Etsiydyin tänne ryhmään, koska tarvitsisin apua melko kiperään tilanteeseen. Ajattelin, että täällä ehkä joku voisi tuoda mulle uusia näkökulmia mun ongelmaan.
Olen elämäni ensimmäisessä naissuhteessa ja sitä ennen takana on pitkä heteroparisuhde. Tämä suhde on ollut jotain ihan mieletöntä ja olen rakastuneempi kuin koskaan aikaisemmin mun elämässä. Meillä on tosi helppoa ja kivaa yhdessä, tykätään samoista asioista, fyysinen vetovoima on ihan huikeeta ja oon mielestäni selvinnyt aika vähällä pähkäilyllä oman muuttuneen elämäntilanteeni kanssa. Kaikki on alusta alkaen tuntunut niin luonnolliselta ja oikealta ja ihanalta.
Ainoa ongelma tässä parisuhteessa on nykyisen seurustelukumppanini entinen puoliso, joka on nainen ja jonka kanssa hänellä on myös takana pitkä ja vakava parisuhde. Nämä kaksi ovat kuulemma sydänystäviä, todella rakkaita toisilleen. Ovat päivittäin toistensa kanssa tekemisissä, viestivät toisilleen hyvät yöt, matkustavat edelleen välillä kahdestaan ja viettävät yhdessä viikonloppuja. Oman seurustelukumppanini mukaan tällainen on yleisempää naisten välisissä suhteissa kuin heterosuhteissa. Siis että ollaan sydänystäviä eron jälkeen. Minä en kuitenkaan ole voinut noin puolentoista vuoden seurustelumme aikana kertaakaan tavata tätä entistä puolisoa, koska kumppanini ei kuulemma ole halunnut pahoittaa hänen mieltään. Miltä tämä mielestänne kuulostaa? Ja kiinnostaisi tietää, kuulostavatko tällaiset naisten väliset entisten kumppanien sydänystävyydet tutuilta ja onko todellakin niin, että ne ovat ihan yleisiä?
Olen elämäni ensimmäisessä naissuhteessa ja sitä ennen takana on pitkä heteroparisuhde. Tämä suhde on ollut jotain ihan mieletöntä ja olen rakastuneempi kuin koskaan aikaisemmin mun elämässä. Meillä on tosi helppoa ja kivaa yhdessä, tykätään samoista asioista, fyysinen vetovoima on ihan huikeeta ja oon mielestäni selvinnyt aika vähällä pähkäilyllä oman muuttuneen elämäntilanteeni kanssa. Kaikki on alusta alkaen tuntunut niin luonnolliselta ja oikealta ja ihanalta.
Ainoa ongelma tässä parisuhteessa on nykyisen seurustelukumppanini entinen puoliso, joka on nainen ja jonka kanssa hänellä on myös takana pitkä ja vakava parisuhde. Nämä kaksi ovat kuulemma sydänystäviä, todella rakkaita toisilleen. Ovat päivittäin toistensa kanssa tekemisissä, viestivät toisilleen hyvät yöt, matkustavat edelleen välillä kahdestaan ja viettävät yhdessä viikonloppuja. Oman seurustelukumppanini mukaan tällainen on yleisempää naisten välisissä suhteissa kuin heterosuhteissa. Siis että ollaan sydänystäviä eron jälkeen. Minä en kuitenkaan ole voinut noin puolentoista vuoden seurustelumme aikana kertaakaan tavata tätä entistä puolisoa, koska kumppanini ei kuulemma ole halunnut pahoittaa hänen mieltään. Miltä tämä mielestänne kuulostaa? Ja kiinnostaisi tietää, kuulostavatko tällaiset naisten väliset entisten kumppanien sydänystävyydet tutuilta ja onko todellakin niin, että ne ovat ihan yleisiä?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ei tosiaan ole yleistä tai normaalia. Jollain tapaa asetelem _voisi_ menetellä jos olisit näissä tapaamisissa mukana, mutta nyt kuulostaa aika sairaalloiselta ettet ole häntä saanut edes tavata ja syynä on että exä pahoittaisi mielensä. Anteeks vaan mut wtf??
Heh heh! Oletko noin naivi oikeasti? 🤪 Siellä ne kaksi kuksii keskenään ja sinä istut kotona odottamassa. Tuo nainen on kanssasi vain koska ilmeisesti hyötyy suhteestanne jotenkin; annatko asua ilmaiseksi, maksatko sen ostoksia tms.? Heitä moinen akka pellolle.
