Miten toipua ja antaa anteeksi itselle

Ensinnäkin onnittele itseäsi, että olet päässyt ex-miehestäsi eroon. Tuollaisesta helvetistä irti pääseminen suoranainen sankariteko.

Ymmärrän hyvin, että soimaat itseäsi siitä, että kulutit aikaa exäsi kanssa niinkin paljon ja siedit hänen toimintaansa. Nyt se on kuitenkin loppu. Minäkin olin alku kuukaudet vihainen myös itselleni, mutta onneksi ne itsesyytökset siitä lieventyvät, kun ymmärtää, että narsistit kietovat verkkoihinsa fiksuimmankin ihmisen ja siinä vaiheessa, kun karmeudet alkavat, niin olet jo niin syvällä verkossa, että pois pääseminen on hyvin vaikeaa.

Itsestäni tuntuu, että toipumiseen kuuluu myös itsesyytösvaihe. Ihmisestä itsestään riippuu kuinka kauan se kestää.

Jos suinkin voit, niin keskity nyt itseesi ja omaan parantumiseesi. Kiitä itseäsi, että sinulla oli voimia lähteä ja nauti elämästä ilman narsistia.

Osaisikohan joku muu auttaa noiden narsistille jääneiden tavaroiden kanssa, miten ne voisi saada takaisin?

Mun mielestä siinä ei syyllisty mihinkään vaikka rakastaisi jotakuta itselleen haitallista ihmistä. Joten jos ei ole syyllistynytkään mihinkään niin ehkä tosiaan erityisen vaikeaa antaa itselleen anteeksi asioita joihin ei edes ole syyllistynyt.


"poiuytrdfgh"

Asiaa kannattaa lähestyä siitä näkökulmasta että ymmärtää narsistin olevan petomainen saalistaja joka on mestari manipuloimaan ihmistä kun se on ainoa mitä tekee. Jo pelkkä toisen epävarma tärinä saa hänet tarttumaan kiinni. Nämä on asioita joihin normaali ihminen ei kiinnitä toisessa huomiota. Itse vertaan narsistin hyökkäystä siihen että joku tulisi aseen kanssa hallitsemaan mutta narsistilla ase on henkinen väkivalta.

Itseä ei kannata syyttää että alistui vaan nähdä se oppina elämään sillä jos narsistista selviää on elämässä paljon vahvempi. Elämän näkee arvokkaampana ja itsensä oman elämän hallitsijana.

Aloita elämäsi uudestaan äläkä katso taakse. Jos joku pystyy kääntämään omat ystävät itseään vastaan ne ei ole silloin arvokkaita ystäviä. Uusia ihmisiä löytyy ympärille.

Mä en ole itse vielä varma kuinka narsisteihin tulisi suhtautua,
Olen nykyään itse edelleen valmis kommunikoimaan lähes kaikkien kohtaamieni narsistien kanssa. En nyt tiedä onko se oikein vai väärin, mutta olen sitä mieltä että vilpittömässä rakkaudessa ei koskaan syyllisty mihinkään.

"poiuytrfghj"

Olen poiun kanssa samoilla linjoilla: mitä anteeksipyydettävää siinä on jos rakasti jotain ihmistä ja teki parhaansa?
Usein nämä persoonallisuuushäiriöiset ihmiset on sellainen sekasotku, että siihen vain uppoaa, turtuu, alkaa menettää itseään ilman että sitä huomaa itse.
Normaaliin parisuhteeseen ei kuulu se, että istuu keittiönpöydän ääressä miettimässä puolisolleen diagnoosia. Sitä vain tekee parhaansa. Itseään saa onnitella, jos tuhoisaksi muuttuneessa suhteessa tajuaa, että nyt on pelastettava oma nahkansa.
Tuttavapiiristä sitten yleensä löytyy joukko kotikutoisia psykiatreja, jotka diagnosoi sinut. Pitää vain vaihtaa tuttavapiiri.