Muutaman kerran viime viikkoina olen herännyt nauruun! Se sitten tuntuu hyvältä, mieli on aamusta kirkas ja iloinen. Harvinaista se kuitenkin on, vaikka en juuri painajisiakaan näe.
No tänään , aamuyöstä tapasin unessa erään suht. vaikean sukulaisen, jolla aina on mielessään jotakin epäilyjä että häneltä viedään. Lähtiessäni hyvästelin hänet sanomalla:
Hei sitten, hyviä hotkia nyt sinullekin, mutta nähdessäni ymmyrkäiset silmät ihan räjähdin nauruun. Hyviä hetkiä tietysti tarkoitin,...mutta hotkikoon niitä vaikka nyt sitten! 😂))))
No tänään , aamuyöstä tapasin unessa erään suht. vaikean sukulaisen, jolla aina on mielessään jotakin epäilyjä että häneltä viedään. Lähtiessäni hyvästelin hänet sanomalla:
Hei sitten, hyviä hotkia nyt sinullekin, mutta nähdessäni ymmyrkäiset silmät ihan räjähdin nauruun. Hyviä hetkiä tietysti tarkoitin,...mutta hotkikoon niitä vaikka nyt sitten! 😂))))
Vastaukset 19
Vanhimmat
Eipä ole uni tullut silmään, kun yläkerrassa asuva pitää radiotaan päällä koko vuorokauden, edes silloin ei sulje toosaansa kun käy asioillaan. Kamala terroristi muutenkin, jumppaa ja hyppii illat, päivällä kantapäitään ei jaksa nostaa kulkiessaan asunnossaan, kauhea tömistys kuuluu ja kaapin ovet vaan paukkuvat jotain tehdessään. Onnellinen se joka pystyy yönsä nukkumaan hiljaisuudessa, painajainen koko nuori nainen, entinen asukas oli mukava ja hiljainen. Silloin yöt voi nukkua, nyt ei naurata ei yöllä eikä päivällä, kun uni aika jää vähäiseksi tuollaisen yläkerran meuhkaajan takia. Nauraisin jos voisin!
OLipa "söötisti" loppulauseesi! Kyllähän tuon voi ymmärtää,..miten onkaan huonosti eristetty, jos askeleetkin kuuluvat ja ocien pauke? Jos tv tai radio on päällä ei kuule minkäänlaisia muita ääniä, mutta pidän hiljaisuudesta ainakin kun keskityn.
Täällä oli myös hurja meteli kun Metroa vieressä räjäyteltiin. Pari kertaa hyppäsin ihan säikähtyneenä, ennen kuin totuin. Nyt päälle rakennetaan Espoon suurinta tavarataloa, joten aikamoista naputusta pitivät koneet muutaman viikon.
Naapurin ystävällinen ja herkkä naisihminen lähti aamusta heti kirjastoon, tai tutuilleen, kun hänen asuntonsa oli samalla puolella.
Minun piti vain ajatella, että Sampohan se on joka takoo,..eiköhän tuloja synny liiketoiminnasta sitten aikanaan.
Nyt on hiljentynyt meteli, enpä ole seurannut ulkona monttua,..nauranut huvittavista erehdyksistä vain unissani.
PS. Tuohon unen asiaan liittyi vielä, että hotkiva sukulainen on ollut tosi lihavakin 😂)))
Se minun yläkertalainen ei ole edes lihava,kuten sinun hotkiva sukulaisesi! Asuintaloni on 7-kerroksinen, asukkaita on siis paljon, mutta muitten kulku rapussa ei häiritse, mutta tämän ryökäleen tulon ja menon kuulee, sellaisella voimalla paiskaa ovensa lähtiessään, kolisten juoksee raput, alaoven paukauttaa myös kunnolla. Takaisintulonsa myös kuuluu, samalla voimalla koheltaa kotiinsa. Ei hän ehkä ole ennen asunut kerrostalossa. Vanhahan tämä talo jo on, 60-luvulla rakennettu aravatalo. Siis hatara talo, mutta muut asukkaat eivät häiriköi.