Hih 😂 Joo, ymmärrän kyllä että on vähän wtf tää tilanne, mutta jotenkin tarvin vahvistusta siihen, etten nyt vaan ylireagoi, kun tää ei musta tunnu hyvältä. Ja siis lähinnä nyt siihen, että jos naissuhteiden jälkeen helpommin jäädään läheisiksi ja tärkeiksi ystäviksi. Se maailma kun on mulle vielä vieras, eikä oikein ole ketään, keltä kysyä. Toki kaikki heterokaverit, joiden kanssa olen asiasta jutellut, pitää tilannetta hyvin erikoisena. Olen odotellut, josko välit olisivat heillä vähitellen ajan kanssa normalisoituneet sellaisiksi kuin mä hyvän ystävyyden käsitän, mutta sellaista ei taida olla näköpiirissä.
Ja toi äskeinen oli tosiaan mun vastaus, sivusto vaan oli jo kirjannut ulos...
Itsellä ei kyllä yksikään exä ole jäänyt läheiseksi. Ja jos jäisikin niin tosiaan voisi jossain määrin menetellä mutta ei noin kuin kerrot. Ja itse sanoit sen oleellisimman, että ei hyvältä tunnu.
Vaikuttaa vielä että käyttää hyväksi sitä ettei sinulla ole kokemuksia naissuhteista... eli et muka vaan tiedä että näin se kuuluu mennä. Toi vedätys tekee tuosta vielä vähän rumempaa....
Surullista luettavaa... kuin omasta, entisestä suhteestani...olimme todella rakastuneita mutta pikkuhiljaa puolison ex alkoi hiipimään suhteeseen tekstareineen joihin piti vastata..aluksi puolisoni pyysi lupaani, mutta niin siinä vain kävi että vanha suola janotti... sydänhän siinä särkyi...
En yhtään haluaisi uskoa tota kaikkea... Ja uuh... oon niin valtavan rakastunut. Ei nyt ehkä vakuuta teitä sitten enää se, että viettäessään aikaa tämän entisen puolisonsa kanssa, hän pitää muhun hyvin yhteyttä... Yhteinen menneisyys vaan kuulemma heillä niin vahva ja voimakas henkinen side jne...
Zander, samanlainen kokemus. Niin surullista, kun yrittää kumppanille kertoa omia tuntemuksia, pelkojakin ja toinen ei ota todesta/ei ymmärrä jostakin syystä. Rakkautta pitäisi olla, kaikki hyvin ja se luisuu pois.
Omat rajat täytyy säilyttää eikä hyväksyä mitä vaan. Aloittajan tilanne tekee ihan kipeää. Minusta on ihan sama onko heterosuhde tai mikä suhde vaan niin tuollaista ei tarvitse sietää.
Milloin ovat eronneet, ja miksi?? Jos on noin vahva yhteys ja tarve tavata jatkuvasti kahden. Ja siis miksi exä pahoittaisi mielensä jos tapaisi sinut? Tietääkö edes sinusta?
Erosivat kai enemmänkin tämän mun nykyisen seurustelukumppanin aloitteesta, mutta kai jonkinlaisella ”yhteisellä päätöksellä” ja aika lailla samoihin aikoihin kun tapasimme. Kyllä exä tietää minusta, mutta hänellä ei itsellään ole ketään uutta ja ilmeisesti ainakin se saa tämän mun puolison ajattelemaan, että hän pahoittaisi mielensä, jos mua tapaisi...
Minusta on tosi ajattelematonta ettei puolisosi huomioi sinun pahaa mieltäsi yhtään. Eikö hänen pitäisi ajatella ensisijaisesti sinua? Itse en jaksaisi tuollaista kumppania joka sählää joka suuntaan, ymmärrän kyllä ystävyyden exän kanssa mutta tuo ylittää tavallisen ystävyyden.
Ei ole normaali tilanne, kaukana siitä. Kumppanisi on ylettömän kiinni ex-puolisossaan. Keskustele vakavasti naisystäväsi kanssa, aloita vaikka näyttämällä tämä keskustelu.
Joopa joo. Mitä sitä eroamaan, jos pitää kuitenkin sen jälkeen nyhjätä samalla mitalla yhdessä.
Ei ole kyllä mielestäni asia, mitä pitäisi vaan kiltisti katsoa läpi sormien.
