
Olen miettinyt mitä pelkoja päihteidenkäyttöön saattaa liittyä. Ehkä pelkoa kohdata ilman päihteitä ne tilanteet joissa päihteitä käytetään. Jokainen jotain päihdyttävää ainetta käyttävä voi tarkastella oman tajuntansa laboratiorossa tuon mahdollisuuden todenperäisyyttä pidättäytymällä pitemmäksi aikaa käyttämistään päihteistä. Ilman tällaista kokeilua ei kannattane lähteä esittämään hätiköityjä spekulaatioita. Koe on varsin yksinkertainen. Sovi itsesi kanssa jokin määräaika, useita kuukausia tai mielellään esim. vuosi, jonka lupaat olla käyttämättä alkoholia, kannabista, essoja ja mieluummin mitään päihteitä. Tehokkaimmin itsensä kanssa pääsee kasvokkain, jos pystyy luopumaan tuoksi määräajaksi tupakasta ja kahvistakin. Sitten vain tutustutaan avoimin mielin tunteisiin ja ajatuksiin joita päihdepaastolla esiin nousee. Jos esim. koti-illat, juhlatilanteet tai viikonloput tuntuvat menettäneen jotain, anna itsellesi oikeus tuntea olosi 'vajaaksi' ja mieti, miten voisit kehittyä nauttimaan elämästä näistä tilanteista ilman päihteitä. Ehkä mieleen ei tule pelkoja ollenkaan. Jotain tutustumisen arvoista sinne varmaan kuitenkin tulee. Siihen, mitä mieleen tulee pitkän päihteettömän kauden aikana, voi päästä tutustumaan vain viettämällä pitkän päihteettömän kauden. Laajassa mittakaavassa ihmisille koituisi mittaamatonta hyötyä ja iloa, jos ihmiset kehittäisivät enemmän tapoja nauttia elämästä ilman päihteitä. Monissa kannabiksen käyttöä puolustelevista puheenvuoroissa perusteluina käytetään nimenomaan ihmisille kannabiksesta koituvia hyötyjä esim. verrattuna alkoholiin. Suosittelen miettimään vaihtelun vuoksi, millaisia hyötyjä ihmisille voisi olla päihteettömän elämäntavan kokeiluista ja opettelusta, varsinkin jos se yleistyisi laajemmassakin mittakaavassa.
Huumeiden käyttö ei tule yhteiskunnassa ihan heti loppumaan. Yhteiskunnan täysraitistumistakaan en jäisi odottamaan. Pieniä muutoksia suuntaan tai toiseen silti tapahtuu. Mihin suuntaan me haluamme omilla mielipiteillämme ja toimillamme muutosta viedä?