Mikään ei edelleenkään kiinnosta.

Miksi minkään pitäisi edes kiinnostaa?

Kai se on vähän sama kuin ne lihakset juoksiessa, että "kiinnostus" ruokkii itseään. Sitä jumpataan menemään erilaisissa typeryyksissä, ja lopulta se sitten loppuu lopullisesti. Ei siinä sen ihmeempää.

Lenkkeilkää vaan, niin kiinnostus pysyy hyvässä fitissä. Voitte puuhastella kaikenlaista.

Tuli mileeni eräs henkilö joka voisit monen kohdan ja kirjoitustyylinkin perusteella olla (eräs 36-vuotias), mutta hänellä' kyllä on vaimo ja lapsi. myöskään en tiiä kirjoitteleeko han yleensä suomi24:ään. Yks vanha tuttu, johon ei oo oikeestaan 10 viime vuoden aikana tullu paljoakaan yheyttä pidettyä

Sä oot vaan vähän väsähtäny. lepäilet ja elät elämääsi niin siitä se suunta selkiytyy. Ei arjessa ole mitään vikaa kattelet vaan päivä kerralaan.

Aloittajalle kirjoitan, moro. Tarkoitatkohan sinä sellaista, että teet kyllä kaikenlaisia pakollisia asioita ja sellaisia mitä arkeen yleensä näyttää kuuluvan, mutta et oikeastaan itse ole siinä sillei mukana. Itselläni on jatkuvasti näin päiviä kuluttaessani (työssä en käy) kuin jokin pakkopullan tuntu heti aamusta, aika kelju olo. Sitten hitaasti tokenen päivään ja alan suorittaa kuin joitakin tehtäviä. Hoida se ja se asia, lähinnä vain itsesi eteen yleensä. Enimmäkseen vain istuskelen ja mietiskelen. Mikään ei kiinnosta, ei huvita, ei inspiroi, ei ilahduta, ei anna voimaa, motivaatiota, iloa. Tällaista on ollut pitkään. Sopii kyllä masennusoireeksikin, mutta toisaalta teen kyllä välttämättömät ja luulisin, että sivullinen ei näe minua masennuskipeänä. Pystyn tarvittaessa hyvin kommunikoimaan, hauskastikin puhumaan sekä hymyilemään. Olen hyvä näyttelijä. Mutta, kaikki asiat ovat kuin suoritteita, joiden läpi päiviä pitää viedä. Pakollisia tehtäviä. Tulevaisuudeltani ei ole mitään odotettavissa, paitsi elämäni kaventumista ja ties mitä probleemaa.
Olen myös tutkinut ilmaisun anhedonia merkitystä. Itse käsittäisin sen olevan sopivin diagnooni minulle.
Nyt olen jonkun viikon käyttänyt uutta lääkettäni Brintellix. Sepä saattaa olla vienyt minulta ahdistuneisuuden, hienoa! Mutta tätä masentuneisuuden fiilistä lääke ei ole auttanut. Tahdon elää kuitenkin sillei toivossa odottaen, että kyllä joskus jotakin muutosta voisi olla mahdollista saada tähän, kuin kivirekeä vetäisi. t.Kaarina