Mua ei itseä niinkään haittaisi se, että on noin läheinen eksänsä kanssa mutta tuo, ettei sinua saa tavata, on jotenkin ihan käsittämätöntä. Muistan erään eksäni, jonka luota mun piti lähteä pois kun hänen edellinen tuli kylään, koska olisi tullut kuulemma paha mieli, että olin siellä "heidän entisessä yhteisessä kodissaan". Voin sanoa, että mulla tuli siitä ihan helvetin paha mieli mutta ei sillä tuntunut olevan väliä kun entisen mielipide oli tärkeämpi! Ei tulisi myöskään mieleen jonkun eksänä vaatia tuollaisia järjestelyä, ei ihmisiä saa hallita noin. Tsemppiä tilanteeseen ja kirjoittele vielä tänne, jos siltä tuntuu!
Mielestäni sinun olisi aika tavata tuo ex. Olet varmaan tavannut muitakin kumppanisi tärkeitä ystäviä?
Sinänsä ystävyydessä exän kanssa ei ole mitään outoa. Enkä olisi heti syyttämässä kumppaniasi pettämisestä. Suhteet muuttavat muotoaan, mutta niissä oleva hyvä voi säilyä ilman että se on uusilta suhteita pois.
Toki kuvaamanasi kumppanisi ja exän suhde kuulostaa intensiiviseltä, joten on ymmärrettävää, että se aiheuttaa huolta. Tapaamalla exän salaisuuden verho avautuu ja tilanne toivottavasti rauhoittuu.
Kiitos paljon kaikille teille, jotka vastailitte mulle! Ymmärrän että nyt ollaan siinä pisteessä, että asioihin pitää saada läpinäkyvyyttä ja että mun pitää voida tämän exän kanssa tavata. Haluaisin kuitenkin edelleen uskoa, että hyvinä ystävinä voi eron jälkeenkin säilyä ja että voisimme saada tämän kuvion toimimaan, jos näin on. Otan asian taas rohkeasti puheeksi. Olemme tästä kyllä paljon jutelleet koko suhteemme ajan, mutta keskustelut päättyvät melko usein riitaan...
Ei kannata olla huolissaan. Hyvin yleinen tilanne. Itselläni kiitos jäi elämän ystäviä, olkoonkin eksiä ja sanotaanko kolmesta yhdellä on niin vahva itsetunto että kykenee näkemään sen uuden rakkaan. Sitä haluaa pitää yhteyttä. Semmonen tukiverkko on kieltämättä että saa puhuttua asiat ihmisille joka tuntee sut paremmin kuin muut. Eikä halua susta mitään. Toisin kuin uusi alkava suhde rupeaa vaatimaan vaikka mitä.
Kummallista elämää tuollainen ja ajattelutapa erikoinen, mutta meitä on moneksi.
Olisko tämä sitten joku ikäjuttu?
Olen hyvissä väleissä exien kanssa.
Jos on huono itseluottamus, niin ei halua nähdä nyksän eksiä.
Jos on hyvä itseluottamus, voipi nähdä toisen exiä.
Mun tyttöystävä kutsui mun exiä puolisoineen syntymäpäivilleen.
Ja me taas kävimme heidän juhlissaan.
Naismaustahan se tietysti riippuu..en välitä mustasukkaisista tapauksista.
Ja minulla ei tosiaankaan ole exien kansa nitään säpinää.
Ja varmaan ihmisten iästä. Nuoret lienevät kovasti omistushaluisempia.
Löytyihän se ...
https://keskustelu.suomi24.fi/t/13851765/exat-ystavina
Ihan eri asia olla exän kanssa väleissä ja ystävä kuin se että "vietän sit aika tiiviisti aikaa exäni kanssa, matkustelua yms. ja sä et sitten kuulu siihen kuvioon mitenkään".
Kuka terveen itsetunnon omaava suostuu tollaseen parisuhteeseen??
Mun ex on myös paras kaveri exänsä kanssa. Välillä ihmettelin. Saunoivat ja söivät yhdessä, kävivät kaupassa yhdessä, ym. päivittäin viesteili. Jos exällä oli joku tilanne, että piti mennä heti sinne puhumaan tai lohduttamaan, niin senhän ex teki, riensi sinne kiireen vilkkaa. Mun luona ei sitte juuri käynytkään, mutta sopi hyvin mun aina käydä.
Joskus kieltämättä mietin, että kuinkahan herkkiä ne saunareissut oli, että oliko siinä muutakin kun saunomista, mene ja tiedä.