Nyt tulee telkusta Viron laulujuhlat. Taidan pistää volyymit kaakkoon, tyttö jo yläkerrassa hyppää hyppynarua , vauhdittaakseni neidin jumppaa! Heh, nyt naurattaa!!!!!??
Oikeasti, valitus on aiheellinen, jospa sitten tajuaisi! Sinulle sinisirkku mukavaa päivää!
Kiitos sinulle sinisirkku tästä aloittamastasi ketjusta!
Vastasin spontaanisti tähän ketjuun, kun olin kurkkua myöten täynnä yläkerrokseni asukkaan käyttäytymistä. Sama melu jatkui taas illalla, mutta saatuani purkaa mielipahaani tänne suomi24:seen, antoi kirjoitus voimaa valittaa kirjeellä yläkertani asukasta. Laitoin postiluukustaan asiallisen valituksen asukkaan yöllisestä häriköinnistä,
Kas kummaa, puolen tunnin kuluttua melu taukosi, ja yörauhani palasi! Tekstini oli luettu!😃
Nyt tässsä naputtelen sinulle kiitostani saadessani aikaiseksi tuon valituksen teon.
Toivottavasti nyt kun käyn nukkumaan, voin jopa unessani nauraa ja samalla kiittää tätä some-kirjoittelun voimaa, jonka sain aloituksestasi. Kiitos!😊
Olipa mukava lukea, että tilanne kulminoitui kirjeeseen! Hyvä onkin tarttua toimeen, asioissa joihin voi vaikuttaa,.. Nuoret eivät aina tajua mitä eläminen yhteisöissä vaatii. Hyvä kun rauha on palautunut!
Samoin kiitos, ja laulun iloa!
Harvemmin näkee unta jossa nauru raikaa. Mistähän se mahtaa johtua? Saatan nähdä iloisia tapaamisia tai päästä juhliin, mutta en muista nauraneeni koskaan unessa.
Ennemminkin huolestunut harmillisesta tilanteesta. Saattaa nähdä unia, joissa on kaiken aikaa myöhässä, eteen kasaantuu esteitä, minuutti aikaa, hätä ja huoli kasvavat, uni menee painajaisen puolelle. Tai sitten niitä unia, joissa juoksee yöpaitasillaan kadulla ja ihmettelee, mihin vaatteet ovat joutuneet.
Hyvän mielen unissakaan en juuri naurua ole kokenut. En oikeastaan itkuakaan.
Outoa kun tarkemmin ajattelee.
Ei kone antanut rekisteröityä. Makriina ek.
Minä näin yhteen aikaa useasti unta kuolleesta miehestäni. Unessa hän piti minua kädestä ja nauroi minulle, ihan samoin kuin silloin elävänä. Paljon muuta en unista muista, mutta sama hellyys ja ilontunne toistui joka unessa. Hyvän olon ne unet antoi minulle, enää en noita unia ole nähnyt, vieläkin tuntuu hyvältä kun ne muistaa.
Minä taas uskon alitajunnan antavan meille, juuri mitä psyke ajoittain tarvitsee! Kumma kyllä tuota hiljaista huvittuneisuutta on riittänyt pitkin päivää,...ehkä onkin tarpeen melko rankan selkäkivun jälkeen, jolloin todettiin osteoporoosi. Sinänsähän se on melko tavallista iäkkäillä, mutta hermopuristus oli melko kivuliasta. Eipä siinä nauraa vapaasti voinut, ei edes yskiäkään. No,... kipulääke jonka sain, auttoi sitten totuttuni siihen.
Nyt maistuu elämä taas, iloitsin upeista Eestin laulujuhlien annista minäkin, ja päälle vielä Doc Martin! Eikä siinä vielä kaikki
Downton Abbey seuraa nyt,...