Onneksi ex on nyt ex. Hää voi sitte viettää vaikka loppuelämänsä sen exänsä kanssa.
Nyt pikaisesti kissa pöydälle ja ehdottomasti sun täytyy tavata tämä sielunkumppaniex, mikä lieneekään :( Mulla on jäänyt existä elämääni vain lapseni äiti. Lapsen asioiden hoidon kannalta välttämätöntä. Hänen kanssa en kuitenkaan enää jaa mitään omia henkilökohtaisia asioita. Jäi tunne kirjoituksestasi, että onkohan puolisosi päässyt irti vanhasta suhteestaan? Päivittäinen viestittely ja kaiken jakaminen exän kanssa ei kuulosta hyvältä.
On ihanaa,kun ei ole exiä eikä äksiä. Tyttönä synnyin, naisena oloa rakastan, miehen halausta kaipaan. Sekään ei ole välttämättömyys, mutta jos kohdalle tulee. Hymyssä suin kuljen, ihanaa olla terve sekä henkisesti että ruumiillesesti. Pikku kateuksista ei kannata välitää, mahtuuhan maailmaan , vajaampia.
Itse kyllä jäin eksäni kanssa erittäin hyviin väleihin ja olemme parhaita ystäviä olleet jo vuosia. Tulimme tulokseen että olemme toisillemme parempia ystäviä kuin kumppaneja. Ja Kyllä olemme päivittäin tekemisissä, teemme yhteisiä reissuja ja hui kamala jopa nukumme joskus vierekkäin, mutta siinä se. Ei aina tarvi katkoa välejä erotessa
Ei tietenkään tarvitse! Sehän on hienoa. Mutta eihän aloittajan ongelmassa ollutkaan kyse siitä vaan siitä että tuntuu että kuviossa on jotain salattavaa kun ei ole voinut tätä parasta ystävää tavata.
Onko teillä exän kanssa uusia kumppaneita? Tilanne saattaa sitten muuttua. Tai jos ei, niin onnea teille, mutta tuskin kuitenkaan sanot omalle uudelle rakkaudelle ettei hän voi tavata parasta ystävääs?
Kiitos vielä kerran teille kaikille, jotka vastasitte mulle! Oli tärkeetä lukea teidän asiallisia ja viisaita kommentteja aiheesta. Ja edelliselle anonyymille terveisiä, että erittäin hyvä lisäys! En missään nimessä tietenkään ole sitä mieltä, että välit pitää eron jälkeen katkaista, enkä ole itsekään niin tehnyt vaan olen ex-mieheni kanssa ihan asiallisissa väleissä.
Pointtini oli nimenomaan vaan se, että jos ystävyys on noin tiivistä ja jokapäiväistä, niin on varmaan aiheellista voida tavata tätä sydänystävää ja hyvä oli kyllä mun myös lukea kommenttejanne siitä, ettei tämä ystävyys ehkä kuulosta ihan terveeltä intensiivisyydessään. Että ehkä puolin ja toisin ei ihan vielä olla päästy yli edellisestä pitkästä suhteesta ja erosta...
Onko tämä tilanne edennyt tai muuttunut jotenkin?
Erottiin exän kanssa noin 3vuotta sitten ja se ihminen satutti sillon aika pahasti, mutta silti halusin säilyttää välit. Alukshan ystävyydestä ei tullu mitään, mutta nykyään ollaan tosi läheisiä ystäviä ja pystytään puhumaan melkein kaikesta. Molemmat ymmärtänyt omat virheet ja miks ei suhde toiminut. Nykyään exä naimisissa ja itse oon löytänyt naisen jonka haluan. Ainakin itse koin tuon suhteen niin kasvattavana, että oon sille ihmiselle siis exälleni kiitollinen. Pitkään meni tietysti ennen kuin siitä ystävyys tuli ja ne tunteet katos. Ja voin sanoa että en todellakaan halua palata exän kanssa yhteen tai että ois mitään sen kummempia tapahtumia menossa sen kanssa jos aikaa vietetään yhdessä. Voisin kyllä esitellä myös hänet tälle omalle naiselleni enkä kokis sitä itse mitenkään outona.
Kiva kun joku oli kysellyt, että miten nyt tilanteen kanssa sujuu? Asiat on edenneet niin, että lukuisten tappeluiden jälkeen vihdoin tapasin tämän entisen puolison. Kävimme elokuussa pikaisesti kahvilla. Kyllä hän siis on ihan tietoinen olemassaolostani. Hänellä oli kova tarve kertoa hänen ja minun nykyisen puolisoni kaikesta hienosta menneisyydestä ja painottaa heidän ystävyytensä syvyyttä ja erityislaatuisuutta. Sanoi, että enkö voisi ajatella että ovat kuin sisaruksia ja että kyllä hänen mielestään on ihan normaalia että eron jälkeen voidaan jäädä läheisiksi ystäviksi ja että mikä tässä nyt on ongelmana... Asetelma oli jotenkin omituinen, koska mua jännitti ja koska oon niin hurjan kiltti, enkä sitten halunnut/osannut sanoa oikein mitään, kun pelkäsin loukkaavani häntä. Eli tavallaan en kyllä saanut itselleni tuosta tapaamisesta oikein mitään. Entinen puoliso vaikutti itsevarmemmalta ja vahvemmalta kuin minä ja oma vika tietenkin se, etten sitten saanut sanottua sellaisia asioita, joita olisin halunnut sanoa loukkaamisen pelossa.
Tämän meidän tapaamisemme jälkeen entisten puolisoiden päivittäinen yhteydenpito tuntuu kuitenkin selkeästi vähentyneen ja esim, hyvän yön viestit ovat vihdoinkin, noin kaksi vuotta heidän eronsa jälkeen ilmeisesti loppuneet. Silti yhteisiä mökkiviikonloppuja vietetään edelleen, vaikka olen tehnyt selväksi, että ne eivät tunnu musta yhtään hyvältä.
Tuntuu että se hetki, kun olen valmis päästämään irti mun elämän suurimmasta rakkaudesta lähenee. Edelleen pelkään tekeväni valtavan suuren virheen, mutta alan myös paremmin ymmärtää, että parisuhteessa ei kuulu säännöllisesti voida huonosti tällaisen tai tietenkään yhtään minkään asian takia. Olen pyytänyt, että heidän ystävyytensä voisi vähitellen muuttua sellaiseksi, kuin mä olen tottunut ystävyyden käsittämään. Että käydään joskus syömässä tai leffassa. Että yhteiset viikonloput yöpymisineen ja saunomisineen lopuisi. Mutta niin ei ole käynyt ja mulle on vaan sanottu että mäkö tosiaan aion ”pakottaa toisen luopumaan ystävistään”. Sellaisia suunnitelmia mulla ei ole, mutta mun kumppani sitten ilmeisesti näkee asetelman tuollaisena.
Palaan aina välillä lukemaan teidän vanhoja viestejänne ja saan niistä vähän vahvuutta ehkä uskaltaa mennä elämässä eteenpäin... Kiitos siis niistä!!!
Ja itse asiassa, nyt kun innostuin tänne kirjoittamaan, niin sellaista olen miettinyt, että ehkä se ongelmallisuus entisten puolisoiden ystävyydessä liittyy vähän siihen, että se tuntuu ainakin musta vähän sellaiselta ”paluulta vanhaan/menneeseen”, ymmärrätteköhän? Siis että edelleen haluavat tehdä sitä samaa kuin parisuhteen aikana, mökkeillä, harrastaa yhdessä, kunnostaa kesämökkiä. Tulee väkisinkin sellainen olo, että mä en ihan riitä puolisona. Että on asioita, joita kaivataan siinä vanhassa ja sitten mennään hänen luokseen ja tehdään niitä asioita, joita mulla ei ole tarjota. Mut sitten aina heti alan miettiä, että vaadinko liikaa, sidonko nyt toista ihmistä liiaksi itseeni, oonko takertuva? Vai olisko mulla nyt sitten kuitenkin oikeus ainakin tuntea näin...?
Nyt mietit liian paljon, teet asiasta liian monimutkaisen...
positiivista on että muutosta parempaan on tapahtunut...mutta edelleenkään et ole suhteessasi etusijalla..
Nimenomaan, sulla on oikeus noihin tunteisiin. Aika outoa tuo käytös. Ja tuo eksähän ihan tarkoituksella näytti vaan mitättöivän sua! Kyllä minä suteessa odotan, että olisimme toisillemme ne läheisimmät ja parhaat ystävät. Näin ei näytä sinulla olevan? Vaikuttaa siltä että nyksäsi ei ole ehkä täysin irti eksästään tai ei syystä tai toisesta päästä sua elämäänsä. Olet vain ikään kuin siinä sivussa. Itse en tuollaista kestäisi. Kovasti tsemppiä kuitenkin!
T: Yks monista anonyymeistä