Lääkkeistäsi löytyy selitys hilpeyteesi.
Onko ne jotain narkotiikaksi luokiteltuja?
Eikö ihmisellä voi olla hyvä mieli ilman lääkitystäkin?
Ss sai kivunlievityksen ja voi nyt iloisin mielin seurata tv:stä mieliohjelmiaan.
Toisen mielihyvää pitää harmitella Ruotsissa asti.
Niin Tellukka mitens, kun olen ikäni kuulema ollut iloluonteinen ( lukee muuten viimeisessä työtodistuksessanikin, ahkeruuden lisäksi ) , mutta muutamaan päivään en ollut tarvinnut tuota kipulääkitystä.
Säännöllisesti en ole koskaan tarvinnut kipulääkkeitä. flunssaankin tosi harvoin Buranaa.
Mistäpä silti voin tietää, miten vahvat kipulääkkeet vaikuttavat kehenkään, minut ne teki rauhallisen uneliaaksi.
Totta kai voi olla hyväntuulinen ilman lääkkeitäkin ja monet ovat sitä luonnostaankin ja nauru herkässä. Enkä minä huomannut sitä mitenkään harmittelevani vaikka Ruotsissa asunkin (mitäköhän asuinpaikallani on asian kanssa tekemistä?). Ihan hyvä juttuhan se on.
Kiinnitti vain huomiota tuo, että se hänen unissaan nauramisensa on alkanut vasta viime viikkojen aikana vaikka ihminen on jo päälle kahdeksankymppinen.
Samoihin aikoihin, kun hän on saanut lääkkeet selkänsä hermosärkyyn.
Laittoi siksi epäilemään, että ne lääkkeet ehkä ovat jotain, jotka muuttuvat vaikka morfiiniksi kropassa. Hyvä olohan niistä tulee ...
Särkylääkkeisiin voi jäädä koukkuun, olen kuullut sanottavan, varsinkin opiaatteihin. Tuota viimosta sanaa en muistanut oikein kai?
Mutta tarkoitan keskushermostoon vaikuttavia kipulääkkeitä. En missään tapauksessa halua niitä.
Mieheni nauraa unissaan ihan sydämensä pohjasta, enemmän kuin päivällä millekään huumorijutulle. Tätä tapahtuu keskimäärin kerran kuussa. Mitään unia ei muista eikä tiedä mikä on naurattunut. Eikä pode muistisairautta, pää on kunnossa.
Onko se aina täydenkuun aikaan, kun hän nauraa unissaan?
Kuullut, että joillekin täysikuu vaikuttaa erikoisilla tavoilla.
Itseasiassa.
https://www.iltalehti.fi/pinnalla/a/2016051021540667
Olen ikäni ollut kiinnostunut ihmisistä yleensä, joskaan en tarvitse testein mitata rakastumisenkykyäni, tietäen se muutenkin käyvän herkästi.
Kuitenkin pitäessäni jonkun vastakkaisen sukupuolen edustajan luonteen ominaisuuksista, ei ulkonäkö siinä näyttele suurinta osaa, vaikka lisänä onkin.
Elämä hellii meitä joskus, kohdatessamme lämmintä vastakaikua matkakumppaneiltamme.
Harmi kun uniaan ei useinkaan muista. Joskus just herättyä hiukan aikaa, mutta jos myöhemmin päivällä alat muistella niin eipä tuu mieleen paljon mitään.
Olen joskus nuorempana nähnyt muutaman kerran unta että olen lentänyt. En siis millään laitteella vaan ihan itse olen pystynyt liitelemään. Ja lentäminen tuntui ihan helpolta, keveältä ja niin luonnolliselta. Itse asiassa jopa huikealta. Kotimaisemia ainakin muistan sieltä vähän korkeammalta katselleeni, ja ihmetelleeni miksi muut ei osaa :-))
Mrs.W